Taisteluvälinealiupseerin työpäivä Rannikkolaivastossa

"Ai sä olet asevarastolla töissä?". Tämä on yleisin kysymys minkä saan, kun esittelen itseni eri tilaisuuksissa taisteluvälinealiupseerina. Nimikkeenä asevoimien slangilla "tvälläri" on suurimmalle osalle tuttu juurikin asepalveluksen muistoista. Se asevaraston tiskin takana lymyilevä sotilashenkilö, jolle mikään kivääri ei ikinä mennyt palautustarkastuksessa läpi. Merivoimien alusympäristössä totuus on kuitenkin toisenlainen. Ei ole varastoa hoidettavana sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä sinänsä asiakkaitakaan palveltavana. Sen sijaan oman tehtävän voi raa'asti jakaa kolmeen eri kokonaisuuteen: Asejärjestelmistä huolehtiminen valmiusvelvoitteiden mukaisesti, kansialan kärkiosaajana toimiminen ja tykistöoperaattorin tehtävät.

Mitäkö ovat nämä valmiusvelvoitteet, joista mainitsin? Suurimmalle osalle on varmasti tuttua uutisotsikot ilmatilaloukkauksista ja siitä, kuinka suomalainen tunnistuskone kävi kuvaamassa vieraan valtion lentokoneen, joka ylitti Suomen valtion rajan. Samalla tavalla Merivoimilla on myös vuoden jokaisena päivänä käytössä valmiusalus, jonka tehtävänä on valvoa ja turvata Suomen aluevesirajojen koskemattomuutta.

Hamina-luokan ohjusveneiden taisteluvälinealiupseerit toimivat työpareittain, eli alukselta löytyy ihannetilanteessa nuorempi ja vanhempi. Vanhemman aliupseerin tehtävään kasvaminen vaatii henkilöstä riippuen muutamasta vuodesta jopa kymmeneen. Tähän vaikuttavat niin henkilön osaaminen, mutta myös oma motivaatio itse opiskella ja hakeutua Puolustusvoimien tarjoamiin koulutuksiin. Pohjakoulutuksena ei tehtävään vaadita kuin toisen asteen koulutus. Teknisen puolen ammattikoulusta on hyötyä, mutta se ei ole pakollinen. Itse olen tehtävässä kone- ja metallialan perustutkinnolla.

Tässä siis perustiedot taisteluvälinealiupseerina toimimisesta. Seuraavaksi esimerkkinä minkälainen normaali työpäivä rannassa voi tässä tehtävässä olla:

0805: Aluksen päällikkö pitää käskynjaon aluksella. Tilaisuudessa toimialan johtajilla (joihin myös taisteluvälineala kuuluu) on mahdollisuus tiedottaa aluksen muuta henkilökuntaa päivän tapahtumista ja tehtävistä. Ilmoitan pitäväni varusmiehille tänään kaksi koulutusta viikko-ohjelman mukaisesti.

0900: Ensimmäinen koulutus alkaa. Aiheena ilmatorjuntakonekiväärin osat ja toimintaperiaate. Oman erikoisalani peruskauraa ja tällä aloitetaan aina uusien taisteluvälinemiesten koulutus. Aseen kaikki osat opetellaan nimeltä ja syvennytään siihen, kuinka ase laukauksen aikana toimii. Asetekniikan opiskelun perusteita voidaan aina laajentaa uusiin asejärjestelmiin alkaen yksittäisestä pistoolista jatkuen aina teknisesti monimutkaisiin laivatykistöjärjestelmiin.

1030: 30 minuutin viikkoliikunta varuskunnan kuntosalilla ennen lounastaukoa. Työnantaja tarjoaa Puolustusvoiminen työntekijöille 2 tuntia viikossa aikaa omaehtoiseen liikuntaan. Tämä on siis syytä käyttää hyödyksi.

1130: Takaisin aluksella. Aselajiupseeri tulee kertomaan, minkälaiset konekivääriammunnat    haluaisi toteuttaa kolmen viikon kuluttua. Saan kertoa oman mielipiteeni asiaan ja hiotaan     kokonaisuus valmiiksi. Suunnitelman perusteella laitan itselleni muistiin ajan, milloin aseissa    tulee olla ampumakuntoisuus tarkastettuna.

