Radio Kipinä Podcast, kausi 2, jakso 7 - Taistelijan varustuksen tutkimus ja kehittäminen

TOMMI KANGASMAA:
Tämä on Radio Kipinä - puhetta puolustuksesta ja puolustusvoimista. Minä olen Tommi Kangasmaa ja tänään puhutaan taistelijan varustuksesta ja sen kehittämisestä. Vieraana meillä täällä on everstiluutnantti Matti Honkela Maavoimien esikunnasta. Tervetuloa Matti!

MATTI HONKELA:
Kiitos, kiitos!

TOMMI KANGASMAA:
Kerrotko vähän alkuun, että minkälainen tämä nykyinen tehtäväsi Maavoimien esikunnassa oikein on?

MATTI HONKELA:
Joo, minä toimin Maavoimien esikunnassa hankekoordinaattorina eli johdan hankesektoria. Maavoimien vastuullahan on itse asiassa lähes kaikkien kehittämisohjelmien hankkeiden rakentaminen, eli se käytännön toteutus. Pääosa hankepäälliköistä on sijoittunut tuohon minun hankesektorille. Ja sitten tässä hankekoordinaattorin tehtävässä tavallaan niin kun avustan ja ohjaan myös muiden osastojen hankepäälliköitä, jotka vastaavat hankkeiden eteenpäin viemisestä. 

TOMMI KANGASMAA:
No minkälaisia nämä hankkeet yleisesti ovat?

MATTI HONKELA:
No laidasta laitaan, että jos ajatellaan kehittämisohjelmia, joita meillä on, niin maanpuolustuksen taistelujärjestelmän kehittäminen. Siinä on taistelijahanketta, panssaritorjuntahanketta, Leopard 2A6 -hanke, pyöräajoneuvojen kehittäminen. Jos mennään johtamisen kehittämisen puolelle, niin sitten on maanpuolustuksen johtamisjärjestelmän hanke sitten taas logistikassa huollon ja logistiikan hankkeet, tiedustelun puolella tiedusteluvalvonnan johtamisen ja erikoisjoukkohankkeen rakentaminen ovat myös Maavoimien esikunnassa. 

TOMMI KANGASMAA:
Eli todella laajasti hankkeita siellä koordinoit. Mutta taustaa on voimakkaasti, jos oikein ymmärsin, niin tässä taistelijan varustuksen kehittämisessä aikaisemmin?

MATTI HONKELA:
No itseasiassa menneiltä ajoilta kyllä. Toimin taisteluhankkeen hankepäällikkönä tuossa 2000-luvun alkupuolella aina siihen asti, kun Maavoimien esikunta siirtyi Mikkeliin ja 2010 sirsin vastuun sitten muille tässä taistelijan varustuksen kehittämisessä. Mutta tässä nykyisessä tehtävässä olen seurannut kehitystä ja ohjannut myös toimintaa.

TOMMI KANGASMAA:
Kyllä. Näistä hankkeista tiivistämme tosiaan tänään siihen yksittäisen sotilaan taistelijan varustukseen, sen kehittämiseen ja sen ympärillä pyöriviin asioihin. Taistelukenttä muuttuu, onko taistelijan varustuksessa jotakin murrosta näköpiirissä ja miten näet tämän hetken tilateen yksittäisen taistelijan varustuksessa? Onko jokin muutoksessa?

MATTI HONKELA:
Joo taistelukenttä muuttuu ja itse asiassa suurin murros yritettiin tehdä tuossa 2000-luvun alkupuolella, kun silloinen taistelukentän muutos johti näihin Afganistanin tyyppisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Silloin oli valtava boosti kansainvälisesti kehittää erilaisia systeemejä, kuten saksalaisten Infanteris der Zukunft, jenkkien oma taistelujärjestelmä, Iso-Britannian FIS ja ranskalaisten FÉLIN. Tavallaan tuota siitä valtavasta boostista ollaan tultu taaksepäin ja tällä hetkellä voisi todeta, että taistelijan varustuksen kehittäminen on enemmänkin tällaista evoluutiota, nykyjärjestelmää kehittävää, kuin että otettaisi jokin suuri harppaus uusiin teknologioihin, eli enemmän jalat maassa. 

TOMMI KANGASMAA:
No mihin nämä saksalaisten, amerikkalaisten ja brittien hankkeet tähtäsivät? Mikä oli se loppuasetelma, missä he halusivat olla taistelijan kanssa?

MATTI HONKELA:
Ne tähtäsivät silloin systeemin tekemiseen, eli pyrittiin uusimaan koko järjestelmä kertaheitolla. Toisaalta se oli tutkimuksellisesti erittäin mielenkiintoinen ja siinä lähettiin ihan taistelijan vaatetuksesta: alusvaatteista päällisvaatetukseen, taistelijan suojaan, ballistiseen suojaan, silmäsuoja ja vastaavat. Lisäksi aseistut, sensorit ja tähtäimet ja kaikki pyrittiin uusimaan kertaheitolla. Mitä ranskalaiset esimerkiksi tässä FÉLIN -systeemissä tekivät ja koko homman ydin oli johtamisjärjestelmä eli laitteet, päätelaitteet, tiedonsiirto ja muu. Esimeriksi mielenkiintoinen kokemus oli tämä saksalaisten Infanteris der Zukunft, jonka suojaa pyrittiin kehittämään mahdollisimman hyväksi ja taistelijasta tuli sellainen Michelin-mies. Se koettiin ergonomisesti hyvin hankalaksi, siitä tuli painava ja saksalaiset tulivat kovasti alaspäin tässä heidän varustekokonaisuudessaan. Sanotaan, että eksperimentaalisista kokeista saatiin varmasti hyvää oppia siitä, että mikä on se teorian ja käytännön välinen suhde. 

TOMMI KANGASMAA:
No puhuit johtamisjärjestelmästä, että se oli taistelijan varustuksen kehittämisessä ja tässä murroksessa yksi iso juttu. No kuitenkin johtamisjärjestelmiä on myös meillä kehitetty, tai yksittäisen taistelijan osalta monenlaistakin välinettä on varmasti kokeiltukin ja tuotu taistelukentälle käyttöön. Voitko vähän kertoa tästä taistelijan johtamisjärjestelmän kehittämisestä ja miten maavoimissa nähdään tällä hetkellä se asia ja mitä me ollaan hankittu?

