Radio Kipinä - Kausi 3 Jakso 6 Rannikkojoukkojen taistelu saaristossa (osa 2) 

TOMMI KANGASMAA: 
Tämä on Radio Kipinä. Puhetta puolustuksesta ja Puolustusvoimista. Minä olen Tommi Kangasmaa ja tänään jatketaan tätä rannikkojoukkojen sarjaa. Eli tuossa edellisessä podcastissa komentajakapteeni Tuomas Syvänen ja Laura Valli keskustelivat rannikkojoukkojen ja rannikkoalueen taistelusta ja olosuhteista ja vähän siitä koulutuksen filosofiasta. Tänään mennään ruudinkäryisempään jaksoon ja puhutaan ihan siitä taistelusta siellä komppaniatasolla. Vieraana meillä täällä on Daniel Forssell kapteeniluutnantti ja toisen rannikkojääkärikomppanian päällikkö. Tervetuloa Daniel!

DANIEL FORSSELL:
Kiitos, mukava olla täällä. 

TOMMI KANGASMAA:
Tuota minkälainen urapolku on johtanut tuonne Uudenmaanprikaatiin ja päällikkötehtäviin, tässä aika kovassa yksikössä? 

DANIEL FORSSELL:
Eli käytännössä minä olen alun perin tuolta läntiseltä Uudeltamaalta kotoisin eli Tammisaaresta ja aikoinaan kun piti mennä varusmiespalvelukseen, niin en halunnut Uudenmaan prikaatin silloin. Halusin muualle ja hakeudun silloin aikanaan erikoisjoukkojen kautta laskuvarjojääkäriksi ja siellä sitten vuoden palvelleena hain sitten rannikkojoukkolinjalle kadettikouluun, koska rannikkojoukkojen palveluspaikat ovat Etelä-Suomessa, niin se kiinnosti siinä määrin. Sitten pääsin sinne ja sieltä valmistuttuani sitten niin Uudenmaan prikaatin joukkueenjohtajaksi ja linjajohtajaksi jolloin tiedusteluja rannikosta muun muassa kouluttajana ja maisterikurssi sitten uudestaan merisotalinjalle ja sieltä sitten takaisin Uudenmaan prikaatiin2015 ja siellä esikunta tehtävät ja yksikön varapäällikkönä nyt päällikkönä vuoden alusta asti, tai edellisen vuoden alusta asti. 

TOMMI KANGASMAA:
Kyllä, mainitsit tuon tuota Utissa palvelemisen. Tässä tulee mieleen semmoinen juttu, mikä on pakko kertoa, kun se on niin mielenkiintoinen muisto tuolta omalta kouluttaja-ajalta, kun olin tuolla Kaartin jääkärirykmentissä. Taisteltiin sitten Niinisalossa, vastassa taistelivat nimenomaan nämä rannikkojääkärit ja minulla on semmoinen mielikuva siitä, että me ei oikein pärjätty niitä vastaan. Ja tuota, en tiedä olenko minä huono kouluttaja, mutta minä epäilen enemmänkin, että se vastassa oleva joukko oli todella kovatasoinen. Tuota hei pakko kysyä valikoituuko tähän rannikkojääkärikomppania koulutukseen erityisen motivoituneita ja kovakuntoisia taistelijoita? Myös koulutus näytti olevan aika kovaa. 

DANIEL FORSSELL:
No minä en tiedä valikoituuko sinne just nimenomaan tällä perusteella, enemmän ehkä sillä tavalla, että meillä on Uudenmaan prikaatissa melko pieni henkilöstö ja pieni prikaati sitten se koulutuskieli on ruotsi, eli siinäkin tulee yksi erityispiirre mikä luo yhteishenkeä. Ehkä enemmän sen yhteishengen kautta tuloksetkin ovat kovempia, kun ihmiset tykkäävät olla töissä ja sitä kautta koulutustuloskin paranee ja silloin koulutettavakin nauttii siitä koulutuksesta. Sitä kautta päästään ehkä parempiin tuloksiin, en tiedä, mutta tämä saattaa olla yksi syy ja perustelu tähän.

TOMMI KANGASMAA:
Voidaanko me muuten nyt, kun puhutaan rannikkojääkäreistä, niin voidaanko me myös tavallaan puhua myös merijalkaväestä? Onko tässä mitään samaa ajatusta? 

DANIEL FORSSELL:
No jos mietitään hyökkäävää joukkoa, niin merijalkaväki, jos yhdysvaltalaista termiä käytetään, niin ne siirtyvät ja tekee maihinnousun, niin rannikkojääkärit tekee sitä samaa. Toki koko rannikkojoukot itsessään ei ole pelkästään rannikkojääkärit. Muutkin liikkuvat veneellä saaristossa ja suorittaa myös rantautumista ja vastaavia. Että ei rannikkojääkärit yksissään ei ehkä ole merijalkaväkeä, voisinko sanoa, että rannikkojoukot konseptina. 

TOMMI KANGASMAA:
Hyvä. Nyt kun olet kerran yksikön päällikkö, niin nyt mennään kuvitteellisesti sinne taisteluun. Otetaan vaikka esimerkiksi merikoukkausoperaatio: kuvitellaan, että tehtävä on se, että teidän pitää nousta maihin vihollisen selustaan, ja sieltä iskeä vihollisen kylkeen tai näin. Lähdetään liikkeelle siitä, että jos olet tämän komppanian päällikkö ja saat tällaisen tehtävän, niin mitä ensimmäisenä sen komppanian joukkueenjohtajien kanssa teet? Mitä liittyy tähän valmisteluun? 

DANIEL FORSSELL:
No käytännössä ensimmäisenä, jos tämmöinen tehtävä tulee, päällikkötasolla tai taisteluosastotasolle tämmöinen tehtävä tullee, että hyökätään jonnekin alueelle, missä on varmasti vihollista, ei omia joukkoja, niin sitten tulee se että, no onko meillä omat tiedustelut siellä alueella ja mitä epäsuoraa tulta on käytössä? Niin se on se ensimmäinen ajatus, miten me voidaan suojata se oman, niin sanotusti jalkaväen toimintaa sillä alueella, että onko meillä jotain edellytyksiä edes mennä sinne alueelle. Ne ovat näitä ensimmäisiä asioita ja sen jälkeen lähdetään joukkueenjohtajan kanssa tai sitten vaikka veneen vanhimman kanssa katsomaan, että miten me päästään alueelle, eli mitkä on meidän reitit, mikä meidän pitää valita, onko ne turvallisia, mitä täydennyksiä tarvitaan, miten huolta toteutetaan? Eli se jalkaväkitaistelu ehkä se yksinkertaisin ratkaisu. Me tullaan sinne rantaan maalin, niin sitten se tapahtuu normaalisti, mutta miten se kaikki muu siinä ympärillä, niin se on se haasteellisuus siinä rannikon taistelussa, että miten me päästään alueelle ja onko meillä entuudestaan siellä jotain joukkoja. Sen kautta lähdetään purkamaan tätä tehtävää ja etsitään mahdollisesti toimiva ratkaisu sitten näin operaatioon.

TOMMI KANGASMAA:
No mitä elementtejä teillä on, mainitsit itse tiedustelut, mitä elementtejä teillä on käytössä, minkälaisia joukkoja on siihen, että saatte tarpeeksi tietoa siitä tulevasta tehtävästä?

DANIEL FORSSELL:
No jos ollaan taisteluosastotasolla, niin silloin meillä on joukkueita, tiedustelujoukkueita, jotka sitten lähetetään riittävässä ajassa tuonne alueelle. He tuovat ikään kuin isomman mittakaavan missä se vihollinen oikeasti on, mitkä ne tärkeät kohdat, mitä siellä paikannetaan ja miksi me ylipäänsä mennään sinne alueelle. Pyritään päästä siis rantautumaan semmoiseen rantaan, missä ei ole vastustajaa. Niin se on ikään kuin se meidän yksikön oman tiedustelun tehtävä. Sitten joukkueen tiedustelee syvyyden, paikantaa vihollisen ja sen kohteen, mihin isketään. Eli se on se peruste millä mennään. 

