Hyppää sisältöön

216. Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaiset

Puolustusvoimain komentajan puhe 216. Valtakunnallisten maanpuolustuskurssien avajaisissa

Herra puolustusministeri, arvoisat 216. Maanpuolustuskurssin osanottajat, hyvät naiset ja herrat,

Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille. Olette tehneet viisaan ja kauaskantoisen päätöksen, kun olette vapauttaneet kalenteristanne nämä viikot Suomen kokonaisturvallisuuden kehittämiselle. Kuten tulette kurssinne aikana konkreettisten esimerkkien kautta oppimaan, kukaan yksin tai mikään organisaatio yksin ei pysty takaamaan maamme kriisinkestävyyttä. Vain saumattoman yhteistyön kautta voimme onnistua turvaamaan sen, mikä meille suomalaisille on kaikkein tärkeintä.

Arvoisat kuulijat,

Puolustusvoimissa työ- ja palvelusturvallisuus on yksilön toimintakyvyn ja hyvinvoinnin varmistamisen perusta. Tavoitetilana on nolla tapaturmaa sekä avoin ja aloitteellinen ilmoituskulttuuri. Olennaista on ennakointi. Tiedon jakaminen niin sanotuista ”läheltä piti” -tilanteista, riskiolosuhteista ja muista vaaraa aiheuttavista tekijöistä mahdollistaa ennakoivan johtamisen. Läheltä piti - tietokanta on ollut puolustusvoimilla käytössä jo toistakymmentä vuotta. Tietokanta muutetaan jatkossa tietojärjestelmäksi, joka tiedon keräämisen lisäksi tukee muun muassa tapahtumien suunnittelua ja riskien hallintaa.

Työ- ja palvelusturvallisuuskulttuurin lähtökohtina ovat johdon sitoutuminen ja henkilöstön asenteet. Osaamista ja ammattitaitoa luotaessa palvelusturvallisuus on tärkeä osa sekä peruskoulutusta että työssä oppimista. Tavoiteltu työ- ja palvelusturvallisuuskulttuuri perustuu siihen, että jokainen työntekijä ja asevelvollinen on sitoutunut työ- ja palvelusturvallisuustoiminnan päämääriin. Työ- ja palvelusturvallisuus-asiantuntijat tukevat esimiehiä ja työntekijöitä sekä asevelvollisia alaan liittyvissä tehtävissä.

Puolustusvoimien työ- ja palvelusturvallisuustoiminnan käytännön johtaminen perustuu työssä ja palveluksessa esiintyviin riskeihin ja niiden hallintaan. Riskien arviointi ja hallinta on tänään osa kaikkea suunnittelutyötä niin normaalioloissa kuin valmiutta säädeltäessä. Harjoituksissa ja ampumaleireillä tähän panostetaan paljon. Valtiokonttorin tilastojen mukaan puolustusvoimien palkatun henkilöstön tapaturmataajuus on pienentynyt viidessä vuodessa noin 7 %. Myös varusmiesten tapaturmien määrä on hienoisessa laskussa.

Varomääräyksiä käytetään normaalioloissa puolustusvoimien sotilaallisen koulutuksen ja harjoitusten turvallisuusmääräyksinä. Niiden tarkoituksena on määrätä turvallisuusjärjestelyt tavanomaista suurempia riskejä ja vaaroja sisältävälle sotilaalliselle toiminnalle. Varomääräyksissä määrätään ne vastuut, tehtävät, raja- tai ohjearvot ja toimintamallit, joilla mahdollistetaan ja samalla varmistetaan sotilaskoulutuksen turvallisuus.

Emme kuitenkaan ole vielä tavoitteessa. Huolimatta kaikesta edellä mainitusta tapahtui merisotakoulun upseerioppilaiden taisteluammunnassa illalla 16. joulukuuta varusmiehen kuolemaan johtanut onnettomuus. Välitön ensihoito ja kriisiapu läsnä olleille hoidettiin mallikelpoisesti. Onnettomuuden ulkopuolinen tutkinta poliisin ja onnettomuustutkintakeskuksen toimin aloitettiin ripeästi, vaikka saanemmekin odottaa lopullisen tutkintaraportin valmistumista alkukesään saakka. Suru nuoren miehen menetyksen johdosta ei kuitenkaan häviä lopullisesti koskaan.

Olemme kieltäneet tilapäisellä varomääräyksellä vastaavien ammuntojen toteuttamisen toistaiseksi, kunnes tiedämme tarkasti mitä tässä ammunnassa tapahtui. Olemme myös aloittaneet laajemman selvitystyön, jonka tarkoituksena on kuluvan kevään aikana analysoida riskialtteimpien harjoitusten ja kovapanosammuntojen toteutusta. Emme tarkastele pelkästään varomääräyksiä. Esimerkiksi nykyiset ja parhaillaan hankinnassa olevat taistelijan simulaattorivarusteet saattavat olla yksi hyvä vaihtoehto jopa parantaa tilanteenmukaisen harjoittelun laatua ja tehoa pienemmällä riskillä.

