Radio Kipinä Podcast - Erityisjoukot

TOMMI KANGASMAA:
Tämä on Radio Kipinä. Puhetta puolustuksesta ja Puolustusvoimista. Minä olen Tommi Kangasmaa ja hyvät kuulijat nyt tulee sitä, mitä on paljon toivottu ja pitkään. Tänään puhutaan suomalaisista erikoisjoukoista. Vieraana meillä on tänään erikoisjääkäripataljoonan komentaja everstiluutnantti Jari Kielenniva. Tervetuloa Jari!

JARI KIELENNIVA:
Kiitos Tommi kutsusta ja oikein mukava tulla tänne keskustelemaan ja oikein hyvää päivää kaikille kuulijoille.

TOMMI KANGASMAA:
Hienoa, että pääsit. Aloitetaan vaikka siitä että olet erikoisjääkäripataljoonan komentaja. Minkälainen ura on tähän tehtävään johtanut?

JARI KIELENNIVA:
Oma sotilasura alkoi vapaaehtoisena vuonna 1994. Hain silloin laskuvarjojääkärikouluun laskujääkärikomppaniaan varusmieheksi ja se vuosi meni niin äkkiä, että ajattelin silloin vuoden jälkeen, että olisi kiva tehdä vähän kesätöitä Puolustusvoimissa ja sen jälkeen lähteä sitten siviilikouluihin opiskelemaan. Kesätyötkin menivät sitten niin nopeasti ja samalla tuli haettua kadettikouluun, että siinä kävi niin, että kadettikoulun jälkeen palasin takaisin sitten Utin jääkärirykmenttiin ja olen tehnyt siellä eri tehtäviä joukkueenjohtajasta komppanian varapäällikkönä, komppanian päällikkönä ja pataljoonan esikuntatehtäviä sekä rykmentin esikuntatehtäviä ja näissä on vaan sitten mennyt pitkään. Ja ura on ollut siinä mielessä mielenkiintoinen, että on saanut joka päivä tehdä sitä, mistä tykkää ja ei ollut koskaan semmoista ajatusta, että olisi halunnut lähteä sittenkin siviilitöihin, vaan vuodet on mennyt nopeasti ja on saanut palvella mukavassa paikassa ja mukavien työkavereiden kanssa, niin se on ollut se päällimmäinen syy siihen, että vuosia on tullut Utissa todella paljon. Välillä olen ollut vähän aikaa Karjalan prikaatissa työtehtävissä ja viimeksi oli hetken aikaa, noin kolme vuotta, Puolustusministeriössä ja siellä Turvallisuuskomitean sihteeristössä tekemässä tämmöistä kokonaisturvallisuuden yhteensovittamisen työtä ja sieltä nyt palasin tässä toukokuun alussa takaisin Uttiin. Oli mukava palata takaisin tuttuun joukkoon ja jatkaa siellä työtä.

TOMMI KANGASMAA:
No määritellään aluksi nämä erikoisjoukot. Mitä se tarkoittaa, minkälaisia erikoisjoukkoja Suomessa on?

JARI KIELENNIVA:
Itse määrittelisin nämä suomalaiset erikoisjoukot ensinnäkin sillä tavalla, että kyse on ammattimaisesta joukosta. Eli käytännössä on kyse ammattilaisista, ovat ne sitten poliiseja rajamiehiä tai Puolustusvoimien sotilaita. Nämä joukot koostuvat sillä tavalla, että Poliisilla on valmiusyksikkö, tutumpi kutsumanimi on Karhu, jossa siis Poliisin erikoisjoukot rajavartiolaitoksella on muutamia valmiusjoukkueita ja meillä on sitten erikoisjääkäripataljoonassa erikoisjääkärit, jotka ovat ammattilaisia ja tekee sitä päätehtävänään. Lisäksi Puolustusvoimien erikoisjoukkoihin kuuluu erikoistoimintaosaston taistelusukeltajat Upinniemessä.
TOMMI KANGASMAA:
Eli useilla viranomaisilla tosiaan on siis erikoisjoukkoja, mutta se erikoisuus on jotain muuta siinä ammattilaisuudessa. Mikä erottaa erikoisjoukkotaistelijan tavallisesta taistelijasta?

