Kenttähartaus, Maavoimien kenttärovasti Sanna Timonen
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (+)
Psalmista 91(:1-4, 11-12)
”Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: ’Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani sinuun minä turvaan.’ Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta. Hän levittää siipensä yllesi ja sinä olet turvassa niiden alla. – Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. ”
Mihin sinä turvaat? Kaikissa tilanteissa ei riitä, että luottaa ja turvaa vain itseensä ja omiin voimiinsa, vaan välillä jokainen tarvitsee toista ihmistä, johon turvata. Näitä hetkiä me kaikki kohtaamme elämässämme ja erityisen todeksi tämä tulee asepalveluksen aikana, kun harjoitellaan sitä, että on luotettava jopa henkensä taisteluparin suojaamisen varaan. Toivon, että palveluksessa olevat voivat vaikeina hetkinä turvautua tupakaveriin, varuskunnan tukiverkostoon, omaan ystäväpiiriin tai perheeseen ja saada tukea. Uskon, että monet vaikeudet voivat lopulta kääntyä sisäisiksi voimavaroiksi, jotka antavat luottamusta selviytymiseen ja tulevaan.
Kun on joskus saanut itselleen tukea ja ymmärrystä, voi toisessa hetkessä olla itse se, johon turvaudutaan tai kannattelemassa niitä rakenteita, jotka turvaavat hyvinvointia. Siksi sillä on suuri merkitys, että ihan jokainen on valmis huomaamaan toisen ihmisen hädän, asettumaan heikomman puolelle ja, että jokainen tulee nähdyksi. Siksi on myös oleellista, että näemme tämän päivän lapset ja nuoret ja kuulemme sen, mitä heillä on sanottavanaan. Välillä tämä vaatii taitoa nähdä epävarmuuden ja uhonkin taakse, mutta mikäli heidän luottamuksensa voittaa ja kuulee heidän ajatuksiaan, on se varmasti vaivan arvoista. Tämän päivän nuoret ovat tulevaisuuden maamme puolustajat, koska jatkossakin Suomen puolustamisesta vastaavat suomalaiset ja maanpuolustus kuuluu jokaisen velvollisuuksiin. Kun he kokevat maamme, kansamme ja yhteiskuntamme puolustamisen arvoisena sekä saavat taitoja kehittää voimavarojaan turvallisten aikuisten kanssa, on kansallamme maanpuolustustahtoa sekä vahva resilienssi eli kyky selvitä vastoinkäymisistä tulevaisuudessakin.
I bibeln uppmanar Jesus oss att älska vår nästa. Det innebär att tjäna, uppmärksamma, respektera och uppmuntra en annan människa. Också en liten gärning i vardagen kan rädda någons dag och hjälpa denna människa att orka. Då man har fått kärlek, kan man i bästa fall också få kraft att själv ge kärlek.
Kun jokin on rakasta ja tärkeää, on sitä valmis puolustamaan, vaikka samalla joutuisi laittamaan itsensä likoon ja antamaan omastaan yhteisen hyvän eteen. Edellisten sukupolvien tavoin, sotilaina me kannamme päivittäin oman osuutemme itsenäisen maamme rakentamiseksi ja rauhan turvaamiseksi yhdessä muiden viranomaisten kanssa. Asevelvollisuuden suorittamisen voikin nähdä rakkautena isänmaata kohtaan ja lähimmäisenrakkauden osoituksena heille, keitä halutaan puolustaa.
Sotilasvalassa on vannottu jo yli sadan vuoden ajan, että niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun. Se ei ole pieni eikä helppo lupaus, etenkään kun ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Silti moni meistä on niin luvannut ja niin luvataan tulevaisuudessakin. Voimia riittää monesti pidemmälle kuin uskoisikaan. Lukemassani psalmissa se, joka asuu korkeimman suojassa turvaa Jumalaan. Hän uskoo, että Jumalalla on hyvä tahto suojella ja turvata hänen elämänsä. Tässä uskossa on luja turva. Turvautuessa Jumalaan voi luottaa siihen, että Jumala antaa voiman vaikeankin tehtävän edessä. Silloin ei ole yksin voimiensa hiipuessa, vaan Jumala kantaa eteenpäin.
Rukoilkaamme
Kaikkivaltias Jumala.
Siunaa maa jalkojemme alla,
siunaa polut, joita me kuljemme,
siunaa se, mitä ikävöimme.
Jumala, pidä meistä huolta,
sulje syliisi rakkaamme ja läheisemme.
Anna meille anteeksiantava mieli ja lämmin sydän.
Anna auttavat kädet.
Sinun varaasi jätämme suloisen Suomen, itsemme ja koko elämämme.
AAMEN
Laulamme virrestä 577 ensimmäisen ja toisen säkeistön
