Hyppää sisältöön

Kaksikymmentä vuotta sotilaallista kriisinhallintaa Afganistanissa

Puolustusvoimat
25.5.2021 10.24
Uutinen
Partiontia afganistanissa

Sotilaallinen kriisinhallinta on ollut yksi välineistä, joilla Suomi on tukenut Afganistanin vakauttamista ja jälleenrakentamista kuluneen kahdenkymmenen vuoden ajan. Kesäkuussa 2021 Mazar-e-Sharifista kotiutuvien viimeisten suomalaissotilaiden myötä Suomen osallistuminen Resolute Support -operaatioon päättyy. Puolustusvoimille vuodet Afganistanissa ovat olleet vaativia ja opettavaisia.

Afganistan luisui 1990-luvulla taleban-hallinnon myötä kansainvälisen terrorismin koulutus- ja tukialueeksi. Yhdysvaltoihin kohdistuneiden terrori-iskujen seurauksena talebanien vastaiset sotatoimet käynnistettiin lokakuussa 2001. 

Pian sotatoimien käynnistymisen jälkeen kansainvälinen yhteisö käynnisti toimenpiteet Afganistanin vakauttamiseksi. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi joulukuussa 2001 päätöslauselman 1386/2001, joka sisälsi päätöksen International Security Assistant Force -operaation (ISAF) perustamisesta Iso-Britannian johdolla.

Monikansallisen ISAF-joukon tehtävä oli Afganistanin väliaikaista hallituksen avustaminen turvallisuuden ylläpitämisessä sekä väliaikaishallinnon ja YK:n henkilökunnan työn turvaaminen Kabulissa ja sen lähialueilla. 

Alkuvuodesta 2002 Suomi asetti ISAF-operaatioon siviili-sotilas -yhteistoimintaosaston (CIMIC) yhteysupseereineen, jonka vahvuus oli aluksi noin viisikymmentä sotilasta. Osaston tehtävänä oli humanitäärisen avun tyyppisen hätäensiavun käynnistäminen operaation alkuvaiheessa ja operatiivisen toiminnan tukeminen CIMIC-yhteistoiminnalla paikallisen väestön ja hallintoviranomaisten kanssa. 

Suomen osasto Afganistanissa (SOAF) koostui ammattisotilaista ja reserviläisistä, joilla oli erityisosaamista muun muassa rakentamiseen, lakiasioihin, terveydenhuoltoon, ja opetustoimeen liittyen. Toiminta lähti hyvin käyntiin. Kesäkuussa 2002 suomalaisjoukon kokonaisvahvuus nostettiin 60:een.

ISAF-operaatio siirtyi Naton johtoon elokuussa 2003. Lokakuuhun 2004 mennessä toiminta-alue oli laajentunut kattamaan Pohjois-Afganistanin yhdeksän maakuntaa. Tavoitteena oli laajentaa ISAF:n toiminta koko Afganistanin alueelle ja se toteutettiin vaiheittain lokakuuhun 2006 mennessä. 
Laajentumisen myötä ISAF:n keskeiseksi toimintamuodoksi muodostuivat alueelliset jälleenrakennusryhmät (Provincial Reconstruction Team, PRT). PRT:t toteuttivat hankkeita, usein rakennushankkeita, joiden tavoitteena oli vahvistaa paikallisväestön luottamusta keskushallintoon ja ISAF-joukkoihin.

Kesällä 2004 suomalaisjoukkojen vahvuutta Afganistanissa nostettiin kahdeksaankymmeneen rauhanturvaajaan. Osa joukoista siirrettiin Pohjois-Afganistanin brittiläis-pohjoismaiseen jälleenrakennusryhmään, joka toimi Maimanassa, Faryabin maakunnassa. Lisäksi toimintansa aloitti kuuden hengen palontorjuntaan erikoistunut pelastusosasto Kabulin kansainvälisen lentokentän pohjoismaisessa ryhmässä. Kyseessä oli jatkuvan korkean valmiuden lentokenttäpalokunta. Suomalainen osasto koostui ammattipalomiehistä, jolla oli jo kotimaasta vaadittava kokemus ja osaaminen toimintaan lentokentän sammutus- ja pelastustehtävistä.

Toiminnan hajautuessa maantieteellisesti Suomen osaston Afganistanissa nimi muutettiin Suomalaiseksi rauhanturvajoukoksi Afganistanissa (SRJA), joka muutettiin vielä kertaalleen vuonna 2006 Suomalaiseksi kriisinhallintajoukoksi Afganistanissa (SKJA).

Suomen osallistumista ISAF-operaatioon kehitettiin asteittain kansallisten poliittisten linjausten mukaisesti. Kabulin CIMIC-toiminta saatettiin päätökseen alkuvuodesta 2007. Suomalaisten PRT-toiminta Maimanassa jatkui kesään 2007 saakka, jonka jälkeen suomalaisjoukot keskitettiin Ruotsin johtamaan PRT:hen Mazar-e-Sharifissa. 