Vertailen myös varastossa olevien ampumatarvikkeiden määrää ammunnoissa tarvittaviin. Totean määrän putoavan valmiusvelvoitteiden asettaman tason alapuolelle ammuntojen jälkeen, joten teen tietokoneella tilauksen ampumatarvikevarastolle. Myös keväällä häämöttävä Ilmapuolustusharjoitus herättää keskustelua. Tykistöoperaattoriharjoittelua on lisättävä, jotta pärjätään Ilmavoimien koneita vastaan harjoitustaisteluissa.

1230: Varusmiesten koulutus jatkuu. Aiheena kansialan perusteet. Tavoitteena on antaa kannella toimivalle henkilölle perusteet toimia köysimiehen tehtävässä. Eli kun alus irrotetaan tai kiinnitetään laituriin tai toisen aluksen kylkeen, tulee jokaisella köydellä olla henkilö takaamassa sujuva ja turvallinen toiminta.

1530: Palaveri ja pelikuvioiden sopiminen seuraavalle viikolle nuoremman taisteluvälinealiupseerin kanssa. Tiedossa on ampumakoulutuksen pitäminen varusmiehille sekä aluksen keulatykin määräaikaishuolto. Hän saa myös toimia aiemmin mainituissa konekivääriammunnoissa aseen valvoja-harjoittelijana, joten tähän annan hänelle valmistautumistehtävän ja perusteet.

Aluksen ollessa merellä työpäivä on monipuolisempi, mutta se onkin jo toinen tarina…

Pelastusaliupseerin työpäivä Ilmasotakoulussa

Ari Saniola, Pelastusaliupseeri, jaoksen varajohtaja, Ilmasotakoulu

Olen työskennellyt Ilmavoimissa vuodesta 2008. Alkuun toimin eri tehtävissä Koulutuspataljoonassa ja olen ollut mukana myös muutamissa kriisinhallintatehtävissä. Kun Ilmasotakoulussa alettiin voimakkaasti kehittää pelastustoimintaa, siirryin pikkuhiljaa pelastusaliupseerin virkaan täysipäiväisesti. Nykyään työskentelen pelastusjaoksen varajohtajan tehtävässä Ilmasotakoulun pelastusjaoksessa. 

Tehtävä on mielenkiintoinen ja vastuullinen sekä edellyttää vuorovaikutustaitoja. Päivittäiset työtehtäväni ovat vaihtelevia, vaikkakin työn painopiste on vaihtunut enemmän kirjallisiin töihin ja suunnitteluun. Työpäivät pitävät sisällään harjoitustoiminnan, erilaisten riskien hallinnan suunnittelua, pelastuskaluston huoltamista ja henkilöstön käytön suunnittelua. Työskentelen pienen ja välillä vähän isommankin paineen alla. Se on näille hommille ominaista. Tehtävänmukaiset työt on hoidettava. Minulle se tarkoittaa Lentotoiminnan vaatiman pelastuspalvelun toteuttamista. Myös henkilöstön hyvinvoinnista on tärkeää pitää huoli. Toivon sen auttavan pitämään hyvät miehet meillä töissä pitkään.

Mikäli työpäivä kuluu arkirutiineihin, alkaa se poikkeuksetta tarkastustehtävillä. Silloin tarkastetaan, että pelastuskalusto on iskukunnossa ja pelastusjaoksen vastuulla olevat lennonvarmistuslaitteet toimivat. Lisäksi varmistetaan viestiyhteyksien toimivuus sekä jaetaan päivän työtehtävät. Näiden jälkeen kello onkin yleensä talviaikaan jo sen verran, että on hoidettava alta pois virkamiehen 12 minuutin kahvitauko. Tosin on mahdollista, että kahvitauko jää pitämättä esimerkiksi palohälytyksen, tai jonkun muun kiireellisen syyn vuoksi. Kun kaikki on valmista, alkaa varsinaisen työn tekeminen. 

Mitä päivittäiset työtehtävät sitten pitää sisällään? No vaihtoehtoja löytyy, mutta seuraavassa on kaksi esimerkkiä.

Koko työviikkoa voi rytmittää lentotoimintaharjoitus. Henkilöstö on silloin asemalla ja valmiina toimenpiteisiin, jos jotain menee pieleen esimerkiksi lentokoneen laskeutuessa tai noustessa. Tämä on meidän ydintehtävämme. Jos jotain menisi pieleen, pelastusyksiköt lähtevät liikkeelle noin 37 sekuntia hälytyksestä. Loppu on tilannejohtamista ja pelastustoimintaa sen kaikissa muodoissa. Viime vuosina mitään isompaa ei ole sattunut, mutta riski on olemassa ja siksi erilaisiin onnettomuustilanteisiin on varauduttava.

