Radio Kipinä K3 J8 - Sotilaspoliisi

 

TOMMI KANGASMAA:
Tämä on Radio Kipinä. Puhetta puolustuksesta ja puolustusvoimista. Minä olen Tommi Kangasmaa ja tänään teidän kuulijoiden toiveiden mukaisesti puhutaan sotilaspoliiseista. Vieraana meillä on täällä tänään kapteeni Karri Lahtinen Kaartin jääkärirykmentin koulutusosastolta. Tervetuloa Karri.
KARRI LAHTINEN:
Paljon kiitoksia!
TOMMI KANGASMAA:
Minkälainen urapolku on johtanut näihin sotilaspoliisitehtäviin ja sitä kautta koulutusosastolle Karri?

KARRI LAHTINEN:
Joo eli itse valmistuin kadettikoulusta vuonna 2009 jääkäri PST -linjalta ja siihen mennessä ei ollut minkäännäköistä kosketuspintaa sotilaspoliiseihin. Valmistumisen jälkeen siirryin suoraan Kaartin sotilaspoliisikomppaniaan töihin ja sitten siellä seuraava 10 vuotta. Eli pääsin toimimaan sotilaspoliisikomppaniassa ja myöhemmin 1. sotilaspoliisikomppaniassa, käytännössä kaikissa upseerin tehtävissä. Urani siellä päättyi sitten päällikkönä ja tämän vuoden alusta olen ollut sitten esikunnan listoilla. 
TOMMI KANGASMAA:
Sotilaspoliisi on laaja käsite. Lähdetään vaikka liikkeelle siitä, mikä on sotilaspoliisi ja mikä on sotilaspoliisin varsinainen tehtävä. 
KARRI LAHTINEN:
Varmaan se näkyvin, mikä näkyy varuskuntien arjessa on se, että sotilaspoliisit varusmiehet mukaan lukien vastaa siitä varuskunnallisesta turvallisuudesta, turvallisuus- ja kulunvalvonnasta sotilas-alueelle. Se on se, joka näkyy porteilla, porttien ulkopuolella. Sitten myös järjestyksen turvaaminen siellä varuskuntien sisällä. Ja jotta tähän päästään, niin meidän täytyy kouluttaa meidän sotilaspoliisit osaaviksi jalkaväen taistelijoiksi ja sen jälkeen varustaa heidät tietyillä voimankäyttö oikeuksilla ja voimankäyttö välineillä.
TOMMI KANGASMAA:
Ymmärtääkseni sotilaspoliiseja on sekä varusmiehiä, että henkilökuntaa. Miten tämä vartioissa jakaantuu?
KARRI LAHTINEN:
Vartiostossa ovat töissä ammattiupseerit ja heitä mahdollisesti johtavat opistoupseerit tai upseerit, ovat siis virkamiehiä ja kantahenkilökuntaa. Heillä on hieman eri oikeudet, enemmän oikeuksia toimia virassaan, kun varusmies sotilaspoliiseilla. Käytännössä kenttäjohtajat ja vastaavat henkilöt, jotka vastaavat siitä päivittäisestä turvallisuudesta käyttävät apunaan siellä turvallisuusvalvonnassa näitä varusmiehiä, mutta oikeudet henkilön alueelta poistamiseen tai henkilön henkilöllisyyden tarkastamiseen on aina virkamiehillä. 
TOMMI KANGASMAA:
No onko kaikissa puolustusvoimien joukko-osastoissa sotilaspoliiseja?

KARRI LAHTINEN:
Käytännössä kaikkialla, missä varuskuntia on, on myös sotilaspoliiseja. Joukkokoot vaihtelevat hyvin paljon, että minkä kokoinen se sotilaspoliisiosa missäkin varuskunnassa on. Kaartin jääkärirykmentti kouluttaa kahta sotilaspoliisikomppaniaa jokaisesta saapumiserästä, eli 1. ja 2. sotilaspoliisikomppaniaa. Meillä sotilaspoliisivoima on käytännössä suurin. Muissa varuskunnissa on yksittäisiä joukkueita, joukkuepareja tai jotain sen suuntaista, sillä lailla, että siellä on oma sotilaspoliisiosa, joka huolehtii varuskunnallisesta vartioinnista ja sitten kouluttautuu myös SA-tehtävää silmällä pitäen. 

TOMMI KANGASMAA:
No onko tämä koulutus yhtenäistä eli koulutetaanko sotilaspoliiseja kaikkialla samalla tavalla? 
KARRI LAHTINEN:
Eroja totta kai on, samalla lailla, kun muissakin koulutushaaroissa, mutta se perusta on sama. Käytännössä sotilaspoliisit koulutetaan sodanajan varalle vartiointitehtäviin, suojaustehtäviin, niin kohteen- kuin henkilönsuojaukseen ja sitten erikoisjoukkojoen vastaiseen toimintaan. On olemassa erilaisia yksikkötyyppejä, joita heitä voidaan kouluttaa ja se vaikuttaa siihen koulutukseen, jota kullekin saapumiserälle koulutetaan. 

TOMMI KANGASMAA:
Sotilaspoliisikoulutus on varsin kiinnostava ja meille tulee paljon viestejä siitä, että miten tähän koulutukseen pääsee ja mitä siihen vaaditaan. Miten pääsee sotilaspoliisiksi ja minkälaisia ihmisiä te haluatte siihen koulutukseen?
KARRI LAHTINEN:
Nykyiseen palveluksenastumisprosessin ja kutsuntojen kohdalla minä korostaisin ennakkokyselyn merkitystä. Eli kun varusmieheksi tuleva saa alokaskirjeensä mukana ohjeet ennakkokyselyyn vastaamisesta, johon vastataan nykyään sähköisesti, niin korostaisin sen merkitystä. Siinä on valintojen kannalta merkitys, että mihin yksikköön alokkaana varusmies sijoitetaan. Itse kun olen päällikkönä ollut ja päässyt tekemään näitä sijoituksia, niin ei siinä taustatietona paljon muuta ole käytettävissä, kun motivaatiomittariksi, kun se oma halukkuus. Sen lisäksi sotilaspoliisilta vaaditaan tietynlaista fyysistä kuntoa ja sitä, että pärjää koulutuksessa. Eli pitää olla fyysisesti hyvässä kunnossa ja nuhteeton tausta tarvitsee sotilaspoliisilla olla, koska sotilaspoliisin tehtävissä ja vartioinnissa vaaditaan luotettavuutta. Eli taustat myös silloin tarkastetaan.
TOMMI KANGASMAA:
Eli sillä on suuri merkitys, mitä sinne ennakkokyselyyn vastaa. Haluat sitä korostaa, että jos siellä vastaa, että haluaisin sotilaspoliisikoulutukseen, niin on paremmat mahdollisuudet sinne päästä. 
KARRI LAHTINEN:
Kyllä, eikä ainoastaan sotilaspoliisitehtävissä, vaan sillä on muutenkin ihan aito merkitys. Että jos joku alokkaaksi mielivä kuuntelee, niin oikeasti kannattaa miettiä, mitä haluaa ja vastata siihen oman halukkuuden mukaisesti. Sillä on merkitystä. 

TOMMI KANGASMAA:
Onko sotilaspolisikoulutuksessa sellaisia fyysisiä rajoitteita, jotka estävät sotilaspoliisiksi pääsyn?