JARI KIELENNIVA:
Ehkä tämä erikoisjoukko termi on semmoinen, että itse ajattelen, että se tulee käytännössä sotahistoriasta. Eli ei varmaankaan poliisi tai sotilaat ole itse itselleen määritellyt, että me ollaan niin erikoisia, että kutsukaa meitä erikoisjoukkosotilaiksi, vaan käytännössä se tulee sen toiminnan kautta. Ja yksi tämmöinen klassinen erikoisjoukko- operaatio oli tämä toisen maailmansodan aikainen tehtävä, jossa saksalaiset laskuvarjojääkärit valtasivat tämmöiseen Eben-Emael linnoituksen, joka oli Belgiassa. Tämä linnoitus oli aikakautensa huippuluokkaa, kallein linnoitus siihen aikaan, mikä oli rakennettu. Se oli tuhansien miehien vahvuinen asema, jolla oli tarkoitus pysäyttää saksalaisten panssarivaunujen hyökkäys sinne länteen. Ja tämä tosiaan valloitettiin 25 saksalaisen laskuvarjojääkärin voimin muutamissa tunneissa. Siinä oli nämä elementit: yllätys rohkeus ja nopeus, jolla saavutettiin suhteellinen ylivoima. Tosiaankin liitokoneella laskeuduttiin kohteen välittömään läheisyyteen, hyökättiin nopeasti kohteelle, panostettiin linnoituksen kupolit uudella panoksella, jossa oli tämmöinen suunnattu ontelovaikutus, mikä läpäisi tämän paksun teräksen ja aiheutti paniikin ja pakokauhun linnoituksen sisällä ja sotilaat antautuivat ja saksalaiset saivat nopean voiton tässä hyökkäyksessä ja panssarijoukot pääsivät eteenpäin. Ja voi sanoa, että täällä noin joukkueen vahvuisella osastolla saatiin todellakin strategisen tason vaikutusta. Tästä on siis kyse tässä erikoisjoukkotoiminnassa, että pienillä joukoilla, erikoiskoulutetuilla joukoilla, halutaan saada strategisen tason vaikutusta. Tästä ehkä on tullut uusi erikoisjoukko termi tästä historiasta ja joka tosiaan on käytössä tänäkin päivänä.

TOMMI KANGASMAA:
Puhutaan siis joustavista, nopeista, taitavista ja varmasti hyvin itsenäisistä osastoista. SAS omassa televisiosarjassaan korosti tällaista termiä kuin thinking soldier. Niin kuin suomalaiset sen ehkä ajatellee, että luovasti ajatteleva sotilas. Onko erikoisjoukoilla sitten enemmän toimintavapauksia kuin tavallisilla joukoilla?

JARI KIELENNIVA:
Kyllä se kuuluu toiminnan luonteeseen, että haetaan niitä poikkeavia menetelmiä, jotta päästään siihen yllätykseen, nopeuteen ja suhteelliseen ylivoimaan. Siihen liittyy nimenomaan se tekniikan hyödyntäminen, mutta kaikista tärkein on se ihminen eli materiaalia tärkeämpää on se laadukas erikoisjoukkotaistelija, joka pystyy nimenomaan siihen omaan ajatteluun ja vaikka tulisi niitä ongelmatilanteita siellä tehtävissä, niin pystytään sitten soveltamaan ja jatkamaan sitä tehtävää jotta päästään siihen haluttuun vaikutukseen. Ihminen on tärkeämpi kuin materiaali ja laatu on aina parempi kuin määrä. 

