225. Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaiset

Puhe 225. Maanpuolustuskurssin avajaisissa 5.3.2018 Säätytalo

Herra Ministeri,

hyvät 225. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin osanottajat,

hyvät naiset ja herrat!

Herr minister,

bästa deltagare i den 225:e riksomfattande försvarskursen,

mina damer och herrar!

Maanpuolustuskurssit ovat olleet kiinteä osa suomalaista yhteiskuntaa jo lähes kuudenkymmen vuoden ajan. Aikojen muutoksista huolimatta kurssien järjestämisen perusta on säilynyt muuttumattomana.

Maanpuolustuskurssien tarkoituksena on kehittää yhteiskuntamme turvallisuutta ja varautumista erilaisiin häiriötilanteisiin syventämällä osallistujien tietämystä kokonaisturvallisuuden ja maanpuolustuksen järjestelyistä sekä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisesta. Maanpuolustuskurssit ovat erinomainen esimerkki Puolustusvoimien 100-vuotisjuhlavuoden teeman maanpuolustus kuuluu kaikille toteutumisesta käytännössä.

Suomalaisella kokonaisturvallisuuden mallilla on kysyntää myös maailmalla. Tästä kertovat muun muassa useiden maiden ja organisaatioiden vierailut Maanpuolustuskursseilla ja Turvallisuuskomiteassa. Suomeen viime vuonna perustettu eurooppalainen hybridiosaamiskeskus lisää niin ikään kansainvälistä kiinnostusta pyrkimyksiimme ymmärtää ja hallita turvallisuuskysymyksiä kokonaisvaltaisesti. Sovi ei unohtaa myöskään useiden Euroopan maiden mielenkiinnon kohdistumista jälleen yleiseen asevelvollisuuteen keinona ylläpitää sotilaalliset suorituskyvyt kustannustehokkaasti. Viimeisimpänä asevelvollisuuden palauttamista on väläyttänyt Ranska.

Jag hälsar er, deltagare i den försvarskurs som nu inleds, varmt välkomna att i er tur bekanta er med dagens arrangemang kring den övergripande säkerheten och det militära försvaret samt att fundera över hur ni själva kan påverka säkerheten i vårt samhälle ännu bättre såväl i ert arbete som på er fritid.

Hyvät kuulijat

Puolustusvoimien toimintaan liittyvää lainsäädäntöä on viime vuosien aikana uudistettu runsaasti. Lakimuutoksilla on pyritty takaamaan se, että Puolustusvoimat on tehtäviensä tasalla voimakkaasti muuttuvassa toimintaympäristössä.

Tässä yhteydessä on hyvä tarkastella hieman syvemmin laaja-alaisinta jo toteutunutta lakiuudistusta Puolustusvoimien kansainvälisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta sekä lain toimeenpanoa. Niin ikään on tarpeellista esittää joitakin Puolustusvoimien keskeisiä huomioita tärkeimmästä parhaillaan käsittelyssä olevasta lakiesityksestä, sotilastiedustelulaista.

Viime kesänä lakia Puolustusvoimista muutettiin siten, että se sisältää uuden tehtävän osallistumisesta kansainvälisen avun antamiseen. Lainsäädäntöön lisättiin myös säännökset kansainvälisen avun pyytämisestä ja vastaanottamisesta.

Aiemmin Suomelta puuttui kansallinen lainsäädäntö, joka olisi mahdollistanut Suomen antaa kattavasti apua ja päättää avusta muille valtioille Euroopan unionin Lissabonin perussopimukseen sisältyvien ja kaikkia jäsenvaltioita velvoittavien yhteisvastuu- tai keskinäisen avunannon lausekkeiden perusteella. Tällaisen avunantamisen tarve tuli konkreettisesti esiin marraskuussa 2015 Pariisissa tapahtuneiden terrori-iskujen myötä. Ranska pyysi tällöin apua muilta EU:n jäsenmailta avunantolausekkeen perusteella. Suomi ei silloisen lainsäädäntönsä mukaisesti kyennyt antamaan Ranskalle suoraa sotilaallista apua.

Puolustusvoimille annettu uusi tehtävä luo perustan sotilaallisten kykyjen käyttämiseksi tarvittaessa ja niin erikseen päätettäessä myös toisen valtion avuksi. Lakimuutosten myötä myös Suomen on mahdollista saada ulkomaista sotilaallista apua esimerkiksi maamme alueellisen koskemattomuuden valvomiseksi ja turvaamiseksi. Puolustusvoimat voi antaa apua myös toista suomalaista viranomaista tukeakseen. Apua voidaan antaa ja pyytää toiselta valtiolta, Euroopan unionilta tai kansainväliseltä järjestöltä.

Eduskunnan kesäkuussa 2017 hyväksymään puolustuspoliittiseen selontekoon on kirjattu kansainvälisen avun vastaanottamisen olevan osa kansallista puolustuskykyä. Niin ikään selonteko korostaa avun antamiseen ja vastaanottamiseen liittyvien kykyjen ja järjestelyjen kehittämistä ja huomioon ottamista niin valtionhallinnon varautumisessa ja harjoittelussa kuin Puolustusvoimien suunnittelussakin.