KARRI LAHTINEN:
Joskus muinoin on sotilaspoliiseiltakin haettu jotakin tiettyä pituutta tai vastaava. Sellaista ei enää ole, mutta käytännössä pitää pystyä toimimaan sotilaspoliisitehtävässä turvallisesti. Eli oma turvallisuus ja palveluskaverin turvallisuus pitää ottaa siinä huomioon, eli pitää pystyä olemaan sellaisessa fyysisessä kunnossa, että jaksaa niitä sotilaspoliisien tehtäviä ja kykenee suorittamaan voimankäytön peruskurssin, jossa sitten ne oikeudet annetaan toimia sotilaspoliisi ja vartiointi tehtävissä. 

TOMMIN KANGASMAA:
Sotilaspoliisikoulutukseen liittyy myös varsin vaativia fyysisiä suoritteita, kuten köysikoulutuksia, kiipeämistä ja tällaista. Onko siinä jotakin lihaskuntoon liittyvää minimiä, jota vaaditaan tällaiseen koulutukseen?

KARRI LAHTINEN:
Sellaista minimiä ei ole, mutta käytännössä minä pitäisin mittarina oikeastaan sitä voimankäytön peruskurssia. Se täytyy kyetä suorittamaan ja se on fyysisesti raskas. Siihen ei kaikki välttämättä pysty, mutta joku on joskus yllättynytkin, että ei kannata pelätä sitä. Siinä samalla se kunto kehittyy. 

TOMMI KANGASMAA:
No  niin kuin sotilaspoliisien nimi sanoo, siinä on se ’poliisi’ -sana. Mitä se sana tässä tapauksessa merkitsee? Minkälaisia oikeuksia normaalioloissa on varusmiehillä ja henkilökunnalla?

KARRI LAHTINEN:
Joo eli poliisius siellä viittaa siihen, että sotilaspoliisi vastaa varuskunnallisesta järjestyksestä ja turvaamisesta aivan samalla tavalla, kun täällä muualla yhteiskunnassa siitä vastaa poliisi. Sotilaspoliisin oikeudet on aina rajattu kolmeen asiaan. Ensimmäinen siinä on se, että se on rajattu puolustusvoimien alueeseen. Pitää olla puolustusvoimien joko tilapäisesti tai pysyvästi hallussa oleva alue, jossa sotilaspoliisi toimii. Muualla yhteiskunnassa järjestystä pitää poliisi. Toinen asia on sitten nämä oikeudet, johon jo äsken viitattiin, eli pitää olla oikeus käyttää tarvittaessa voimaa, eli pitää olla suoritettuna voimankäytön peruskurssi eli pitää olla koulutus tietylle välineistölle. Sitten se kolmas on se, että pitää olla tehtävä. Käytännössä esimerkiksi se aiemmin mainittu vartiopäällikkö antaa vartiotehtävän, jota sotilaspoliisi varusmies suorittaa ja silloin hänellä on toimivaltaa toimia siinä tehtävässään. 

TOMMI KANGASMAA:
Voiko esimerkiksi varusmies portilla vartiotehtävässä ollessaan, jos joku pyrkii väkisin varuskuntaan sisään, niin poistaa tämän henkilö sieltä ja estää tämän henkilön sisään tunkeutuminen.  

KARRI LAHTINEN:
Jokaisella sotilaspoliisilla ja vartiotehtävässä toimivalla on, ei ainoastaan oikeus vaan velvollisuus puuttua havaittuihin häiriöihin. Eli toisin sanoen se on sotilaspoliisin velvollisuus toimia siinä tilanteessa, jos joku tällainen tunkeutumisyritys tai vastaava tulee. Sitten se, että millä tavalla se estäminen tehdään, niin siinä tullaan sitten tähän oikeuteen. Eli vartiointitehtävää suorittavalla sotilaspoliisilla on oikeus käyttää vastarinnan murtamiseksi sellaista voimaa, joka on jälkikäteen kokonaisarvioinnissa puolustettavaa. Eli pitää osata käyttää kokonaisharkintaa, lievimmän haitan periaatetta, kuten kansankielellä sanotaan. Eli pitää miettiä aina sopiva ja tehokas keino hoitaa se tiulanne, kuitenkin se kaikista matalin mahdollinen vaihtoehto sillä tavalla, että ylimääräisiä vammoja tai vahinkoja ei pääse siinä tekemään. Tämä tarkoittaa aina sitä, että sotilaspoliisi ja vartiointi tehtävissä meidän pitää olla aina hereillä ja pääkopan pitää olla kunnossa, että kyetään arvioimaan tilanne siten, että se kestää myös jälkikäteen tarkastelua.

TOMMI KANGASMAA:
Ilmeisesti valtuudet ja vastuut kasvavat kun mennään sotilaspoliisi virkamiehiin. Eli heillä on laajemmat valtuudet ja velvollisuudet?

KARRI LAHTINEN:
Kyllä. 

TOMMI KANGASMAA:
No miten sitten sotilaspoliisit näkyvät tuolla varuskunnan ulkopuolella esimerkiksi jos pysäytetään liikennettä tai muuta vastaavaa. Minkälaisia edellytyksiä tämä vaatii, jos kansalaisen pitää pysähtyä sotilaspoliisin pysähtymismerkkiin? 

KARRI LAHTINEN:
Sotilaspolisi, joka näkyy liikenteessä, on useimmiten partiokierroksella kohti seuraavaa vartiointikohdetta. Eli se yleensä johtaa siihen, että tuolla liikenteessä näkyy tuollaista liikenteenvalvontaa ja muuta porttien ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa sotilaspoliisi ei itsessään tee, se kuuluu sitten poliisiin ja heidän toimivaltuuksiin. Mutta jos tuolla vihreä auto näkyy, niin todennäköisesti ollaan matkalla seuraavaan vartioitavaan paikkaan. Kuitenkin sitten on mahdollista, että ollaan esimerkiksi virka-apu tehtävissä poliisille eli virka-apu on myös sellainen sotilaspoliisia hyvällä tavalla työllistävä. Eli pystytään antamaan ammattitaidon osaamisen lisäksi kalustoa ja voimaa myös poliisi viranomaisille virka-apuna. Tällöin saattaa poliisien mukana olla myös sotilaspoliisipartio. 
TOMMI KANGASMAA:
 Kun siirrytään sitten kohti poikkeusoloja, ruvetaan ottamaan valmiuslainsäädäntöä mukaan tilanteisiin. Miten näet  sotilaspoliisien voimankäyttöjen oikeuksien ja oikeuksien puuttua siviiliyhteiskunnan toimintaan muuttuvan?

KARRI LAHTINEN:
Voimankäytön säädökset, se millä tavalla voimaa käytetään, en usko että se missään kriisitilanteessa poistuu, mutta muutoksia siihen saattaa tulla. Ehkä tästä sellainen konkreettinen ajatusleikki voisi olla sellainen, että jos sotilaspoliisi rauhanaikana vartioi jonkinnäköistä kulunvalvontapaikkaa tai vaikka varuskunnan porttia sillä tavalla, että hänet on varustettu teleskooppipatukalla ja kaasulla, niin siinä kohtaan, kun kriisi alkaa paisumaan, hänelle on saattanut tulla välineistöön myös rynnäkkökivääri. Se on ehkä se, mikä tavallaan kertoo siitä tason nostamisesta, vartioitavan kohteen merkityksestä ja ehkä siitä, että meillä on jonkinnäköinen kriisi eskaloitunut yhteiskunnassa ja meidän pitää kiinnittää entistä suurempaa huomiota siihen. Uhkaperustaisesti ollaan arvioitu, että nyt meidän täytyy varautua myös kovemman voimankäyttöön. 