TOMMI KANGASMAA:
Teillä on varsin laaja toimintakenttä ja olen kuullut tässä omassa työssäni, että erikoisjoukot puhuvat tämmöisestä domaineista, siis alueista joissa toimitaan. Voitko avata vähän sitä että minkälaisia nämä toimintadomainit, siis ympäristöt, erikoisjoukoille ovat tällä hetkellä?

JARI KIELENNIVA:
Peruslähtökohta on ollut aina se, että maa, meri ja ilma. Eli käytännössä toimitaan maalla, ilmassa tai merellä, mutta erikoisjoukoissa myös pinnan alla. Käytännössä tulee tämmöinen niin kuin 4D-domain kyseeseen, eli pitää pystyä etenemään tai siirtymään maitse, pitää pystyä hyppäämään laskuvarjolla ilmoitse tai sitten siirtymään helikoptereilla ilmoitse kohteelle ja takaisin. Merellä pitää pystyä liikkumaan aluksilla, jopa sitten sukeltamalla pinnan alla. Eli nämä ovat ne klassiset toimintaympäristöt siihen että, pitää päästä kohteelle eri menetelmiä hyväksikäyttäen ja kohteelta pois. Tässä ovat toimintaympäristöt, jotka tekevät haasteen siihen, että tämä vaatii jatkuvaa opiskelua, jatkuvaa kouluttautumista, että pystytään toimimaan useassa ympäristössä tarvittaessa yhdenaikaisesti.

TOMMI KANGASMAA:
Myös yöllä, päivällä, talvella ja kesällä. Eikö niin?

JARI KIELENNIVA:
Todellakin, eli nimenomaan haetaan myös sitä yllätystä näiden huonojen sääolosuhteiden kautta, jos vaikka on helikopteri soluttautuminen, niin se tarkoittaa nimenomaan sitä oikeasti huonoa lentokeliä, jotta päästään salassa kohteelle tai kohteelta pois. Talviolosuhteissa pitää pystyä yhtä lailla toimimaan, kuin kesällä kuumissa olosuhteissa tai aavikolla.

TOMMI KANGASMAA:
Nyt jos ajatellaan, että teillä on tosiaan nämä kolme perinteistä toimintaympäristöä ja domainia, niin nykypäivän operaatiot ovat käsittääkseni tuoneet aivan uusia ulottuvuuksia lisää tähän erikoiseenjoukkotoimintaan - avaruuden ja informaatiodomainin. Mitä ihmettä nämä tarkoittavat?

JARI KIELENNIVA:
Se on totta, että semmoinen tiedustelutieto on erikoisjoukolle todella tärkeä asia ja jotta saadaan siitä kohteesta hyvä kuva, että mihin halutaan saada sitä joukkueen vaikutusta, pitää olla nimenomaan satelliittikuvauksesta lähtien kaikki tiedusteluelementit käytettävissä, jotta saadaan sitten kuva sitä kohteesta ja pystytään analysoimaan sitä kohdentaa, että mihin sillä pienellä joukolla se isku kannattaa suunnata ja kohdentaa jotta sillä saadaan mahdollisimman iso vaikutus. Tähän liittyy niin kybertiedustelu, informaatiosodankäynti ja kaikki nämä tulee tähän liitteeksi. Eli tyypillisesti erikoisjoukko operaation vaikutus on yksi asia, mikä tavallaan suunnitellaan. Suunnitellaan se sotilaallinen toiminta joukkueen toiminnasta, mutta sen jälkeen myös sitä, miten tehtävän jälkeen asiasta viestitään. Sitäkin tulee miettiä etukäteen ja huolella suunnitella, että saadaan tämmöinen viestinnällinen efekti myös sitten aikaiseksi. 

TOMMI KANGASMAA:
Onko erikoisjoukko-operaatiossa maailmalla yleisesti tapana myös mennä sinne kyberdomainiin mukaan eli olla osa tätä kybervaikuttamista?

