Puolustusvoimat ja Nato

Mahdollisen Nato-jäsenyyden merkittävin vaikutus olisi se, että Suomi olisi osa Naton yhteistä puolustusta ja viidennen artiklan mukaisten turvatakuiden piirissä. Suomen puolustuksen ennaltaehkäisevä vaikutus olisi nykyistä huomattavasti suurempi. Naton suurimpia merkityksiä puolustuskyvylle olisivat sellaiset kyvykkyydet, joita pienellä maalla ei ole itsenäisesti varaa hankkia. ​

Sotilaallinen liittoutuminen ei vähennä oman vahvan puolustuksen tarvetta. Puolustusvoimien ydintehtävänä säilyy edelleen Suomen sotilaallinen puolustaminen ja Suomi päättää jatkossakin itse sotilaallisen maanpuolustuksen toteuttamisperiaatteista. Olemme pitäneet ja tulemme jatkossakin ylläpitämään ja kehittämään vahvaa omaa puolustuskykyä ja jatkamaan kahden- ja monenvälistä puolustusyhteistyötä.  Nato-jäsenyys ei myöskään tarkoita yleisestä asevelvollisuudesta luopumista. Naton operaatioihin osallistuminen tehdään kansallisen päätöksenteon perusteella.  

Vuosien aikana rakennettu puolustusyhteistyöverkosto on kiristyneessä turvallisuustilanteessa osoittanut merkityksensä. Sotilaallisella puolustusyhteistyöllä, harjoitustoiminta ja puolustusmateriaaliyhteistyö mukaan lukien, vahvistetaan Suomen kansallista puolustusta ja parannetaan lain edellyttämiä kykyjä tarvittaessa antaa ja vastaanottaa sotilaallista apua. 

Mahdolliset muutokset ja vaikutukset palkattuun henkilöstöön tarkentuvat Suomen ja Naton välisissä liittymisneuvotteluissa. Kyse on asteittaisesta, vuosien aikana rakentuvasta kokonaisuudesta. 

Mahdollisen Nato-jäsenyyden myötä Puolustusvoimien palkattua henkilöstöä sijoitetaan Naton sotilaalliseen komentorakenteeseen sekä Naton joukkorakenteeseen ja virastoihin. Määrät ja tehtävät tarkentuvat jäsenyysneuvotteluiden edetessä. Kotimaan johtamisrakenne säilyy hyvin pitkälle nykyisellään. On mahdollista, että Naton valmiusjoukkovaatimusten vuoksi perustetaan esimerkiksi ammattisotilaista muodostettu korkean valmiuden joukko. Henkilöstömäärä kasvanee jäsenyyden myötä kaikkien henkilöstöryhmien osalta.

Varusmiespalveluksen ja naisten vapaaehtoisen asepalveluksen perusteet eivät muutu mahdollisen Nato-jäsenyyden myötä. Mahdollinen jäsenyys ei siis vaikuta varusmiesten palvelusjärjestelyihin tai asemaan. Varusmiesten osallistuminen Puolustusvoimien toimintaan Suomen rajojen ulkopuolella perustuu vapaaehtoisuuteen.

Asevelvollisuuden perusteet eivät muutu mahdollisen Nato-jäsenyyden myötä. Mahdollinen jäsenyys ei siis vaikuta reserviläisten asemaan. Reserviläisten osallistuminen Puolustusvoimien toimintaan Suomen rajojen ulkopuolella perustuu vapaaehtoisuuteen.

Puolustusvoimien kansainvälinen harjoitustoiminta on aktiivista Nato-jäsenyysprosessin aikana. Yhä useampi suomalaissotilas saa kokemusta toimimisesta kansainvälisten kumppaneiden kanssa sekä valtakunnallisen että alueellisen tason harjoituksissa. Yhteiset harjoitukset ja laivastovierailut ovat osa kumppanimaiden tukea Suomen Nato-jäsenyysprosessille. Suomelle harjoitukset ovat tehokas keino osoittaa asevelvollistemme osaamista sekä todentaa ja kehittää omien joukkojemme kansainvälistä yhteensopivuutta. Puolustusvoimien oma harjoitustoiminta tulee jatkumaan kuten ennenkin.

Puolustusministeriön tiedote täydentävästä koulutus- ja harjoitustoiminnasta

Nato-maat allekirjoittivat Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä koskevat liittymispöytäkirjat 5. heinäkuuta 2022. Tämän myötä Suomesta ja Ruotsista tuli Naton tarkkailijajäseniä.

Seuraavaksi Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys tulee ratifioida jokaisessa jäsenmaassa ennen kuin jäsenyys astuu voimaan. Jokaisella maalla on ratifiointiin oma prosessinsa, mutta yleensä maan parlamentin tulee käsitellä ja hyväksyä Suomen liittymispöytäkirja.

Kun jokainen Nato-maa on ratifioinut Suomen jäsenyyden, Suomesta tulee Naton jäsen.

Ratifiointivaiheessa Suomen ja Nato-maiden kanssa käytävät keskustelut ovat osa poliittista prosessia, jossa Puolustusvoimilla on asiantuntijan rooli sotilaallisissa kysymyksissä.

Tarkkailijajäseninä Suomi ja Ruotsi voivat osallistua Naton työskentelyyn ja mailla on puheoikeus kokouksissa. Äänioikeutta tarkkailijajäsenillä ei ole.

Naton jäsenmaiden yhteisesti sopimana tavoitteena on käyttää puolustusmenoihin vähintään kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta.

Liittokunnan toimintaan liittyvät välittömät maksut sekä sen komentorakenteisiin lähetettävän henkilöstön palkka- ja muut kulut nostavat nykyistä puolustusbudjettia arviolta 1–1,5 prosenttia.

Puolustusvoimat täyttää jo Naton sotilaalliset kriteerit: meillä on vahva oma kansallinen puolustus sekä yhteensopivuus Naton eri maiden asevoimien kanssa. Puolustusvoimien kalusto on pääosiltaan Nato-yhteensopivaa, samoin kuin joukkojen toimintatavat. Puolustusvoimien materiaalihankkeissa tämä on ollut myös vaatimuksena jo pitkään.  

Naton perussopimukset eivät velvoita Naton jäsenmaita sijoittamaan Nato-tukikohtia tai asejärjestelmiä alueelleen. Jäsenvaltio tekee päätökset omista kansallisista lähtökohdistaan oman oikeusjärjestyksensä mukaisesti. Suomeen mahdollisesti sijoitettavien Naton tukikohtien tai asejärjestelmien osalta asiat tarkastellaan huolellisesti neuvotteluiden edetessä.