TOMMI KANGASMAA:
Tämä kuulostaa myös siltä, että näistä oikeuksista, taidoista ja tehtävistä on hyötyä myös sitten siviilipuolella. Etenkin poliisitehtäviin hakeutuessa. Voitko kertoa siitä, että miten tämä vaikuttaa?

KARRI LAHTINEN:
Joo eli jos sitä varusmiesmassaa, joka sotilaspoliisikoulutuksen käy esimerkiksi Kaartin jääkärirykmentistä, niin sanoisin, että siellä on keskiverto varusmiesyksikköä enemmän niitä, jotka pääsääntöisesti mielii poliisiammattikorkeakouluun. He kertovat sen ihan avoimesti ja se on tavallaan heidän pyrkimys ja he itsekin näkevät, että tässä on kyseessä eräänlainen jatkumo. Saadaan peruskoulutus voimankäyttöön ja muuhun, jossa on paljon yhtenäisyyttä poliisien kanssa. Sen lisäksi tehdään paljon virnaomaisyhteistyötä jo ihan koulutuksen aikana varusmiesyksikön kanssa, eli käytännössä erikoiskoulutusjaksosta eteenpäin enemmän tai vähemmän kaikissa harjoituksissa on poliisipartio mukana, jolloin varusmiehet pääsevät toimivaan poliisien kanssa, nähdä heidän arkea ja ennen kaikkea vaihtaa ajatuksia siitä, miten erilaiset tilanteet voidaan hoitaa. Näen kyllä, että sotilaspoliisikoulutus antaa hyviä valmiuksia hakeutua poliisiammattikorkeakouluun ja ennen kaikkea, jos sinne pääsee, niin kaikki asiat eivät tule ihan uutena. Erityisesti voimankäytöllisissä asioissa on hyvin paljon yhtenevää. 

TOMMI KANGASMAA:
Hyvä, eli mennään siihen sotilaspoliisikoulutukseen tarkemmin ja nyt kun olet palvellut Kaartin jääkärirykmentissä, niin puhutaan niistä Kaartin erityispiirteistä, joita ei muualla ole. Voitko vähän kuvailla sitä sotilaspoliisien koulutusta, että mitä siihen sisältyy?

KARRI LAHTINEN:
Joo, sotilaspoliisithan on jalkaväen taistelijoita. Heidät koulutetaan jalkaväen taistelijoiksi, mikä on se perusta, jonka päälle kaikki muu luodaan. Se toinen puoli, joka viittaa tähän sotilaspoliisiuteen, on kieltämättä sotilaspoliisin koulutusta, ovat nämä voimankäytön oikeudet. Jotta siihen päästään, täytyy suorittaa se voimankäytön koulutus, joka joukko-osastosta riippuen kestää 2-4 viikkoa. Kun ollaan saatu kaikille oikeudet, oikeuksiin tähtäävä riittävä koulutus suoritettua ja koulutusjakson lopuksi suoritetaan vielä näyttökokeet sekä sille välineistölle, mitä sotilaspoliisi tulee vartiotehtävissä käyttämään, mutta myös sille fyysiselle voimankäytölle. 

TOMMI KANGASMAA:
Mitä siinä voimankäyttökoulutuksessa tarkemmin koulutetaan? Se on kiinnostavaa. 

KARRI LAHTINEN:
Voimankäyttökoulutus voidaan jakaa kahteen osaan, jossa toinen osa on ampuma-aseellinen voimankäyttökoulutus ja toinen osa se, joka ei ole ampuma-aseellista. Siinä ei ampuma-aseellisessa koulutuksessa koulutetaan fyysistä voimankäyttöä alkaen otteista siihen, millä tavalla voidaan turvallisesti käyttää voimaa niin, että vastapuolen voimankäyttö saadaan murrettua, mutta että hänet saadaan myös haltuun. Sitten tämä ampuma-aseellinen voimankäyttö, jota tietyissä varuskunnissa myös varusmiehille koulutetaan, tähtää siihen, että osataan tarvittaessa kaikista inhottavimmissa tilanteissa, joissa uhkaperustainen arviointi on sellainen, että meidän täytyy varautua ampuma-aseen käyttöön, että voidaan käyttää myös sitä tappavaa voimankäyttöä välineenä. Me ymmärretään mitä se tarkoittaa, meillä on voimankäytön harkinta kohdallaan, me ymmärretään, että se on viimeinen keino, mutta jos sitä tarvitsee käyttää, niin me ollaan siinä tehokkaita. Eli nämä kaksi osa-aluetta muodostaa sen kokkonaisuuden. Samalla päästään tutustumaan varuskunnallisiin vartiointijärjestelmiin ja esimerkiksi myös sotakoiran käyttöön, eli millä tavalla voidaan käyttää sotakoiraa voidaan käyttää etsinnässä tai voimankäyttövälineenä.

TOMMI KANGASMAA:
Pääsevätkö varusmiehet toimimaan sotakoiran kanssa myös ihan koulutuksessa?

KARRI LAHTINEN:
Porin prikaatissa, Niinisalon toimipisteessä on sotakoiraosasto, joka huolehtii sotakoirakoulutuksesta varusmiesten osalta. Muualla varuskunnissa on kyse enemmän sellainen tutustuminen siihen. Eli osaavan ja kokeneen ammattialiupseerin johdolla yleensä katsotaan, millä tavalla koiran ohjaaja toimii ja millä tavalla koira toimii. Ollaan siten tuttuja niiden työkavereiden kanssa, joiden kanssa toimitaan siellä vartiointitehtävissä.

TOMMI KANGASMAA:
Hyvä, niin eli voimankäyttökoulutuksen jälkeen, mitä muuta koulutusta sotilaspoliisi saa?

KARRI LAHTINEN:
Sotilaspoliisin toimintaympäristö asettaa myös ehtoja sille koulutukselle. Jos ajatellaan Kaartin jääkärirykmenttiä täällä Helsingissä, niin tietysti rakennetun alueen taistelu on se pääfokus, mihin se koulutus pääsääntöisesti, myös siinä sotilaspoliisikoulutuksessa, keskittyy. Se mitä kaikkea se pitää sisällään, sen lisäksi että annetaan perusteet rakennetulla alueella taistelemiseen, niin tärkeäksi nousee rynnäkkömurtokoulutus, eli millä tavalla mennään lukituista ovista, ikkunoista ja vaikka seinistä läpi. Sen lisäksi taisteluensiapu, koska rakennettu alue on taistelumaastona sellainen, jossa meidän täytyy varautua tappioihin, joten taisteluensiapu koulutus nähdään enemmän tai vähemmän jokamiehen taitona. Sanotaan vielä, että Kaartin jääkärirykmentin sotilaspoliisikoulutuksen yhtenä merkittävänä erityispiirteenä on se, että Kaartin sotilaspoliisiyksiköt vuorollaan toimivat myös maavoimien kunniakomppaniassa, eli päästään edustamaan vähän kauniimmissa vaatteissa. Puetaan vähän harmaata päälle ja laitetaan maastopuvut kaappiin eli edustetaan välillä tasavallan presidentin virallisessa tilaisuudessa samoin, kun Puolustusvoimien komentajan tilaisuuksissa. 