JARI KIELENNIVA:
Kyllä se on tätä päivää eli kaikki liittyy kaikkeen ja nimenomaan se, että et aina erikoisjoukkojen tulisi olla tietyllä tavalla edelläkävijä, hakea niitä uusia vaikuttamisen mahdollisuuksia, että ei pelkästään sitä kineettistä vaikuttamista. Kyber on yksi keino vaikuttaa ja miettiä sitä, että miten siihen sitten erikoisjoukkotoiminta liittyy tai päinvastoin. Eli ollaan avoimin mielin ja haetaan uusia vaihtoehtoja myös sille kineettiselle vaikuttamiselle.

TOMMI KANGASMAA:
No kun teillä on näin laaja toimintakenttä niin mistä te enää voitte löytää sellaisia rekrytointeja, joilla on kyvyt siis toimia näissä toimintaympäristöissä, mutta myöskin ymmärtää kybertoimintaa, ihmisluonteeseen liittyvää erikoisjoukkotoimintaa, viestintää siis aivan valtava toimintakenttä. Mistä te löydätte tällaisia ihmisiä?

JARI KIELENNIVA:
Me ollaan hyvässä asetelmassa Suomessa edelleenkin eli tällainen laajapohjainen asevelvollisuus ja sitä kautta laaja rekrytointipohja. Se myös mahdollistaa sen, että erikoisjoukkoihin voi hakea suoraan varusmieskoulutukseen tai sitten varusmieskoulutuksen jälkeen voi hakea tämmöiseen sopimussotilaskoulutukseen, joka on tämä Puolustusvoimien erikoisjoukkojen peruskoulutus. Ja sen jälkeen sitten osalle aukeaa sitten ura maavoimien tai merivoimien erikoisjoukkoihin niin kuin pitkällä tähtäimellä. Sanoisin näin, että tämä meidän asevelvollisuus ja sitä kautta laaja rekrytointipohja on taannut meille edelleenkin hyvän materiaalin. Mitä jo viime sodissa, kun kaukopartiomiehiä rekrytoitiin, niin silloin ajateltiin ja painotettiin kolmea asiaa. Ensinnäkin pitää olla vapaaehtoinen ja sitten pitäisi olla hyvä sotilas, joka halutaan joukkoihin, pitäisi olla hyvä urheilija ja pitäisi olla hyvä metsämies. Sanoisin näin, että edelleenkin niin me halutaan hyviä sotilaita, hyviä urheilijoita, mutta tämmöinen hyvä metsämies, mikä siihen aikaa tarkoitti tämmöistä metsätöissä kouliintunutta henkilöä, niin siihen vaihtaisin enemmän tämmöisen teknisesti suuntautuneen henkilön, joka haluaa oppia tekniikasta lisää ja on mukana tässä digitalisaatiossa. Sen ottaisin itse siihen kolmantena tänä päivänä, mitä me haetaan niiltä henkilöiltä. Mutta lähtökohta on niin, että ihan perus tavallisia ihmisiä ja hyvällä ja vapaaehtoisella asenteella. Meillä on sitten koulutusjärjestelmä, mikä sitten kouluttaa miehiä eteenpäin.

TOMMI KANGASMAA:
Kun nämä ovat näin komplekseja ja monimutkaisia nämä teidän operaatio ympäristöt, niin voidaanko ajatella, että jos siellä on se sosiologi, joka on kova urheilija ja siellä on tietotekniikan insinööri ja psykologi, niin ajatteletteko te niin, että tämä teidän erikoisoperaatio-osastonne koostuisi tällaisista moni osaajista vai ajatteletteko vielä niin, että te koulutatte kaiken itse?