TOMMI KANGASMAA:
No liikkuuko nämä tiedustelijat millä tavalla? Omilla veneillä, vai mikä heillä on siis tapa liikkua?

DANIEL FORSSELL:
No perusedellytys on se orgaaninen oma kalusto. Jos mennään joukkueeseen niin se saattaa olla veneitä tai sitten ajoneuvokalustolla mennään alueelle tai sitten tukeudutaan muihin siirtymistapoihin, esimerkiksi kanootit tai sitten helikopterit tai vastaavat, että päästään itse alueelle. Ja kun mennään komppaniaan, se on normaalisti ryhmävene, jolla se siirtyy alueelle. Sitten saattaa, vaikka pintauinnilla soluttautua sen viimeisen pätkän ja tarkastella sitä aluetta sieltä päin.

TOMMI KANGASMAA:
Tässä tuli jo aika monta mielenkiintoista juttua. Ensinnäkin mainitsit kanootit. Saako varusmiehet kanootin kanssa koulutusta?

DANIEL FORSSEL
Aika harvoin nykyään, että meillä on tiedustelukoulutukset, niin nykyään koulutus 2020 ei tunne kanoottikoulutusta niin tämä on semmoinen, mikä meidän yrityksemme pitää ottaa tulevaisuudessa huomioon, mutta se on semmoinen siirtymismenetelmä - sillä ei ehkä taistella. Se on sama kuin pyöräillään tai hiihdetään, niin se on semmoinen edellytys, että se on pelkkä suorituskyky mitä voidaan käyttää. Sitä ei välttämättä painoteta koulutuksessa mahdollisimman paljoa, mutta sitä pintauintia taas sitten treenataan kyllä. 

TOMMI KANGASMAA:
Onko tämä tiedustelu koulutus myös siellä teidän rannikkojääkärikomppaniassa, vai onko se erillinen joukko, joka koulutetaan?

DANIEL FORSSELL:
Joo, siis Uudenmaan prikaatissa on kaksi rannikkojääkärikomppaniaa. Yksi niistä komppanioista kouluttaa tätä itse rannikkojääkäreitä, jotka taistelevat ja hyökkää, siihen tehtävään niillä on se yksi ryhmä. Sitten meillä on tämä toinen rannikkojääkärikomppania, jossa olen päällikkö. Meillä on sitten se tiedustelujoukkue, panssaritorjunta rannikko-osasto ja sitten kaikki nämä veneet. Niin käytännössä lyödään yhteen tämä suorituskyky ja sitten mennä tehtävään.

TOMMI KANGASMAA:
No tuota varmaankin siihen tiedusteluun kuuluu myös se, että valmistellaan se paikka mihin, niin kuin mainitsit, noustaan maihin tai varmaan useampikin paikka saattaa. Mitä tällainen tiedustelija siitä niin kuin, mitä hänen pitää tietää siitä paikasta, että te voitte yleensä tulla veneellä sinne maihin?

DANIEL FORSSELL:
No se kuinka paljon esimerkiksi vene tarvitsee sitä syvyyttä siihen rantaan, että kun mennään sisään saariston ne rannat ovat aika matalia, siellä on paljon savea, niin sinne ei välttämättä pääse helposti, kun ollaan ulkosaaristossa, tai sitten semmoinen paikka missä on kallioita, niin sinne päästään tosi helposti. Eli että tiedustelijan pitää tietää, että kuinka paljon syvyyttä se vene tarvitsee, hän käy katsomassa sen pohjan, että sinne oikeasti pääsee ja sen jälkeen se rantamaa sitä eteenpäin, että päästäänkö oikeasti ryhmittymään lähtöasemiin, että se on seuraava asia. Ja missä se ensimmäinen vihollinen on? Jos se on liian lähellä, joudutaan etsimään toinen ranta, mihin me rantaudutaan, jotta me päästään joukolla sinne sitten koko iskunyrkillä lyömään se vihollinen pois. 

TOMMI KANGASMAA:
Voisin kuvitella, että näin normaalioloissa rauhan aikana te jo aika paljon tiedustelette potentiaalisia rantoja, mihin nousta maihin. 

DANIEL FORSSELL:
No saaristo on melko tuttua, sanotaanko näin. Ja harjoitellaan niillä alueilla, millä toimitaan melko useasti. Toki saaristo on moninainen ja sieltä löytyy eri paikkoja, mutta se että pitää tuntea se, että jos ollaan sisäsaaristossa, niin siellä on tietyt haasteet ja ulkosaaristossa tietyt haasteet, eli käytännössä elementit pitää tunnistaa. Harjoitellaan moninaisesti, niin se on ehkä lähtökohta. Myös se, että tiedustelija itsekin ymmärtää, että aina ei ole sama ratkaisu kuin edellisellä kerralla.

TOMMI KANGASMAA
No lähdetään siitä, että sinulle ilmestyy näytölle sitten tiedustelutietoa kaksitoista tuntia sen jälkeen, kun tiedustelijat ovat siellä toimineet ja todetaan, että siellä on vihollisen panssaroitu jalkaväkipataljoona siinä alueella mihin teillä on tarkoitus hyökätä. He ilmoittavat teille, että tällaiset on rannat ja vaunuja on odotettavissa vastassa ja niin edelleen. Minkälaisen komppanian luokse sinä menet, mitä heillä on mukanaan?

DANIEL FORSSELL:
No jos puhutaan siitä hyökkäävästä?

TOMMI KANGASMAA:
Hyökkäävistä joukoista.

DANIEL FORSSELL:
Hyökkäävistä joukoista. No sillä komppanialla käytännössä on jalkaväkeä vajaa 300 ja heillä on sitten rynnäkkökiväärit, sitten on kranaattikonekiväärit, siihen tulitukiasema ja sitten löytyy komppaniasta itsestä myös heitinjoukko, joka antaa sitä epäsuoraa tulta sille hyökkäävälle osastolle itsessään. Ja toki tähän pitää myös saada muutkin epäsuorat yksiköt tukemaan, mutta yksikössä itsessään löytyy se heitinjoukkue. Ja sitten, millä me siirrytään, niin käytännössä Jehu-kalusto on se uusin venekalusto, mikä meillä on ja Jurmo-kalusto on sitten sitä vanhempi, mutta käytännössä sitten maihinnousuveneellä siirrytään alueelle ja meidän omilta ryhmitysalueilta lähetään nyt sitten näillä veneillä liikenteeseen, venemarssilla päädytään sinne alueelle. Käytännössä tässä on jalkaväkeä ja veneitä mukana tukemassa sitä taistelua myös.

TOMMI KANGASMAA:
Mainitsit tämän kranaattikonekiväärin. Minkä tyyppinen laite tämä on?

DANIEL FORSSELL:
Se on 40 millinen Heckler Kochin kranaattikonekivääri, samanlainen kuin maavoimillakin on käytössä, eli pystyy ampumaan vajaan kahteen kilometriin melko tarkasti aluevaikutteisesti, vihollisen maaleihin tai muihin paikkoihin, jos halutaan suojata meidän omaa toimintaa.

TOMMI KANGASMAA:
No sitten tämä panssarintorjunta. Minkälaisella panssarintorjuntakalustolla rannikkojääkärikomppania on liikkeellä?

DANIEL FORSSELL:
Rannikkojääkärikomppania itsessään niin käytännössä kevyt kertasinko, niin löytyy. Ryhmien tasolta kevyt kertasinko, sitten kun mennään rannikkokomppanian, niin sieltä löytyy myös sinkoryhmä, jossa löytyy sitten myös apista ja vastaavaa. Kun me halutaan muuta kalustoa, niin se on sitten käytännössä panssaritorjunta joukkueita ja niillä on sitten muuta. Esimerkiksi ohjuksia tai vastaava. Sitten löytyy sitten joukkuekalusto, joka sitten taisteluosaston alla. Mutta komppaniasta itsestään niin löytyy apilasta ja kesiä tällä hetkellä.

TOMMI KANGASMAA:
Ja sitten mainitsi tämän kranaatinheitinjoukkueen. Ilmeisesti onko kevyillä kranaatinheittimillä liikkeellä? 80 millisillä? 