MATTI HONKELA:
Lähdettiin tutkimaan asiaa 2000-luvun alkupuolella silloin, kun nämä isot järjestelmät tavallaan masinoitiin. Me lähdettiin hitaasti liikkeelle ja siinä vaiheessa, jos ajatellaan, että miten elettiin tuossa 15-20 vuotta sitten, niin me johdettiin puheella ja tietyillä erityisryhmillä oli lähiradioita. Ja tuota, kun näissä’ suurissa järjestelmissä pyrittiin sitten jo saattamaan taistelijatasolle erilaisia tietokonepäätelaite ratkaisuja, niin tuota me osallistuimme näihin kansainvälisiin tutkimuksiin ja teimme omaa tutkimustyötä lähtökohtana se, että mikä on taistelijan päätehtävä, mikä on ryhmänjohtajan päätehtävä ja mikä joukkueenjohtajan päätehtävä. Taistelijallahan se on taistelu, eli se, että mikään tässä johtamisjärjestelmässä ei saa häiritä hänen työtään, vaan päinvastoin pitäisi tukea. Kanadalaiset tekivät mielenkiintoisen tutkimuksen siitä, että esimerkiksi pelkällä puheviestinnällä kyettiin ryhmän tehoa nostamaan 50-60 prosenttia ja se, että saatiinko päätelaitteella, visuaalisella ratkaisulla, tehoa siihen yksittäisen taistelijan ja ryhmän taistelukykyyn, niin se oli se juttu, mitä lähdettiin selvittämään. Ja itseasiassa hyvin pitkälle yksittäistä taistelijaa johdetaan puheella ja ne ovat ne ratkaisut, joita pitäisi kehittämää. Ja tätä tavallaan ohjenuoraa myös meillä on kehittämisessä seurattu eli viestintävälineiden kehittäminen ja suunnittelun työkalut, päätelaitteet, hivenen ylemmälle tasolle, kuin yksittäinen soturi. 

TOMMI KANGASMAA:
No yritetään linkittää sitten vähän tätä Maavoimien uutta taistelutapaa tähän mukaan. Eli nyt siis puheviestintä yksittäisen taistelijan osalta ja varmaan jonkinnäköinen paikannus siihen liittyen. Mitenkä nämä yhteydet on sitten konkreettisesti toteutettu eli miten tämä puheviestintä on tutkimuksen pohjalta kehitetty ja mitä laitteita taistelijalle on ilmestynyt maavoimissa? 

MATTI HONKELA:
Käytännössä lähiradioita. Mehän ollaan toistaiseksi pitäydytty nykyisessä taktisen radion tuoteperheessä, mutta tällä hetkellä, mikä on julkisuudessakin ollut esillä, niin kehitetään kotimaista ohjelmistoradiota. Yhtenä vaihtoehtona on siinä tällainen käsiradio ja toisena ajoneuvoradio.

TOMMI KANGASMAA:
Onko siinä jokaisella taistelijalla tällainen radio?

MATTI HONKELA:
Ei ole. Lähtökohtaisesti ei lähdetä siitä, että joka taistelijaa tultaisiin tulevaisuudessa varustamaan lähiradiolla, mutta se, että tietysti riippuen joukosta ja sen tehtävistä, niin joissakin joukoissa esimerkiksi ryhmätasolla on useampi radio kuin toisessa. 

TOMMI KANGASMAA:
Puhutaan varmaankin erikoisjoukoista tai tämän tyyppisistä?

MATTI HONKELA:
Erikoisjoukot, operatiiviset joukot ja sitten jos on tiettyjä alueellisia joukkoja, tukitehtävissä olevia, niin he eivät välttämättä tarvitse tällä tavalla kalustoa kuin nuo ykkösnyrkin joukot.

TOMMI KANGASMAA:
No onko se sitten käytännössä ryhmänjohtaja, jolta varmasti yleensä löytyy tällainen?

MATTI HONKELA:
Se on lähtökohta, että ryhmänjohtajalla on radio. 

TOMMI KANGASMAA:
No onko ryhmänjohtajalla myös, olen nähnyt tällaisia päätelaitteita, joita käteen laitetaan kiinni ja niin edelleen, niin kuinka tämä yleistyy ja mikä niissä on ollut se tutkimuksen ja tarpeen lähtökohta?

MATTI HONKELA:
Joo, johtaja tarvitsee tiedon tehtävästään, joukkueen sijainnista ja omien alaistensa sijainnista. Tällä pyritään tukemaan sitten sitä johtajan johtamistyötä. Ja se, että mennäänkö kaikissa joukoissa ryhmänjohtaja tasalle, niin on toinen kysymys ja toki kustannustekijät vaikuttavat tähän. Toki tätä on tutkittu, erilaisia päätelaiteratkaisuja ja jos esimerkiksi mietitään ryhmänjohtajaa, niin pitää pitäytyä kevyessä, yksinkertaisessa ja hyvin käyttöystävällisessä laitteessa, koska ryhmänjohtaja on ryhmänsä esitaistelija. 

TOMMI KANGASMAA:
No mitä tietoa laite tuottaa?

MATTI HONKELA:
Keskeisin on se, että saadaan se olennaisin tieto, mitä johtaja tarvitsee. Hän tarvitsee tehtävän, omien joukkojen sijainnin, mahdollisimman tarkan vihollistilannetiedon ja näistä perus prinsiipeistä lähdetään liikkeelle. 

TOMMI KANGASMAA:
Minkälainen se laite on, onko joku tällainen ipad-tyyppinen sääsuojattu vai minkä tyyppisiä ne ovat?

MATTI HONKELA:
Tämän tyyppinen on testattu tällä hetkellä.

TOMMI KANGASMAA:
Mutta mitään valmista ratkaisua ei tällä hetkellä ole jaettu, että tällaista käytetään?

MATTI HONKELA:
On joukkueenjohtaja tasolle, mutta silloin puhutaan  vähän isommasta päätelaitteesta, kuin iPad.

TOMMI KANGASMAA:
Että se on vähän kuin läppärin tyyppinen?

MATTI HONKELA:
Kyllä. 

TOMMI KANGASMAA:
No miten paikkatiedot, että onko se kuitenkin sillä tavalla suojattu, että kun paikkatieto siirtyy jonnekin, niin vihollinen ei kuitenkaan pääse kaappaamaan sitä taistelijan tietoa tässä?

