Puolustusvoimain lippujuhlan päivän kenttähartaus 4.6.2026 Tammisaaressa

Puolustusvoimain lippujuhlan päivän kenttähartaus 4.6.2026 Tammisaaressa

Lakki – päästä – lepo 
Isän (+) ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Rakkaat ystävät, kära vänner. Kannoin keväällä muuttokuorman mukana vaimoni paapan evakkoarkkua. Yksinkertainen, laudoista tehty evakkoarkku, ’evakueringskista’, on osa Suomen historiaa. Siihen pakattiin evakkoon lähteneen tärkeimmät tavarat, kun sota pakotti lähtemään. Karjalaisilta jäi taakse lähes kaikki: koti ja elämänpiiri, suunnitelmat ja unelmat.

Mitä pakkaisit mukaasi, jos saisit pitää vain sylissä kannettavan evakkoarkullisen verran? Vaikka nykysuomalaisella on aiempia sukupolvia enemmän tavaraa, luulen että korvaamatonta on lopulta aika vähän. Ja itse asiassa kaikkein korvaamattomimmat asiat ovat ihan muuta kuin tavaroita.

Minä laittaisin omaan evakkoarkkuuni toiset ihmiset ja ihmissuhteet: Perheen. Ystävät. Työkaverit. Heidät kantaisin mukanani, jos joku yrittäisi ne viedä. Samaten laittaisin evakkoarkkuuni jotakin, mikä on perin juurin suomalaista: Suomalaisen yhteiskunnan arvopohjan. Ajatuksen siitä, että rehellisyydellä, työllä ja toisen kunnioittamisella pärjätään parhaiten.

Tänään tässä paraatikentällä iloitsen itsenäisestä ja vapaasta Suomesta sekä sen puolustajista. Iloitsen Puolustusvoimista ja kaikista niistä, jotka haluavat suojella niitä asioita, joita pidän tärkeänä. Samalla tässä seistessani tajuan, että minulle tärkeät evakkoarkun asiat ovat myös vaatimus: Minun on huolehdittava minulle tärkeistä ihmissuhteista. Minun on oltava rehellinen ja luotettava. On sisukkaasti tehtävä työtä, nähtävä vaivaa tämän maan ja yhteisten asioiden eteen. Toisten kunnioitus, yhdenvertaisuus, heikommasta huolehtiminen – nekin ovat velvollisuuksiani.

Raamatussa Johanneksen evankeliumissa Jeesus kuvaa seuraajiaan näin: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13:35.) Toisaalta Uudessa testamentissa on paljon kuvauksia opetuslasten keskinäisistä riidoista. Raamattu osuu maaliinsa. Rakkaus liittää ihmiset yhteen. Mutta silti riidellään. Kuitenkin juuri tällaisina kelpaamme Jumalalle: ”Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta.” (Tiit. 3:5.)

Armo. Evakkoarkkuni tarvitsee vielä sen. Minulle tärkeiden ihmisten sekä rehellisyyden, työnteon ja keskinäisen kunnioituksen rinnalle laitan evakkoarkkuuni armon. Tarvitsemme armoa, koska olemme – ihmisiä. Ihmissuhteista huolehtiminen on väliin vaikeaa. Ja ainakaan minä en aina ole rehellinen, ahkera ja toisia kunnioittava. Armo on sitä, että epäonnistumisen jälkeen saa pyytää ja saada anteeksi. Ja yrittää uudelleen.
Rukoilkaamme

Pyhä Jumala, rakas taivaan Isä. Tänään Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä rukoilemme Puolustusvoimien ja siellä tehtävän työn puolesta. Rukoilemme Tasavallan Presidentin, Suomen ja koko maailman päättäjien puolesta. Rukoilemme suomalaisten ja kaikkien maailman ihmisten puolesta. Anna hyvän voittaa, tee tästä sotien runtelemasta maailmasta rauhan paikka. Auta meitä jokaista rakkauden ja hyvyyden tielle. Anna meille armollinen asenne toisiamme kohtaan. Kiitos, että sinä rakastat meitä. Jeesuksen, meidän Herramme, nimessä. Aamen.