Koelentokurssilla opiskellaan lentokoneessa ja luokkahuoneessa

Ilmavoimissa palvelevien koelentäjien ja koelentoinsinöörien tehtävänä on varmistaa, että käytössä oleva lentokalusto varusteineen ja aseineen on suorituskykyistä ja turvallista. Ilmavoimat kouluttaa keväällä 2018 uusia koelentämisen ammattilaisia Satakunnan lennostossa käynnissä olevalla koelentokurssilla, jonka osallistujat käyvät läpi vaativaa ja mielenkiintoista matkaa lentämisen teoriaan ja käytäntöön.

Satakunnan lennoston Ilmataistelukeskuksen järjestämän ilmavoimien koelentokurssin tavoitteena on perehdyttää tulevat ilmavoimien koelentäjät ja koelentoinsinöörit erilaisten lentokoneiden suorituskyvyn ja ominaisuuksien analysointiin. Vuoden 2018 koelentokurssin oppilas valmistautuu lennolle historiallisella Vampire-suihkukoneella Satakunnan lennoston Pirkkalan tukikohdassa. Kuva: ilmavoimat / Ville Tuokko

Koelentäjän työhön liitetään monesti muun muassa elokuvista ja muusta fiktiosta alkunsa saaneita mielikuvia. Usein hänet mielletään uskalikoksi, joka vyötetään ilmailuteknologian rajoja rikkovan uuden kokeilukoneen ohjaamoon uhmaamaan nopeus- ja korkeusennätyksiä.

Suomessa ei tällä hetkellä kehitetä uusia lentokoneita, mutta ilmavoimien lentokaluston koelento-, tutkimus- ja kehitystoiminnasta  vastaavassa Satakunnan lennoston Ilmataistelukeskuksessa palvelee joukko koelentotoimintaa työkseen tekeviä ohjaajia ja koelentoinsinöörejä.

Koelentohenkilöstön työ ei ole tarinoiden hurjapäistä riskinottoa, vaan hallittua ja analyyttistä tiedonhankintaa ilmapuolustuksen kannalta kriittisen lentokaluston suorituskyvyn ja sen turvallisuuden takaamiseksi, kertoo ilmavoimien pääkoelentäjä everstiluutnantti Jyri Mattila.

– Koelentäjän työ on yhtä vanha kuin ilmailukin. Jo varhain syntyi tarve tutkia, ovatko suunnittelijat ja lentokoneenrakentajat saavuttaneet sellaiset ominaisuudet, joita lentokoneelle on tavoiteltu. Tämä niin sanottu evaluointi on edelleen tärkeä osa työtämme, jolla ylläpidämme Suomessa tietämystä sotilasilmailun kehityksestä esimerkiksi puolustusvoimien lentokalustohankintoihin ja suorituskyvyn kehittämiseen liittyen.

Koelentohenkilöstön työn yksityiskohdat eivät useinkaan ole esimerkiksi testattavien järjestelmien suorituskyvyn salausnäkökohtien vuoksi julkista, mutta sen tulokset näkyvät konkreettisesti ilmavoimien kehittämisessä.

– Esimerkiksi Hornet-monitoimihävittäjän seuraajaa etsivässä HX-hankkeessa Ilmataistelukeskuksen koelentohenkilöstö osallistuu kone-ehdokkaiden ja niiden järjestelmien suorituskyvyn arvioimiseen todentamiseen, kertoo everstiluutnantti Mattila.

– Lisäksi teemme kehitystyötä olemassa olevan kaluston suorituskyvyn osalta.  Osallistuimme esimerkiksi Hornetien elinkaaripäivityksiin, johon kuului muun muassa koneen ilmataistelukyvyn kehittäminen ja ilmasta maahan -aseistuksen integrointi. Näkyvänä osana tätä työtä olivat maaliskuussa Yhdysvalloissa suoritetut JASSM-rynnäkköohjuksen koeammunnat.