Työviikkoa voi myös rytmittää erilaiset pelastustoimen harjoitukset: savusukellus-, pintapelastus-, vaarallisten aineiden onnettomuus- ja korkealla työskentelyyn liittyvät harjoitukset tai vaikka maastosta pelastaminen, sekä vesistöharjoittelu. Osaamista ja suorituskykyä pyritään näiden lisäksi harjoittelemaan pienimuotoisemmin viikoittain. Harjoitustoiminta voi teemaviikoilla olla ympärivuorokautista, kaikissa olosuhteissa. Tällöin paahdetaan pää märkänä ja joskus varpaat jäässä, mutta silloinkin pilke silmäkulmassa!

On myös sellaisia päiviä - ja viikkojakin, jolloin työnantaja kouluttaa ja kurssittaa henkilöstöä. Ilmasotakoulun pelastusjaos on hyvä esimerkki työyhteisöstä, joka seuraa pelastusalan kehitystä tarkasti ja jossa joukkoa koulutetaan vastaamaan haasteita Maavoimien, Pelastusopiston ja Pelastuslaitoksen kurssitarjonnan kautta. 

Välillä aikataulut ovat tiukkoja ja muutoksia päivän toimintaan tai seuraavan viikkojen toimintaan tulee hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Myös jaoksen osallistuminen kiireellisille virka-aputehtäville muuttaa päivän kulun ihan eri suuntaan kuin alun perin tarkoitus oli. Kaikella on aikansa - välillä kiireisempää, välillä rennompaa, ja tavallisen päivän rennompiin hetkiin maistuu päivän toinen kupillinen tummaa paahtoa. Silloin on aikaa jutella päivän polttavista asioista ja harrastaa brainstorm-ajatuksien heittoa oman työporukan kesken.

Vielä ennen kuin työpäivä loppuu voi aikaa jäädä kuntopyörällä ajamiseen, jumppaamiseen tai painojen kanssa ryskäämiseen ennen valojen sammuttamista ja kotiin fillarointia!

Mikko valvoo Maasotakoulun turvallisuutta

Mikko Lahti, sotilaspoliisialiupseeri, Maasotakoulu, Lappeenranta

Tavallinen työviikkoni koostuu yhdestä tai kahdesta päivystysvuorosta sekä yhdestä tai kahdesta "normaalista" työpäivästä. Päivystysvuorolla tarkoitetaan sitä, kun toimitaan vartiotehtävässä kenttäjohtopartiossa. Vuoro alkaa ja päättyy aamukahdeksalta, eli kestää vuorokauden ympäri. Vuorossa vastaan varuskunnan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä yhdessä partiokaverini kanssa.

Päivystysvuorojen sisältö vaihtelee paljon. Paljon riippuu siitä kuinka paljon kursseja ja harjoituksia on käynnissä alueillamme. Isot määrät upseeri-, aliupseeri- ja kadettiopiskelijoita näkyy suoraan kenttäjohtopartion työtehtävien määrässä. Samoin lisääntyy isojen sota- ja kertausharjoitusten aikana tehostettava valvonta. Sanomattakin lienee selvää, että myös varusmiesten määrä vaikuttaa tehtäviin samalla kaavalla.

"Normaalit" työpäivät taas sisältävät pääsääntöisesti varusmiesten kouluttamista vartiointitehtäviin liittyen sekä omatoimista harjoittelua joko yksin tai porukalla. Harjoittelu sisältää voimakeinojen käytön harjoittelua, ampuma-asekoulutusta sekä ihan fyysistä harjoittelua.

Viime viikolla mielenkiintoisimmat työtehtäväni olivat ampumaratapäivä Muukon pistooliradalla sekä harjoitusalueen tarkastuskierros hiihtämällä partiokaverin kanssa. Kiinnostavin projekti työssäni on ollut uuden kulunvalvontapaikan toimintojen ja järjestelyiden suunnittelu ja toteuttaminen.