MATTI HONKELA:
Juu se on keskistä tässä. Tietoliikenne on suojattu.

TOMMI KANGASMAA:
Eli se on meidän viestijärjestelmien suojaustasoinen systeemi. Voiko sellaisella johtaa tulta?

MATTI HONKELA:
Kyllä. 

TOMMI KANGASMAA:
Eli onko sitten tulenjohtajalla toinen samanlainen vai onko heillä eri systeemit kuitenkin?

MATTI HONKELA:
No jos ajatellaan jo tämän hetken varustusta, niin meille tulenjohtajille on hankittu tätä uutta maalinpaikannuslaite 15:a. Käytännössä se on tähystin joka sisältää digimagneettikompassin, GPS-laser etäisyysmittarin, eli käytännössä yhdellä napin painalluksella voidaan määrittää se maalin paikkatieto, sijainti ja sitten välittää se johtamisjärjestelmässä sitten tuliyksikölle. Eli käytännössä tämä on jo nyt mahdollista nykyisillä laitteilla.  

TOMMI KANGASMAA:
Ja joukkueenjohtaja ja tulenjohtaja voivat sitten laittaa tähän päätelaitteeseensa vaikkapa miinoitteiden paikkoja, maalipisteet ja omat joukot näkyvät siellä ja niin edelleen? Ja sitten kun on vielä puheyhteys, niin tavallaan digitaalisena menee yli verkkojen. On puhuttu siitä, että onko vaarana, että ruvetaan johtamaan liian ylhäältä liian alhaista taktisen tason joukkoja?

MATTI HONKELA:
Joo, hyvä pointti. Siis mennään ihan ryhmästä joukkueeseen, komppaniaan, pataljoonan taisteluostoon, niin tämä on se vaara. Mitä ylemmällä tasolla mennään tällaiseen mikro managementiin, niin tavallaan se ison kuvan hallinta unohtuu. Tätä on niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. On nimenomaan pyritty näitä toimintatapoja ohjaamalla, eli se, että jokainen johtamistaso keskittyy siihen omaan vastuualueeseensa, eikä sitten mene alaisen-alaisen-alaisen tontille tässä. Vaara on aina olemassa ja tämä pitää tiedostaa. 

TOMMI KANGASMAA:
Jos nyt vähän mennään sinne epäilyjen puolelle, niin monissa keskusteluissa nousee esille tämä taistelukestävyys. On paljon elektronisia välineitä, tulee pakkanen, joudutaan lataamaan niitä ja niin edelleen. Miltä käytännössä on näyttänyt tällaisten laitteiden taistelukestävyys?

MATTI HONKELA:
Haasteita on aina olemassa. Silloin jos mennään tällaisin kaupallisiin tuotteisiin, niin sen takia me tehdään kenttätestausta eli pyritään karsimaan jyvät akanoista. Eli se, että joku laite tuntuu hienolta ja sellaiselta, että se antaisi ylivertaista tilannekuvaa, mutta jos se ei ole kenttäkelpoinen, niin paraskin laite siinä vaiheessa menettää merkityksen. Ja tämän takia me vannotaan tutkimuksen ja testauksen nimiin, että pystytään karsimaan sellaiset järjestelmät, jotka eivät täytä meidän kenttäkelpoisuuden vaatimuksia. 

TOMMI KANGASMAA:
Kuinka paljon johtajia ja ryhmänjohtajia, joukkueenjohtajia koulutetaan toimimaan ilma näitä laitteita? Jos nyt tämä kaveri käpertyy se laitteensa ympärille ja se sanoo ”pim” ja sammuu, niin loppuuko johtaminen?

MATTI HONKELA:
Ei johtaminen lopu. Se on ihan normaali toiminta eli varamenetelmät täytyy aina olla käytössä ja perinteinen johtaminen täysin ilman tiedonsiirtoyhteyksiä täytyy olla toimiva.

TOMMI KANGASMAA:
Eli sitä harjoitellaan?

MATTI HONKELA:
Sitä harjoitellaan. Ja jos ajatellaan tätä meidän nykyistä taistelutapaa, se oli joskus uudistettu taistelutapa, mutta nyt se on nykyinen, niin tehtävätaktiikka on yksi keskeinen ismi tässä. Eli käytännössä johtajien pitää tietää tehtävänsä niin selkeästi, että he pystyvät johtamaan joukkoja tässä täysin ilman johtamisyhteyksiä. Se täytyy ymmärtää, että häirintä, elektroninen sodankäynti, on osa nykyistä taistelukenttää. 

TOMMI KANGASMAA:
Aivan eli silloin on todellakin vaara, että mikään tieto ei liiku. Puhuit tuosta tilannekuvasta, niin varmasti optroniikka ja vahvennettu todellisuus ja tämän tyyppiset asiat alkaa tulla. Minkälaisia kenttäkokeita, tutkimuksia ja kehityksiä tässä on nähty ja kokeiltu?

MATTI HONKELA:
Mainitsit optroniikan. Optroniikka on olemassa olevaa. Eli valonvahvistin tähtäimet, valonvahvistimet, lämpökamerat, lämpötähtäimet, erilaiset hakupäät panssaritorjuntajärjestämissä ja vastaavissa. Niitä on kehitetty tässä vuosien varrella ja tuota sitä kautta optroniikan kautta pyritään havainnoimaan ympäristöä läheltä ja kaukaa riippuen taas siitä, että onko kysymyksessä taistelijajärjestelmä tai ryhmän tai joukkueen järjestelmä. Se, että havainnoidaan ympäristöä, se on keskeistä ja tietysti se, että sääolosuhteet ja vuorokaudenajat eivät saa olla esteenä sitten taas sille, että mitä me ympäristössä nähdään. Sitten kun mennään taas näihin laajennetun todellisuuden laitteisiin, niin näitä tavallaan erilaisia silmikkonäyttöjä testattiin tässä 2005-2006. Silloin todettiin, että ne eivät ole vielä kypsiä. Eli kirkas auringonvalo häiritsi sitä informaation esittämistä esimerkiksi taistelijalle tai johtajalle. Mutta tässä kehitys kehittyy ja nykyään teknologia on jo kypsempää ja se, että täysin kenttäkelpoisia välineitä ei ole, mutta voidaan nähdä, kun mennään ajassa 5-10 vuotta eteenpäin, niin saattaa olla, että taistelijalla tai johtajalla on jonkinlainen hud-tyyppinen näyttö, johon ilmaistaan esimerkiksi laajennettua todellisuutta, vihollistilanneinformaatiota, omien paikkatietoja ja vastaavaa. 