Koelentokurssien tavoitteena on perehdyttää tulevat ilmavoimien koelentäjät ja koelentoinsinöörit erilaisten lentokoneiden suorituskyvyn ja ominaisuuksien analysointiin. Vuoden 2018 koelentokurssin ehkä eksoottisimpana opetusvälineenä Satakunnan lennoston Pirkkalan tukikohdassa vieraili historiallisia suihkukoneita operoivan norjalaisen Norwegian Air Force Historical Squadron -järjestön de Havilland Vampire T.55 -harjoitushävittäjä vuodelta 1959. Vampire, joka oli myös Suomen ilmavoimien ensimmäinen suihkukone, ovat suihkuhävittäjien ensimmäistä sukupolvea, kun nykyään käytössä olevat Hornet-monitoimihävittäjät luokitellaan neljännen polven edustajiksi. Kuva: ilmavoimat / Ville Tuokko

Teoriasta käytäntöön – ja päinvastoin

Koelentäjäksi tai koelentoinsinööriksi ei valmistuta suoraan koulun penkiltä, vaan urapolku on yhdistelmä aiemmassa työelämässä kartutettua ammattitaitoa sekä erillisellä koelentokurssilla hankittavaa osaamista.

– Koelentäjäksi hakeutuvat ohjaajat ovat useimmiten palvelleet jo useamman vuoden ajan hävittäjä-, yhteyskone- tai kuljetuskoneohjaajina ilmavoimien laivueissa. Vaatimuksena on erinomaisen lentotaidon lisäksi myös hyvät taidot matematiikassa, everstiluutnantti Mattila kertoo.

 – Koelentoinsinööreiltä puolestaan edellytetään teknis-luonnontieteellistä ylempää korkeakoulututkintoa joltain ilmailutekniikkaa sivuavalta alalta. Lisäksi henkilöillä on oltava psykofysiologinen soveltuvuus lentopalvelukseen osallistumiseen.

Ilmavoimien koelentohenkilöstöstä osa koulutetaan ulkomaisten asevoimien koelentokursseilla muun muassa Yhdysvaltojen ilma- ja merivoimien koelento-oppilaitoksissa, Ranskan EPNER-koelentokoulussa sekä Ison-Britannian Empire Test Pilots’ Schoolissa. Ulkomaisten kurssien kautta ilmavoimat sekä tuottaa itselleen koelentohenkilöstöä että pitää yllä asiantuntemustaan sotilasilmailun kehityksestä ilmailutekniikan johtavissa maissa.

Koelentokoulutukseen kuuluu lentämisen teoriaopintojen lisäksi myös muun muassa käytännön koelentotoiminnassa käytettävien mittausinstrumenttien käytön harjoittelua. Tavanomaista mittanauhaa voidaan käyttää esimerkiksi ohjainliikkeiden ja -voimien tarkastelussa. Kuva: ilmavoimat / Ville Tuokko

Ilmavoimat järjestää tarpeen mukaan myös kotimaisia koelentokursseja. Kursseista tuorein alkoi Satakunnan lennostossa tammikuussa ja päättyy kesäkuussa, ja sillä saa oppia toistakymmentä puolustusvoimien palveluksessa olevaa lentäjää ja tulevaa koelentoinsinööriä. Tätä edeltävä, ohjelmaltaan suppeampi kurssi pidettiin vuonna 2014, ja edellinen laajamittainen kurssi vuonna 2005.

Kevään 2018 kurssin opettajina toimivat muun muassa kapteeni Jaakko Nikkanen ja koelentoinsinööri insinöörimajuri John Öström, molemmat Yhdysvaltain merivoimien U.S. Naval Test Pilots Schoolin alumneja. Nikkasen ja Öströmin mukaan koelentokurssin tiivis ohjelma koostuu teoriasta ja käytännön harjoittelusta tasapainoisessa suhteessa.

– Koelentokurssilla edetään lentämisen perusteista aihealue kerrallaan. Mukana ovat muun muassa aerodynamiikka, lentokoneen suoritusarvot, ohjausoppi ja lentokoneiden elektroniset- ja asejärjestelmät, kapteeni Nikkanen kertoo. 