Olemme Puolustusvoimissa kykeneviä uuden tehtävän täyttämiseen. Tästä huolimatta olemme nähneet tarpeelliseksi arvioida tarkemmin uuden tehtävän aikaansaamia muutostarpeita toimintatapoihimme ja -ohjeistukseemme. Samoin olemme tarkastelleet erilaisia tapoja toimeenpanna tarvittavat muutokset.

Annettava tai vastaanotettava apu kattaa laaja-alaisesti kaikki sotilaallisen toiminnan osa-alueet. Apu voisi olla muun muassa tiedonvaihtoa, joukkojen ja alueiden käyttöä tai materiaaliapua. Esimerkiksi suojelun erikoisosastoa voitaisiin käyttää kemiallisten aseiden hävittämiseen liittyvässä toiminnassa. Samoin on mahdollista, että sotilaallisia suorituskykyjä voitaisiin tarvita esimerkiksi monikansallisissa evakuointioperaatioissa. Aluevalvontaan ja alueellisen koskemattomuuden turvaamiseen liittyviä aputilanteita voisivat olla esimerkiksi ilmavalvonta tai sukellusveneentorjunta.

Puolustusvoimat käyttää kansainvälisen avun antamiseen tarkoitettuihin tehtäviin ensisijaisesti sellaista henkilöstöä, joka on halukas ja sitoutunut Puolustusvoimien kansainväliseen toimintaan. Tehtävät pyritään käytännössä toteuttamaan siis vapaaehtoisuuteen perustuen, mutta tarvittaessa meillä on mahdollisuus määrätä tehtäviin palkattua henkilöstöämme. Luomme parhaillaan tietoteknisiä järjestelyjä, joiden avulla henkilöstömme voi ilmaista vapaaehtoisuutensa näihin tehtäviin. Pyrimme näillä järjestelyillä takaaman sen, että saatavilla on ajantasainen henkilöstötilannekuva kansainvälisen avunantamisen tilanteissa.

Kansainvälisen avun antamisen ja vastaanottamisen järjestelyjen tarkentamisella varmistamme, että organisaatiomme eri osilla on lain ja tarpeiden edellyttämät toiminnalliset, materiaaliset ja taloudelliset kyvyt varautua ja osallistua uusimman tehtävämme toimeenpanoon.

On kuitenkin hyvä muistaa, että edellä mainittu Ranskan avunpyyntö on ollut toistaiseksi ainoa kerta, kun Euroopan unionin keskinäisen avunannon lauseketta on sovellettu Lissabonin sopimuksen solmimisen jälkeen. Myöskään lähitulevaisuudessa ei tältä osin ole nähtävissä sankkaa pyyntöjen sumaa.

Hyvät kuulijat

Keskeinen työkalu kansainvälisen avun vastaanottamisen ja antamisen valmiuksien kehittämisessä on isäntämaatuen nimellä tunnettu järjestely, johon viitataan usein myös sen englanninkielisellä nimellä host nation support, HNS. Isäntämaan tuen ja siihen liittyvien sopimusten tarkoituksena on nopeuttaa ja tehostaa avun vastaanottoa eri tilanteissa. Isäntämaatuen toimeenpanosta ja sen laajuudesta päättää valtiojohto, kuitenkin aina tapauskohtaisesti.

Olemme allekirjoittaneet Naton kanssa isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan vuonna 2014. Allekirjoittamista edelsi tasavallan presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunnan linjaus, poikkihallinnollinen yhteistyö ja oikeudellinen arviointi sekä eduskunnan perusteellinen informointiprosessi. Solmimamme isäntämaasopimus on luonteeltaan niin kutsuttu sateenvarjoasiakirja, joka standardisoi isäntämaatukeen liittyviä hallinnollisia järjestelyjä vähentäen tarvetta erillisille yhteistyöpöytäkirjoille ja teknisille sopimuksille.

Isäntämaatuki on sovellettavissa normaaliolojen koulutus- ja harjoitusyhteistyöhön. Arjessa ja harjoitusyhteistyössä tapahtuva isäntämaan tukijärjestelyiden käyttö luo luonnollisesti valmiuksia myös poikkeusolojen tukeen.

Samoin omien joukkojemme harjoittelu kansainvälisessä ympäristössä luo pohjaa avun vastaanottamiselle. Yhteistoimintakyky on rakennettava valmiiksi, jotta se toimii tosipaikan tullen. Viimesyksyisessä Ruotsin johtamassa Aurora-17-harjoituksessa avun antaminen ja vastaanottaminen oli yhtenä Suomen ja Ruotsin joukkojen harjoittelun pääkohteena.