TOMMI KANGASMAA:
Minkälaisia juttuja olet nähnyt maailmalla tällä hetkellä?

MATTI HONKELA:
Yksinkertaisia tavallaan kypärään kiinnitettäviä laitteita, jotka käännetään siihen johtajan tai taistelijan silmän eteen. Sitten tietysti tällaisia mitä helikopterilentäjät käyttävät, jo laajempaa hud-tyyppistä käyttöliittymää, josta voidaan havainnoida sitten se informaatio, mitä johtamisjärjestelmästä sotilaalle tai johtajalle syötetään.

TOMMI KANGASMAA:
Puhuit tosiaan siitä, että aurinko- ja sääolosuhteet ja muut vaikuttavat siihen. Varmaan tuollainenkin huurtuu ja kaikkea muuta. Minkälaisia ne ovat, toimivatko ne yöllä ja tällaista, ovatko ne kuitenkin 24/7 joka säällä? 

MATTI HONKELA:
Periaatteessa toimii päivällä ja yöllä, mutta juuri nämä ympäristö olosuhteet asettaa haasteita. Huurtuminen, kosteuden tiivistyminen, likaantuminen ja vastaava. Sitten tietysti kaikissa näissä elektronisissa laitteissa tuo virransyöttö on se keskeinen asia. Siihen ei ole tällä hetkellä vielä absoluuttista totuutta keksitty. On tutkittu erilaisia mahdollisuuksia tuottaa sähkövirtaa taistelijalle tai johtajalle, mutta se, että ne ovat aina energiariippuvaisia järjestelmät ja se tulee aiheuttaa haasteen esimerkiksi kylmissä olosuhteissa, jos ajatellaan 24/7 toimintatapaa, niin siinä vaiheessa, kun virta loppuu eikä lisäenergiaa ole saatavilla missään, niin lisälaitteiden käyttö loppuu. 

TOMMI KANGASMAA:
Voidaanko ajatella, että tällainen panssarivaunuista tuttu hunter-killer systeemi voisi siirtyä myös yksittäisen taistelijan tasolle. Ryhmänjohtaja katsoo maalia ja se lukittuu siihen silmään osoittamaan kohteeseen ja se sama tieto välittyy muille ryhmässä, jolloin kaikki pystyy ampumaan samaan maaliin. 

MATTI HONKELA:
Periaatteessa kyllä ja nykyäänhän se tehdään enemmän manuaalisesti niin, että esimerkiksi tuota lähi-infrapunalla valaistaan se kohde, joka halutaan ryhmän keskittävän tulensa. Esimerkiksi meillä on tuota ryhmänjohtajan lämpötähystimissä käytännössä mahdollisuus osoittaa maali lähi-infrapuna-alueen säteellä. Jos taistelijoilla on esimerkiksi valovahvistintähtäin ja he havaitsevat sen kohteen, jota ryhmänjohtaja tavallaan valaisee. Mutta se, että nykypäivän johtamisjärjestelmä, kun mennään ajassa eteenpäin, niin ennemmin tai myöhemmin tämän tyyppinen on mahdollista. Sitten aseissa on, jos ajatellaan aseiden kehittymistä, niin perusase sinällään ei ole hirveästi mennyt eteenpäin viimeiseen 50 vuoteen, jos ajatellaan rynnäkkökivääriä, mutta aseen sensorit, esimerkiksi tällaiset laskintähtäimet, jopa yksittäisen taistelijan rynnäkkökivääriin, saattavat yleistyä tulevaisuudessa. Elikkä teknologia, joka on tuttu esimerkiksi ohjusten hakupäistä, eli maali kyetään lukitsemaan tähtäimen avulla ja ampumaan sitten oikeaan kohtaan. 

TOMMI KANGASMAA:
Eli saadaan ennakkopiste liikkuvaan maaliin ja tällaisia juttuja?

MATTI HONKELA:
Kyllä. On maailmalla jo olemassa ja itseasiassa olemme testanneet tämän tyyppisiä juttuja myös täällä kotimaassa ja nyt sitten katsotaan, miten kehitys kehittyy. 

TOMMI KANGASMAA:
Mikä on ensifiilis kuitenkin?

MATTI HONKELA:
Ensifiilis on hyvä. Myös itse kyseisen tyyppisellä tähtäimellä ampuneena, niin tällainen huonokin ampuja osuu niin liikkuvan kuin paikallaolevaankin kohteeseen. Se, mikä näissä pitää huomioida ja mitä me ollaan testattu, niin on ampumarajaolosuhteissa. Se on käytännössä niin sanotusti laaki ja vainaa, kun sen kohteen lukitsee kiinni ja käytännössä se järjestelmä sisältää laukaisuportin eli ampuja ei voi laukaista, ellei se ase ole suunnattu suoraan kohteeseensa. Mutta se, että mitä taustamaasto esimerkiksi aiheuttaa häiriötekijöitä, niin se on tämän hetken haaste tämän tyyppisille tähtäimille.

TOMMI KANGASMAA:
Eli realismia on myös se, että tosiaan jos taustasta lukittuu vahingossa väärään paikkaan ja laukaisuportti estää laukaisun, niin se on varsin ikävä tilanne eli ei tämä varmasti ihan helppoa ole. 

MATTI HONKELA:
Ei sinällään, mutta tässä nimenomaan hyödynnetään ohjuksista tunnettua teknologiaa, niin siinä mielessä voidaan sanoa, että tämänkin tyyppiset järjestelmät tulevat kehittymään ja tulemaan luotettavaksi. 

TOMMI KANGASMAA:
Voidaanko ajatella vielä sitä vahvennetusta todellisuudesta, että tähän ryhmänjohtajan displayhin tuohon naaman eteen pudotettavaan visiiriin tulee sitten erilaista informaatiota ja ylemmät johtoportaat voivat syöttää siihen esimerkiksi sellaista informaatiota, että hän näkee panssarivaunun jossakin kauempana, vaikka se olisi piilossa, koska se tieto on vaikka lennokilla saatu aikaan tai jotain muuta. Onko tällainen realismia?

MATTI HONKELA:
On ihan realismia ja periaatteessa nykypäivänä voidaan simuloida ja toteuttaa tämä tyyppisiä ratkaisuja.