Työni on käytännössä jatkuvaa yhteistyötä, vähintäänkin partiokaverin kanssa. Ja hyvät sosiaaliset taidot korostuvat esimerkiksi yhteistoimintaharjoituksissa. Työni mahdollistaa kuitenkin myös hyvin vapaan ja itsenäisen toimintatavan ja -tyylin. Kukaan ei ole käskemässä tarkkoja askelmerkkejä, kuinka työni tulee tehdä. Lopputulos on se mikä ratkaisee. Ja kun tulos on 100% on minulla hyvin vapaat kädet tehtävien suorittamiseen. Ja tämä on myös se, mikä työssäni on parasta.

Huom. Haastateltavan nimi on muutettu.

Juuso huoltaa helikoptereita

Juuso Raivio, helikopterihuoltoaliupseeri, Utin jääkärirykmentti, Kouvola

Työskentelen aliupseerina Utin jääkärirykmentin Helikopteripataljoonassa. Olen opiskellut Kouvolan seudun ammattiopistossa helikopteriasentajalinjalla ja työskennellyt Puolustusvoimissa vuodesta 2016 lähtien. Aloitin Ilmavoimien puolella lentokoneiden parissa ja vuodesta 2017 olen työskennellyt Utissa nykyisessä tehtävässä.

Työviikkoni aikana teen helikoptereille käyttöhuoltoa eli lentoja edeltäviä ja lentojen välisiä tarkastuksia ja varusteluita. Teen B-tarkastuksia (laajempi ennen ensimmäistä lentoa tehtävä) sekä A-tarkastuksia (lentojen välinen) sekä polttoaineen ja öljyjen täydennyksiä. Lisäksi työni sisältää paljon reissuhommia, viime viikolla esimerkiksi Turkuun ja Tampereelle. Ne ovat tukilentoja muille joukko-osastoille sekä tavaran ja henkilöiden kuljetuksia, joissa pääsee lentämään koneen mukana. Koulutan työssäni myös varusmiehiä (apumekaanikoita).

Työtehtävistäni mielenkiintoisimpia ovat erilaiseet reissut ympäri Suomea ja tietenkin harjoitukset. Harjoituksissa teen aikalailla samanlaisia tehtäviä kuin kotitukikohdassakin, tosin vaihtelevissa olosuhteissa ja työajoissa. Jokainen työpäiväni on erilainen ja sisältää koko ajan uutta opittavaa ja uudenlaisia haasteita. Teen jatkuvaa yhteistyötä muiden kanssa, joten tiimityöskentelyn on sujuttava mutkattomasti, jos tähän tehtävään aikoo ryhtyä. Jokaisella on iso vastuu omasta työstään, mutta apua on myös aina saatavilla kokeneemmilta työkavereilta.

Työssäni parasta on sen monipuolisuus ja arvaamattomuus ja jo edellä mainitut harjoitukset ja muut reissut. Lisäksi Puolustusvoimilla on hyvät kouluttautumismahdollisuudet, mikä mahdollistaa oman ammattitaidon syventämisen omasta aktiivisuudesta riippuen.

Mika ohjaa varusmiesten ja henkilökunnan lisäksi koiria

Kersantti Mika Mahlamäki, opetusaliupseeri, Porin prikaati, Tiedustelukomppania, Niinisalo

Työskentelen Porin prikaatissa sotakoiraosastolla. Minut valittiin siviilissä hankitun palveluskoiraosaamisen sekä poliisikoiraryhmässä hankitun kokemuksen perusteella.

Työviikkoni ovat hyvin vaihtelevia riippuen siitä koulutanko varusmiehiä vai henkilökuntaa. Varusmiesten kanssa työskentelyyn kuuluu koirien jaloittelut sekä tarhahuollot vuoden jokaisena päivänä. Muita tehtäviä ovat mm. viikko-ohjelmien laatiminen sekä luonnollisesti varusmieskoulutus. Sotilaskoulutuksen lisäksi pidämme huolta myös koirien suorituskyvystä koirakohtaisilla harjoitteilla, joita ovat esim. henkilöhaku, jäljestys ja tottelevaisuus. Harjoittelemme myös kiinniottotehtävissä tarvittavia taitoja suojeluharjoitusten muodossa.

Henkilökuntaa kouluttaessa joukko on yleensä pienempi ja koulutuskokonaisuudet tiiviimpiä ja intensiivisempiä, koska koulutus tapahtuu kurssimuotoisena. Tärkeimpänä tehtävänäni henkilökuntaa kouluttaessa on ollut toimia suojeluharjoituksissa maalimiehenä.

