Riku yhdistää soittamisen ja hallinnolliset tehtävät

Vääpeli Riku Penttilä, soittaja-aliupseeri / yksikön vääpeli, Maasotakoulu / Rakuunasoittokunta, Lappeenranta

Soittokunnan vääpelin tehtävän voi karkeasti tiivistää muutamaan asiaan: soittoa, suunnittelua, hallintoa, huoltoa ja yllätyksiä. Lomien jälkeen minulla oli harvinainen viikko ilman esiintymisiä. Otin kuitenkin tärkeimmän työvälineeni trumpetin esiin ja aloitin taas harjoittelun. Nuotit seuraaviin konsertteihin on jo jaettu. Lisäksi vääpelin rooliin kuuluvat huollon ja soittokunnan logistiikan tehtävät ovat värittäneet työviikkoani. Soittokunnan kuljetusten suunnittelu ja tilaaminen ovat arkeeni kuuluvia tehtäviä.

Erilaiset kuviomarssiesitykset ovat mielenkiintoisimpia työtehtäviäni. Monen viikon harjoittelu yhdessä toisen soittokunnan kanssa huipentuu muutamiin esityksiin yleensä suurissa tapahtumissa, esim. Hamina Tattoossa tai kansainvälisissä kuviomarssitapahtumissa ulkomailla. Usean kymmenen soittajan muodostaman kuviomarssisoittokunnan esiintymisessä joutuu jokainen laittamaan kaiken peliin onnistuneen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Lisäksi kyseiset tapahtumat aiheuttavat vääpelille usein mieleenpainuvia tilanteita mitä kummallisenpien asioiden tiimoilta.

Musiikin eri tyylilajeja sekä hallinnollisia tehtäviä

Uuden ohjelmiston harjoittelu ja esittäminen on soittajalle aina mielenkiintoinen ja välillä haasteellinen tehtävä. Sotilassoittajan on osattava esittää musiikkia laidasta laitaan. Seremoniamusiikki, marssit, klassinen musiikki ja kevyt musiikki jazzista rock´n rolliin on pystyttävä hallitsemaan tyylinmukaisesti. Vaihtelevat esiintymiset ja esitettävä musiikki tekevät jokapäiväisestä työstä vaihtelevaa.  

Pitkään sotilassoittajana toimineena myös suunnittelutehtävät ovat soiton lisäksi aina tervetullut lisä työhön. Soittokunnan asioiden suunnittelu yhdessä päällikön, kapellimestarin ja apulaiskapellimestarien kanssa sekä varusmiesten tulevien esiintymisten suunnittelu ja toteutus ovat mielenkiintoinen osa työtäni.  Viime viikon erikoisuutena olivat uusien Rakuunapukujen sovitusten ja mittausten järjestely. Myös varusmiesten viikko-ohjelmien ja tehtävien suunnittelu vaativat oman aikansa. Näin alkuvuoteen kuuluu myös kehityskeskustelut ja nekin tuli omalta osalta viime viikolla tehdyksi hyvässä hengessä päällikkökapellimestarin kanssa.

Mielenkiintoisin projekti työssäni on alkuajoilta, kun pääsin mukaan suunnittelemaan soittokunnan nykyisiä työtiloja, Rakennus Kornettia, Maasotakoulun Leirinmäellä. Monien eri vaiheiden jälkeen valmistunut rakennus on ollut soittokunnan käytössä vuodesta 2015 ja tarjoaa mainiot työtilat soittokunnalle, henkilöstölle ja varusmiehille. Suunnitteluprosessin ja rakennuksen valmistumisen seuraaminen sekä muuton valmistelu ja toteutus ovat jääneet elävästi mieleen.

Työ josta oikeasti pidän

Soittokunnan vääpelinä yhteistyö eri toimijoiden kanssa on päivittäistä. Hoidan meille komennettujen varusmiesten asioita komennusosaston johtajan kanssa ja sovin esiintymisiä eri toimijoiden kanssa. Myös soittokunnan harjoituksissa orkesterin soitto perustuu yhteistyöhön muiden soittajien kanssa.