TOMMI KANGASMAA:
Kuinka kaukana on se, että koulutuksessa voitaisiin laittaa jokaiselle taistelijalle tällainen laajennetun todellisuuden näkymä ja sitten kouluttaja voisi painaa nappia ja sanoa, että ”tuolla on panssarivaunu” ja oikeasti sinne näyttöön tulee panssarivaunu. Eli voidaan realistinen taistelukenttä mallintaa taistelijalle, joka on metsässä. 

MATTI HONKELA:
Periaatteessa se voidaan tehdä, vaikka nykypäivänä. Tietysti täytyy taas palata siihen, että mikä on olennaista taistelijalle ja mikä tukee hänen taisteluaan, eli tavallaan ei nouse jalat liian korkealle ilmaan. Periaatteellisella tasolla tämä voidaan tehdä, vaikka nykypäivänä. Esimerkiksi on tietynlaisia simulointiympäristöjä, jossa käytännössä tyhjässä hallissa voidaan kuvata visiiriin tuota se ympäröivä maailma, vaikka halli olisi aivan tyhjä ja mitään ei ole. Ja sitten haptiikkaa, tuntoaistia hyväksikäyttäen pystytään esimerkiksi mallintamaan, että taistelija osuu seinää tai liikkuu seinän vieressä. Se, että onko tämä järkevää taistelukentällä tai onko tämä järkevää jokaiselle taistelijalle, niin siinä mielessä jalat täytyy pitää maassa ja tuota miettiä tietysti tämän hetken vaikkapa kriisinhallintakokemuksia. Ajatellaan vaikka Afganistanin tyyppistä operaatiota, jossa vastustaja on varustettu rynnäkkökiväärillä eikä millään muulla, niin kaikki se mikä häiritsee pitää karsia pois ja kaikki se, mikä tukee toimintaa, niin sitä pitää pyrkiä vahvistamaan. 

TOMMI KANGASMAA:
Hyvä. Mennään tuonne suojan puolelle. Puhuit siitä saksalaisten taistelijahankkeesta ja siitä, kuinka suojan lisääminen muutti taistelijan niin kutsutuksi Michelin-ukoksi ja varmasti sekä paino että lämmönhallinta ja kömpelyys ja kaikki muut tulivat vastaan. Missä ollaan nyt jos ajatellaan ballistista suojaa ja muuta suojaa?

MATTI HONKELA:
Jos ajatellaan meidän varustusta, niin käytännössä se on hyvin perinteinen. Sirpalesuojaliivi ja luotisuojaliivi jolloin massa ei pääse kasvamaan kohtuuttoman suureksi ja toisaalla taas liikeosa suojaa. Ja sen takia pyritään mahdollisimman keveisiin ratkaisuihin kuitenkin suojaten tärkeimmät ruumiinosat taistelijalta. Eli tämä on se lähtökohta. Massa ja painonhallinta - nämä ovat olleet keskeisiä, vielä ei ole löytänyt niin keveitä suojamateriaaleja, että taistelijan ylävartalo esimerkiksi voitaisiin suojata 360 astetta. Kypärä on toinen ja painon kohdistuminen niskaan on aina haasteellista. Eli siinä pyritään balanssiin tavallaan sen suojattavan pinta-alan versus painon ja liikkuvuuden välillä.

TOMMI KANGASMAA:
Onko kasvoihin tulossa mitään suojalevyä tai muuta ratkaisua?

MATTI HONKELA:
Erilaisia visiiriratkaisuja on nähtävissä maailmalla, samoin leukasuojia, jotka voi kiinnittää kypärään. Tässä samoin se, että miten se taistelija pystyy havainnoimaan ympäristöään, mikä estää näkemästä, mikä kaventaa näköalaa, niin aina pitää huomioida ja mikäli lisää painoa, mikä taas vaikuttaa niskaan, niin nämä ovat asioita, joita täytyy aina huomioida siinä, että laajennetaanko ballistista suojaa vai pyritäänkö pitämään taistelija tällaisena liikkuvana.

TOMMI KANGASMAA:
No luotisuojalevy on siinä sirpaleliivin keskellä. Siihen kun tulee rynnäkkökiväärin kuula sadasta metristä, niin mitä taistelijalle silloin tapahtuu? Miten suojaa se ballistinen suoja?

MATTI HONKELA:
Jos se on oikea luotisuojalevy, niin toki se aiheuttaa iskuenergiaa ja trauma efektiä, mutta ei se aiheuta kuolettavaa osumaa taistelijaan. 

TOMMI KANGASMAA:
Taistelija on siis pois pelistä, mutta ei siihen kuitenkaan kuole. Ilmeisesti, tai ainakin kun olen katsonut tilastoja, niin tämä kuoleman ja vammautumisen suhde näissä länsimaisissa teknologia-armeijoissa on muuttunut radikaalisti vaikkapa toisesta maailmansodasta. Taitaa olla kahdenkymmenen suhde yhteen, jossain Irakissakin ilmeisesti? 

MATTI HONKELA:
Kyllä.

TOMMI KANGASMAA:
Onko se nimenomaan tämän ballistisen suojan vaikutus?

MATTI HONKELA:
Siihen liittyy niin monta osatekijää. Tietysti taistelutekniikka, tapa taistella, suoja itsessään ja vastustaja. Eli minkälaisia suojaa vastustaja käyttää, eli yksiselitteistä totuutta tässä ei pysty sanomaan.  

TOMMI KANGASMAA:
Eli tosiaan tietenkin, jos jää johonkin tykistömiehityksen keskelle, niin se on menoa sitten jos ihan suojia osumia tulee sitten. Minkälaisista painoluokista puhutaan, jos tätä ballistista suojaa lisätään merkittävästi?

MATTI HONKELA:
Jokainen kilo on ratkaiseva. Eli käytännössä tässä voisi lähteä siitä, että massan kustannuksella sitä suojan lisäämistä pitää harkita erittäin tarkkaa.

TOMMI KANGASMAA:
Onko mitään maagista rajaa mitä te olette määritelleet tutkimuksessa? Esimerkiksi, että 25 kiloa on liikaa tai jotakin tämän tyyppistä. 