Palkitsevinta ohjaajien kehittyminen

Mielenkiintoisimmat työtehtäväni tähän mennessä ovat olleet pentukurssi, johon valitsin hieman erilaisen lähestymistavan aikaisempiin kursseihin verrattuna sekä henkilökunnan kouluttajana toimiminen. Koiranohjaajan peruskurssilla kouluttajia oli kaksi kurssinjohtajan lisäksi. Vastuunjako toimi moitteettomasti ja mielestäni pääsimme kurssilla hyvään lopputulokseen.

Varusmieskoulutuksen osalta koen hyvin palkitsevana koiranohjaajien kehittymisen ja onnistumiset ja oivallukset. Mieltäni lämmittää myös suuresti se, että moni varusmieskoiranohjaaja on saanut varusmiespalveluksestaan kipinän koiraharrasteelle siviilissä. Myös yhteistyö muiden viranomaisten kanssa avaa uusia näkökulmia ja tarjoaa erinomaisen väylän oppia uutta. Viranomaisyhteistyön kautta löysin myös itselleni ja omalle virkakoiralleni hyvähenkisen ja osaavan treeniporukan.

Työstä elämäntavaksi

Yhteistyö sotakoiraosaston työntekijöiden kanssa on hyvin tiivistä. Asioita ideoidaan ja toteutetaan yhdessä. Myös itsenäiseen työhön on pystyttävä osaston pienen henkilöstömäärän vuoksi. Koulutuskokonaisuuksien eheyden ja jatkumon säilyttämiseksi on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että tieto välittyy koko osaston henkilöstön kesken.

Työssäni parasta on koiranohjaajien, niin varusmiesten kuin henkilökunnankin kanssa työskentely. Koirien kanssa työskentely on antanut itselleni paljon, niin ystävien kuin jopa elämäntavan muodossa. Koen hyvin palkitsevaksi, jos voin hyödyntää osaamistani myös muiden auttamiseksi. Koirankoulutus ja maalimiestyöskentely on myös omalla tavallaan loputon työmaa, jossa voi aina kehittyä. Asennoitumistani työhöni leimaa tietyntyyppinen harrastuneisuus ja tiedonhalu, jossa harrasteen ja työn yhdistäminen on hyvinkin mahdollista.

Markus kouluttaa sotilaspoliiseja

Markus Viljamaa, opetusaliupseeri, Karjalan prikaati, Vekaranjärvi

Toimin aliupseerikurssin sotilaspoliisilinjan johtajana Karjalan prikaatissa. Sotilaspoliiseilla on paljon omia toimintaharjoituksia ja omaan koulutushaaraan liittyviä tehtäviä. Pääasiassa olemme jalkaväkitaistelijoita, joilla on lisäksi muutama erityisempi tehtävä, esimerkiksi erikoisjoukkojen vastainen toiminta ja henkilösuojaus.

Viime viikolla (ma-la) johdin sotilaspoliisien taisteluampumaharjoituksessa ryhmän henkilösuojausammuntaa. Minulla ei ollut harjoituksessa ns. omia varusmiehiä pois lukien ampumatyöryhmään kuuluneet kaksi vanhemman saapumiserän kuljettajaa. Johdin ammunnan harjoittelun eli koulutin ampuvalle joukolle ammunnan kulun, jotta kovapanosammunnat voitaisiin toteuttaa turvallisesti.

Joukkuehenkeen sisään pääseminen on mielenkiintoinen tehtävä. Jos et pääse joukkueen kanssa samalle viivalle, se vaikuttaa kaikkeen negatiivisesti. Ammuntoja johtaessa vie aina hetken ymmärtää, miten kukin joukko kommunikoi ja toimii. Treenasin viime viikolla myös omia taitojani rynnäkkökiväärillä ja pistoolilla. Tämä vaatii pientä vaivannäköä arjen keskellä, jotta saa järjestettyä sopivan raon. Se on kuitenkin toteutettavissa ja Puolustusvoimat tarjoaa tähän todella hyvät fasiliteetit.

Kouluttamista ja kokemuksia ääriolosuhteista

Kiinnostavimmat projektit ovat olleet koulutushaarakokeiden ja marssien suunnitteleminen. Varusmiehet pääsevät testaamaan henkistä puolta fyysisen ohella. Kouluttajan näkökulmasta on aina yhtä mielenkiintoista seurata miten yksilöt selviytyy haastavista tilanteista ja miten ryhmähenki muodostuu. Jokaiselle jää yhteinen kokemus, jota voi myöhemmin muistella ja yleensä nämä ovatkin niitä parhaita muistoja.