DANIEL FORSSELL:
Joo eli kevyt kranaatinheitinjoukkue, kolme putkea ja kykenee ampumaan saariston olosuhteissa melko tarkasti. 

TOMMI KANGASMAA:
Eli heitä on sinne treenattu. Onko se sama myös tämä heitinkomppania koulutus niin siellä Uudenmaan prikaatissa?

DANIEL FORSSELL:
On kyllä. Eli heitinkomppania on raskaalla taas eli eri menetelmin ja eikä välttämättä liiku veneillä. Eli pyritään sitten mantereen kautta tulla sinne alueelle antaa se tuki sitä kautta, jos puhutaan heitinkomppaniasta.

TOMMI KANGASMAA:
Mitenkäs tämä tulenjohtaminen. Mainitsitte että olisi kiva saada sitä epäsuoraa tulta muualtakin, kuin sieltä kolmelta putkelta niitä kevyitä heittimiä, niin tuota annetaanko teille myös sitä tulenjohtajakoulutusta, että he voivat sitä tykistön tulta johtaa?

DANIEL FORSSELL:
Joo eli tähän jalkaväkeen kuuluu siis myös nämä muutkin aselajit eli viestikoulutusta liittyy tähän tosi tiiviisti ja myöskin tulenjohdollista koulutusta. Eli käytännössä niin joukkueessa on oma tulenjohtaja, tulenjohtajapartio, joka käytännössä vastaa sen joukkueen taistelusta. Heille annetaan sitten resurssit alas, että jos komppania hyökkää, niin komppanianpäällikkö ei välttämättä näe sitä vihollista, vaan että tulenjohtopäällikkö ei välttämättä tiedä mikä se tilannekuva on siellä, vaan pyydetään jakamaan, että se joukkuekin pystyy toteuttamaan sen saman tehtävän sujuvasti. Eli tulenjohtaja niin hän kykenee siihen suoritukseen siellä oman joukkueen taisteluun liittyen, ja se on myös edellytys siihen taisteluun.

TOMMI KANGASMAA:
No sitten kun te liikutte kuitenkin vesitse ja vaikeissa olosuhteissa siellä saaristossa, kiinnostaa se, että miten te johdatte, siis millä välineillä, onko teillä radio ainoa millä te pystytte johtamaan toimintaa? Siellä ei ainakaan mitään piuhaa vedetä.

DANIEL FORSSELL:
No alustavasti ei vedetä piuhoja, mutta puhutaan taistelun tasolla, niin meillä on tällä hetkellä se M18-järjestelmä käytössä, eli käytännössä sinne tulee viestiasemia joukon mukana ja sitä harjoitellaan parhaillaan ja sitä treenataan, ja se toimii ja käytännössä radio ja Matti-järjestelmä ovat ne millä mennään. Eli olla yhteensopivia myös maavoimien kanssa. Kun puhutaan rannikkojoukosta, niin aika useasti mennään rantamaalle, hyökätään saaristosta pois, eli manner-Suomeen niin silloin mennään maavoimien tontille ja silloin meillä pitää olla kyky olla yhteistoimivia maavoimien kanssa. Eli radiokalusto ja matti-järjestelmä on käytännössä se millä mennään.

TOMMI KANGASMAA:
No miten sitten tämä, nyt jos ollaan siellä paikalla väistöalueella, missä komppania valmistautuu tehtäväänsä, niin tuota teidän pitää myöskin ottaa kaikki huollolliset tavarat mukaan. Siis siellä pitää olla ampumatarvikkeita, ruokaa ja niin edelleen, varmaan pidempääkin toimintaan. Asettaako tämä jotain haasteita teille?

DANIEL FORSSELL:
Se asettaa tosi isoja haasteita. Kun miettii sitä, mistä se Syvänenkin mainitsi, kun mietitään tämmöisen merikoukkauksen tai taisteluosaston hyökkäyksiä saaristossa, kun tehdään maihinnousu, niin se on aina todella vaikea operaatio. Siihen pitää nimenomaan suunnitella itse tämä kaikki ympärillä oleva toiminta kuntoon ennen kuin voidaan lähteä alueelle. Eli se, että huolto toimii ja se että minä voin kertoa minun alaisille, että meillä on lääkintähuolto. Niin se jo motivoi heitä menemään sinne rantaviivalle. Jos sitä ei ole niin, sitten se ei välttämättä motivoi sitä enää. Niin kaikki nämä pitää miettiä kuntoon, eli miten me saadaan haavoittuneet evakuoitua eli taistelusta menee kela käytännössä rantaan ja sitten rannasta veneellä eteenpäin. Se on käytännössä meidän menetelmä toimintaan ja sitten viedään jonnekin huoltopisteelle tai ensihoitopaikalle, mikä on sitten huoltokomppanian ja lääkäritason hoitopaikka. Sanotaan näin. Mutta käytännössä huollon pitää toimia, ennen kun mennään sinne alueelle. Se antaa edellytykset toimia sillä alueella, ei voida mennä sinne, jos täydennyksiä ei tule, se ei ole onnistumisen edellytys.

TOMMI KANGASMAA:
Mutta se on ilmeisesti kohtuullisen haastava tilanne, siis ampumatarvikkeiden ja muiden saaminen jatkuvasti sisään sinne, jos taistellaan varsinkin eristetyllä alueella. Mutta te olette sitä ilmeisesti treenanneet, niin kuin venekuljetuksiakin?

DANIEL FORSSELL:
Joo kyllä, ja tähän meillä periaatteessa nyt Jehu, uusi venekalusto, luo myös paremmat edellytykset suojata esimerkiksi meidän huoltotäydennyksiä ja vastaavia. Siitä löytyy kapasiteettia ampua melko pitkälle tarkasti ja ne voisivat hoitaa esimerkiksi huoltokuljetuksia. Että se on yksi edellytys, mitä me tullaan harjoittelemaan myös jatkossa. Mutta se että huolto ja sen toimiminen ja sen reittien suunnittelu ja varapaikkojen miettiminen, niin se on myös suunnittelun perusedellytys ennen kuin lähdetään tehtävään.

TOMMI KANGASMAA:
No nyt komppania on valmis, tavarat on kasattu ja siellä on ampumatarvikkeet mukana, miehet ja naiset, taistelijat ovat valmiina ja siirtyvät niihin Jehuihin. Teillä on nyt siis Jehu-niminen uusi vene. Mikä se oikea termi on? Onko se maihinnousualus?

DANIEL FORSSELL:
Maihinnousuvene. Käytössä U700 luokan Jehu ja käytännössä ottaa 25 henkilöä. Sen miehistötila on lämmitetty, jos vertaa aikaisempiin niin ne ei ole lämmitetty, eli tämä säänsuoja ja säänkestävyys löytyy myös pidemmillä marsseilla. Ja sitten täältä löytyy tämmöinen remote weapon system, eli tämmöinen kaukokäytettävä asejärjestelmä, jota käytännössä aluksen konepäällikkö ohjaajaa. Eli tässä pystyy käyttämään kranaattikonekivääriä, ilmatorjuntakonekivääriä tai PKM:ää kaukosuojauksena myös tästä veneestä ja se on melko tarkka. Lisäksi kansimiehistö eli veneen miehistö on kuusi henkilöä, tämän muun kuljetettavan joukon lisäksi. Ja käytännössä se Jehu on lämmitetty, siellä pystyy ryhmänjohtaja tai joukkueenjohtaja keskustelemaan vielä viimeisimmät yksityiskohdat ennen kuin tullaan rantaan, ja kun lähestytään rantaa niin silloin on tietyt termit mitä käytetään. Esimerkiksi ”5 minuuttia”, silloin porukka alkaa laittaa taisteluvarustusta päälle, ottaa sen pakkastakin pois ja ehkä syö sen viimeisen omenan ennen kuin päästään rantaviivalle ja sitten tulee komento, että ”valmistautukaa rantautumaan”. Silloin suojaus tulee sinne ja veneen miehistö valmistautuu avaamaan sen portin luukun ja porukka katsoo, että heillä on oikeasti lipas kiinni ja lähetään kohta liikenteeseen. Sitten kolahtaa, vähän vene tökkii pari kertaa. Sitten ollaan rannassa, luukku auki ja sitten tulee komento ”rantautukaa!” ja lähdetään rantaan täysillä ja pyritään pääsemään siihen lähtöasemaan. Tämä on se kriittisin kohta, kun tullaan veneestä eikä tiedetä, mikä sen luukun toiselle puolelle tulee. Jos siellä on vihollinen tai vastustaja, niin se on ikään kuin Normandian maihinnousu elokuvista, niin se ei ole mitenkään mukava maihinnousukohta, mutta pyritään päästä tyhjään rantaan, mutta koskaan ei tiedetä. 