JARI KIELENNIVA:
Hyvä pointti, elikkä ei tullut alkuun sitä määritelmää laajennettua siihen, että nimenomaan erikoisjoukoilla kuvasin ammattimaisia sotilaita. Mutta sitten kun laajennetaan sitä näkökulmaa tähän erikoisoperaatio-osastoon, niin silloin meille tulee mukaan johto- ja tukiosat, helikopterit ja niin edelleen. Silloin meille tulee oikea kuva siitä, että sotilaat ovat ne kovakuntoiset tekijät siellä, mutta jotta he saadaan oikeaan paikkaan ja heillä on se toimintakyky optimoitu, niin me tarvitaan sinne johto- ja tukiosiin nimenomaan kaikenlaisia osaajia tukemaan sitä, jo ennen kuin heidät lähetetään tehtävään, tukemaan joukkuetta tehtävän aikana tai vielä ehkä eniten silloin, kun tullaan tehtävästä takaisin. Me tarvitaan sitä huoltoa ja purkuvaihetta sille joukolle ja nimenomaan silloin näitä kaikkia asiantuntijoita, lääkäreitä, lääkintämiehiä ja niin edelleen, niin heitä me tarvitaan sinne johto- ja tukiosaan. Tyypillisesti jos ajatellaan semmoista suhdetta, niin näissä johto- ja tuki osissa tulisi olla niin kuin kolmen suhde yhteen, verrattuna siihen joukkoon, se vahvuus.  Tämä on se pointti meilläkin, että myös tämän kansallisen asevelvollisuuden kautta niin me pystytään haarukoimaan ja rekrytoimaan laajapohjaisesti osaajia sinne meidän johto- ja tukiosaan. Näin on tehty ja sitä työtä jatketaan edelleenkin.

TOMMI KANGASMAA:
Mutta voivatko nämä insinöörit ja psykologit olla myös operaattoreita?

JARI KIELENNIVA:
Käytännön tasolla emme ole sitä Suomessa tehneet, mutta ulkomaisissa operaatioissa nimenomaan, vaikka tämmöinen kyberosaaja, joka on tarvittu, vaikka tehtävään mukaan, niin heidät on otettu mukaan tehtävään sitten tandemhypyllä, eli se on varmasti aika huikea kokemus tämmöiselle tietotekniselle ammattilaisille, että hänet sitten otetaan tähän tandemhyppyyn ja hyppyytetään suoraan käytännössä kovaan tehtävään mukaan. Eli näinkin pitkälle voidaan mennä että, jos ei ole aikaa antaa sitä hyppykoulutusta, niin otetaan mies mukaan ja hypätään.

TOMMI KANGASMAA:
Se on aika hurjaa. Tuota tähän liittyen SAS, Iso-Britannian erikoisjoukot siis, ovat tulleet aika voimakkaasti ulos televisiosarjalla, joka käsittelee sekä heidän koulutustaan mutta myös heidän operaatioitaan. Tuossa joitakin viikkoja sitten puhuin teidän erikoisjoukkojen kanssa ja he aika yksi toteen sanoivat, että se sarja ei ole koko totuus. Yksi asia, mikä tässä nimenomaan nousi esiin, on se, että katsottiin vähän niitä erikoisjoukkojen taustaa ja koulutustasoa ja silloin minulle tuli mieleen se, että miten näillä ihmisillä voi riittää osaaminen tähän kaikkeen. Mikä se totuus tämän SAS-sarjan takana on, mikä jätettiin sanomatta?

JARI KIELENNIVA:
Kyllä se totuus on se, vähän niin kuin kuvasitkin sitä, se rekrytointihaaste heillä on suurempi kuin meillä ja nimenomaan se, että mainosarvo sille, että sen joukon tunnettavuus lisääntyy ja saadaan niitä hakijoita lisää, niin se on se juju sen sarjan takana. Me ollaan tällä hetkellä tyytyväisiä nimenomaan tähän malliin, että meidän laajapohjaisesta asevelvollisuusarmeijasta voidaan sitten rekrytoida meille halukkaita vapaaehtoisia soveltuvia, niin me ollaan siinä suhteessa aivan loistavassa asemassa ja ollaan saatu paljon hyviä hakijoita edelleenkin meidän joukkoihin.