MATTI HONKELA:
No sekin riippuu taas yksilöstä eli ihmiset ovat erilaisia. Osa pystyy kantamaan suurempaa taakkaa, kun toinen. Eli suoraa yksittäistä kilomäärää ei kannata ryhtyä mainitsemaan, mutta mitä kevyempi, niin sen parempi. Tämä on kuitenkin se lähtökohta, mitä pitäisi tavoitella ja henkilö, hänen fyysinen kuntonsa ja lihaskunto vaikuttavat tähän ja ruumiinrakenteensa myös hyvin paljon. 

TOMMI KANGASMAA:
Onko sitten tämän lämmöntuottamisen kannalta löydetty mitään ratkaisuja? Että miten hikoilu ja lämmöntuottaminen vähenisi ja sitä kautta taistelija pysyisi pidempään, tai ei hikoilu välttämättä vähene, mutta että sitä hallitaan?

MATTI HONKELA:
Juu ei fysiologisesti vähene, mutta on erilaisia teknisiä ratkaisuita ja on testattu, tutkittu ja otettu käyttöön erilaisia ventilaatio-järjestelmiä, jotka puhaltaa viileää ilmaa sinne taistelijan asun sisään. Näitä on tukittu ja esimerkiksi olimme mukana tuossa EDA:n (European Defence Agency) taistelijatutkimuksessa, jossa yhtenä osana oli nimenomaan lämmönhallinta. Siinä oli erilaisia testi setuppeja, joissa kypärän sisään puhallettiin viileää ilmaa ja taistelijan vaatetuksen sisään, Nämäkin vaatii taas energiaa ja silloin kun jouduttiin käyttämään akkuja ja paristoja se viileän ilman tuottamiseen, niin silloin puhutaan taas massan lisäyksellä ja koko ajan pelataan balanssilla siinä, että mitä erilaisia järjestelmiä tähän kannattaa kokonaisuuteen liittää ja mitä ei. 

TOMMI KANGASMAA:
Voidaanko ajatella sellaista moduulista taistelijaa, joka menee varastolle ja sanoo, että minä kun olen vähän skrodempi ja juoksen maratonia, niin otan tästä vähän enemmän suojavarustusta ja otan tästä vaikka tällaisen puhaltimen. Sitten se vähän heikompi taistelija menee vähän heikommalla varustuksella. 

MATTI HONKELA:
Voi toki. Tietysti jos ajatellaan meidän sodanajan joukkoja, niin meidän lähtökohta on se, että varustus on yhtenäinen, mutta sitten jos mennään erikoisjoukkoihin, niin tämän tyyppinen tilanne on nykypäivää. Eli ammattilainen, joka on hyvässä kunnossa, valitsee sen varustuksen, joka hänen tehtäväänsä on soveltuva ja antaa parhaiten tukea. 

TOMMI KANGASMAA:
Saako suomalaiset varusmiehet, jotka menevät erikoisjoukkoihin, niin makua tästä maailmasta?

MATTI HONKELA:
Saavat, jos ovat erikoisjoukkokoulutuksessa.

TOMMI KANGASMAA:
Eli siinä pääsee vähän testaamaan erilaisiakin varusteita. Mennään tuonne pinnoitteisiin ja vaatteisiinkin tässä. Mitä on tapahtunut vaatteiden ja pinnoitteiden osalta? 

MATTI HONKELA:
Tällä hetkellä voi sanoa, että ei mitään mullistavaa. Alaa tutkitaan ja erilaisia adaptiivisia materiaaleja. Että tavallaan se vaatteen tai suojaviitan tai vastaavan pinta pystyisi adaptoitumaan siihen taustalla oleviin kohteisiin. Näitä tutkitaan ja pyritään poistamaan esimerkiksi lämmön aiheuttamaa paljastumisriskiä. Periaatteessa jos katsotaan nykypäivän taistelijan vaatetusvarustusta, niin se on hyvin samankaltainen kun 10 tai 15 vuotta sitten materiaaleiltaan. 

TOMMI KANGASMAA:
Ja varmasti tietysti myös kustannuskysymys?

MATTI HONKELA:
Kustannuskysymys on yksi osa tässä. 

TOMMI KANGASMAA:
Kuulin eräältä ystävältäni, että amerikkalaisessa jalkapallossa on kehitteillä kypäriä, jotka vaihtavat pintaansa: siihen tulee mainoksia ja tämän tyyppisiä asioita. Onko tämän tyyppisiä pintaa vaihtavia materiaaleja näkynyt taistelijamaailmassa?

MATTI HONKELA:
Niitä on tutkittu. Pintaa vaihtavia materiaaleja tai sitten lämpöä vaihtavia materiaaleja, joilla pystyttäisi häivyttämään se taistelija siihen taustaansa. 

TOMMI KANGASMAA:
Eli se on tämän tyyppinen se teknologinen ratkaisu?

MATTI HONKELA:
Joo.

TOMMI KANGASMAA:
Mitenkä tällaiset lisävarusteet, hanskat ja polvisuojat, jotka suojaa sitä taistelijaa tuolla liikkuessa. Minkälainen kehitys näissä on ollut tai on tulossa?

MATTI HONKELA:
Ne on aika bulkkitavaraa, jos ajatellaan esimerkiksi kaupunkijääkäriä, kaupunkiympäristössä toimivaa taistelijaa. Iskusuoja samanlainen, kun nykyäänkin ja tärkeintä on, että esimerkiksi nivelet säilyvät iskuilta vammautumattomina, niin niissä nyt ei ole isoa mullistavaa tällä hetkellä. 

TOMMI KANGASMAA:
Eli se on niin kuin rullalautailijan tai pyöräilijän kamaa?

MATTI HONKELA:
Kyllä, mikä parhaiten tukee sitä taistelijan liikkumista vaativissa olosuhteissa. 

TOMMI KANGASMAA:
Miten sitten kuulo? Onko nyt, kun meillä on aktiivikuulonsuojaimia ja niissä on patterit ja kun ne laitetaan päälle, niin se jopa vahvistaa kuuloa merkittävästi ja kun tulee kova ääni, niin se toimii kuin kuulonsuojain. Taistelevatko nämä ne kuulonsuojaimet päässä?