Parasta tehtävässäni on mahdollisuus tehdä työtä, josta oikeasti pidän. Soittaminen on ollut pienestä asti osa elämääni ja on hienoa, että olen saanut siitä itselleni ammatin. Tehtäväni monipuolisuus ja mahdollisuus yhdistää kaksi eri maailmaa, soittaminen ja vääpelin tehtävät, on mielestäni haastava ja mielenkiintoinen kokonaisuus. Mistään työstä tuskin pystyisi pitämään ilman loistavia työtovereita ja työyhteisöä.

Anni soittaa huilua ja ”somettaa”

Anni Tahvanainen, soittaja-aliupseeri, kersantti, instrumenttipedagogi (AMK), Maasotakoulu / Rakuunasoittokunta, Lappeenranta

Toimin soittaja-aliupseerina Rakuunasoittokunnassa. Soitan orkesterissa piccoloa ja huilua, vaihdellen kappaleesta riippuen. Viime viikolla soitimme soittokunnan kanssa paljon. Meillä on tulossa Movie Quiz -elokuvamusiikkitietovisakonsertti, jota varten harjoittelimme kaksi päivää. Lisäksi kävimme Haminassa keikalla mm. RUK:n päättäjäisissä. Keikkojen ja yhteisten orkesteriharjoitusten lisäksi harjoittelin myös yksin. Ei voi soittaa yhdessä, jos ei osaa stemmoja yksin.

Työnkuvaani kuuluu soittamisen lisäksi sometus. Teemme mediavarusmiesten kanssa paljon kuva- ja videojulkaisuja soittokunnan konserteista, pienemmistä keikoista sekä merkittävistä tapahtumista. Meitä voi seurata Facebookissa ja Instagramissa (@rakuunasoittokunta).

Kiinnostavin projekti urani aikana on ollut Rakuunanurkkaus-juttusarjan, uuden konseptin rakentaminen. Aloitimme sen viime syksynä ja sitä on ollut tosi hauska tehdä. Minä suunnittelen haastattelukysymykset ja aiheet mistä jaksoja tehdään ja toimin hostina ja haastattelen vieraita. Varusmiehet kuvaavat ja leikkaavat videon. Ilman taitavia mediavarusmiehiä tällaisen tekeminen olisi mahdotonta. Projekti on opettanut paljon, vaikka se ei olekaan päätehtäväni.

Monipuolista musiikkia ja mieleenpainuvia kokemuksia

Isoja konsertteja on hienoa tehdä, kun salit ovat täynnä ja ihmiset nauttivat musiikista. Joskus soitamme marssimusiikkia, joskus klassista tai viihdemusiikkia. Monipuolinen musiikki on suuri etu työssäni.

Yksi mieleenpainuvimmista työtehtävistäni oli Lapin sotilassoittokunnassa. Olimme Kilpisjärvellä ja menimme moottorikelkkojen kyydissä soittamaan kolmen valtakunnan rajapyykille. Maisemat olivat uskomattomat - soitimme Suomen tuntureiden ja Norjan vuorien välissä. Mukana oli myös kuoro. Tuollaiset hetket muistaa aina.

Toinen mieleenpainuva työtehtävä oli viime kesänä Hamina Tattoossa. Suomen sotilassoittokunnat tekivät yhdessä kuviomarssin 100-vuotiaan Suomen Puolustusvoimien kunniaksi. Soitimme kamarimusiikkia Rakuunasoittokunnan pienyhtyeellä (oktetilla) kuviossa. Se oli kieltämättä jännittävä paikka. Esitykset menivät hienosti ja yleisöä oli tuhansia joka näytöksessä.

Musiikki, työyhteisö ja ”sometus”

Työssäni parasta on musiikki ja työyhteisö. Teemme musiikkia tosissaan, mutta meillä on (lähes) aina hauskaa. Ihmiset myös arvostavat työtään. Se on hieno asia. Pidän työssäni myös sometuksesta. Kaikenlaista voi kokeilla, hyvällä maulla, koska some-kulttuuri on aika uusi koko puolustusvoimissa.

Puolustusvoimat on siitä hyvä työnantaja, että työajalla saa urheilla (2h/viikko). Viime viikolla kävinkin salilla pari kertaa. Työkaverini kanssa olemme aloittaneet sauvakävelyn. Olemme päässeet jo “nolouden” yli ja löytäneet lajin hauskuuden ja hyödyn. Puolustusvoimat ja Rakuunasoittokunta kannustaa liikkumaan. En liikkuisi näin paljon ilman työnantajan tukea.