TOMMI KANGASMAA:
 Onko niin, että tämän sarjan sotilaat ovat niitä niin kutsuttuja, mitenkä te ehkä joskus aikaisemmin määrittelitte, tällaisia niin kuin ne lainausmerkeissä perustaistelijat erikoisjoukoissa ja sitten siellä on näitä johtajia, jotka eivät tulleet esille siinä sarjassa vai?

JARI KIELENNIVA:
Kyllä se on käytännössä se valintakoe ja semmoinen peruskoulutus kaikissa erikoisjoukoissa on aika fyysistä. Siinä niin kuin testataan ja laitetaan miehiä, tai naisia, jotka ovat koulutusvaiheessa mukana, niin lujille ja se on tarkoitus siinä, että koulutusvaiheessa sitä mentaalista suorituskykyä testataan myös sen fyysisen rasittavuuden kautta. Ja sen jälkeen sitten käytännössä, kun tämmöinen tietty selection valintakoe vaihe on käyty ja mies tai nainen on otettu sinne joukkoon jäseneksi, niin väitän näin, että se suhtautuminen muuttuu aivan täysin, että ammattilaisia arvostetaan ja he ovat yksi osa sitä ryhmää sen valintakoe vaiheen ja koulutuksen jälkeen, jossa sitten niin kuin todellakin huolella ja inhimillisesti jatketaan sitä kouluttautumista edelleenkin. Nämä vaiheet korostuvat mediassa ja se fyysinen rasittavuus, fyysinen koulutus korostuu näissä valintakokeen selection-vaiheessa.

TOMMI KANGASMAA:
Mennään sitten sinne koulutukseen vähän sisään, jotta päästään kiinni sitten erikoisjoukko-operaatioihin ja valmistautumiseen. On valittu sopivia henkilöitä, meillä annetaan peruskoulutus heille. Mitä tällaiseen erikoisjoukko-operaattorin ja sotilaan koulutukseen kuuluu? Minkälaisia asioita siellä koulutetaan?

JARI KIELENNIVA:
Kyllä se hyvä taistelukoulutus on kaiken lähtökohta. Eli taistelukoulutusta annetaan maasto-olosuhteissa, harjoitellaan maasto-olosuhteissa, mutta myös sitten kaupunkiolosuhteissa. Ja tässä tässä on iso ero siinä, että miten toimitaan rakennusten sisällä tai metsämaastossa Lapissa tai rannikolla. Eli erikoisjoukkosotilaiden tulee hakea niitä monipuolisia maastoja, monipuolista toimintaympäristöä siihen koulutukseen. Ja niin kuin aikaisemmin todettiin, niin ei pelkästään niissä hyvissä olosuhteissa, vaan myös pimeällä, syyssateessa ja talvipakkasessa. Tämä koulutus on, se taistelukoulutus, se keskeinen asia, millä mennään eteenpäin. Siihen liittyy se ase- ja ampumakoulutus, lääkintäkoulutus ja viestikoulutus, että osataan kommunikoida sieltä kentältä esikuntiin ja päinvastoin. Sitten tämmöinen siirtymismenetelmä koulutus on aika iso tekijä, jos puhutaan siitä, että opetetaan hyppäämään tehtävään, niin ensin pitää oppia se liitovarjohyppääminen ilman reppua ja sitten kun se osataan, niin sitten otetaan reppu ja ase mukaan, mahdollisesti myös pimeänäkölaitteet ja harjoitellaan sitä hyppäämistä myös pimeällä. Silloin se vaativuus kasvaa ja niitä suorituksia ja toistoja pitää tehdä paljon, että saadaan semmoinen ammattimainen taso, että on varmuus sille tehtävän käynnistämiselle sitten olosuhteissa kuin olosuhteissa.

TOMMI KANGASMAA:
Otetaan vähän näitä siirtymisvälineitä. Talvella ehkä sukset on yksi tapa. Onko näin edelleenkin?