TOMMI KANGASMAA:
Mennään siihen taistelukoulutukseen. Näyttää siltä, että sotilaspoliisi on sekä järjestyksen pitäjä, että hyvinkin erikoistunut kaupunkitaistelija. Mennään vaikkapa ensiksi siihen tunkeutumiskoulutukseen, murtoon ja näihin. Minkälaisille välineillä ja minkälaisella treenillä te vedätte tätä murto- ja tunkeutumiskoulutusta?

KARRI LAHTINEN:
Kaartin jääkärirykmentissä varusmiehetkin pääsevät kokemaan sen, millä tavalla seinästä, ovesta tai ikkunasta mennään läpi mekaanisilla välineillä, eli esimerkiksi vääntämällä vääntöraudalla tai lekakirveellä ovea auki. Käytetään moottorityökaluja, voimatyökaluja, esimerkiksi laikkaleikkuria tai moottorisahaa. Sen lisäksi keinovalikoimasta löytyy myös murtoräjäyttäminen, eli räätälöidyillä murtopanoksilla räjäytetään esimerkiksi lukkopesä ovesta pois ja sitä kautta päästään sitten tunkeutumaan rakennukseen. 
TOMMI KANGASMAA:
Paljonko räjähdysainetta tuollainen lukkopesän murtaminen vaatii?

KARRI LAHTINEN:
Rynnäkkömurtaminen on sinänsä oma taiteenlajinsa että siinä ei kauhean suuria panoksia pääse räjäyttämään, nimenomaan oman turvallisuuden kautta. Ajattelen myös, että se vastapuolikaan ei aina ansaitse kauheaa kohtaloa oven toisella puolella, niin käytännössä tässäkin se periaate on lievimmän haitan mukainen. Me halutaan lievin ja tehokas panos asettaa siihen oveen, niin että ovi aukeaa, mutta yhtään muuta vauriota ei tule ihmisiin tai rakenteisiin, vaan oviaukko on edelleen hyödynnettävissä ja me olemme käyttäneet sitä tehokkaasti. Eli mahdollisimman lievimmällä tehokkaalla panoksella.

TOMMI KANGASMAA:
Puhutaan jostakin grammoista vaikka lukon osalta?

KARRI LAHTINEN:
Kyllä, muutamasta kymmenestä grammasta. 
TOMMI KANGASMAA:
Minkälaisia räjähteitä sotilaspoliisit käyttävät?

KARRI LAHTINEN:
Käytännössä murtopanokset rakennetaan puolustusvoimien olemassa olevista räjähdysaineista, eli niissä ei sinänsä mitään ihmeellistä. Täysin samoja räjähdysaineita mitä esimerkiksi pioneerikoulutuksessa käytetään. Nyt niistä vain rakennetaan paremmin soveltuviksi esimerkiksi siihen oven avaamiseen. 
TOMMI KANGASMAA:
Eli jotain muovailtavaa pentriittiä tai vastaavaa? 

KARRI LAHTINEN:
Kyllä, pentriittiä ja räjähtävää tulilankaa. Niillä pääsee jo pitkälle. 
TOMMI KANGASMAA:
No miten sotilaspoliisi menee esimerkiksi lattiasta, katosta taio seinästä läpi? Onko se samanlainen panos, johon laitetaan vain enemmän tavaraa?

KARRI LAHTINEN:
No siihen on olemassa tietynlainen panoskonstruktio, jossa panos itsessään on rakennettu niin, että se edesauttaa sitä meidän tarkoitusta. Oikeastaan no onhan siinä kohtaa järeämpi panos jo kyseessä, eli enää ei muutama kymmenen gramma riitä, vaan mennään kiloihin, mutta siinäkin se mikä luo meille sitä turvallisuutta on se, että panoskonstruktio on suunniteltu sillä tavalla, että se mahdollisimman tehokkaasti toimii siihen maaliin, joka meillä on, eli esimerkiksi lattia, seinä tai katto. 

TOMMI KANGASMAA:
Sitten tietysti on tarkoitus varmaan myös tunkeutua köysillä tai muilla apuvälineillä näihin rakennuksien ylempiin kerroksiin. Miten sotilaspoliisikoulutuksessa annetaan tähän valmiuksia?

KARRI LAHTINEN:
Käytännössä laskeutumiskoulutus ja kaikkeen siihen liittyvää, on olemassa keinovalikoimassa ja sen antamiseen osaamista yksiköistä löytyy. Se on hyvin riippuvainen siitä, että mihin tämä kyseinen yksikkö ollaan sijoittamassa siinä kohtaan, kun reservin aurinko paistaa, eli mikä tulee olemaan se heidän tehtävänsä. Mikäli koetaan sen antaminen olennaiseksi, niin se voidaan järjestää. Toisaalta myös, jos koetaan, että tällä ei ole merkittävää hyötyä heidän suorituskykyynsä, niin se voidaan myös jättää antamatta. Nykypäivänä ehkä laskeutumiskoulutus ei ole enää niin muodissa, mitä se on ollut vielä joskus 10-15 vuotta takaperin, mutta edelleenkin keinovalikoimasta löytyy, jos koetaan tarpeelliseksi.
TOMMI KANGASMAA:
Se näytti aika hurjalta kun itse olin Kaartin jääkärirykmentissä ja siellä oli 20 metriä korkea torni, josta tultiin köysillä alas, mutta aika taitavastihan sieltä tultiin. 
KARRI LAHTINEN: 
Kyllä. 

TOMMI KANGASMAA:
No sitten Kaartin jääkärirykmentissä on erikoispiirteenä myös maanalainen taistelukoulutus. Voitko avata vähän sitä?

KARRI LAHTINEN: 
Joo eli kun täällä pääkaupungissa toimitaan, niin täällä on merkittävä määrä maanlaisia tiloja. Sen tuo omat erityispiirteensä eli pitää esimerkiksi osata suunnistaa ilman apuvälineitä. Kun mennään riittävän syvälle tuonne maanalle, niin kompassin voi laittaa taskuun, se ei siellä enää toimi. Pitää olla jokin muu keino päästä eteenpäin. Maanalaisiset tilat ovat toimintaympäristönä jo sellainen, että jo ihan se, että se toimintaympäristö tulee tutuksi, niin se parantaa valmiuksia toimia. Eli välillä on pimeätä ja välillä on vähän ahdistavaankin, mutta siihenkin voi tottua. Tämä on mahdollista tietysti siksi, koska meillä on merkittäviä yhteistoimintakumppaneita Helsingissä, jotka mahdollistavat sen, että me päästään noihin maanalaisiin tiloihin toimimaan. Puolustusvoimillakin maanlaisia tiloja on, mutta tällä tavalla Helsingin mittakaavassa se on aina joku muu toimija, joka pääosaa maanalaisista tiloista aina hallinnoi. 

TOMMI KANGASMAA:
No minkälaisia tunneleita siellä on? Varmasti metrotunneleissa olette menneet ja niin edelleen? Minkälaisia erilaisia tunneleita joissa te harjoittelette ja kuljette?

KARRI LAHTINEN:
No Helsingin allahan kulkee metrotunneleiden lisäksi esimerkiksi viemäritunnelit, erinäköisiä muita maanalaisia tiloja, parkkihalleja ja vastaavia, jotka saattavat olla verkottuneita ja muodostaa näin ikään kuin tunneliverkon. Ja Helsingin ominaispiirteenä on Helsingin energian hallitsemat energiatunnelit, jossa käytännössä kaukolämpö ja tietoliikenneyhteyksiä menee. Ja ne muodostavat sellaisen todella laajan ja yhtenäisen tunneliverkon Helsingin alle.