Maisa soittaa huilua esiintymislavoilla ja paraateissa

Maisa Pasila, soittaja-aliupseeri, Kaartin soittokunta, Helsinki

Soitan työkseni huilua ja pikkoloa Kaartin soittokunnassa. Koulutukseltani olen musiikkipedagogi (AMK), huilunsoiton opettaja. Olen myös suorittanut naisten vapaaehtoisen asepalveluksen ja aliupseerikurssin. Palvelusarvoltani olen kersantti.

Kaartin soittokunta on Suomen Puolustusvoimien edustussoittokunta. Musiikin soittamisen lisäksi työhömme kuuluu edustava ja sotilaallinen esiintyminen esimerkiksi paraateissa ja kuviomarssiesityksissä. Paraati- ja kuviomarssikäytänteitä harjoittelemme kouluttajien ohjauksella perusteista alkaen (asento, lepo, liikkeelle lähtö, tahdissa marssiminen, pysähtyminen) aina kuviomarssin haastavampiin kiemuroihin asti (jonokaarrot, vauhtikäännökset jne).

Lisäksi soittaja-aliupseerin työhön kuuluvat "valmistelutehtävät". Niillä tarkoitetaan itsenäistä valmistelevaa työtä, jonka tarkoituksena on soittotaidon harjoittaminen ja ylläpito sekä muu esiintymisiä valmisteleva työ (esim. vaate- /nuottihuolto, soittimista huolehtiminen ja kehonhuolto). Suurin osa valmisteluun suunnitellusta ajasta kuluu käytännössä tulevien ohjelmistojen harjoittelemiseen ja perusohjelmiston ylläpitoon sekä muuhun instrumentin hallintaa harjoittavaan työhön.

Vaihtelevia esiintymisiä eri kokoonpanoilla

Pidän työssäni siitä, kun pääsen musiikin avulla merkittävien tai mielenkiintoisten henkilöiden pariin tai tutustumaan uusiin esiintymispaikkoihin. Viime viikolla esiinnyimme soitto-osastolla Reserviupseerikerhon 70-vuotisjuhlassa Mäntsälässä. Esitimme kolme kappaletta: Jääkärin marssi, Sillanpään marssilaulu ja Maamme.

Esiinnyimme viime viikolla myös Maanpuolustuskurssin avajaisissa Säätytalolla. Soitimme aluksi Ratsuväen marssin ja lopuksi Arsenal-konserttimarssin (säv. Jan Van Der Roost). Maanpuolustuskurssin avajaiset ovat jännittävä kokemus, koska illan uutisista voi nähdä itsensä tai kollegansa soittamassa.

Soitto-osastolla esiinnymme sellaisissa keikkapaikoissa, jonne ei joko tarvita koko soittokuntaa tai minne ei fyysisesti mahdu reilu 40-henkinen orkesteri. Soittokunnan jakaminen kahteen soitto-osastoon mahdollistaa myös kahden samanaikaisen esiintymisen. Joskus päällekkäisiä esiintymisiä voi olla enemmänkin, jos pienyhtyeet tekevät vielä omia keikkojaan.

Töölö-konserttisarjasta Linnan juhliin

Työviikkoni huipentui Töölö I -konserttiin. Töölö-sarja on Kaartin soittokunnan konserttisarja, joka koostuu vuosittain neljästä konsertista. Ne pidetään Temppeliaukion kirkossa, joka on perinteisesti ääriään myöten täynnä yleisöä. Konserttisarjan ohjelmisto koostuu 1900- ja 2000-lukujen uudesta puhallinorkesterimusiikista. Jokaiseen konserttiin on yleisölle vapaa pääsy.

Mielenkiintoisimpiin työtehtäviin lukeutuvat juuri Töölö-sarjan konsertit harjoitusperiodeineen. Ohjelmistojen materiaali vie huilun ja pikkolon soittotaitoani eteenpäin. Musiikki on myös nautittavaa ja kaikin puolin mielenkiintoista. Lisäksi vierailevat kapellimestarit ja solistit tuovat raikkaan tuulahduksen mukanaan. Tänä vuonna vietetään suomalaisen sotilasmusiikin ja Kaartin soittokunnan 200-vuotisjuhlavuotta. Sen kunniaksi tämän vuoden Töölö-konserttien vieraileviksi kapellimestareiksi ja solisteiksi on valikoitu muun muassa aikanaan Kaartin soittokunnassa varusmiespalveluksensa suorittaneita muusikkoja.