TOMMI KANGASMAA:
Se on varmasti näin. Jätetään pikkusen tämä taistelu vielä tulevaan keskusteluun. Palataan takaisin sinne Jehuun, joka on mielenkiintoinen vene. Ajaako reserviläiset tai varusmiehet tätä kyseistä venettä? 

DANIEL FORSSELL:
Varusmiehet toimivat tässä veneen miehistössä, mutta käytännössä henkilökunta ja reserviläiset nykyään ajavat tätä kalustoa, että tämä vaatii käytännössä kahden vuoden koulutuksen, että saisi pätevyyden toimia aluksen päällikkönä tai konepäällikkö tässä aluksessa. Että tässä on niin haastava tämä systeemi, jos verrataan aikaisempia veneitä. Niitä ajaa varusmiehet ja näitä ajaa sitten henkilökunta ja kurssin käyneet reserviläiset.

TOMMI KANGASMAA:
Kuinka lujaa sillä pääsee?

DANIEL FORSSELL:
45 solmua semmoinen tyhjällä aluksella, mutta kun mietitään että kaikki muutkin veneet on saatava mukaan samalla marssinopeudella, niin aika harvoin ajetaan niin kovaa. Eli se on suunnilleen se 25-30 solmua se marssinnopeus, mihin pyritään pääsemään. Mutta käytännössä jos Jehut ajaa erillisenä, voidaan vaihdella näitä nopeuksia aika kattavasti myös. 

TOMMI KANGASMAA:
Miten tämmöinen Jehu liikkuessaan suojaa itseään? Okei nopeus on tietysti yksi, mennään lujaa, mutta onko saaristossa jotain tiettyä tekniikkaa tai taktiikkaa, jolla tuota pyritään vähentämään sitä maalina olemista?

DANIEL FORSSELL:
No niin kuin sanoit, että tämä liike on se mikä suojaa parhaiten saaristossa. Jos mennään rantautumisrantaan niin sinne ei koskaan jäädä myöskään, että sieltä mennään sitten pois. Sinne saattaa jäädä joku alus siihen huollolliseen tehtävään tai vastaavaan. Muut väistävä ja jopa tukevat sitä hyökkäystä, jos esimerkiksi saareen hyökätään, niin voidaan tukea rantaviivaa pitkin Jehujen tulen käytöllä, mutta se että tämä remote weapon system mahdollistaa sen, että Jehussa koko ajan on valmiina joku ampumaan, mikäli sieltä tulee, kaikkiin suuntiin käytännössä. Että se miten se suojaa, niin käytössä on tällaisia Jehu-pareja, jotka menevät ja käytännössä taistelevat kuin vaunut maan puolella. Sellainen tekniikka mihin me pyritään pääsemään myös. 

TOMMI KANGASNIEMI:
Mainitsit tuon sään. Se on aika pirullinen tuolla, varsinkin syksyllä ja keväisin tuolla merellä saattaa olla aika karua meininkiä. Onko tämä Jehu tehty nimenomaan ottaen huomioon nämä suomalaiset saariston sääolosuhteet? Onko se kaikkien säiden vene?

DANIEL FORSSELL:
Kaikkien säiden vene se ei ole. Puhutaan taas myrskystä ja vastaavasta, todella kovasta aallokosta, niin sinne ei edelleenkään mennä, mutta se estää myös vastustajan toiminnan samalla tavalla. Mutta aikaisempaan verrattuna, niin kuin sanoin, niin sisätilat suojaa säältä. Kuljetettava joukkue ja tämä kestää vähän paremmin aallokkoa ja vastaavaa kuin aikaisemmat veneet, eli siinä määrin se on kehitys entiseen. Eli kyllä saariston olosuhteet ovat edelleen haastavia, kun on tuulenpuuskia, aallokko nousee ja vastaavia, niin ei siellä on mukava olla ja todella vaarallistakin jopa, jos mennään rinta rottingilla: ”ei kyllä me pärjätään”, mutta se saattaa olla myös vaarallista. Vielä pitää ottaa huomioon sääolosuhteet ja aallokko. Se ei ole itsestäänselvyys aina se siirtyminen paikasta A paikkaan B. Ja tämä otetaan myös huomioon, että mennäänkö saaristoon ulkokautta vai saariston sisäkautta riippuen siitä kelistä, että jos on tyyni keli, niin voidaan kiertää kauempaa, jos on myrskyisämpi keli, niin sitten mennään suoraviivaisemmin. Saattaa antaa rajoituksia se kova keli.

TOMMI KANGASMAA:
No miten sitten nämä taistelijat sillä sisällä, niin tuleeko aamiainen pihalle kovassa aallokossa? Eli kuinkas tähän tottuu?

DANIEL FORSSELL:
No siihen tottuu olemalla veneessä ja se, että aamiainen tulee pihalle, niin sitä tapahtuu.  Jokaiselta istuimen alta löytyy muovipussi sitä varten että, jos tämmöinen tapahtuu. Yleensä kun yksi lähtee tekemään tätä niin sitten sen jälkeen ketjureaktio, että pari muutakin alkaa sitten nauttimaan aamupalasta uudestaan, mutta se on kun mennään aallokossa, eikä siinä ole totuttu, ja keinuu se vene, niin tämmöistä tapahtuu. Kaikki ei ole tottuneita merellä liikkumaan, niin tämmöistä tapahtuu joka saapumiserässä.

TOMMI KANGASMAA:
Onko tämä Jehu kuitenkin vakaampi kuin ne aikaisemmat Jurmot ja Uiskot mitä teillä on ollut käytössä?

DANIEL FORSSELL:
On se sinänsä vakaampi, jos verrataan siirtymisen nopeutta, niin silloin käytännössä se on vakaa, kun se liikkuu hyvällä vauhdilla, niin silloin se on vakaampi, mutta toki edelleen niin rannikon saaristossa ne aallot ovat rikkonaisia, eivät mukavia, että ne tulee aika piikikkäästi veneen kylkeen, niin se keinuu edelleen vaikka millä nopeudella ajettaisi. Mutta vähän parempia kuin aikaisemmat.

TOMMI KANGASMAA:
 Jurmossa oli tämmöiset jousitetut penkit. Onko Jehuissa sama, että kun on kova aallokko niin ei tule kankku kipeäksi, kun se joustaa se penkki?

DANIEL FORSSELL:
Vähän samankaltainen ja Jurmossakin, kun tulee tämä päivitys, niin nämä jousitetut penkit vaihdetaan näihin penkkeihin mitkä Jehussakin. Käytännössä sellaiset alas vedettävä penkit, jossa istutaan, jotka vähän joustavat myös. Mutta nämä jousitetut penkit kuuluu ja sitten ne jouset kuluu edelleen menee pohjaan, eli sekään ei ollut kaikkein paras ratkaisu, jousitetut penkit, mutta siinä on penkit jotka vähän antaa periksi, ettei se täysi isku tule sinne selkään. Ne vastaukset tulee siihen veneeseen ja henkilö vähän sitten saa paremman ja mukavamman iskun.

TOMMI KANGASMAA:
 Sellainen huhu aina liikkuu tuolla, varsinkin rannikolla, että Puolustusvoimilla ja etenkin Merivoimilla on omia salaisia väyliä, mitä käytetään ja niistä on salaiset kartat olemassa. Liikkuuko merivoimat salaisia väyliä pitkin, mitä muut eivät käytä?