Hyvät kuulijat,

Hallitusohjelman mukaan Suomessa laaditaan ulko‐ ja turvallisuuspoliittinen selonteko, jonka valmistelun yhteydessä arvioidaan mahdollisen Natojäsenyyden vaikutukset Suomelle. Sen lisäksi laaditaan erillinen puolustusselonteko, jossa määritellään puolustuspoliittiset linjaukset puolustuskyvyn ylläpidolle, kehittämiselle ja käytölle. Tähän olemme puolustusvoimissa parhaillaan valmistautumassa.

Edessä olevan työn perustaksi on hyvä hahmottaa, mikä oikeastaan onkaan tämä Suomen turvallisuuden malli? Malli, jota vielä muutamia vuosia sitten pidettiin maailmalla vanhanaikaisena. Liekö sattumaa vai historian kiertokulkuun palaavaa kaukoviisautta; meidän vuosikymmeniä käytössä ollut ja aikaa myöten kehittynyt kokonaisturvallisuuskonseptimme näyttäytyykin nyt toimivana strategiana nykyisiä hybridiuhkia vastaan.

Johtamisen kannalta erittäin tärkeä työkalu on yhteinen ja ajantasainen tilannekuva. Tässä suhteessa meillä on vielä tekemistä, varsinkin ennakoinnin mahdollistamiseksi. Lähiajan esimerkkinä tästä tuon esiin Venäjän toimet Krimillä ja Ukrainassa, jotka tulivat yllätyksenä lännelle. Jälkikäteen arvioiden voimme kuitenkin tunnistaa selkeän kehityskulun ja varsinaisia viitteitäkin tähän suuntaan.

Suomen mallin sotilaallisen suorituskyvyn kivijalkana on yleinen asevelvollisuus. Sen kautta puolustusvoimat saa käyttöönsä miespuolisen ikäluokan ja vapaaehtoisten naisten potentiaalin. Tästä potentiaalista tuotetaan valintajärjestelmän ja laadukkaan koulutuksen kautta sodan ajan joukkojen pääosa. Myös rekrytointi sotilasammatteihin rakentuu tutkitusti henkilöiden varusmiesaikaisille kokemuksille. Valmiuden ja osaamisen kannalta kriittisimmät joukot rakennetaan palkatun henkilöstön ammattilaisista. Järjestelmämme on kustannustehokas ja mahdollistaa sekä kovimman kärjen että laajan reservin suorituskykyjen kehittymisen. Systeemillä on myös moniulotteinen yhteys kansalaisten maanpuolustustahtoon, jota uskottava puolustus ehdottomasti tarvitsee.

Myös puolustusmateriaalin osalta voidaan puhua erityisestä Suomen mallista. Materiaalihankinnat eivät tänään perustu sattumaan tai otolliseen tilaisuuteen, vaan huolelliseen operaatioanalyysiin yhdistettynä kustannustehokkuuteen. Kaikilla puolustushaaroilla on suorituskykyjä, jotka perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan materiaaliin tai teknologiaan. Merkittävä osa näistä hankinnoista on tapahtunut Yhdysvalloista. Olemme esimerkiksi useiden ilmapuolustukseen liittyvien asejärjestelmien osalta harvojen ja tarkkaan valittujen maiden joukossa, joille niin sanottu release eli ostolupa on myönnetty.

Laaja reservimmekin tarvitsee uskottavan varustuksen. Olemme pystyneet viime aikoina onnistuneesti hyödyntämään käytetyn sotamateriaalin markkinoita. Suomen mallissa tämä tapahtuu siten, että suhteellisen edulliseen hintaan hankimme asejärjestelmän, jonka sitten kotimaassa modernisoimme vastaamaan nykyaikaisen taistelukentän vaatimuksia. Modernisointi voi olla esimerkiksi liikkuvuudeltaan ja suojaltaan hyvän panssarivaunun ammunnanhallintajärjestelmän parantamista ja älykkäiden ampumatarvikkeiden hankintaa.

Materiaalihankkeiden hallinta on osa kehittyvää joukkotuotantoa. Joukon tärkeimmillä asejärjestelmillä on aina oma elinkaarensa, joka on otettava huomioon sodan ajan joukkojen tuottamisessa. Hankkeet ovat usein ajallisesti pitkiä ja elinkaaret vielä pitempiä. Siksi puolustusvoimien strategisen suunnittelun aikajänne ulottuu jo tällä hetkellä 2030-luvulle. Samasta syystä olisi perin haasteellista, mikäli puolustusvoimien tehtäviä tai resursointia säädettäisiin liian voimakkaasti vuositasolla. Selontekokäytäntö onkin erinomainen työkalu pitkäjänteisen johtamisen ja kehittämisen tueksi, mikäli selonteon tuloksiin myös sitoudutaan.

Tulevat strategiset suorituskykyhankkeet, eli merivoimien Laivue2020 ja ilmavoimien hävittäjäkaluston korvaaminen, ulottuvat useiden hallituskausien yli. Pitkäjänteisen suorituskykysuunnittelun turvaamiseksi tarvitaan hallituksen ohjausta selonteoissa. Aiemmissa selonteoissa onkin annettu merkittäviä, puolustusvoimien toimintaa ja kehittämistä ohjaavia linjauksia.