Helmikuussa 2008 alkaen Suomi asetti kymmenen operatiivista mentoria (Operational Mentoring and Liaison Teams, OMLT) tukemaan Afganistanin asevoimien kehittämistä. Operatiivisten mentoreiden tehtävä oli ohjata Afganistanin armeijan upseereita operatiivisen suunnittelussa ja johtamisessa ja he liikkuivat tiiviisti joukkojen mukana kentällä. OMLT-kouluttajien myötä Suomen osaston kokonaisvahvuus nousi 110 sotilaaseen. Lisäksi ISAF-operaatioon osallistuvien maiden OMLT-henkilöstölle annettiin tykistökoulutusta Suomessa.

Kesällä 2009 Suomi asetti 100 sotilaan tilapäisen lisäjoukon Pohjois-Afganistaniin turvaamaan Afganistanin presidentin ja maakuntaneuvostojen vaaleja. Vaalinvahvennusjoukko koostui CIMIC-ryhmistä, suojausjoukkueesta ja kansallisesta tukiosasta ja se muodostettiin osin Utin Jääkärirykmentin kokeneista erikoisjoukkokoulutetuista ammattisotilaista ja muilta osin lähinnä Porin prikaatin kansainvälisen valmiusjoukkokoulutuksen juuri päättäneistä reserviläisistä. 
Vaaleja edeltävä kesän aikana Afganistanin turvallisuustilanne heikkeni huonommaksi kuin koskaan aiemmin ISAF-operaation aikana ja myös suomalaiset joutuivat useita kertoja kapinallisten iskujen kohteeksi kesän aikana.  Vaalivahvistusjoukko palasi kotimaahan loppusyksystä 2009.
Vuonna 2009 ISAF:n tehtävät laajentuivat kapinallisten vastaiseen toimintaan. Kapinallisten vastarinta etenkin Pohjois-Afganistanissa kasvoi. Kansainvälinen yhteisö alkoi aiempaa näkyvämmin vaatia, että Afganistan ottaa vaiheittain vastuun oman yhteiskuntansa kehittämisestä ja turvallisuudesta.

Turvallisuusvastuunsiirto monikansallisilta joukoilta Afganistanin omille turvallisuusjoukoille alkoi vuonna 2011. Vastuunsiirron mahdollistamiseksi ISAF-joukkojen läsnäoloa vahvistettiin väliaikaisesti. Pienistä sotilastarkkailuryhmistä (Mobile Observation Team, MOT) luovuttiin ja tilalle tuotiin suurempia yksiköitä, jotka toimivat yhteistyössä Afganistanin armeijan ja Afganistanin poliisin kanssa. 

Suomalaisen kriisinhallintajoukon kokoonpano muuttui elokuun 2010 ja maaliskuun 2011 aikana. Kriisinhallintajoukon kokonaisvahvuus nousi 145 henkilöstä asteittain, syksyllä 182 henkilöön ja maaliskuussa 195 henkilöön.

Suomi lisäsi Afganistaniin erityisesti koulutustehtävissä toimivia OMLT-mentoreita sekä lisää vastuualueelle jääkärijoukkueen. Mentoreiden päätehtävänä oli tukea Afganistanin kansallisen armeijan muun muassa huolto-, pioneeri- ja jalkaväkiaselajien koulutusta ja kehittämistä Pohjois-Afganistanin alueella.

Pohjois-Afganistaniin asetettu jääkärijoukkue keskittyi vartiointi-, partiointi- ja saattotehtäviin sekä teki yhteispartioita Afganistanin turvallisuusviranomaisten kanssa ja suojasi suomalaisten vastuualueella tehtävien operaatioiden komentopaikkoja ja kuljetuksia. 

Joukkovahvuus palasi 145:een syksyllä 2012, kun lisäjoukko joukko kotiutettiin. Kesästä 2013 ISAF:n toimi ainoastaan Afganistanin viranomaisia tukevassa roolissa. 

Vuodesta 2007 alkaen Mazar-e-Sharifin toiminut jälleenrakennusryhmä muuttui vuonna 2012 ns. transition tukiryhmäksi (NB TSU, Nordic-Baltic Transition Support Unit). Suomalaiset palvelivat transition tukiryhmässä toukokuuhun 2014 saakka, jolloin sen toiminta päättyi. ISAF-operaatio päättyi virallisesti vuoden 2014 lopussa. 

Suomalainen ISAF-joukko siirtyi Resolute Support –operaation mukaiseen kokoonpanoon lokakuussa 2014 kokonaisvahvuudella 80.

ISAF:n päättymisen myötä monikansalliset taistelujoukot poistuivat maasta ja vastuu maan turvallisuudesta siirtyi kokonaisuudessaan Afganistanin turvallisuusjoukoille. ISAF:ia seuraaja Resolute Support -operaatio (RS) jatkoi aiempaa operaatiota suppeammalla mandaatilla afgaanijoukkojen kouluttamista ja avustamista. Taistelutilanteisiin kansainväliset joukot eivät enää osallistuneet.