Elämäni ensimmäiset Linnan juhlat olivat tietysti myös mieleenpainuva kokemus. Soittokeikkanahan se oli varsin tavanomainen taustamusiikkikeikka, jonka lisänä soitimme lyhyen tanssisetin. Myöhemmin Kaartin Combo esitti vielä menevämpää tanssimusiikkia. Tilaisuuden juhlava miljöö oli kuitenkin omaa luokkaansa ja jännitystä toi tieto siitä, että valtava osa suomalaisista seuraa tilaisuutta suorana tv:stä. Linnan juhlat on Kaartin soittokunnalle merkittävä esiintyminen kansallisen näkyvyyden kannalta.

Vahva yhdessä tekemisen meininki

Tehtäväni koostuvat isolta osalta itsenäisestä työstä. Hyvin paljon teen silti töitä myös lähikollegoiden kanssa sekä soitto-osastolla tai koko soittokunnalla. Lähimpiä kollegoitani ovat muut huilistit. Pikkoloa soittaessani teemme es-klarinetistin kanssa paljon yhteistyötä. Etenkin huilusektion kanssa yhteistyö on tiivistä, mutta myös koko soittokunnassamme vallitsee vahva yhdessä tekemisen meininki.

Parasta työssäni on se, että saan tehdä musiikkia työkseni ja kollegat ovat mitä mainioimpia.

Aino johtaa sotilasmusiikin ammattilaisia

Aino Koskela, kapellimestari, erikoisupseeri, Rakuunasoittokunta, Lappeenranta

Tieni kapellimestariksi alkoi 9-vuotiaana musiikkiopistossa, instrumenttinani käyrätorvi. Sen soittoa jatkoin Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa. Ylioppilastutkinnon jälkeen opiskelin musiikkikasvatusta ja valmistuin musiikin kandidaatiksi vuonna 2007. Samana vuonna siirryin puolustusvoimiin sotilaskapellimestarien koulutusohjelmaan. Suoritin myös naisten vapaaehtoisen asepalveluksen Kaartin jääkärirykmentissä, josta valmistuin tulenjohdon aliupseeriksi. Johtajakauden soitin käyrätorvea Kaartin soittokunnassa. Asepalveluksen jälkeen aloitin kauan haaveilemani sinfoniaorkesterijohdon opinnot, ja valmistuin musiikin maisteriksi vuonna 2012 Sibelius-Akatemiasta Leif Segerstamin kapellimestariluokalta.

Käyrätorven äänenjohtajasta kapellimestariksi

Ensimmäinen varsinainen työni puolustusvoimissa oli toimia käyrätorven äänenjohtajana Panssarisoittokunnassa sekä jousiyhtyeen kapellimestarina Varusmiessoittokunnassa. Työn ohella suoritin sotilasopintoja, joita tarvitaan kapellimestaritehtäviä varten. Vuoden 2016 alussa siirryin erikoisupseerin virkaan ja aloitin nykyisessä kapellimestarin tehtävässä Maasotakoulun Rakuunasoittokunnassa.  

Puolustusvoimissa on viisi ammattisoittokuntaa sekä Varusmiessoittokunta. Työtehtäviini kuuluu muun muassa konsertti- ja paraatisoittokunnan, viihde- ja jousiorkesterin, big bandin ja kamariyhtyeiden johtamista ja harjoituttamista. Työskentelen kuorojen ja solistien kanssa sekä suunnittelen konserttikauden ohjelmiston yhdessä muiden muusikoiden kanssa. On hienoa, että voin käyttää työssäni hyödyksi myös sävellys- ja sovitusopintojani.

Työssäni parasta ovat työtoverit. Saan tavata hienoja, lahjakkaita ja usein kovin vaatimattomia osaajia mitä erilaisimmissa tehtävissä. Puolustusvoimien esimiestyössä arvostan hyvää perehdyttämistä ja koulutusmyönteisyyttä. Meitä kannustetaan myös fyysisen kunnon ylläpitoon. Muusikoille ja kapellimestareille tämä on erityisen tärkeää, koska työskentelemme omalla kehollamme.