JARI KIELENNIVA:
Sukset on ihan loistava tapa käyttää ja se vaatii sitä hyvää kuntoa ja fysiikkaa. Moottorikelkka, siinä ollaan tehty paljon töitä jo vuosikaudet sen kanssa. Myös mahdollisesti telakuorma-autojen käyttö eli haetaan vaihtoehtoja ja monipuolista välineistöä, millä sitten liikutaan talvella, mutta aina on suksien oltava muistissa ja osattava se hiihtotaito, jota sitten käytetään joskus, jos tilanne vaatii. 

TOMMIN KANGASMAA:
No mennään sinne pölyisille teille metsän keskelle. Mitä välineitä teillä on kesäliikkumiseen?

JARI KIELENNIVA:
Kyllä se on niin kuin nykypäivänä on tullut testiin ja käytetäänkin mönkijöitä. Mönkijöillä saadaan sitä kuormaa sinne mukaan, jotta saadaan sitä omavaraista huoltoa. Moottoripyöriä on käytetty ja nyt sitten uutena välineenä, mitä testattiin tässä hiljan, olivat nämä sähköavusteiset maastopyörät. Ja kokeiltiin sitä, että pystytäänkö yhdessä partiossa liikettä edistämään tämmöisellä sähköavusteisilla maastopyörillä. Siinä on silloin tulevaisuutta, kunhan niissäkin vielä akkujen kestoa kesto pitenee ja paino vähenee, niin silloin saadaan sitä toimintasädettä eteenpäin. Eli ollaan ihan mielenkiinnolla odottamassa sitä kehitystä ja halutaan olla siinäkin mukana. Eli haetaan sen perinteiseen jalkapatikoinnin lisäksi myös muita vaihtoehtoja.

TOMMI KANGASMAA:
Entä merellinen toimintaympäristö? Mitä te siellä? Onko teillä pinnalla ja pinnan päällä erilaisia välineitä?

JARI KIELENNIVA:
Kyllä siellä on monia erilaisia nopeita ja pieniä veneitä, millä päästään sitten nopeasti liikkumaan, mutta sitten myös loppulähestymiseen on semmoisia menetelmiä, että pinnan allakin pystytään sitten lähestymään kohdetta niin kuin moottoriavusteisesti ja toivottavasti pysymällä sitten salassa aivan sinne loppuun asti. Eli viimeiset metrit sitten saatetaan mennä sitten sukeltamalla sinne kohteeseen.

TOMMI KANGASMAA:
Ja ilmassa teitä tukee Utin helikopteripataljoona. Minkälainen se yhteistyö on?

JARI KIELENNIVA:
Aivan loistavaa yhteistyötä nyt, kun meillä on meillä Utissa samassa tukikohdassa erikoisjääkärit ja helikopterit, niin se on ollut todella loistava konsepti nyt nämä monet vuodet, eli me ollaan käytännössä tiiviissä yhteistyössä jatkuvasti ja se on vienyt tätä meidän yhteistoimintaa ja siirtymismenetelmien kehittämistä eteenpäin. Ja kopterilla voidaan tosiaan nopeasti viedä ryhmä tehtävään, mutta jos se suoraan laskeutuminen sinne kohteeseen ei ole mahdollista, niin voidaan sitten laskeutua köyttä pitkin, vaikka kohteen katolle tai aluksen kyytiin, joka liikkuu merellä. Ja tähän me tarvitaan niitä koptereita, ja NH90 on tässä suhteessa osoittanut kyntensä, että on todella hyvä eri sääolosuhteissa. Sitten tämä pieni kopteri, mikä meillä on Utissa, niin se on myös käyttökelpoinen meille tämmöiseen tiedusteluun tai tarkka-ampujan lavettiin tämmöisellä rakennetulla alueella. Eli molemmista on saatu hyviä kokemuksia ja tiivistä yhteistyötä kyllä tehdään päivittäin.

