Nato-jäsenyyden merkittävin vaikutus on se, että Suomi on osa Naton yhteistä puolustusta ja Naton turvatakuiden piirissä. Se tekee Suomen puolustuksen ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta huomattavasti aiempaa suuremman. Nato-jäsenyys tuo myös mukanaan sellaisia kyvykkyyksiä, joita pienellä maalla ei ole itsenäisesti varaa hankkia.
Sotilaallinen liittoutuminen ei vähennä oman vahvan puolustuksen tarvetta. Puolustusvoimien ydintehtävä on jatkossakin Suomen sotilaallinen puolustaminen. Olemme pitäneet ja tulemme jatkossakin ylläpitämään ja kehittämään vahvaa omaa puolustuskykyä ja jatkamaan kahden- ja monenvälistä puolustusyhteistyötä. Myös yleinen asevelvollisuus säilyy Suomen ratkaisuna Nato-jäsenyydestä riippumatta.
Puolustusliiton jäsenenä valmistaudumme puolustamaan myös liittolaisiamme. Puolustusvoimista annetun lain muutokseen liittyvä säädösvalmistelu on käynnistetty, mutta tässä vaiheessa on vielä liian aikaista kertoa, miten lakia muutetaan, tai tehtäviä mahdollisesti painotetaan.
Puolustusvoimien päätehtävänä on jatkossakin Suomen puolustaminen. Naton jäsenenä Suomi valmistautuu kuitenkin puolustamaan myös liittolaisiaan. Pohjois-Atlantin sopimuksen 5. artiklan mukaisesti hyökkäys yhtä Naton jäsenmaata kohtaan tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia jäsenmaita kohtaan. Kukin jäsenmaa päättää itsenäisesti ja kansallisten päätöksentekomenettelyjensä mukaisesti liittolaisilleen antamansa sotilaallisen avun luonteen ja laajuuden.
Naton jäsenenä Suomen on kannettava osansa liittokunnan yhteisen puolustuksen velvoitteista oman kansantaloutensa kokoon suhteutetulla tavalla. Lisäksi Suomi osallistuu erikseen sovittavalla tavalla Naton yhteisen puolustuksen tehtäviin rauhan aikana. Tiedot tarkentuvat jäsenyysprosessin edetessä.
Naton kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen on jäsenmaille vapaaehtoista. Suomi päättää kansallisesti joukkojen lähettämisestä Naton operaatioihin. Nato on hallitustenvälinen kansainvälinen järjestö, jolla ei ole ylikansallista päätösvaltaa. Suomi on jo pitkään osallistunut Naton kriisinhallintaoperaatioihin, yhtenä esimerkkinä tälläkin hetkellä käynnissä oleva KFOR-operaatio.
Jäsenyyden astuttua voimaan painopiste on ollut Naton yhteisen puolustuksen ulottamisessa Suomeen ja siihen liittyvissä toimenpiteissä. Sotilaallinen integraatio on vuosia jatkuva prosessi, joka on toteutettu samankaltaisena kaikkien Natoon vuoden 2004 jälkeen liittyneiden maiden kanssa. Jatkossakin Suomi vastaa ensisijaisesti itse oman alueensa puolustamisesta.
Asevelvollisuus säilyy myös Nato-jäsenyyden aikana. Nato-jäsenyys ei itsessään tuo muutostarpeita varusmiesten koulutukseen. Varusmiehiä ja vapaaehtoista palvelustaan suorittavia naisia koulutetaan jatkossakin Suomen puolustamiseen. Jäsenyys ei vaikuta varusmiesten palvelusjärjestelyihin tai asemaan.
Koulutuksen järjestelyjä ja sisältöjä kuitenkin harmonisoidaan tarvittavin osin Naton koulutustoiminnan doktriinien, menettelytapojen ja standardien kanssa. Myös kansainvälinen harjoitustoiminta ja muu kansainvälinen yhteistyö lisääntyvät, joten englannin kieltä käytetään jatkossa nykyistä enemmän. Nato-jäsenyys huomioidaan myös varusmiehille annettavassa turvallisuuspolitiikan opetuksessa.
Nato-jäsenyyden velvoitteet aiheuttavat muutostarpeita Puolustusvoimia koskevaan lainsäädäntöön. Säädösvalmistelu on käynnissä, mutta vielä on liian aikaista mennä yksityiskohtiin.