Nato-johtoinen Resolute Support aloitti toimintansa vuoden 2015 alusta. RS-operaation tehtävänä on ollut kouluttaa, tukea ja neuvoa Afganistanin turvallisuusjoukkoja (ANSF) strategisella tasolla, tukea maan turvallisuusrakenteita sekä huolehtia RS-joukkojen omasuojasta. Tavoitteena oli tukea Afganistanin omien turvallisuusviranomaisten toimintaa vakaan turvallisuustilanteen ylläpitämisessä, hyvän hallinnon luomisessa sekä ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämisessä.

RS-operaation alussa suomalaisten sotilaiden kokonaisvahvuus oli 80 sotilasta, mutta sitä laskettiin 30 - 40 sotilaaseen vuoden 2015 lopussa. Suomalainen kriisinhallintajoukko Afganistanissa muuttui Suomen osastoksi Afganistanissa (SOA). 

Alkuperäisen suunnitelman mukaan RS-operaation piti päättyä vuoden 2016 lopussa. Samalla kun kansainvälinen sotilaallinen läsnäolo väheni, suuri määrä afgaaneja lähti maasta heikentyneen turvallisuustilanteen takia ja päätyi turvapaikanhakijoiksi EU-maihin. 

Kansainvälinen yhteisö vaati Afganistanin hallitukselta tiukempaa otetta poliittisen, turvallisuus- ja taloustilanteen vakauttamiseksi, mutta sitoutui samalla tukemaan maan turvallisuussektoria vuoteen 2020 asti.

RS-operaation aikana suomalaisjoukkoja on toiminut turvallisuusviranomaisten neuvonantajina, kouluttajina, kansallisessa tukijoukossa sekä esikuntatehtävissä RS-operaation pohjoisella komentoalueella Mazar-e-Sharifissa että Kabulissa. Vuosina 2017–2018 neuvonantotoiminta sisälsi myös Kabulissa toimivan neuvonantajien omasuojahenkilöstön (Guardian Angels).

Vuoden 2019 alusta alkaen SOA:n kokonaisvahvuus nousi kertaalleen vielä 60:een, kun Suomi vahvisti operaation henkilöstöä suojausosastolla, neuvonantajilla, kouluttajilla ja esikuntahenkilöstöllä. Suomen osallistuminen keskitettiin Saksan johtamalle pohjoiselle komentoalueelle Mazar-e-Sharifiin. Vuoden 2020 lopussa SOA:sta kotiutettiin suojausjoukkue ja vahvuus oli loppuvaiheessa noin 20 sotilasta. 

Huhtikuussa 2021 Naton jäsenvaltioiden puolustusministerit päättivät, että Resolute Support -kriisinhallintaoperaatio päätetään kesään 2021 mennessä. Vetäytyminen käynnistyi 1.5. Suomen osalta RS-operaatio päättyy, kun viimeiset suomalaiset sotilaat palaavat kotiin Mazar-e-Sharifista kesäkuussa 2021.

ISAF- ja RS-operaatioissa Afganistanissa on vuosina 2002-2021 palvellut yhteensä 2467 suomalaista, joista naisia on ollut 52.

Sotilaallisen kriisinhallinnan toteutuneet kustannukset Afganistanin operaatioissa vuosina 2002-2020, yhteensä 315 miljoonaa euroa.

Määrärahat suomalaisten kriisinhallintajoukon palkkausmenoihin budjetoidaan Ulkoministeriön momentille. Sotilaallisen kriisinhallinnan kalusto- ja ylläpitomenoihin budjetoidaan puolustusministeriön momentille. Vuoden 2021 luvut valmistuvat myöhemmin.


 
Kausi PLM UM yhteensä
2002 4 562 000 2 803 000 7 365 000
2003 2 791 000 3 172 000 5 963 000
2004 3 861 000 4 776 000 8 637 000
2005 5 027 506 6 217 509 11 245 015
2006 5 890 099 7 237 106 13 127 205
2007 7 156 872 8 011 728 15 168 599
2008 9 259 352 8 917 334 18 176 686
2009 12 419 342 14 230 461 26 649 802
2010 11 977 243 16 549 815 28 527 058
2011 18 491 598 20 679 554 39 171 152
2012 10 523 577 19 438 659 29 962 236
2013 8 277 515 16 406 123 24 683 638
2014 7 259 403 11 799 147 19 058 550
2015 7 364 954 8 371 934 15 736 889
2016 4 103 337 4 120 943 8 224 280
2017 5 854 902 4 222 863 10 077 766
2018 4 638 894 4 353 645 8 992 539
2019 5 517 582 6 382 319 11 899 901
2020 5 589 679 6 984 809 12 574 489