Koulutusten tavoitteet, suunnittelun ja aikataulutuksen teen yhdessä muiden kouluttajien kanssa, mutta toteutuksen hoidan yleensä itse. Yhteistyöprojektejakin on viime aikoina tullut työssäni enemmän. Erilaisia näkökulmia ja hyviä yksityiskohtia saattaa monesti löytyä toisilta kouluttajilta.

Mielenkiintoisin työtehtäväni sijoittuu sopimussotilasaikaan (vuosi 2014), jolloin osallistuin koulutushaaramarssille varusmiesten kanssa yhdessä työkaverini kanssa. Ensin 25km jalan siirtymistä, sitten 55km pyörällä ajoa. Vedimme marssin 25 asteen helteessä, rastit mukaan lukien 11 tunnissa. Matkalla kului suurin piirtein 10 litraa vettä ja 4 uintikertaa lähiharjoitus-alueen vesistöissä.

Toinen esimerkki työtehtävästä erilaisissa olosuhteissa on aliupseerien perustason maavoimaopinnoilta, talvikoulutuskurssilta Sodankylästä. Päivät kuluivat tehokkaasti, kun harjoittelimme umpilumessa hiihtämistä ja ahkion vetämistä. Arkiviikon ajan sulatimme lunta juomavedeksi ja söimme taistelumuonaa. Kirkkain muistikuvani on siitä, kun sukset jalassa, sauvat kädessä ja rinkka selässä pudottauduin avantoon, 25 asteen pakkasessa.

Ajatuksia vaihtamalla oppii - myös kouluttaja

Työssäni parasta ovat ihmiset ja heidän kanssa työskenteleminen. Pidän yhteishengen kehittämisestä ja itsekurin / itsehillinnän kehittämisestä. Tällä luodaan hyvä perusta myös siviilielämään. Ilmapiiri ei ole liian jäykkä ja yhteiset pelisäännöt ovat selvät jo e-kauden alussa kun aliupseerikurssi alkaa. Olen ehkä kouluttajan roolissa, mutta vaihdamme tasapuolisesti ajatuksia. Parasta on, kun koulutettavat uskaltavat myös kyseenalaistaa, että miksi näin toimitaan ja miksi ei tehdä esimerkiksi näin. Minun täytyy siis osata perustella miksi ja tämä haastaa miettimään asioita "laatikon ulkopuolelta" ja joskus koulutettavat esittävät todella hyviä toteutustapoja.

Pidän työssäni erityisesti mahdollisuudesta oman ammattitaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen, niin ammuntojen kuin kunnon kohottamisen myötä. Puolustusvoimat antaa tähän todella hyvät mahdollisuudet, kun vain on itse valmis näkemään vaivaa sen toteuttamiseen. Kuntosali- ja kehonpainoharjoitteet ennen työpäivää ovat osa arkeani. Olen myös poikkeuksetta mukana varusmiesten liikuntakoulutuksissa pelaamassa eri joukkuelajeja ja mukana osalla aamulenkeistä.

Timo opettaa lentotiedustelua

Timo Helkala, opetusaliupseeri, lennätyksen opettaja, Porin prikaati, Niinisalo

Työskentelen opetusaliupseerina Pohjanmaan jääkäripataljoonan Lentotiedustelukomppaniassa. Työviikkoni sisältää järjestelmään liittyviä oppitunteja, lentosääoppia, lentoja minilennokkijärjestelmällä sekä tähän liittyviä simulaatioharjoitteita. Jokainen puolivuosittain alkava valtakunnallinen minilennokkialiupseerikurssi on mielenkiintoinen toteuttaa. Monipuolisen järjestelmän ansiosta myös koulutettavien aiheiden määrä on suuri.

Mielenkiintoisimpia työtehtäviäni on ollut Trident Juncture 2018 -harjoitus yhdessä Suomen kansainvälisen valmiusjoukon kanssa. Lisäksi olen suunnitellut ja toteuttanut Minilennokkialiupseeri-kurssin koulutushaaramarssin yhdessä muun henkilökunnan kanssa. Toimin ajoittain myös miehittämättömän sotilasilmailun lennätystoiminnan johtajana, koordinoiden ilmatilaa.