Reserviläisten käytettävyyttä Puolustusvoimien lakisääteisissä tehtävissä pyritään kehittämään. Tavoitteena on mahdollistaa reservin joustavampi ja tarkoituksenmukainen käyttö, joka tukee myös kansainvälisten tehtävien täyttämistä. Tämä edellyttää ministeriössä ja eduskunnassa valmisteltavia säädösmuutoksia. Suomelle määrättyjen suorituskykytavoitteiden toteuttaminen edellyttää Puolustusvoimien palkatun henkilöstön lisäämistä sekä sellaisen reserviläisjoukon, jonka henkilöstöllä on sitovat sopimukset lähteä operaatioihin, mikäli niin päätetään.
Verrokkimaissa Norjassa, Tanskassa ja Virossa palkatun henkilökunnan osallistumisvelvoite kansainvälisiin tehtäviin ja kansainvälisiin operaatioihin on kirjattu lakiin yksiselitteisesti. Henkilöstön osallistuminen ulkomaan tehtäviin tulee kuitenkin jatkossakin perustumaan ensisijaisesti vapaaehtoisuudelle.
Nato-jäsenyyden myötä Puolustusvoimien palkattua henkilöstöä sijoitetaan Naton sotilaalliseen komentorakenteeseen sekä Naton joukkorakenteeseen ja virastoihin. Lähivuosien aikana puhutaan noin sadasta upseerista, opistoupseerista, erikoisupseerista ja aliupseerista. Määrät ja tehtävät tarkentuvat sotilaallisen integraatioprosessin edetessä. Sotilastehtävien lisäksi Natossa on tarjolla työtehtäviä siviileille. Niitä voivat hakea kaikki jäsenmaiden kansalaiset.
Kotimaan johtamisrakenne säilyy hyvin pitkälti nykyisenä. Puolustusvoimien henkilöstömäärä kasvanee jäsenyyden myötä kaikissa henkilöstöryhmissä.
Henkilöstöön kohdistuvat vaikutukset jakautuvat usean vuoden ajalle. Nato-jäsenyyteen liittyvät velvoitteet henkilöstön osalta toteutetaan henkilöstöjärjestelmän kantokyky huomioiden.
Jäsenyys asettaa jonkin verran lisävaatimuksia henkilöstön osaamiselle ja kielitaidolle, henkilöstösuunnittelulle ja -hallinnolle. Myös palvelussuhteen ehtoja kansainvälisissä tehtävissä tarkastellaan.
Sotilaallinen liittoutuminen nostaa pidäkettä ja ennaltaehkäisee sotilaallisen kriisin syntymistä. Suomi pitää silti jatkossakin ensi sijassa itse huolta omasta puolustuskyvystään.
Naton suurimmat vaikutukset puolustuskyvylle ovat liittolaismaiden tuoma voiman moninkertaistuminen sekä suorituskyvyt, joita pienen maan ei ole mahdollista hankkia itsenäisesti. Näitä ovat esimerkiksi nykyistä laajemmat tiedustelukyvykkyydet, ilmaan nostettu valvontakyky (AWACS), avaruussuorituskyvyt, ja muun muassa sukellusvenekyvykkyydet.
Nato ei määrää, mitä sen jäsenmaiden tulee hankkia. Se kuitenkin ohjaa puolustussuunnitteluprosessilla jäsenmaiden suorituskykyjen kehittämistä, jotta Naton Euroopan joukkojen komentajan olisi mahdollista tarpeen tullen saada tehtävänsä edellyttämät joukot käyttöönsä.
Prosessi ei ohjaa minkään yksittäisen välineen hankintaa, mutta laajemmin sitä, minkälaisia suorituskykyjä jäsenmaiden asevoimien tulisi käyttöönsä kehittää ja hankkia.
Lähtökohtaisesti jokainen Naton jäsenmaa vastaa oman alueensa koskemattomuuden valvonnasta ja sen turvaamisesta. Suomella on toimiva ja koeteltu aluevalvontajärjestelmä.
