Armeija marssii vatsallaan, kuten Napoleonkin totesi. Puolustusvoimien ruokahuolto on viimeiset pari vuotta ollut vilkkaan keskustelun aiheena. Esillä ovat olleet kasvisruoan lisääminen, ns. lounaspussikokeilu, ruoan kotimaisuusaste ja viimeisimpänä COVID-viruksen torjuntaan liittyvät kohortoinnit ja niistä aiheutunut häiriö normaaliajan ruokahuollolle. Mediassa olleen palautteen perusteella toiminnassa on haasteita. On todella tärkeää ja arvokasta, että ruoasta ollaan kiinnostuneita ja asiasta käydään keskustelua.
Maastoruokailumäärien lisääntyminen edellisellä ja nyt palveluksessa olevalla saapumiserällä liittyy koronaepidemian leviämistä ehkäiseviin toimenpiteisiin. Järjestelyllä, jossa varusmiesryhmät syövät toisistaan erillään, ylläpidetään terveyttä ja turvallisuutta koronaepidemian aikana. Puolustusvoimat yhteistyössä ruokahuollosta vastaavan Leijona Cateringin kanssa huolehtii asevelvollisista parhaan kykynsä mukaisesti niin normaaliolosuhteissa kuin koronaepidemiankin aikana. Esille nousseisiin haasteisiin on pyritty reagoimaan tarkentamalla joukoille annettua ohjausta, keskittyen erityisesti poikkeustilanteen järjestelyihin.
Urheilijoiden valmennuksessa ensimmäisiä asioita on varmistua, että lepo ja ravinto ovat kunnossa. Kun sotilaita koulutetaan, näkymä on kaksijakoisempi: haluttaessa parhaat oppimistulokset, periaate on sama kuin urheilijoilla. Väsynyttä ja nälkäistä sotilasta on hankalampi saada oppimaan. Toisaalta taas, joskus on harjoiteltava toimintaa haastavassakin ympäristössä ja tilanteessa. Tällöinkin pätevät kuitenkin samat lainalaisuudet. Fyysistä toimintakykyä kyetään ylläpitämään vain levolla ja ravinnolla, vaikka niiden varmistaminen olisikin kiven takana. Unella ja ruoalla on tietysti myös merkittävä psykologinen vaikutus.
Väinö Linnakin on käsitellyt ongelmaa teoksissaan Täällä Pohjantähden alla ja Tuntematon sotilas. Kirjat ja elokuvat ovat luoneet mielikuvan, joihin on helppo samaistua. Suomalainen sotaväki on siinä mielessä tasapuolinen, että meistä sotilaista kaikki ovat aikanaan aloittaneet palveluksensa alokkaina, ja varmasti muistamme harjoituksia joissa muonitus ei ehkä ihan ole aina ehtinyt mukaan kiivaaseen tempoon. Näin voisi käydä todellisessakin tilanteessa. Sitähän Vanhalakin kyseli Tuntemattomassa: ”Kuinkas kauan herrat luulee korpisoturin keikkuvan näillä annoksilla”.
Reilu ja asiallinen palaute on aina toivottavaa ja auttaa kehittämään puolustusvoimien ja Leijona Cateringin toimintaa. Jatkuvan parantamisen edellytys on kuitenkin se, että palautetta annetaan välittömästi ja paikallisesti, jotta korjaaviin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä. Palaute voi liittyä ruoan määrään tai laatuun tai itse ruokailutapahtumaan. Leijona Catering teki keväällä asiakastyytyväisyyskyselyn maastoruokailusta koronaepidemian aikaan. Saadun palautteen perusteella ruokalistaa monipuolistettiin, annoskokoja suurennettiin ja ruokalistoille lisättiin kasviksia ja hedelmiä.
Vaikka koulutustapahtumien tahti on kova, ruokailulle pyritään jättämään riittävästi aikaa. Maastoruokailuissa aterioiden energiamäärä on suurempi kuin varuskuntaruokailuissa. Annoskokoja on mahdollista suurentaa tilauksen perusteella rankemman harjoituksen ollessa kyseessä. Sotilas voi joskus olla tilanteessa, jossa ruoka ei ehkä ihan ole omien mieltymysten mukaista. Kuitenkin vain syöty ruoka auttaa. Myös erityisruokavaliot huomioidaan maastoruokailussa. Toimitukset tehdään tilausten mukaisesti. Ruokatoimituksissa varusmiehille on tapahtunut yksittäisiä virheitä, jotka korjataan heti ongelman tultua esille.
Ruokailu maasto-olosuhteissa on koulutusta kuten muukin toiminta - se vaatii ohjeistusta, johtamista ja valvontaa. Vanha viisaus, vääpeli ottaa viimeisenä, takaa ruoan riittävyyden kaikille. Sotilas oppii ruokailun merkityksen toimintakyvyn varmistamisessa, kouluttajat ja johtajat oppivat pitämään huolta joukostaan, sotilaat toisistaan. Kurjuutta ei tarvitse erikseen harjoitella, kriisitilanteessa se tulee monesti mukaan ihan pyytämättä.