TOMMI KANGASMAA:
Onko teillä myös tiedustelukoulutusta?

KARRI LAHTINEN:
Kyllä ja käytännössä sotilaspoliisikomppanian organisaatioon kuuluu oma tiedusteluelementti, joka koulutetaan tarvittaessa taas jos ja kun me tiedetään se tehtävä mihin kyseinen yksikkö tullaan sodanaikana sijoittamaan. Ja sitäkin me voidaan räätälöidä ja tarvittaessa koulutuksen aikana lisäämään, mutta sotilaspoliisikomppanian tehtäväprofiilista johtuen, pitää pystyä olemaan aika lailla itsenäinen. Eli pitää osata huolehtia siitä omasta tiedustelutiedon saamisesta, niin että me pystytään sitten ajoittamaan meidän toiminta oikein.  
TOMMI KANGASMAA:
Sitten mainitsit tuossa aikaisemmin vastaerikoisjoukkotoiminnan, joka lienee sotilaspoliisien poikkeusolojen merkittävin tehtävä ja jota myös poliisien kanssa tehdään. Voitko avata vähän tätä vastaerikoisjoukkotoimintaa, minkälaisia haasteita siinä on ja miten sitä harjoitellaan poliisien kanssa? 

KARRI LAHTINEN:
Vastaerikoisjoukkotoiminnassa se merkittävin rajaava tekijä tai ohjaava tekijä on se, että silloin se meidän vastapuoli on viimeiseen asti vimpan päälle koulutettu, sillä on parhaat mahdolliset varusteet, eikä se pyri sitoutumaan taisteluun, vaan tekemään jonkin erikoisjoukolle soveltuvan tehtävän. Ja mitä tämä asettaa meille sitten haasteena on totta kai se, että meidän täytyy pystyä siinä lyhyessä ajassa, kun me sotilaspoliisivarusmiestä koulutetaan, niin koulimaan hänestä esimerkiksi sellainen rakennetun alueen taistelija, että hän pärjää siinä taistelutilanteessa. Se asettaa vaatimuksia ampumataidolle, fyysiselle kunnolle ja myös sille millä tavalla me osataan toimia taisteluteknisesti oikein tiettyjen perustaistelumenetelmien mukaisesti ja lisäksi soveltaa sitä meidän osaamista soveltuvalla tavalla, jotta me saadaan se toiminta järjestettyä oikein. Tällainen mahdollisesti irtautuva vastustaja, niin sen toiminta täytyy ottaa huomioon siten esimerkiksi, että me muistetaan aina eristää se alue sillä tavalla, että me saadaan alueelta pakenevat vastustajat kiinni. Siinä se toiminta on ehkä tietyssä määrin tällaisen kootun iskun periaatteen tyyppinen ratkaisu, minkä sotilaspoliisi sitten tekee. 

TOMMI KANGASMAA:
Eli se koulutuksen lyhyempi koulutus korvataan sitten joukkovoimalla ja tällaisella kehäedistämisen tapaisella taistelutekniikalla ja varmastihan meiltä löytyy muitakin joukkoja, kuten omia erikoisjoukkoja taistelemaan vihollisen erikoisjoukkoja vastaan. 

KARRI LAHTINEN:
Juuri näin. 
TOMMI KANGASMAA:
Mainitsit tuon koulutusjana. Paljonko sotilaspoliisikoulutus kestää?

KARRI LAHTINEN:
Sotilaspoliisikoulutus on miehistön osalta se 8,5 kuukautta eli kyseessä on siinä määrin erikoiskoulutus, että on todettu, että se lyhyin palvelusaika ei siihen riitä ja omalla kokemuksella kun tosiaan se reilu 10 vuotta alla, niin voisin sanoa, että pitäisi olla vähän pidempi se aika. Eli 8,5 kuukaudessa saadaan miehistön osalta kyllä osaavia sotilaspoliiseita, se palvelusarki sitten jakaantuu, kun ne voimankäytön koulutukset on saatu, paitsi koulutukseen mutta myös siihen, että me toimitaan siellä vartiossa eli operatiivisessa tehtävässä siellä vartioston osana. Siihen menee oma aikansa ja sitten aiemmin mainittu erityispiirre Kaartinjääkärirykmentissä, eli kunniakomppania, vie oman siivunsa. 
TOMMI KANGASMAA:
Voitko vähän kuvata sitä arkea, kun se peruskoulutus on saatu. Millä aikajaksolla tämä koulutusvartiointi ja tämä taisteluharjoittelu ja muu menee?

KARRI LAHTINEN:
Varuskunnasta riippuen se vaihtelee, mutta se voi olla esimerkiksi jotain sellaista, että joka kolmas tai joka neljäs viikko ollaan vartiossa. Jossain päin valtakuntaa, missä pienempiä osastoja toimii, niin vaihto saattaa olla tiheämpikin. Mutta se tavallaan luo oman elementin siihen varusmiespalvelukseen, että koko varusmiespalvelus ei ole sitä kouluttautumista, vaan tulee ajankohtia, jossa sitä osaamista mitataan eli pitää pystyä toimimaan siellä sotilaspoliisi ja vartiointitehtävissä. 
TOMMI KANGASMAA:
Kuuluuko teillä koulutukseen henkilönsuojaus tai saattosuojaus tai tämän tyyppiset tehtävät?

KARRI LAHTINEN:
Tarvittaessa. Eli silloin puhutaan taas siitä, että kun me tiedetään, mikä yksikkötyyppi meillä on koulutuksessa, millaisiin tehtäviin heidät tullaan sijoittamaan, niin me voidaan räätälöidä koulutus sen mukaan. Tietyillä yksiköillä esimerkiksi kohteen suojaus korostuu ja se on heille selkeästi pääfokus, joillain sitten voi olla mukana henkilösuojaus elementtejä, jolloin heille sitä koulutetaan. Sitten meillä voi olla yksikkö, joka on selkeästi suoraan vastaerikoisjoukkotoimintaan koulutettava, jolloin noita suoja toimintoja koulutetaan vähemmän ja laitetaan se fokus, että me tehdään osaava jalkaväen taistelija sitä erikoisjoukkovihollista vastaan.
TOMMI KANGASMAA:
No miten tällaista henkilönsuojausta ja saateajoa harjoitellaan? Mitä elementtejä siihen kuuluu?

KARRI LAHTINEN:
Silloin kun me puhutaan henkilösuojauksesta, niin sen perusperiaate on aina se, että me viedään henkilö turvallisesta paikakasta, turvallista reittiä ja turvalliseen paikkaan. Ja sotilaspoliisin tai suojaavan henkilöstön tehtävä on tehdä nämä kolme. tehdään se paikka, missä hän on, turvalliseksi, tehdään reitti turvalliseksi ja määränpää turvalliseksi. Ja me käytetään siihen sen verran voimaa ja joukkoja, kun meillä on käytettävissä ja uhkaperustaisesti on tarpeen. ja sen jälkeen se on oikeastaan sitten valvontaa, sitä että me kuljetaan sen suojattavan henkilön mukana ja tarkkaillaan ympäristöä ja ollaan valmiin toimimaan.
TOMMI KANGASMAA:
Tekevätkö varusmiesjohtajat tällaisia laajoja henkilösuojaussuunnitelmia?