DANIEL FORSSELL:
Sanotaanko näin, että saaristossa on julkisia väyliä ja julkiset väylät eivät kata koko saaristoa.  Välillä liikutaan näitä julkisia väylien ulkopuolella myös, eli me kyetään myös navigoimaan ilman tätä julkista väylästöä merikartoilla ja sitten meillä on omat systeemit, miten toimitaan. Jos se on tuntematon väylä, niin totta kai hidastetaan, jotta vältytään karille ajolta ja muuta vastaavaa, mutta me navigoidaan myös julkisten väylien ulkopuolella.

TOMMI KANGASMAA:
No jos ajatellaan vähän sitä teidän hyökkäävän osaston ulkopuolella olevaa joukkoa. Merivoimat luovat tämmöisen puolustusverkoston sinne saaristoon silmineen ja ohjuksineen. Jotta teille ei tule yllätystä sieltä kyljestä sieltä mereltä päin, niin minkä verkon sisällä te pääpiirteisesti toimitte? Mitä siellä on teitä suojaamassa?

DANIEL FORSSELL:
Käytännössä jos mietitään rannikkojääkärikomppaniaa, puhutaan operatiivisesta semmoisesta, niin se on myös taisteluosastossa ja sitten käytännössä jokaisella alueella niin löytyy alueellisia taisteluosastoja, jotka sitten käytännössä luo sitä tilannekuvaa siltä alueelta. Eli sieltä löytyy meritiedustelukomppania, jolla on valvontakykyä, tiedusteluvoimaa, niin ne ovat ikään kuin valmiina jokaisella alueella ympäri saaristoa. Ja sitten missä tätä rannikkojääkäri taisteluosastoa tarvitaan, niin ne sitten hyökkäävät sille tietylle alueelle. Ja silloin se joukko on siellä valmiina, joko siihen on vaikutettu todella pahasti ja me mennään tukemaan niitten taistelua. Eli käytännössä sieltä löytyy suorituskyky valvonnan osalta, eli tilannekuvaa luulisi saavan, ja sitten lisää täältä löytyy nimenomaan tulenkäytöllisiä yksiköitä, ja puhutaan rannikkokomppaniasta, joita löytyy esimerkiksi operatiivisesta taisteluosastosta, niin se on sellainen suorituskyky, mikä suojaa sitten muita aluskalustoja vastaan mikäli, vastustajalla on semmoisia käytössä. Ja sitten kun puhutaan heitinyksiköstä, niitä löytyy myös alueellisista taisteluosastoista, eli saadaan myös epäsuoraa tulta sinne. Ja niin kuin sanoin, kun hyökätään mantereen puolen, niin maavoimat on tukikaveri.

TOMMI KANGASMAA:
No mennään tuohon, mainitsit tuon rannikko-ohjuksen, niin mennään vähän tarkemmin siihen. Voiko sillä ampua sekä maalle että merelle, onko se tarkoitettu molempiin tarkoituksiin? Voidaanko veneitä ja panssarivaunuja samalla tavalla tuhota?

DANIEL FORSSELL:
Rannikko-ohjus itsessään on tarkoitettu aluksia vastaan, eli siinä on erilainen taisteluotas kuin esimerkiksi panssaritorjuntaohjus 2000:lla, nehän on samaa perhettä. Rannikko-ohjus on vähän isompi, lentää tuplasti pidemmälle ja se on suunniteltu merelle ja rannikolle. Mutta se että siinä taisteluotas on vähän erilainen, se räjähtää sisällä eikä sen ulkopuolella, lähettää kartion sisään ja sen takia taistelupanssarivaunu ei sovellu niihin ammuttavaksi, mutta jos ammutaan siihen niin se tuhoaa ne prismat kyllä ihan helposti. Mutta se, että pehmeisiin maaleihin, niin kyllä, mutta sitten taistelupanssarivaunua ei välttämättä. Ja kun puhutaan aluksista, niin tämähän räjähtää sen aluksen sisällä, eli tekee sen paineen vaikutuksen siellä komentosillalla tai taistelujohtokeskuksessa tai asejärjestelmässä, niin siihen se soveltuu kyllä hyvin. Ja jos puhutaan maihinnousu veneestä, niin sitä enää ole ja puhutaan isoista aluksista, niin vaikka, sanotaanko rahtialuksesta esimerkkinä, niin ammutaan komentosilta kun se on saaristossa sisällä se saattaa mennä sen jälkeen karille ja pystytään vaikuttamaan siihen paremmin. Pyritään lamauttamaan ne maihinnousualukset, jotka vastustajan puolelta saattaa tulla.

TOMMI KANGASMAA:
Voisin kuvitella, että kun tällaisella ohjuksella ammutaan venettä, joka liikkuu kuitenkin aika hitaasti, niin onko kovin vaikea ampua ohi vai?

DANIEL FORSSELL:
Kun alus on iso, niin siihen on tosi vaikea ampua ohi, mutta tosiaan tämä on tarkkaa, jos me voidaan valita, mennäänkö päällikön hytistä sisään vai osutaanko tuohon asejärjestelmään. Se on se tarkkuus siinä määrin, että jos on niin hidas, niin voidaan myös valita mihin halutaan osua.

TOMMI KANGASMAA:
 Voiko se ohjuspartio olla siellä jossain pienellä kivellä piilossa, jossain puskan sisällä, että niin kun niitä on tuhansia niitä asemien mahdollisuuksia, vai miten te ajattelette tämän? 

DANIEL FORSSELL:
No siis nimenomaan näin, että pelote pitää olla koko saaristossa, että missä tahansa saattaa tämmöinen olla. Välttämättä ei olla joka puolella, mutta se että jokaisella kivellä voi olla joku ja kun mennään saaristoon ja sitten ne mahdollisuudet vain kasvavat.

TOMMI KANGASMAA:
No hyvä. 12:sta Jehua lähestyy nyt aluetta, siellä tehtävää odottaa kapteeniluutnantti Forssellin osasto siellä taistelee kohtapuoliin. Te lähestytte rantaa ja kuvasitkin tuossa sitä, että erilaisilla komennoilla valmistaudutaan siihen maihinnousuun ja oletetaan tietysti, että vastassa ei ole suoraa tulta, joka sinne alusten sisään ammutaan. Kuinka kovaa te tulette sinne rantaan?

DANIEL FORSSELL:
Käytännössä vene marssii marssinopeudella, 10-20 metriä ennen sitä rantaan jarruttaa täysiä ja ottaa aallot pois ja ajaa kiveen kiinni ja porukka maihin. Eli se on melko nopeata se toimintaharjoittelu. Alussa kun veneenkuljettaja treenaa, niin siinä menee hetki pieni, mutta nyt kun ollaan harjoiteltu, niin kyllä se menee nopeasti. Eli pyritään ajamaan melko lähelle, sitten jarrutetaan ja suoraan vain maihin. 

TOMMI KANGASMAA
Kuinka lujaa se joukkue tulee sieltä Jehusta ulos? Milloin se on joukkueenjohtaja käsi pystyssä ja näyttää päällikölle, että täällä ollaan valmiina?

DANIEL FORSSELL:
No 25 henkilöä, kun juoksee jonossa yhden oven läpi, niin siinä on käytännössä se aika mitä siinä kestää.

TOMMI KANGASMAA:
Sitä treenataan vai? 

DANIEL FORSSELL:
Eli löytyy maihinnousu- ja lastaustreenejä, millä treenataan tätä. 

TOMMI KANGASMAA:
Nyt kun on itse tuolla rannikkojoukoissa käväissyt ja siellä tuota tehnyt muun muassa elokuvatuotantoa teidän joukoista, niin kysyn vain tällaisen pienen yksityiskohdan, että onko meidän kengät sellaiset, jotka soveltuvat näin liukkaille kallioille? Onko tässä ollut vähän niin kuin ongelmaa vai onko ne ihan hyvät tähän hommaan?

