Teksti Luuk. 19:1-10
Jeesus jatkoi matkaa ja kulki Jerikon halki. Kaupungissa asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli tullimiesten johtaja ja hyvin rikas. Sakkeus yritti päästä näkemään Jeesuksen, mutta pienikokoisena hän ei nähnyt mitään väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi muiden edelle ja kiipesi sykomoripuuhun nähdäkseen Jeesuksen, koska tiesi tämän kulkevan sitä kautta. Kun Jeesus tuli kohdalle, hän nosti katseensa ja sanoi: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Minun pitää majoittua tänään sinun taloosi.” Sakkeus laskeutui kiireesti ja toivotti Jeesuksen riemuissaan tervetulleeksi. Kaikki, jotka näkivät tämän, sanoivat paheksuen: ”Meni sitten majoittumaan syntisen miehen luokse.” Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi: ”Herra, minä annan puolet omai-suudestani köyhille. Jos olen kiristänyt joltakulta ylimääräistä, maksan sen takaisin nelinkertaisesti.” Jeesus sanoi: ”Tänään tämän talon väki on pelastunut. Onhan Sakkeuskin Abrahamin jälkeläinen. Ihmisen Poika tuli etsimään ja pelastamaan nimenomaan sen, joka on kateissa.”
Hartauspuhe
Hyvä itsenäisyyspäivän juhlija! Koska viimeksi sinulle tapahtui jotain sellaista, että sait kokea itsesi tärkeäksi ja merkitykselliseksi? Mikä sai sinut kokemaan niin? Teitkö jotain? Vain sanoiko joku sinulle jotain? Miltä se tuntui? Mitä se sai sinut ajattelemaan?
Kertomus Sakkeuksesta ei ehkä ole tavanomaisin raamatunteksti itsenäisyyspäivän hartauteen. Valitsin sen siksi, että se on väkevä kertomus siitä, kuinka ulkoisesti pieni asia saa ihmisen havahtumaan merkityksettömyyden ja vääristymien unesta. Vihkitilaisuuksissa luetaan usein psalmitekstinä katkelma, joka päättyy sanoihin: ”Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan.” Ruokaa ja katto pään päälle tarvitaan toki. Mutta ei Sakkeus ollut onnellinen, vaikka hänellä oli talot ja tavarat. Häneltä puuttui jotain tärkeää. Hän oli kadottanut itsensä ja omanarvontuntonsa.
Joukko-osastopappina huomasin, että varusmiesjoukkueen yhteinen tekeminen ja keskinäinen tsemppaaminen tuottaa ihan huikeita kokemuksia, vaikka itse tehtävät olisivat työläitä ja epämukavia. Vastaavasti mukavatkaan hommat eivät kohottaneet mieltä, jos joutui puurtamaan yksin tai jos porukassa oli huono henki. Ratkaisevaa on se, miten toinen ihminen kohdataan ja millainen vuorovaikutus siitä syntyy.
Turvallisuus tehdään yhdessä, sekä tuttujen että ventovieraiden kanssa. Tee joskus testi. Kun käyt kaupassa tai muilla asioilla, pysähdy hetkeksi jonkun kohtaamasi, entuudestaan vieraan ihmisen äärelle. Jos sinulle kassalla hymyillään, ota hymy vastaan ja hymyile takaisin. Jos sinulla on ollut huono päivä, kerro se jollekin, joka jaksaa hetken kuunnella. Testin myötä joudut varmaan aika ajoin pettymään. Mutta saat varmasti myös lämpimiä kokemuksia. Ainakin huomaat, mikä on kohtaamisen ja kohtaamattomuuden ero.
Turvallisuus tehdään yhdessä, kun pidetään huoli siitä, että ketään ei työnnetä ja kukaan ei putoa yli laidan. Siihen voi riittää ulkoisesti aika pieni teko: arvostava kohtaaminen, avun pyyntö ja auttaminen. Isot asiat syntyvät näistä pienistä. Sinä pystyt. Minä pystyn. Yhdessä me pystymme siihen. Sillä siellä, missä on myötätuntoa, missä kaksi tai kolme kohtaa toisensa rakkaudella, siellä on Jumala itse läsnä.
Rukous
Kaikkivaltias Jumala, kansojen hallitsija.
Tänään kiitämme sinua tästä hyvästä maasta,
jonka olet meille antanut.
Kiitos armosta, jolla olet johdattanut kansamme
monien vaikeuksien ja taistelujen läpi tähän päivään.
Anna meille intoa ja kestävyyttä
pitää huolta toisistamme
ja taitoa toimia yhdessä.
Ohjaa meitä sanallasi,
niin että pysyisimme tahtosi tiellä
ja pääsisimme perille
taivaalliseen isänmaahamme.
Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aamen.