KARRI LAHTINEN:
Kyllä jos koulutusrepertuaariin kuuluu henkilön suojaus. Se suunnittelu on merkittävä osa henkilön suojausta, niin kuin tuo periaatekin kertoo, että millä tavalla me voidaan tehdä ne kolme asiaa turvalliseksi. Se vaatii yksityiskohtaista suunnittelua, perehtymässä alueeseen ja maastoon, jossa toimitaan ja perehtymistä muihin toimijoihin, jotka alueella liikkuu.
TOMMI KANGASMAA:
Hyvä, mennään sitten varusteiden puolelle. Eli minkälaisia varusteita sotilaspoliisilla ihan yksittäisenä taistelijana ja siirryttäessä isompiin kokonaisuuksiin?

KARRI LAHTINEN:
Sotilaspoliisi on varustettu nykyaikaisella jalkaväen taistelijavarustuksella. Muistuttaa hyvin paljon kaupunkijääkärin varustusta täällä pääkaupungissa, sinänsä ei siinä mitään eroja. Ajoneuvojen osalta, niin sotilaspoliisi liikkuu ehkä kevyemmin välinein, kuin aikaisemmin mainittu kaupunkijääkäri eli panssarinsuojaa vähän vähemmän, mutta toisaalta kaupunkialueella liikkuvuutta vähemmän. Eli kevyt kalusto on se pääajoneuvokalusto, jolla liikutaan. Johtamisjärjestelmien osalta ollaan hyvin pitkälti samassa asetelmassa muun kevyen jalkaväen kanssa. Kuulumme paikallisjoukkoihin, joten kaikki kehitystoiminta ja muu, mikä paikallisjoukkojen kehitykseen liittyy, niin liittyy kiinteästi myös sotilaspoliiseihin.

TOMMI KANGASMAA:
Jos mennään ryhmään joukkuetasolla, niin minkälaista vehjettä sieltä löytyy? Murtovälineitä ei varmaan ihan jokaisella ole, mutta onko siellä ryhmä- tai joukkuekohtaista kalustoa? 
KARRI LAHTINEN:
Totta kai löytyy. Sotilaspoliisien pitää pystyä majoittumaan ja elämään siinä missä muutkin jalkaväen taistelijat ja siihen tietenkin löytyy oma välineistö. Ryhmätasolla saattaa olla erikoisvälineistöä, mikäli se ryhmä sitä tarvitsee. Jos ajatellaan esimerkiksi, että joukkue pystyy tekemään vähän syvällisempää turvatarkastusta, niin saattaa olla jotain teknistä välineistöä sen asian hoitamiseen. Saattaa löytyä myös muunlaista voimankäyttövälinettäkin, mitä ei välttämättä kaikilta muilta löydy. Täytyy myös muistaa, että kun me koulutetaan kokonaisia sotilaspoliisikomppanioita, niin silloin meillä organisaatioon kuuluu myös komento- ja huoltojoukkueita, joista löytyy esimerkiksi komentojoukkueen puolelta pioneereja, tarkka-ampuja ja vastaavaa erikoiskoulutusta, sen lisäksi että he ovat sotilaspoliiseja.

TOMMI KANGASMAA:
Eli voiko sotilaspoliisikoulutuksessa valita myös tällaisen tarkka-ampujalinjan eli olla sekä sotilaspoliisi että tarkka-ampuja tai pioneeri?
KARRI LAHTINEN:
Kyllä, eli summaisin sen niin, että henkilö on ennen kaikkea jalkaväen taistelija, sen jälkeen sotilaspoliisi ja sen jälkeen esimerkiksi keittäjä, pioneeri, tarkka-ampuja, tiedustelija tai joku muu vastaava. 

TOMMI KANGASMAA:
Saako sotilaspoliisi käyttöönsä koskaan epäsuoraa tulta. Onko heillä tulenjohtaja koskaan käytössä näissä kokonaisuuksissa? 
KARRI LAHTINEN:
Sotilaspoliisiyksikköön kuuluu tulenjohtaja, eli valmius on. Sitten kun me ajatellaan sitä realistista käyttöä sotilaspoliisitehtävässä, niin se lienee varsin pieni siinä kriisin alkuvaiheessa, mutta sitten jos se kriisi eskaloituu eteenpäin, enemmän joukkoja on perustettu ja sitä epäsuoraa tulta on käytössä, on joku tuliyksikkö, joka kykenee tukemaan taistelua, niin sotilaspoliisikomppania on siinä vaiheessa osaava jalkaväkikomppania. Eli samalla lailla, kun mikä tahansa muu vastaava, niin pystyy ottamaan epäsuoraa tulta johtoonsa. 

TOMMI KANGASMAA:
Mennään sitten tuohon yhteisharjoitteluun. Onko teillä yhteisharjoittelua muiden joukko-osastojen sotilaspoliisikoulutuksessa olevien kanssa? 
KARRI LAHTINEN:
Silloin tällöin. Aiempina vuosina tätä tapahtui paljonkin. Oli yhteen kokoavia harjoituksia, joissa silloiset sotilasläänit järjestivät kaikille sotilaspoliiseille yhtenäisiä harjoituksia. Organisaatiouudistuksien jälkeen ne ovat hieman vähentyneet, mutta käytännössä aina kun mahdollista, tätä osaamista hyödynnetään. Sitten meillä on ikään kuin, ei voi sanoa vaihto-oppilastoimintaa, mutta Helsinki kun tarjoaa sotilaspoliiseille loistavia harjoituspaikkoja ja mahdollisuuksia ylipäätään, niin meillä silloin tällöin ollut kylässä muiden varuskuntien sotilaspoliiseja ja silloin tietysti pyritään avoimeen tiedonvaihtoon ja siihen, että saadaan yhteinen tavoite hoidettua.

TOMMI KANGASMAA:
Mainitsit tuon koirakoulutuksen, joka on siis Porin prikaatin Niinisalon toimipisteessä. Onko maakunnissa sotilaspoliisilla muita sellaisia elementtejä, joita teillä ei Helsingissä ole ja joita te menette sitten katsomaan?
KARRI LAHTINEN:
Nostaisin tässä taas sen toimintaympäristön esille. Eli toimintaympäristö tuo mukanaan aina erikoisosaamista. Siinä missä me olemme tottuneet täällä kantakaupungin kulmilla pyörimään, niin joku muu on tottunut tekemään samankaltaisia toimintoja esimerkiksi metsämaastossa. Silloin varsin luonnollisesti se osaaminen keskittyy sinne ja se vaatii avointa tiedon vaihtoa, että saadaan ne parhaat käytänteet molemmille osapuolille käyttöön.

TOMMI KANGASMAA:
Onko teillä nykyään silmät ylhäällä eli onko teillä droneja käytössä?
KARRI LAHTINEN:
Se on sellainen asia, jota toivon, että kun paikallisjoukkoja kehitetään puolustusvoimallisesti, niin hyödynnetään ja huomataan, että siellä paikallisjoukoista löytyy esimerkiksi se  sotilaspoliisivoima, joka tarjoaa sen suojan esimerkiksi meidän merkittäville esikunnille. Eli tärkeydeltään varsin suuri joukko löytyy ja kaikki tekninen apuvälineistö, joka me saadaan siihen ja että meidän valvontaverkko kasvaa ja helpottaa sitä meidän valvontatointa, niin se tietysti hyödyttää suoraan myös sitä sotilaspoliisiyksikköä. Samalla tavalla, kun me suojaustehtävä hoidetaan, niin aluevalvonta nousee arvoon arvaamattomaan. Kaikki esimerkiksi paikkatiedon merkitykset tämän tyyppisen tehtävän hoitamisessa on äärimmäisen tärkeätä. Ja kaikki kehitysprojekti, jotka siihen liittyy, niin otetaan tietysti ilomielin vastaan. 