Suomen on mahdollista pyytää liittokunnalta tukea aluevalvontaansa, mikäli tilanne niin edellyttää. Naton jäsenvaltioilla ja itse liittokunnalla on myös käytössään sellaisia suorituskykyjä, joilla voidaan täydentää omaa järjestelmäämme, lisätä ennakkovaroitusaikaa sekä tehostaa valvonnan ulottuvuutta ja tilannekuvan muodostusta. Jäsenenä Suomi voi halutessaan pyytää näitä suorituskykyjä käyttöönsä.
Nato-jäsenyyden myötä kansainvälinen harjoitustoiminta on lisääntynyt. Suunnitelman mukaan vuonna 2024 järjestetään hieman yli sata kansainvälistä harjoitustapahtumaa Suomessa ja ulkomailla. Liittoutumisen myötä Suomi osallistuu harjoituksiin, joissa kehitetään Naton yhteisten operaatioiden edellyttämää toimeenpanokykyä ja -valmiutta sekä harjoitellaan toimintaa osana liittokunnan komento- ja joukkorakennetta. Tästä syystä Naton päätehtävien mukaiset harjoitukset ovat jatkossa osa normaalia harjoitustoimintaa, joihin osallistuminen on Suomen velvollisuus osana Natoa. Kansainvälisen toiminnan kehittyminen näkyy myös varusmiesten ja reserviläisten koulutuksessa. Harjoittelu tuo koko Puolustusvoimien henkilöstön koulutukseen monipuolisuutta ja asettaa kaikkien osaamiselle uusia vaatimuksia.
Naton jäsenmaiden yhteisesti sopimana tavoitteena on käyttää puolustusmenoihin vähintään kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomen pitkäaikainen taso on ollut tämän alapuolella, lähivuosina taso saavutetaan johtuen strategisista hankkeista ja puolustuskyvyn nostoon osoitetusta lisärahoituksesta.
Suomelle asetettavat yhteisen puolustuksen suorituskykytavoitteet tulevat edellyttämään resurssipanostuksia puolustuskyvyn kehittämiseen. Tarkempia tietoja Nato-jäsenyyden kustannuksista löydät Valtioneuvoston kanslian verkkosivuilta.
Puolustusvoimien kalusto on pääosiltaan Nato-yhteensopivaa, samoin joukkojen toimintatavat. Puolustusvoimien materiaalihankkeissa tämä on ollut vaatimuksena jo pitkään.
Puolustusvoimien johtamisrakenteita yhteensovitetaan Naton kanssa tarvittavilta osin. Muutostarpeet tarkentuvat sotilaallisen integraation edetessä.
Puolustusvoimien käyttökielet ovat jatkossakin suomi ja ruotsi. Naton kanssa asioidessa sekä tietyissä erityistapauksissa (esim. lentopalvelus) voidaan käyttää englantia. Samoin osa ohjeistuksesta ja suunnitelmista laaditaan jatkossa englanniksi.
Suurin muutostarve on ajattelutavassa. Emme ole liittoutumisen jälkeen enää sotilaallisesti yksin, vaan osa sotilasliittoa.
Suomen Nato-jäsenyys tukee liittokunnan puolustusta ja yksinkertaistaa merkittävästi sen suunnittelua Itämeren ja Pohjolan alueella. Suomella on kokoonsa nähden hyvin varteenotettavat puolustusvoimat ja kansainvälisessä vertailussa erittäin korkea maanpuolustustahto.
Visuaalinen ilme ja tunnukset ovat kansallisia asioita. Nato-tunnukset eivät näy virkavaatteissa. Poikkeuksen muodostavat Naton organisaatioissa palvelevat henkilöt. Myöskään Nato-lippu ei näy Puolustusvoimien kohteissa muulloin kuin Nato-henkilöstön vieraillessa.
Naton perussopimukset eivät aseta jäsenmaille tällaisia velvoitteita. Asiaa tarkastellaan sotilaallisen integraatioprosessin edetessä, ja Suomi tekee päätökset asiasta omasta kansallisesta lähtökohdastaan.
Naton perussopimukset eivät aseta jäsenmaille velvoitteita ottaa vastaan ydinaseita. Mikäli tällainen harkinta tulisi ajankohtaiseksi, jäsenvaltio tekisi päätökset kansallisista lähtökohdistaan.
On hyvä huomioida, ettei osallistuminen Naton ydinasesuunnitteluun merkitse ydinaseiden sijoittamista jäsenvaltion maaperälle.