Lentämisen osa-alueiden teoria opiskellaan ilmavoimien henkilöstöstä sekä koti- ja ulkomaisista ulkopuolisista asiantuntijoista koostuvan opettajakunnan johdolla. Oppeja kokeillaan käytäntöön koelennoilla, joita varten oppilaat laativat tutkimussuunnitelman kulloiseenkin opetusaiheeseen liittyvän tutkimusongelman ratkaisemiseksi. Jotkut lennot tehdään tutuksi tulleella ilmavoimien kalustolla kuten Horneteilla, Hawk-suihkuharjoituskoneilla sekä yhteys- ja kuljetuskoneilla.  Välillä käytössä on tuntemattomampaa siviili-ilmailun ja muiden koelentokouluttajien kalustoa.

Toukokuussa koelentokurssin opetusvälineeksi saapui historiallisia suihkukoneita operoivan norjalaisen Norwegian Air Force Historical Squadron -järjestön de Havilland Vampire T.55 -harjoitushävittäjä vuodelta 1959.

– Tällä kurssilla opiskelijat ovat päässeet tekemään koelento-ohjelman myös erittäin liikehtimiskykyisellä Extra 300 -taitolentokoneella ja 1940-luvun suunnittelua edustavalla Piper J-3 Cub -suksikoneella, John Öström kertoo. – Kurssin päätteeksi oppilaat toteuttavat laatimansa koelentosuunnitelman mukaisen ohjelman joko Yhdysvaltain ilmavoimien U.S. Air Force Test Pilot Schoolin T-38 -suihkuharjoituskoneilla tai U.S. Navy Test Pilot Schoolin T-6B -potkuriturbiinikoulukoneilla.

Ilmavoimien koelentokurssin opiskelijat laativat opintojensa aikana harjoitustyönä useita koelentosuunnitelmia, joiden avulla opitaan käytännön koelentotoiminnassa sovellettavia taitoja ja työmenetelmiä. Kevään 2018 koelentokurssilaisten koulutehtäviin kuului muun muassa tarkastella ja kokeilla suksivarusteisen, 1940-luvun suunnittelua edustavan Piper Cub -pienkoneen käytettävyyttä henkilöstön ja materiaalin kuljetustehtävissä sotilaskäytössä. Kurssikoelennot tehtiin helmi–maaliskuussa Satakunnan lennoston kotimaakunnan Pirkanmaan taivaalla käyttäen lentoonlähtö- ja laskeutumispaikkana Näsijärven jäätä. Kuva: ilmavoimat

Kapteeni Nikkanen ja insinöörimajuri Öström kuvaavat koelentokurssia vaativaksi rupeamaksi, jonka päivät venyvät oppituntien, lentojen ja kotitehtävien parissa pitkiksi.  Teoreettisen pohdiskelun ja käytännön koelentämisen kautta kuitenkin syntyy vuorovaikutus, joka sitoo koelentäjät ja -insinöörit tiiviiksi, lentämistä monipuolisesti tarkastelevaksi työpariksi. Näin molempien osaamisesta saadaan eniten irti käytännön koelentotoiminnassa.

– Ohjaajan kannalta koelentokurssin tärkein anti on se, että ymmärrys lentokoneen käyttäytymiseen vaikuttavien sinänsä tuttujen ilmiöiden syistä syvenee, koelentäjä Nikkanen toteaa.

– Insinöörin näkökulmasta puolestaan lentämiseen liittyvät ilmiöt ovat teoreettisesti tuttuja, mutta kurssin kautta saa tuntuman niiden ilmenemiseen käytännössä, John Öström sanoo.

Vuoden 2018 koelentokurssin opetusvälineenä käytetään ilmavoimien henkilöstölle tuttujen konetyyppien – kuten Hornet-monitoimihävittäjän – lisäksi myös Extra 300 -taitolentokoneen kaltaisia, sotilaslentokoneista huomattavasti poikkeavia ilma-aluksia. Kuva: ilmavoimat