DANIEL FORSSELL:
Ne soveltuvat, sanotaanko sinne saaristoon, kun menee saariston sisään ja siellä on todella rikkonainen saaristo ja pohja on rikkonaista, eli nilkkoja ei väänny siellä saaristossa. Mutta kun puhutaan siitä ensimmäisestä rantametristä, siitä rantakalliosta, jossa vesi on matalalla ja siellä on märkää merilevää, niin siihen sovi mitkään kengät. Eli sitten se on liukasta joka tapauksessa ja jos on satanut, niin se kallio on aina liukasta, eli sama pätee myös mantereen puolelle: jos siinä on kalliota ja sen päälle on satanut, niin se on aina liukasta. Eli kengät ovat hyvät saariston olosuhteisiin, mutta se ensimmäinen metri on aina liukas, siinä pitää olla varovainen.

TOMMI KANGASMAA:
Kun näitä vaaroja on ja sitten mietitään psykologista sitä rantaan tulemista. Siis tullet sisältä aluksesta, onko siellä joku monitori mistä näet rannan kuitenkin sisältäkin?

DANIEL FORSSELL:
On, sieltä löytyy näyttö, sama minkä sen aluksen päällikkökin näkee. 

TOMMI KANGASMAA:
Niin no se vähän helpottaa, mutta ajatellaan että tullaan Jurmostakin ulos, sieltä ei näe mitään. Sinä tulet johonkin täysin tuntemattomaan ja odotat siellä jännittyneenä, tuleeko tulta vastaan. Miten te vähennätte tätä pelkoa, onko siihen jotain koulutusta tai menetelmiä millä te nimenomaan valmistauduttu tähän kriittiseen sekuntiin kun se kajahtaa siihen rantaan?

DANIEL FORSSELL:
No minä näkisin tämän saman tyyppisenä, että kun mietitään laskuvarjojääkärikoulutusta. Kun mietitään sitä helikopterista tai lentokoneesta hyppäämistä, eli sitä pelkoa vähennetään siten, että sitä treenataan siinä, kun se tulee. Sitä rantautumista vaan tehdään ja silloin se tehtävä on kirkkaana mielessä. Meidän pitää tehdä tällä tavalla, mennä tuohon ja 100 metriä sisään ja siihen asemaan tekemään sen tehtävän. Se pelko poistuu, kun mietitään mitä me tehdään seuraavaksi, eikä mietitä sitä, että mitä saattaa tapahtua, jos jotain tapahtuu. Mennään siihen seuraavaan tehtävää eli pyritään päästämään pois siitä ajatuksesta sillä tavalla. Että mennään siihen seuraavaan tehtävään, mitä minä painan sinne, minun oikealle puolelle, eli porukka alkaa puhua näistä asioita. Nyt mietitään sitä, miten me taistellaan seuraavat 500 metriä.

TOMMI KANGASMAA:
No miten tuota, voitteko te tukea tätä hetkeä ampumalla epäsuoraa tulta lamauttamalla vihollista jo siinä niin kuin rantautumisvaiheessa tai pistämällä ison savun sinne tai jotain muuta vastaavaa?

DANIEL FORSSELL:
Siis nimenomaan, että jos me ei voida tätä tehdä, niin sitten on todella isot riskit saada isot tappiot. Jos me pyritään tekemään sitä, kun rantautuminen tapahtuu, niin silloin on paljon muuta tapahtumaa samaan aikaan, eli vihollinen ei tiedä mitä tapahtuu. Se on niin kuin se tarkoitus, että saattaa olla, että tiedusteluryhmä tekee jonkun iskun, saattaa olla tiedustelujoukkue tekee jonkun iskun, saattaa tulla epäsuoraa tulta, saattaa olla että Hornet tulee. Eli pyritään saaman sellainen massamainen vaikutus, kun tekee samalla sen maihinnousun. Ja joskus ei välttämättä tehdä silloin myöskään maihinnousua, vaan se saattaa olla myös harhautus, että tämmöinenkin saattaa toimia. Mutta se että ei rantauduta ilman mitään muuta, että se on ehkä se perusedellytys, että aina pyritään käyttämään sitä epäsuoraa tulta vastustajaan, kun tullaan rantaan. Yleensä se tavoittaa vähän aikaa myös meille ryhmittyä.

TOMMI KANGASMAA: 
Entä pimeys, onko pimeys ystävä vai vihollinen?

DANIEL FORSSELL:
No se riippuu, ketä vastaan taistellaan, mutta me pystytään taistelemaan myös pimeällä. Että käytännössä, jos vastassa on erikoisjoukkoja, niin heillä on todella hyvä kalusto ja he ovat koulutettuja, niin silloin he ovat pimeätaistelijoita myöskin. Eli silloin se on meille haasteellista ja muutenkin saaristo, niin siellä on lyhyet etäisyydet sen peitteisyyden takia, mutta pimeys niin, voidaan toimia. Pimeänäkölaitteita löytyy niin veneistä, veneenkuljettajilta ja sotilailta. Se ei ole niin kun ongelma, mutta se on edelleen haastavaa, koska on pimeää ja se peitteisyys, niin aina pitää tietää, että missä se viereinen ryhmä on. Että jos se koukkaa ja suunnistaa väärin, niin ettei ammuta heti niitä. Eli se on se haaste siellä saaristossa, kun mennään siihen taisteluun, että se on peitteistä, se on rikkinäistä, ampumisten pitää olla todella lyhyitä, niin se, että tunnistetaan, missä omat joukot liikkuvat, niin se on todella haastavaa pimeässä. Eli tämä termi ”blue on blue”, niin se on riski, eli sitä tulee treenata paljon. Mutta se me voidaan tehdä pimeässä myös, että siihen löytyy välineet.

TOMMI KANGASMAA:
No miten tämä Jehu, pystyykö sillä pimeässä rantautumaan?

DANIEL FORSSELL:
Pystyy.

TOMMI KANGASMAA:
Eli siellä on siihen tarvittavat lämpökamerat ja pimeänäkövälineet?

DANIEL FORSSELL:
Löytyy, ja sitten navigoinnilla, sitä harjoitellaan myös pimeässä ja kaikissa sääolosuhteissa.

TOMMI KANGASMAA:
No mennään edelleen tähän pimeyteen. Minkälaisia välineitä ampumalaitteissa ja taistelijoilla on tähän pimeässä näkemiseen?

DANIEL FORSSELL:
No yksittäisiltä taistelijoilta ja ryhmiltä löytyy valonvahvistimia. Sitten kun mennään joukkuetasolle, niin sitten löytyy lämpökamera, eli millä voidaan sitten tähystää paremmin. Kun puhutaan Jehusta nämä molemmat löytyvät sieltä, eli että suorituskyky löytyy siltä joukolta. Kun katsotaan saaristossa, niin se meri on kylmää, se saattaa olla se saaristo itsessään ne saaret melko viileitä, jos sieltä näkyy lämpöheräte, niin siihen on helppo vaikuttaa. Ja tiedetään sieltä, että siellä ei mitään omia joukkoja, kun no ehkä omat tiedusteluryhmät, ja ne toteavat, että me ollaan tuolla puolella saarta.  Se on se, miten me voidaan vaikuttaa siihen vastustajan tälläkin perusteella. Eli lämpökamerat, niin se lämpöheräte, se on aika selkeä saaristossa, mitä ihminen säteilee. Niin kuten sanoin, valovahvistimet ja pimeänäkölaitteet ja myös lämpötähystimen kautta löytyy.

TOMMI KANGASMAA:
No kun puhuit siitä maastosta. Sanoit, että ampumaetäisyydet ovat lyhyitä. Puhutaan varmaan ihan muutamista kymmenistä metreistä siellä, mutta myöskin kallioista ja niin edelleen. Mitä eri haasteita tämä aiheuttaa? Maanpinta on kova eli varmaan kranaatin sirpalevaikutus on ihan erilainen? Ja kaikki muu tämä vaikuttaa, onko se osa teidän toimintaa tai sen suunnittelua? 