TOMMI KANGASMAA:
No teillä on myös yhteisharjoituksia, varsinkin täällä Helsingissä, mutta muuallakin, Poliisin kanssa.  

KARRI LAHTINEN:
Näin on.

TOMMI KANGASMAA:
Helsingissä on myös Poliisin erikoisyksikkö, Karhu-yksikkö, joiden kanssa te varmaankin treenaatte jonkin verran. Voitko avata vähän tätä Poliisin kanssa tehtävää yhteistyöharjoittelua?
KARRI LAHTINEN:
Poliisin kanssa tehtävä yhteistyö on tullut hyvinkin tutuksi siitä asti kun olen ollut töissä tuolla sotilaspoliisiyksikössä. Joskus olen kuvannut sitä sillä tavalla, että tietyt poliisimiehet tuntuvat samalla tavalla tutuilta, kun maastopukua käyttävät kollegat, että sen verran tiivistä se yhteistyö on. Ja varusmiesyksikön kanssa harjoitellussa sellainen peruspaketti käytännössä on se, että meillä on kenttäjohtopartio poliisista ja yleensä myös poliisin oma kouluttaja, joka sitten kouluttaa sitä kenttäjohtopartiota. Ja siinä me harjoitellaan virka-aputehtäviä poliisille. Eli kenttäjohtoja johtaa ja hänellä on käytössään virka-aputehtävällä esimeriksi ryhmä, joukkue tai vaikkapa kokonainen komppania. Se antaa merkittävää osaamista varusmiehille, poliisille ja kantahenkilökunnalle, eli siinä sellainen kolmikanta toimii ja se on hyvää ammatillista lisäoppia itse kullekin, joka pääsee poliisin kanssa toimimaan. Tällä harjoittelulla pyritään tietysti vastaamaan niihin tiettyihin ongelmakohtiin, kriisin eskaloitumisvaiheessa, jotka ovat sellaisia, että toimivaltakysymykset saattavat olla hieman haastavia. Joukkoja ei välttämättä Puolustusvoimien osalta ole perustettu ja tietyt asiat silti pitäisi saada hoitamaan. Tähän me keskitytään viranomaisyhteistyössä.

TOMMI KANGASMAA:
Entä Pelastuslaitos tai Rajavartiolaitos? Onko teillä mitään yhteistyötä heidän kansaan?

KARRI LAHTINEN:
Silloin tällöin. Pelastuslaitoksen kanssa ollaan tehty yhteistyötä, samoin kuin rajavartiolaitoksenkin kanssa, mutta varusmiesten osalta ehdottomasti tuo poliisin kanssa tehty yhteistyö on kakista näkyvin. 

TOMMI KANGASMAA:
Mennään tuonne poikkeusoloihin ja lähdetään siirtymään kohti kriisiä. Miten sotilaspoliisien tehtävät laajenevat? Mitä kaikkea sinne tulee mukaan?
KARRI LAHTINEN:
Mainitsin siitä, että sotilaspoliisin toimivalta rajautuu aina siihen alueeseen. Eli pitää olla tilapäisesti haltuun otettu tai pysyvästi Puolustusvoimien hallussa oleva alue, jossa pystymme toimimaan ja siellä me olemme toimivaltaisia. Nyt jos kriisi tulee päälle, niin lainsäädännöstäkin se löytää, että siinä vaiheessa puolustusvoimat voivat ottaa alueita haltuun, jolloin niistä tulee tilapäisesti haltuun otettuja puolustusvoimien alueita, joka antaa taas meille sen toimivallan. Me voidaan esimerkiksi suojata jotakin kohdetta sillä tavalla, että siitä tulee puolustusvoimien kohde ja me olemme siellä toimivaltainen viranomainen, jo ihan nykyisellä rauhanajan lainsäädännöllä.

TOMMI KANGASMAA:
Mitä esimerkiksi, kun puhutaan vaikka sotavangeista. Annetaanko tällaiseen toimintaa koulutusta ja suunnitellaanko sitä näin normaalioloissa?

KARRI LAHTINEN:
Sotavankitoiminta on meidän normistossa selkeästi määritettyä toimintaa ja jos meidän koulutuksessa sellainen yksikkö on, jolle se annetaan, niin koulutetaan ne päätehtävän mukaisesti. Kiinniotettujen käsittely pitää erottaa sotavankitoiminnasta siten, että kiinniotettujen käsittely ja tilapäinen säilöminen on jokaisen sotilaspoliisin osattava. Mutta sitten kun me mennään ihan oikeaan sotavankitoimintaan, niin siihen on olemassa ihan omat räätälöidyt yksiköt. 

TOMMI KANGASMAA:
No mitä tällainen sotavankikoulutus voi pitää sisällään?
KARRI LAHTINEN:
Käytännössä se pitää sisällään sitä vartiointia ja valvontaa tällaisessa erikoistapauksessa ja sen lisäksi tietysti näiden vankien käsittelyä, millä tavalla heitä kohdellaan eli puhutaan myös siitä, että me osataan ajoittaa meidän voimankäyttöä ja lopettaa se ajoissa eli silloin kun ei enää voimankäytöllisiä toimia tarvita, niin me siirrytään muunkaltaiseen toimintaan ja keskitytään siihen vartiointiin ja valvontaa.

TOMMI KANGASMAA:
Entä tällaiset Geneven sopimuksen tyyppiset seikat? Koulutetaanko sotilaspoliiseille tämän tyyppisiä asioita?

KARRI LAHTINEN:
Lähtisin oikeastaan siitä, että jo se, että me annetaan se voimankäyttökoulutus, niin vaatii sitä, että tietty lakipaketti koulutetaan jokaiselle voimankäyttäjälle. Eli jokaisen, joka sen koulutuksen läpäisee, niin on pitänyt läpäistä myös kirjallinen koe, jossa kysytään näistä oikeuksista ja velvollisuuksista mitä sotilaspoliisilla on. Se on tavallaan ensipuraisu siihen, että millä tavalla sitä voimaa voi käyttää, jos sellainen tilanne tulee. Eli pitää olla sellainen tietämys lakiasioista ja totta kai samoin, kun kaikille muillekin varusmiehille ja puolustusvoimissa toimiville, sodan oikeussäännöt tulee kouluttaa.

TOMMI KANGASMAA:
Tuleeko missään vaiheessa sellainen tilanne, että sotilaspoliisi alkaa johtamaan poliisia?

KARRI LAHTINEN:
Se on mahdollista, eli siinä vaiheessa jos kriisi on eskaloitunut, niin virka-apua voi antaa myös toisinpäin. Itseasiassa voidaan jo aikaisemin, mutta se on hieman harvinaisempaa. Eli poliisi voi myös antaa virka-apua puolustusvoimille, jolloin se johtovastuu voi mennä niin päin, että se sotilaspoliisikomppanian päällikön johdossa on X määrä poliisipartioita.

TOMMI KANGASMAA:
Taisteleeko sotilaspoliisikomppania koskaan kootusti jos se vahvuus on nyt vaikka tuollainen 140?