Intohimoa työhön ja itsensä kehittämiseen

Työnantajana puolustusvoimat on luotettava, varma ja oikeudenmukainen. Joustavien työaikamuotojen ansiosta opintojen ja perhe-elämän yhteensovittaminen onnistuu hyvin. Vaikka puolustusvoimia ajatellaan ”miehisenä” organisaationa, kaikki tuntemani naiset viihtyvät erittäin hyvin töissään. Ilmapiiri on ulkoisesti muodollinen, mutta sisäisesti rento.

Kapellimestareiden persoona, luovuus ja ammattitaito näkyvät soittokuntien toiminnassa. Arvostan sotilasmusiikin perinteitä, toisaalta meillä kapellimestareilla on oikeus ja velvollisuus luoda myös oman aikamme näköistä konserttitoimintaa. Parhaimmillaan sotilassoittokunnat tuovat ihmisille iloa, lohdutusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta niin maakunnissa kuin kansainvälisestikin.

Työtehtäväni edellyttävät laajaa koulutusta. Tärkeintä kuitenkin on oma intohimo työhön ja itsensä kehittämiseen. Uskon, että se välittyy alaisille rohkaisevana ja pelottomana työilmapiirinä. Olen kohdannut myös opettavaa epämukavuutta, sillä esimerkiksi sotilaskoulutuksen ampuma- ja suunnistusharjoitukset eivät ole minulle luontaisia. Näen kuitenkin, että epävarmuuden ja epäonnistumisen sietäminen ovat tehneet minusta vahvemman ja empaattisemman johtajan.

 

Sari vaihtoi huilunsoiton opettajasta sotilassoittajaksi

Sari Vaittinen, huilisti, äänenjohtaja, konserttimestarin sijainen, Laivaston Soittokunta, Merivoimien esikunta

Valmistuin Kuopion konservatoriosta huilunsoiton opettajaksi vuonna 2001 ja jatkotutkinnon suoritin kolme vuotta myöhemmin. Huilunsoiton opettajana olen työskennellyt mm. Kuopion konservatorion alaisissa musiikkiopistoissa.

Määräaikainen työsuhteeni Kuopiossa oli päättymässä kun näin ilmoituksen, jossa haettiin huilistia Laivaston Soittokuntaan. Tein työn ohessa jatko-opintoja Turkuun ja halusin muuttaa lähemmäksi opintoja. Tulin valituksi koesoitossa, ja tähän mennessä olen ollut Puolustusvoimien palveluksessa jo yli seitsemän vuotta. Työssä vaaditaan tietenkin musikaalisuutta ja oman instrumentin hyvää hallintaa sekä kykyä ja halua kehittää omaa osaamistaan. Muusikolta vaaditaan myös paineensietokykyä, hyvää fyysistä kuntoa, ihmissuhdetaitoja sekä kykyä sopeutua nopeasti muuttuviin tilanteisiin.

Laivaston Soittokunnassa on päällikkö-kapellimestari, 20 soittajaa ja toimistosihteeri. Työpaikan ilmapiiri on enimmäkseen myönteinen, vaikka tyytymättömyyttä ja ristiriitojakin välillä esiintyy. Huumori toimii usein ilmapiirin hoitajana, meillä onneksi nauretaan paljon!

Ahkeraa harjoittelua ja esiintymisiä

Sotilasmuusikon aamu alkaa useimmiten yksityisharjoituksella ja nuotistonhoitoon liittyvillä tehtävillä. Sen jälkeen on kapellimestarin johtama yhteisharjoitus tai harjoitusta pienyhtyeissä. Samana päivänä voi olla vielä esiintyminen tai useampia, lähellä tai kaukana.

Parhaimmillaan soittaminen tarjoaa hienoja esiintymisiä ja onnistumisen iloa. Puolustusvoimissakin muusikon arkeen kuuluu matkustamista, pitkiä päiviä vaihtelevissa olosuhteissa, tiukkoja aikatauluja ja kiirettä. Osaamistamme voimme kehittää esim. musiikkikursseilla ja -tapahtumissa sekä sotilasammatillisilla kursseilla.

Puolustusvoimat tarjoaa työtehtäviä todella laajalla skaalalla. Itsellänikään ei aiemmin ollut käsitystä siitä, kuinka monen eri alan osaajia täältä löytyy.