DANIEL FORSSELL:
No se vaikuttaa meidän toimintaan sillä tavalla, että näissä maastoissa on harjoiteltava. Se ei riitä, että harjoitellaan kangasmaastossa, kun se on ihan täysin eri kuin saariston maasto. Saaristo itsessään jo sen takia, että siellä on kovat olosuhteet, puusto ei kasva korkeaksi ja se kasvaa käytännössä vaakatasoa, eli se on todella peitteistä, kun mietitään sen näkökulmasta, siellä on katajapensaita todella runsaasti. Ja niin kuin sanoit, niin kallio on rikkonaista, periaatteessa jääkauden muodostamaan ja aika paljon linnakkeita on tehty eri vaiheissa meidän historiaa tuonne saaristoon.  Sieltä löytyy aika paljon myös tämmöistä muinaislinnoitetta ja toisen maailmansodan linnoituksia ja meidän omien pattereiden linnoituksia, mitä nyt on edelleen olemassa. Eli se, että aika rikkonainen saaristo on ja tosiaan, niin saattaa olla viisitoista metriä, kun ei vielä tiedä, kuka tuossa takana on. Eli se etäisyys on todella pieni ja se on todella intensiivistä ja raskasta ja psykologisesti todella rankkaa. Eli jos olet vartiomies, niin sinun pitää oikeasti katsoa koko ajan sinne, ei riitä, että kuuntelet, vaan pitää myös katsoa sinne. Eli raastavaa, mutta tätä treenataan niin sitten ikään kuin se on se toimintaympäristö, missä toimitaan ja sitten ne on tottunut siihen.

TOMMI KANGASMAA:
Eli myöskin suojautuminen on vaikeaa. Onko liike sitten se ratkaisu tähän, kun ette pääse oikeastaan kallion sisään nopeasti kaivautumaan?

DANIEL FORSSELL:
Liike on ratkaisevaa, mutta sitten kun miettii epäsuoraa tulta, niin se, että kun kallioita löytyy aika paljonkin, että siitä saattaa olla semmoinen viisitoista metriä, niin on seuraava kallio. Eli se, että se heitin tai että vastapuolen epäsuora tuli osuu juuri siihen välikköön, niin sekin jo periaatteessa suojaa. Mutta periaatteessa kun mietitään suojautumista, niin sitten se on hajauttamista ja vastaavaa, millä me pyritään suojaamaan sitä omaa toimintaa. Jos tulee, sanotaanko ilmahälytys, tai joku muu vastaava epäsuora tuli alkaa ampumaan omia päin, niin se että silloin mennään sinne lähimpään koloon. Että ei ole mitään poteroa, mihin kaivautua, vaan sieltä löytyy se lähin kolo, joka saattaa olla kalliokolo, joka suojaa erinomaisesti.

TOMMI KANGASMAA:
No miten sitten, kun kenraali talvi astuu peliin, ja nyt en puhu tästä surkeasta tämän vuoden talvesta, vaan sellaisesta, missä meri jäätyy ja olosuhteet muuttuvat todella karuksi siellä saaressa. Miten tämä muuttaa rannikkojääkärikomppania taisteluosaston taistelua?

DANIEL FORSSELL:
No toimintaympäristö muuttuu siinä määrin, että meillä ei silloin ole näitä veneitä käytössä. Jos meillä sitten on kova jäätalvi, niin se vaatii sen, että meillä olisi joku joka avaa väylät, mutta sitten se on taas tosi selkeätä, että tuota väylää pitkin ne tulee, eli sitten niitä ei välttämättä voi käyttää. Sitten me liikutaan, jos on kova jäätalvi, ajoneuvot voi kulkea jäällä, jos puhutaan sisäsaaristossa liikkumisesta. Ja sitten kun mennään ulkosaaristoon, niin moottorikelkat, sukset niin niillä päästään. Ja jos puhutaan historian näkökulmasta, niin Haapasaaresta on hyökätty Suursaaren jään yli, eli se toiminta on edelleen sitä samaa, se toimintaperuste on sama. Se mikä muuttuu, eli ei välttämättä mennä veneellä yhtä pitkälle, kuin kesällä voidaan mennä, mutta talvella siirtymät ovat ehkä vähän lyhyempiä, mutta voidaan edelleen hyökätä.

TOMMI KANGASMAA:
Eli Uudenmaan prikaatissa ei suksia ole heitetty narikkaan, vaan niillä edelleen harjoitellaan?

DANIEL FORSSELL:
Uudenmaan prikaati on Hankoniemessä, siellä on todella vihreätä tällä hetkellä, että sukset on siellä varastossa. Ne löytyvät kyllä, mutta harmillisesti ei tänä vuonna ole vielä päässyt hiihtämään.

TOMMI KANGASMAA:
Jos on kova jäätalvi, niin miten tämmöinen taisteluosasto, kun se jäätä pitkin liikkuu, niin luulisi, että se on kovin suojaton. Miten tämä problematiikka on ratkaistu?

DANIEL FORSSELL:
No silloin mietitään ehkä sen kautta, että silloin ei välttämättä sitä taistelua jatkuvasti, eikä kokoajan hyökätä seuraavaan kohteeseen, vaan silloin ollaan tietyllä alueella ryhmittyneenä ja se jää on käytännössä sama kuin peltomaa mantereen puolella. Eli se on avointa ja sen ylimenemistä vältetään. Jos pystytään kiertämään jotain muuta kautta, niin sitten mennään sen kautta ja tukeudutaan totta kai mantereeseen ja tiestöön, että päästään saaristossa eteenpäin. Aina ei tarvitse mennä jäätä pitkin 15 kilometriä, kun voidaan myös mantereen kautta tulla sitten sitä kautta saaristoon, jos näin halutaan mennä. Ja se on myös vastustajalle avonaista. Toki tämä helpottaa valvontaa myös molemmilta puolilta, eli taas mennään siihen, että miten historiassa on tehty, niin Hankoniemen saaristossa ollaan toisessa maailmansodassa taisteltu ja silloin käytännössä ollaan valvottu ja aika harvoin kukaan on oikeasti pystynyt yllättämään jonkun siinä vaiheessa hyökätessä, kun ollaan oltu saaristossa. Mutta se että, silloin ei välttämättä talvella hyökätä niin paljon tai liikuta niin paljon. Pyritään välttämään sitä liikettä saaristossa, kun tosiaan se paljastaa paljon helpommin. Toki kesälläkin ne veneet näkyvät, mutta silloin siellä saattaa liikkua myös muitakin veneitä enemmän.

TOMMI KANGASMAA:
Kerro vähän nyt siitä koulutuksesta. Se on kiintoisaa, että miten voidaan tässä ajassa, mitä meillä varusmiespalvelus kestää, niin saada näin haastaviin olosuhteisiin ja vaikeaan taistelutapaan koulutettua riittävän hyviä reserviläisiä? Mikä tämän mahdollistaa sinun mielestäsi?

DANIEL FORSSELL:
Niin se, että on haastavaa, niin jokaisella toimintaympäristöllä on omat haasteensa ja se ehkä nähdään, koska maavoimat taistelee mantereella, niillä on ehkä enemmän se kangasmetsä se normimaasto ja nyt kun puhutaan rannikosta, niin se on erilainen. Se on myös haastava omalla tavallaan. Se, että puhutaan enemmän siitä, että meidän joukot treenaavat sillä alueella, se on niille kotitoimintaympäristö. Kotikenttäetu, sitä me treenataan siellä, eli käytännössä se ei sillä tavalla tule ilmi. Toki meillä on vesistökoulutusta, harjoitellaan vedestä pelastautumista ja vastaavaa. Se vesistökoulutus on yksi elementti, että pitää osata uida, että sekin testataan ja jos haluaa vihreän baretin, niin uimatestikin löytyy sieltä. Eli se myös motivoi porukkaa oppimaan uimaan.

TOMMI KANGASMAA: 
Opetatteko te uimaan kuitenkin, jos ei osaa? Jos haluaa, jos on motivaatio kova? 

DANIEL FORSSELL:
Kyllä mutta käytännössä niillä kenellä ei peruskauden jälkeen ole tuota uimataitoa, niin ne menevät uimakurssille ja kaikki oppii uimaan. Eli meillä on opetusta myös siihen, mutta käytännössä niin tuota olosuhteet otetaan huomioon, sillä tavalla, että treenataan sillä alueella, eikä tehdä siitä sen isompaa mörköä. Se on osa meidän toimintaympäristöä eli meidän pitää vaan tietää ne rajoitteet ja ottaa huomioon meidän suunnittelussa. Eli ei ole mitään perusmenetelmiä, mikä sopisi kaikkiin tilanteisiin, vaan pitää tietää mikä se tehtävä on, mikä meidän pitää toteuttaa, komentajan tavoittelema loppuasetelma ja sen mukaan itse suunnitella. Ja tällä tavalla pääsee sinne tehokkaasti, että ei se yksi tapa toimi joka puolella. 