Puolustusyhteistyön merkitys on kasvanut vuosi vuodelta. Suhtaudumme puolustusvoimissa kansainväliseen yhteistoimintaan siten, että kansallinen etumme ohjaa päätöksiä. Osallistumisemme toimintaan on lähtökohtaisesti sidoksissa siihen, kuinka paljon hyötyä voimme saada kansalliseen puolustukseen. Kansainvälisiin operaatioihin osallistuminen linjataan poliittisella tasolla, ja tällöin päätöksen viitekehyksenä on luonnollisesti maamme kokonaisturvallisuus. Kahdenväliseen yhteistyöhön valittujen tahojen kanssa on rakennettu tiekartat, joilla konkretisoidaan toiminnan tavoitteet ja kansalliselle puolustukselle saatava hyöty.

Suomen mallissa puolustuskykymme on uskottava suhteessa toimintaympäristöön. Uskottavuuteen liittyviä käsitteitä ovat ennakkovaroitus, valmius ja suorituskyky, jotka liittyvät kiinteästi toisiinsa. Heikentyminen yhden käsitteen alueella edellyttää muiden vahventumista, jotta uskottavuus säilyisi. Tätä yhtälöä me puolustusvoimissa ratkomme joka päivä.

Hyvät läsnäolijat,

Kuvasin edellä, kuinka Suomen malli on rakentunut ja kuinka se toimii puolustusvoimien näkökulmasta. Lähtökohtamme tulevaisuuteen ovat hyvät. Verrattuna moneen muuhun maahan, onnistumisen edellytyksiä parantaa myös suomalaisuuteen kuuluva luottamuskulttuuri, joka helpottaa ja nopeuttaa yhteistoimintaa kaikilla tasoilla. Luottamus on edellytys myös olemassa olevan tilanteen avoimelle arvioinnille ja kehittymistarpeiden tunnistamiselle. Suomen malli ei ole valmis, se kaipaa kehittämistä ja säätämistä.

Oikeusvaltiossa toiminnan rajat löytyvät lainsäädännöstä. Tällä alueella on tunnistettu lukuisia tarpeita, joita oma ministeriömme työryhmineen parhaillaan tarmokkaasti valmistelee. Olen toiveikas, että saamme ensimmäiset lakimuutokset eduskunnan käsittelyyn jo kevätistuntokaudella.

Johtamisen kehittämisen tarpeisiin kuuluvat ainakin kokonaisturvallisuuden päätöksentekoa tukevan tilannekuvan muodostaminen, salattujen ja toimintavarmojen johtamisyhteyksien rakentaminen sekä tiiviimmän yhteisen harjoittelun kautta saavutettava yhteistoimintakyky. Johtaminen on toiminnallisesti valmiutemme ytimessä, ja sen osalta emme ole koskaan riittävän valmiita. Riittävä ja säännöllinen yhteinen harjoittelu on välttämätöntä. Valmiuden ja esimerkiksi kyberpuolustuksen alueella riittää töitä.

Laajan kansainvälisen tutkimuksen perusteella on pystytty osoittamaan, että meillä käytössä oleva, varusmieskoulutukseen perustuva joukkotuotantomalli tuottaa sodan ajan joukoille parhaan toimintakyvyn. Pidämme tästä kiinni, mutta selvitämme eri vaihtoehtoja laajan reservimme osaamisen ja motivaation hyödyntämiseksi nykyistä paremmin. Puolustusvoimien aluetoimistojen henkilöresurssit ovat rajalliset.  Erityisenä tarpeena onkin tietojärjestelmien kehittäminen niin, että tieto liikkuu ja yhteytemme reserviin paranee.

Puolustusvoimauudistuksen loppuraportti valmistuu pian. Perustehtävään nähden kaikki ylimääräinen on karsittu pois. Tehojen löytyminen nykyjärjestelmästä edellyttää, että vakiintuminen onnistuu ja pienemmät sisäiset kehittämissäädöt saadaan tehtyä. Suunnittelun perusteena olleet resurssit tarvitaan välttämättä, jotta laskennalliset hyödyt konkretisoituvat käytännössä. Henkilöstömme on jo oppinut elämään muutoksessa, mutta peräkkäiset reformit saattaisivat katkaista kamelin selän. Suomen turvallisuuden malli on niin arvokas, että sitä ei kannata riskeerata huolimattomasti.

Hyvät valtakunnallisen maanpuolustuskurssin osallistujat,

Onnittelen teitä kurssille pääsyn johdosta. Tulette valmistumaan tältä kurssilta aiempaa laajemman näkemyksen ja monen alkavan ystävyyssuhteen kera. Kokemus on kokonaisvaltainen. Antakaa aidon ja vahvan kurssihengen rakentua keskuuteenne. Ottakaa näistä viikoista kaikki irti ja hyödyntäkää saamanne pääoma työtehtävissänne yhteiskunnan eri sektoreilla.

Puolustusvoimain komentaja
Kenraali Jarmo Lindberg

 
´