KARRI LAHTINEN:
No kyllä se on vähän suurempi on. Voi taistellakin, eli siinä vaiheessa, kuten aiemmin sanoin, jos kriisi on riittävän pitkälle mennyt, niin sotilaspoliisikomppania on osaava erikoiskoulutettu jalkaväkiyksikkö. Voidaan käyttää myös yksikkönä. Kaartin jääkärirykmentissä koulutetaan ainoana koko valtakunnasta sotilaspoliisikomppanioita ja se tarkoittaa sitä, että se komppanian koottu toiminta on myös asia, jota harjoitetaan. Voidaan toimia yksittäisenä komppaniana, erillisyksikkönä tai sitten me voidaan liittää isompaan organisaatioon, joukkoyksikkö kokoonpanoon. 

TOMMI KANGASMAA:
Jos mietitään joukkojen perustamista ja kriisin eskaloitumista, niin varmasti yhtenä keskeisimpänä asiana nousee valtava liikenteen lisääntyminen. Silloin pitää ruveta todella säätelemään tiellä liikkumista. Tätä lienee vähän vaikea harjoitella?

KARRI LAHTINEN:
No kyllä ja ei. Se, että me mennään tuonne Helsingin keskustaan pysäyttämään liikenne harjoitusmielessä, niin siitä ei varmaan kovinkaan moni tykkää. Mutta jos me ajatellaan, mitä sotilaspoliisi tekee vartiossa päivittäin, on se, että on esimerkiksi varuskunnan portilla ohjaamassa liikennettä. Eli määrittää, milloin liike tulee pysäyttää, tarkastaa ja kulkuluvat antavat luvan mennä, niin sehän on liikenteenohjaamista. Samoin varuskunnallisesti, jos meillä on esimerkiksi Santahaminassa varuskunnallisia tapahtumia, tai vaikka naapurissa Maanpuolustuskorkeakoululla, niin sotilaspoliiseja käytetään tarvittaessa liikenneohjaustehtäviin siellä. Harjoittelua tulee oikeastaan sen käytännön operatiivisen tehtävän kautta, eli ei niinkään siellä koulutuksessa.  

TOMMI KANGASMAA:
No mennään tulevaisuuteen vähän. Miten näkisit, että sotilaspoliisitoimina kehittyy? Mitä näkisit siellä lisää ja mitä toivoisit siellä lisää?

KARRI LAHTINEN:
No jos ajatellaan yleistä sodankuvan muutosta, joka väistämättä vaikuttaa kaikkiin joukkoihin, niin sieltä tulee mieleen kasvava tempo. Nopeus kasvaa koko ajan ja mitä vaatimuksia se asettaa, on se, että meidän pitää pystyä reagoimaan nopeammin. Ja kaikki kehitysprojektit paikallisjoukkojen osalta, jotka liittyvät siihen, että me saadaan meidän valvontaverkkoa kattavammaksi, siellä tekniset apuvälineet. Me saadaan meidän johtamisyhteydet paremmiksi ja saadaan johtamiselle kattavuutta, eli radiokalustoa ja kaikki siihen liittyvät apuvälineet. Jo aiemmin mainittu paikkatieto, joka helpottaa huomattavasti, jos yksikkö on esimerkiksi hajautunut tuollaisessa aluevalvonta tehtävässä, otetaan ilomielin vastaan. Kaikki nämä edellä mainitut onnistuu vähän pienemmälläkin varustuksilla ja vaatimattomammalla kalustolla, mutta se luo aina viivettä. Ja silloin myös, kun meillä ei ole jatkuvaa johtamisyhteyttä kaikkiin meidän partioihin, niin se aiheuttaa sen, että meidän pitää taas entistä intensiivisemmin ja kovemmin koulutta meidän joka ikinen partio, jokaisine sotilaspoliisi, sillä tavalla, että ne osaavat tehdä osaavia yksittäisen miehen ratkaisuja, jotka johtavat siihen haluttuun päämäärään, koska meillä ei välttämättä aina pysty olemaan johtajan suu ja korvat samassa paikassa, missä meidän jokainen sotilaspoliisi on. Koen itse, että kehityksen painopiste sotilaspoliisitoiminnan osalta on nimenomaan teknisillä apuvälineillä helpottaa johtamista ja aluevalvonnan kattavuutta. Teknillinen kehitys siinä määrin voidaan saada jalkautettua myös sotilaspoliisin hyväksi. 

TOMMI KANGASMAA:
Entä tuo aikaisemmin puhutut lennokit. Onko sinulla sellainen näkemys, että sotilaspoliisin tulisi tukeutua muiden lennokkeihin vai onko tällaisia henkilökohtaisia minilennokkeja kokeiltu tai kokeilussa?

KARRI LAHTINEN:
Minilennokeista on tehty viime vuosina Puolustusvoimissa paljonkin tutkimuksia ja osa niistä on tehty nimenomaan sotilaspoliisiyksiköiden toimintaan liittyen. Kyllä se on ihan merkittävä voimavara, se on yksi silmäpari lisää, joka voidaan asettaa sellaiseen paikkaan, johon ei fyysisesti muute mahdollista mennä. Siinä minä nimenomaan näen, että kyseessä on valvontaverkon kattavuuden lisääminen. Me saadaan uutta näkökulmaa, lintuperspektiiviä sellaiseen tilanteeseen, jossa se muuten olisi mahdotonta. Toki pystytään hyödyntämään myös mainitsemiasi isompia lennokkijärjestelmiä ja kalustoa. Minilennokki on hyvä apuväline nimenomaan tiettyjen katveiden valvomiseen, joita rakennetulla alueella tulee aina. 

TOMMI KANGASMAA:
Lopuksi mennään vielä siihen, että mitäs Kaartin jääkärirykmentin koulutusosaston pariin seuraavan viikkoon kuuluu?
KARRI LAHTINEN:
Koulutusosasto tietysti painii tällä hetkellä uuden saapumiserän kanssa, uuden saapumiserän koulutuksen kanssa. Fokus on koko ajan tietysti tulevissa isoissa harjoituksissa ja tällä hetkellä vallitseva maailmanlaajuinen pandemia luo omat ongelmansa ja on sinänsä tietyissä asioissa suunnittelujännettä vienyt kapeampaan suuntaan, joudutaan tietyissä tilanteissa vähän reagoimaan. Nyt koen itse, että kevään jälkeen ollaan päästy hyvin rytmiin ja ollaan takaisin ihan oikeanlaisessa suunnittelurytmissä. Tietysti esikunnan suunnitteluosasto alkaa kiivaasti painimaan ensi vuoden kanssa, jotkut ehkä jopa vähän pidemmällä. Eli ensi vuonna on tulossa suuria harjoituksia, jotka vaativat suuria panoksia jo nyt. 

TOMMI KANGASMAA:
Mainitsit tuon koronan. Onko sotilaspoliiseille annettu tällainen koronakoulutus, kun he ovat tekemisissä enemmän muiden ihmisten kanssa kuin muut?
KARRI LAHTINEN:
Joo totta kai porttitoimintaan liittyen on ohjeistus pitänyt antaa, että millä tavalla asiakasta käsitellään ja millä tavalla tarvittaessa suojaudutaan järeämminkin pandemiaa vastaan. Se on tietysti sellaista käytännön työtä, jota sitten vartiopäälliköt yhteistoiminnassa varusmiesten kanssa hoitaa ja joutuu sen asian kanssa tekemisiin. Eli siinä tehtävässä ihmiskontaktien täydellinen välttäminen on pikkuisen hankalaa ja siinä meidän pitää osata varautua sitten muunlaisin keinoin.

TOMMI KANGASMAA:
Suuret kiitokset haastattelusta.

KARRI LAHTINEN:
Kiitoksia.