Palkitsevinta varusmiesten onnistumiset

Työni on jatkuvaa vuorovaikutusta ja tiimityötä toisten kanssa. Keskustelu ja tiedon jakaminen työkavereiden kanssa ylläpitää ja vahvistaa omaa osaamistani alalla. Koulutuksia suunnitellessa on myös tärkeää ottaa huomioon muidenkin mielipiteet ja ideat. Lennot ja simulaatiot taas ovat itsenäistä työtä oppilaan ja opettajan kesken.

Parasta työssäni on se, kun saa kokea toisen henkilön onnistumisen. Yleisiä sotilaallisia taitoja kouluttaessa on mielenkiintoista huomata kuinka varusmiehet kehittyvät ja antavat koulutuksen jälkeen positiivista palautetta. Koulutettavilta saatava positiivinen palaute on muutenkin tärkeää. Meillä on myös erinomainen työilmapiiri.

Arton ura on rakentunut koulutus- ja kriisinhallintatehtävistä

Arto Kauppinen, koulutusaliupseeri, vääpeli, Porin prikaati, 1. Jääkärikomppania

Arto Kauppinen työskentelee koulutusaliupseerina Porin Prikaatissa. Ura Puolustusvoimissa alkoi kuitenkin jo seitsemän vuotta sitten. Sopimussotilaan työ vaihtui myöhemmin kansainvälisiin kuvioihin: KFOR-operaatio Kosovossa ja ISAF-operaatio Afganistanissa toivat arvokasta kokemusta kansainvälisen kriisinhallinnan tehtävissä.

KFOR -operaatiossa Arto toimi ensin puoli vuotta jääkäriryhmän varajohtajana ja sen jälkeen ryhmänjohtajana partiotiedustelussa. Tehtäviin kuului tiedustelua ja esimerkiksi ase-etsintöihin liittyviä operaatioita. Afganistanissa Arto oli puolestaan MOT-ryhmän yhteyshenkilö.

– Tehtäviin kuului mm. oman vastuualueen kartoitusta ja tiedustelua. 3–5 päivän partiomatkoilla yövyimme usein "arolla" eli taivasalla ja talvella teltassa. Komennuksen kesto oli vuoden verran, Arto kertoo tehtävistään KFOR- ja ISAF-operaatioissa.

Arton nykyinen virka on Porin Prikaatin 1. jääkärikomppaniassa. Valmiusjoukkoyksikkönä se antaa varusmiesten kansainvälistä koulutusta: tavoitteena on kouluttaa rauhanturvaajia, jotka suoriutuvat hyvin vaativissa tehtävissään maailman kriisialueilla. 26-vuotiaan Arton tehtäviin jääkärikomppaniassa sisältyy myös ajoneuvovastaavana toimiminen. Ajoneuvovastaava käsittelee mm. kaikki harjoituksiin liittyvät ajoneuvotilaukset.

– Vastuullani ovat yksikön kaikki Pasi -miehistönkuljetusvaunut, niiden katsastukset ja huollot sekä vaunukuljettajien jatkokouluttaminen. Näiden tehtävien lisäksi teen vielä jääkäripuolen varusmiesten kouluttamiseen liittyviä töitä. Koulutukseen liittyvissä asioissa riittää sisäistämistä, koska yksikössämme annetaan jääkäri-, pioneeri-, viesti- ja tulenjohtokoulutusta, toteaa Arto.

Tähtäimessä mestariopinnot

Valmiusjoukkoyksikön aliupseerille kansainvälinen kokemus katsotaan eduksi, samoin kuin hyvät sosiaaliset taidot. Kielitaitona pitää olla vähintään englanti.

– Suora, rehellinen ja jämäkkä ovat sitten niitä hyvän sotilaan perusominaisuuksia muutenkin, Arto kertoo. Työaika on jääkärikomppaniassa kahdeksan tuntia päivässä ja useimmiten työpäivä tehdään tavallisen toimistoajan puitteissa. Leiripäiviä kertyy noin 60–90 vuodessa, ja ne näkyvät mukavasti palkkapussissa: sotaharjoituksista saadut korvaukset nostavat nimittäin selvästi ansiotasoa. Työssä täytyy pitää itsensä henkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Jääkiekko ja salibandy kuuluvatkin harrastuksiin, sikäli kun pienen lapsen isälle jää vain aikaa.

Arton tähtäimessä ovat sotilasammatilliset mestariopinnot. Lisäksi veri vetää vielä kansainvälisiin tehtäviin.