MATTI HONKELA:
Tällä hetkellä kyllä. Ensimmäisenä, jos ajatellaan aktiivikuulonsuojausta, niin sehän mahdollistaa puheviestinnän sillä tavalla, että puhe kuuluu, mutta sitten taas leikkaa pois nämä voimakkaat, tietyn aallon pituusalueen äänet. Sitten jos mietitään tulevaa, niin esimerkiksi tällainen 3D-ääni ja sen tuottaminen näihin auditiivisiin välineisiin mahdollistaa sen huomion suuntaamisen oikeaan suuntaan. Tällä hetkellä nykypäivänä käytetään meillä näitä perus kuulosuojaimia, mutta tulevaisuudessa näitä kuulosuojain on pikkuisen laajempikin väline, kuin vain kuulonsuojaamiseen tarkoitettu laite. 

TOMMI KANGASMAA:
Voiko se olla jopa sellainen, että ryhmänjohtaja puhuu normaalilla äänellä omaan lähiradioonsa ja oma ryhmä kuulee ne käskyt, jolloin se taistelukentän kaaos tavallaan vähenee, kun he kuulevat sen ryhmänjohtajansa. 

MATTI HONKELA:
Kyllä se on juuri näin. Sillä me saatetaan jopa rauhoittaa sitä tilannetta.

TOMMI KANGASMAA:
No sitten mennään mielenkiintoiseen henkilökohtaiseen aseeseen ja sen kehittämiseen. Meillä on 76 kaliiberinen rynnäkkökivääri. Ensimmäiset mallit 60-luvulta ja uusimmat 90-luvulta. Mitä kaikkea rynnäkkökivääri nykypäivänä sisältää ja miltä kehitys näyttää?

MATTI HONKELA:
Meillähän on rynnäkkökiväärin modernisointiprojekti käynnissä osana taistelijahanketta ja tällä hetkellä modernisoidaan tällä hetkellä nimenomaan tuota 62-tyypin rynnäkkökivääriä. Eli meillähän on RK-62 ja RK-95. Tällä hetkellä näitä perinteisiä rynnäkkökivääri 62:a modernisoidaan kolmeen eri tasoon, eli se kaikista alhaisin taso, niin siihen laitetaan uusi perä, teleskooppiperä, ja sitten lisälaitteiden kiinnittämisen mahdollistava kisko, johon pystytään standardin mukaisesti liittää erilaisia lisälaitteita, esimerkiksi punapistetähtäimiä, valovahvistintähtäimiä ja vastaavia. Ja tuota meillä on hyvä rynnäkkökivääri ja tuota se soveltuu hyvin käytettäväksi tällaisessa metsämaastossa. Ja tällä modernisoinnilla tehdään tietynlainen kasvojen kohotus vanhalle rouvalle, elikkä saadaan tuo perusase käytettävämmäksi ja ergonomiseksi toimivammaksi.

TOMMI KANGASMAA:
Kun laitetaan kiskoa ja laitetta, niin paino lisääntyy. Tuleeko siitä jo liian raskas siitä henkilökohtaisesta aseesta?

MATTI HONKELA:
Ei tällä modernisoinnilla, mikä käynnissä on. Toki aina pitää miettiä sitä painon ja balanssin suhdetta. Mutta jos ajatellaan, niin tuo uusi aseen perä ei tuota sitä massaa siihen yhtään lisää. Ja sitten jos laitetaan punapistetähtäin, niin puhutaan muutamista sadoista grammoista. Ei se massa suuriltaosin kasva, mutta toki aina kun laitetaan lisälaitteita, niin painoa tulee lisää.  

TOMMI KANGASMAA:
No sanot, että meillä on hyvä kaliiberi, niin sanotaan vaikka, että suurvalta-armeija Yhdysvallat käyttää 5.5 kaliiberia pienempää. Mitkä nämä erot ovat ja miksi meillä kuitenkin on hyvä se nykyinen kaliiberi?

MATTI HONKELA:
Toki yksi asia on aina se kustannuskysymys, eli amputarvikevarastot ja sitten koulutus on toteutettu tälle aseelle. Se, että kaliiberin vaihto nopeasti tehtynä on aina erittäin kallis ratkaisu. Esimerkiksi NATOssahan puuhailtiin 2000-luvun alkupuolella tällaisen personal defence weapon aseperheen rakentamista korvaamaan 9 millin pistooli ja konepistooli. Ja jo silloin todettiin, että nopeasti siirtyminen esimerkiksi 5.7 millin tai 4.6 millin kaliiberiin olisi ollut erittäin kallis ratkaisu. Ja tälläkin hetkellä näissä henkilökohtaisissa aseissa pitäydytään vielä 9 millin kaliiberissa, vaikka pienempiä kaliibereja on tullut rinnalle mukaan. 5.56 on omat etunsa, se on kevyempi ja se on helpommin käsiteltävissä, toki rekyylivoimat on pienempiä kuin 7.62, mutta toki 7.62 on vakaampi erityisesti silloin kun taistellaan metsämaastossa, jossa on oksistoa tai sitten jos ollaan vaikka viidakossa, jossa on vastaavan tyyppiset olosuhteet. 

TOMMI KANGASMAA:
Niin se ei ole mikään myytti, että se metsämaasto, oksisto ja puskat vaikuttavat sen luodin käyttäytymiseen?

MATTI HONKELA:
Ei, se on totta. 

TOMMI KANGASMAA:
Eli se raskaampi 7.62 toimii siinä paremmin. Puhuit näistä henkilökohtaisista muista aseista. Onko taistelijalle jaettavissa tai tulossa mitään tällaista pistoolihaulikkoa, konepistoolin tyyppistä, vai onko se ihan erityisjoukoille varattua tavaraa?

MATTI HONKELA:
Perustaistelijalle ei tule, että tietyissä joukoissa on toinen ase, mutta perustaistelijalla henkilökohtainen ase on rynnäkkökivääri. 

TOMMI KANGASMAA: 
No jos mennään vähän erikoisjoukkomaailmaan, siihen mystiseen, niin käyttävätkö hekin pelkästään 7.62-aseita, vai onko heillä muitakin välineitä?

MATTI HONKELA:
Heille on hankittu uusi rynnäkkökivääri eli heillä on sekä 7.62 että 5.56 kaliiberin asetta. 

TOMMI KANGASMAA:
No ehkä vähän laajennetaan vielä siihen ryhmään siinä mielessä, että eksoskeletonit, robotit ja taakan kantamiseen tarkoitetut välineet. Miten maavoimat ovat tähän tarttuneet kiinni?