Hyvä yleisö

Maailma muuttuu ympärillämme jatkuvasti, ja on selvää, että meidän on ajan hermolla pysyäksemme mukautettava toimintaamme, lainsäädäntö mukaan luettuna, tarpeita vastaavasti.

Tärkein Puolustusvoimien toimintaedellytyksiin vaikuttavista keskeneräisistä lakihankkeista on sotilastiedustelulaki. Lakiesitystä käsitellään parhaillaan eduskunnassa osana laajaa tiedustelulainsäädännön uudistamista. Lain tavoitteena on parantaa Puolustusvoimien tiedonhankintaa tehtäviimme liittyvistä vakavista kansainvälisistä uhkista.

Sotilastiedustelulain pikainen voimaansaattaminen on Puolustusvoimille erittäin tärkeää. Suomelta puuttuu tällä hetkellä sotilastiedustelua ja sen toimivaltuuksia koskeva erityislainsäädäntö. Tältä osin olemme huomattavasti jäljessä monia maita, kuten Sveitsiä, jossa uusi tiedustelulaki astui voimaan syyskuussa 2017. Ilman toimivaa tiedustelulainsäädäntöä emme voi toteuttaa tiedustelua Puolustusvoimien tehtävien edellyttämällä tavalla.

Uusien tiedonhankintamenetelmien tarve kumpuaa toimintaympäristön muutoksista. Tietoverkoista ja -järjestelmistä, kybertoimintaympäristöstä, on tullut sodankäynnin näyttämö maalla, merellä ja ilmassa tapahtuvan toiminnan ohella. Tästä viimeisimpänä esimerkkinä on juuri julkisuuteen tullut Saksan viranomaisverkkoihin tunkeutuminen. Tietoverkoissa liikkuvasta tiedosta taas on tullut tehokas taisteluväline ammusten ja raudan rinnalle. Sotilaallinen viestiliikenne siirtyy lisääntyvissä määrin radiotieltä kaapeleihin.

On siis kyettävä hankkimaan sotilaallista tietoa kaikkialta, missä sitä liikkuu eli myös tietoverkoista ja tietojärjestelmistä. Kattavaa ja oikea-aikaista tilannekuvaa toimintaympäristöstä tarvitaan sotilaallisen ennakkovaroituksen saamiseksi sekä ylimmän valtion- ja sotilasjohdon päätöksenteon tukemiseksi.

Med hjälp av metoder för underrättelseinhämtning som avser datatrafik kan vi likaså förbättra vår beredskap att skydda oss mot nätattacker och cyberspionage. För närvarande kan vi till exempel inte utreda varifrån nätattackerna kommer. Det är sist och slutligen fråga om de finska medborgarnas säkerhet och säkerheten i vårt samhälle.

Sotilastiedustelulakia on valmisteltu perusteellisesti ja laaja-alaisesti usean vuoden ajan. Valmistelun aikana on tuotu esiin epäilyjä muun muassa siitä, että tietoliikennetiedustelu kohdistuisi massavalvontana kaikkiin Suomen kansalaisiin.

Lain toimivaltuudet eivät merkitse tiedustelua ilman sääntelyä ja rajoitteita – päinvastoin. Yksityisyyden suojan huomioon ottaminen on ollut tärkeä lähtökohta lain valmistelussa. Laki tuo tullessaan tarkat säädökset niin toimivaltuuksien käyttöä koskevasta päätöksenteosta kuin sotilastiedustelun ulkoisesta ja sisäisestä valvonnastakin.

Tiedustelun kohteeksi valikoidaan hyväksyttyjen tehtävien ja kohteiden mukainen tietoliikenne. Valvontamekanismeilla pienennetään myös inhimillisten väärinkäytösten mahdollisuudet. Puolustusvoimilla ei ole myöskään tarvetta eikä resursseja selvittää tavallisten suomalaisten tekemisiä ja verkkoliikennettä. Sotilastiedustelun ensisijaiset intressit ovat Suomen rajojen ulkopuolella, jossa kiinnostuksen kohteet eivät nauti Suomen perustuslain suojaa.

Hyvät 225. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin osanottajat

Arvostamme kovasti, että olette kyenneet vapauttamaan aikaanne arjen toimistanne tälle kurssille. Vastavuoroisesti uskallan puoleltamme luvata, että tulevien viikkojen aikana saatte tuhdin kattauksen yhteiskuntamme päivänpolttavista turvallisuuskysymyksistä ja siitä, kuinka vastaamme niihin kokonaisturvallisuuden mallimme mukaisesti – yhdessä ja kokonaisvaltaisesti.

Toivon myös, että kurssi vahvistaa käsitystänne yhteistyön merkityksestä ja voimasta. Suomen turvallisuuden ylläpitäminen ja varautuminen pahan päivän varalle edellyttää kaikkien yhteiskunnan lohkojen kiinteää yhteistoimintaa tänään ja huomenna.

Toivotan teille mielenkiintoista ja antoisaa maanpuolustuskurssia.

Puolustusvoimain komentaja

Kenraali Jarmo Lindberg