TOMMI KANGASMAA:
Sen olen huomannut tässä kyllä, kun olen erilaisten rannikkojääkärikoulutuksen saaneiden kanssa keskustellut, että he ovat kovasti ylpeitä tästä vihreästä baretistaan. Siihenkin on ilmeisesti vielä oma testinsä, ennen kuin sen saa?

DANIEL FORSSELL:
Joo eli vihreä baretti, niin sehän on tuota, jos me verrataan maavoimien vihreään barettiin, niin se on semmoinen sinapin sammaleenvihreä. Tämä meidän ehkä enemmän kirkkaanvihreämpi baretti, niin se on Uudenmaan prikaatin joukoille jaettava rannikkojääkäri baretti. Siihen liittyy barettimarssi sekä sitten fyysiset testit sekä että olet suorittanut aselaji koulutuksen, niin silloin voit saada semmoisen. Ja henkilökuntakin joutuu vuosittain osoittamaan, että edelleen ovat sen arvoisia, eli se voi poistua henkilökunnalta, jos eivät täytä fyysisiä vaatimuksia. Eli se ei ole myöskään itsestäänselvyys, jos olet töissä Uudenmaan prikaatissa, niin et välttämättä käytä vihreätä barettia, koska et vielä täytä vaatimuksia. Jos vertaa vaikka Uttia, niin sen punaisen baretin saa, kun hyppää lentokoneesta tai on töissä Utissa. Mulla kun on ne molemmat, niin minun mielestä sen vihreän baretin eteen joutuu tekemään enemmän töitä.

TOMMI KANGASMAA:
No mitä jos minä olen varusmies ja haluan tämän vihreän baretin, niin miten minä pääsen sinun komppaniaasi koulutukseen?

DANIEL FORSSELL:
No käytännössä kaikki, jotka tulee Uudenmaan prikaatiin, niin he saavat mahdollisuuden saavuttaa tämän vihreän baretin. Että ei tarvitse tulla myöskään rannikkojääkärikomppaniaan, vaan kaikki liittyy siihen taisteluosastokokonaisuuteen, siihen rannikkojääkäreiden taisteluun, niin kaikki on rannikkojääkäreitä ikään kuin, vaikka ei välttämättä hyökkää. Niin periaatteessa, tulet Uudenmaan prikaatiin varusmieheksi ja suoriudut koulutuksesta hyvin, täytät fyysiset vaatimukset eli perus 2900-2800 cooper-testissä, 3,5 vanhojen mittakaavojen mukaan lihaskunnossa eli perus hyväkuntoinen nuori mies tai nainen pärjää näissä ihan hyvin. Ja sitten se barettimarssi, niin se on päästä kiinni, jos ei ole kipeä eikä paikat hajoa, niin senkin pääsee läpi. Ei välttämättä aina ole koko ajan mukavaa, mutta sen pääse läpi. Sitten kun saat asekoulutushaara merkin, niin täytät vaatimukset.

TOMMI KANGASMAA:
Täytyykö minun puhua myös ruotsia?

DANIEL FORSSELL:
Ei, ei tarvitse. Eli jos miettii Uudenmaan prikaatia, niin sinne tulee suurin piirtein vaikka 20% semmoisia, jotka puhun pelkästään suomea, eli haluaa tulla sinne kielikylpyyn oppimaan sitä ruotsia. Ja miettii henkilökuntaa, niin suurin osa on myös suomenkielisiä äidinkieleltään eli me tulee myös henkilökunta oppimaan ruotsia. Eli siinä on käytännössä semmoinen tilanne, että hyvin tulee toimeen molemmilla kielillä, se ei ole ongelma. Mutta se, että ottaa myös sen asenteen, että haluaa oppia sen kieleni, niin se on myös mahdollista, eli porukka puhuu sitten toki inttiruotsia, mutta puhua ruotsia sen jälkeen, kun lähtee kotiin sieltä Uudenmaan prikaatista.

TOMMI KANGASMAA:
Hyvä, no mennään tähän lopuksi vielä tulevaisuudennäkymiin. Miten sinä näet miten rannikkojoukkojen taistelu tulee kehittymään teknisesti tai taktisesti seuraavan esimerkiksi kymmenen vuoden aikana? 

DANIEL FORSSELL:
No minä näkisin, että elementti mitä tulee lisää, niin tämä dronien käytettävyys, eli tiedustelun ja valvonnan lisäys, eli mitä me saadaan droneja käytettyä meidän joukossa. Sen lisäksi että liikkuvuus on semmoinen elementti, mitä me pyritään pitämään mielessä, että miten me päästään mahdollisimman nopeasti ja ketterästi paikasta B paikkaan A ja vastaavaa. Niin se, että laitteet paranevat, eli puhutaan kymmenestä vuodesta, niin on ehtinyt dronet tulemaan myös meidän joukkoon koulutukseen. Se on ehkä se ensimmäinen elementti, mikä tulee ja se, että on niitä operatiivisia joukkoja, jotka hyökkääjä ja sitten on alueita jotka vastaavat siitä valvonnasta. Niin siinä on käytännössä ne elementit, joita pyritään parantamaan koko ajan. Mutta kymmenen vuoden sisään, niin liikkuvuuden ja taktiikan kehittäminen ja sen toimintaympäristön kouluttaminen on edelleen tärkeää. 

TOMMI KANGASMAA:
Onko teillä nyt jo Merivoimien projekteja, mitä te kehitätte eteenpäin?

DANIEL FORSSELL:
No niitä löytyy. Saattaa olla huoltoveneitä ja sitten tulevia asejärjestelmiä, kun nämä nykyiset vaihtuu, niin niitä löytyy koko ajan. Maavoimissa kun puhutaan rannikkojoukoista, niin maavoimat lähinnä semmoinen kehittäjäkumppani, että jos he kehittää jotakin asejärjestelmää, niin saatetaan mennä siihen projektiin mukaan. Että heillä on esimerkiksi panssarikehitysprojekteja tai pasien kehitysprojekteja, että Uudenmaan prikaatissa koulutetaan rannikkojääkäreitä, jotka kulkevat paseillakin, että sekin on yksi elementti mitä me käytetään. Kun ne kehittyvät siellä maavoimien puolella, niin mekin kehitetään sitä omaa toimintaa. Että peruskalusto, niin sitä vanhenee ja niitä pitää uudistaa. Sitä kautta tulee myös näitä projekteja meillekin. Mutta se, että miten joukkoja käytetään, miten joukkorakenne muuttuu, niin se on ehkä semmoinen, mikä saattaa muuttua tulevien kymmenen vuoden aikana, minkä näköinen se joukko on. Niin kun sanotaan, niin henkilöstö on ehkä semmoinen, mikä saattaa päivittyä.

TOMMI KANGASMAA:
No mitä kuuluu seuraavaan kahteen viikkoon kapteeniluutnantti Daniel Forssellin työssä?

DANIEL FORSSELL:
Yksikössä on tällä hetkellä koulutushaarajakso alkamassa, eli meillä alkaa veneen kouluttajien navigointikurssit ja vastaavaa, eli näiden uusien tulokkaiden haastatteluja, niille oppitunnin pitäminen, miten yksikössä toimintaan ja vastaavaa. Ja sitten valintojen ratkaisut, kuka lähtee aikoinaan sitten myös AUK:n ja vastaavaa. Se kuuluu siihen ja sitten tulevien kevään ja syksyn harjoituksien suunnittelua ja niiden resurssien haalimista. Nyt päästään esimerkiksi syksyllä maavoimien kanssa treenaamaan, niin se on täydessä käynnissä tällä hetkellä.

TOMMI KANGASMAA:
 Suuret kiitokset haastattelusta.

DANIEL FORSSELL:
Kiitos.