MATTI HONKELA:
Hyvä kysymys. Tuota näitähän on selvitetty ja tutkittu maailmalla ja tuo lisäranka, eksoskeleton, sillä pyritään tavallaan keventämään sitä taistelijan taakkaa. Näitä ensimmäisiä testiversioita oli nähtävissä 10-15 vuotta takaperin ja sitten se jotenkin tämä lisärangan kehittäminen ja siihen liittyvä panostus pieneni, mutta esimerkiksi viime vuonna yhdysvaltalaiset toivat erittäin voimakkaasti esiin eksoskeletonien kehittämisen. Se, että mitä etuja niistä nyt saadaan ja millainen se käytännön ergonomia on, niin on haastavaa. Omakohtaisia kokemuksia, en ole koskaan eksoskeletonia pukenut päälle ja varmaan siinäkin on jonkun matkaa taivallettava ennen kuin ne kyseiset järjestelmät ovat ergonomisesti niin hyviä, että ne eivät estä ihmisen vapaata liikkumista, eli ettei ne tavallaan rajoita liikettä. Toki tällaisella lisärangalla pystytään keventämään esimerkiksi selässä olevaa taakkaa ja massaa, mutta tuota täytyy pitää mielessä se koko ympäristö, jossa taistelija ryömii, konttaa ja juoksee.  Uskoisin, että muutama vuosi pitää mennä eteenpäin, että lisäranka on niin ergonomisesti käytettävä, että se antaa tehoa niin sanottuun lähitaisteluun. 

TOMMI KANGASMAA:
Ja taas tarvitaan tietysti virtaa eikö niin? 

MATTI HONKELA:
kyllä. 

TOMMI KANGASMAA:
Mutta huoltojoukot, onko huoltopuoli ja logistiikkapuoli kiinnostunut tällaisesta?

 MATTI HONKELA:
Sitten kun mennään robotiikkaan, tällaisia muulejahan on kehitetty ja sitten ohjattavia keveitä kuljetusvälineitä. Näitä on olemassa ja näitä on käytössä, mutta toki näissäkin kustannus on se, joka pitää ottaa huomioon, mutta tämä on todellisuutta ja nykypäivää ja pitää ottaa huomioon. Mutta sitten on erilaisia lentäviä ratkaisuja, esimerkiksi potilasevakuointiin tällaisia isoja helikopterityyppisiä miehittämättömiä ilma-aluksia ja täydennyksiin. Näissä on varmasti potentiaalia tulevaisuudessa, jos mennään logistiikkajärjestelmien puolelle. 
TOMMI KANGASMAA:
On se varmasti mielenkiintoine kuva, jos huudetaan siellä kentällä, että ”lääkintämies!” ja sieltä laskeutuu tällainen nelikopteri, joka poimii sieltä kaverin pois. 

 MATTI HONKELA:
Kyllä, mutta tuota niin tässähän oli joku aika sitten julkisuudessa, mettä kiinalaiset ovat kokeilleet tällaista taksi-tyyppistä kuljetusmuotoa vastaavan tyyppisillä laitteilla. Toki sinä päivänä, kun ne saadaan varmasti toimimaan, niin että ne ovat luotettavia, niin näillä pystytään ainakin pienentämään sitä ihmisvoiman tarvetta siellä taistelukentällä. 

TOMMI KANGASMAA:
onko taistelijalla yhtään ajateltu sitä uhkakuvaa, että tulee parvi minirobotteja, droneja, jotka lentävät taistelijan viereen ja pienellä räjäytysaineannoksella tappavat sen taistelijan. Onko tällaista parvitorjuntaa yksittäisen taistelijan osalta mietitty?

 MATTI HONKELA:
Ei niinkään yksittäisen taistelijan, vaan konseptuaalisesti. Tätä ollaan tutkittu sen puolelta, että mitä tällainen parveilu ja parviäly saattaisi tuoda lisää esimerkiksi meille, mutta myös sitten sieltä uhkan näkökulmasta, että miten näitä torjutaan. Ja tämä on yksi sellainen keskeinen ala, se tavallaan liittyy myös tähän muun yhteiskunnan toimintoihin, jos ajatellaan poliisia ja rajavartiolaitosta, ei pelkästään puolustusvoimilla ole tarpeita tämän typpisten kykyjen vastakykyjen tutkimukselle.  

TOMMI KANGASMAA:
Voidaanko vielä ajatella, jos mennään vielä villeihin visioihin, että jokaisella taistelijalla olisi heittää omasta taskustaan jokin pieni vartiointidrone, robotti tai joku muu, joka lentää hänen edellään ja antaa näkymää tai vartiopaikalla kuuntelee jossakin sadan metrin päässä?

 MATTI HONKELA:
Joo tavallaan jos ajatellaan niin kun villinä ajatuksena, niin tämä on mahdollista. Tälläkin hetkellä on olemassa tällaisia mikrolennokkeja ja niitä käytetään siis ihan oikeasti tuolla taistelukentällä. Ne ovat tällä hetkellä vielä kohtuullisen kalliita, mutta sitten jos hyödynnetään tällaista GOTS teknologiaa, eli siviiliteknologiaa, niin tämä on mahdollista. Näitä tutkitaan, selvitetään ja näissä on aina se, että miten olosuhteet vaikuttavat näihin pieniin laitteisiin: tuuli, sitten rankka vesisade, lumisade ja vastaava. Niillä on rajoitteita, mutta sitten niillä on myös mahdollisuuksia, että jos pystytään laittamaan järjestelmiä parveilemaan, niin silloin ei olla yhden kortin varassa. 

TOMMI KANGASMAA:
Hyvä. Tässä aika alkaa tulla päätökseen. Loppuun kysyisin vielä, että mitäs hankekoordinaattorin seuraavan pariin työviikkoon kuuluu tuolla maavoimien esikunnassa?

 MATTI HONKELA:
Seuraavaan pariin viikkoon, no itseasiassa tässä vaiheessa valmistellaan tuonne Eurosatory puolustusmateriaalimessuille menemistä. Eli ohjelmavalmistelua, sitten yrityskohteisiin tutustumista, tavoitteitta ja teemoja, mitä sieltä pitäisi saada irti. Tässä on yksi sellainen keskeinen ja toisaalta taas nyt kun lähestytään vuoden puoliväliä, niin katsotaan tilinpäätös, että millä tavalla ne hankkeet, jotka on tarkoitus saada käyntiin tämän vuoden puolella, niin ovat lähteneet käyntiin. 

TOMMI KANGASMAA:
Hyvä. Suuret kiitokset!