TOMMI KANGASMAA:
Kuinka nopeasti tuollainen erikoisjääkäriryhmä tulee sieltä NH:sta köydellä katolle?

JARI KIELENNIVA:
Siinä ei montaa sekuntia kestä, että kyllä se ryhmä tulee sieltä alle kymmenessä sekunnissa.

TOMMI KANGASMAA:
Kuinka korkealta tämä ryhmä laskeutuu?

JARI KIELENNIVA:
Sehän halutaan tietysti laskeutua niin alas kuin mahdollista, että minimoidaan se köydessä oleva aika, elikkä käytännössä se on alle 10 metrin luokka mikä se korkeus on mistä sitten käytännössä tullaan alas. 

TOMMI KANGASMAA:
No hyvä. Erikoisjoukkotaistelijalla on siis valtava määrä erilaisia tapoja ja osaamista liikkua, mutta myös varmasti erikoismiehellä pitää olla erikoistyökalut, ja kun kävin joskus tuossa joitakin vuosia sitten siellä Utissa teidän koulutustiloissa, niin teillä oli siellä omat häkkivarastot ja siellä oli jokaisella nimi ja vehkeet. Mitäs välineitä sinun kaapistasi löytyy?

JARI KIELENNIVA:
Kyllä tässä on ollut huikea kehitys tässä vuosien varrella, että itsekin muistaa sen, että varusmiehenä ne mahtuivat siihen yhteen kaappiin ne kaikki välineet. Mutta nyt meillä on miehillä huoneen kokoinen häkki, missä on sitten vaatetusta erilaisiin toimintaympäristöihin. On erilaiset tulenkestävät vaatteet, jos toimitaan rakennetulla kaupunkialueella, on maastokuvioituja vaatteita metsäolosuhteisiin, talvi lumipukuja, on aavikolle aavikkoväritteisiä asusteita. Eli jo näistä ase, kenkä, paita ja käsine valikoimasta tulee jo tänä päivänä melkoinen pinkka sitten sinne häkkiin. Mutta aseita on tietysti sitten niin kuin rynnäkkökivääri varusteiden lisäksi konepistoolit ja pistoolit, tarkkuuskiväärit, konekiväärit ja näihin liittyvät tähtäimet. Sitten luotisuojaliivit, mikä on nimenomaan sitä omaa suojaa. Sitten on taisteluliivit, missä on erilaisia taskuja, joihin näitä lippaita ja radiota voidaan laittaa, niin niitä on nyt jo monen tyyppistä. Eli tästä koostuu välineitä, kypärät ja siihen liittyvät suojalasit, kuulosuojaimet, niin tästä tulee aika iso kasa sitä materiaalia. Se todellakin näyttää siltä, että huone on täynnä aseita ja varusteita.

TOMMI KANGASMAA:
Minkälaista optiikka erikoisjääkäreillä on?

JARI KIELENNIVA:
 Tämä on ollut jo pitkään tämmöistä arkipäivää se, että on nämä pimeänäkövälineet, siihen liittyvät sitten tähtäimet aseisiin. Se on ollut jokaisen sotilaan varustusta meillä jo monta vuotta. 

TOMMI KANGASMAA:
No onko lämpötähtäimiä käytössä tai tämän tyyppisiä varusteita? 

JARI KIELENNIVA:
Lämpötähtäimiä on ollut tarkka-ampujilla käytössä ja testattu, mutta edelleenkin se ei ole ihan jokamiehen varuste tällä hetkellä, mutta optiikkaa on aseisiin kyllä sitten, kuten punapistetähtäimiä, suurentavaa optiikkaa. Sen kaltaista tähtäintä löytyy sitten myös jokaiselle taistelijalle.

TOMMI KANGASMAA:
Valitaanko kalusto sitten aina operaatiokohtaisesti? Voiko siellä olla myös, vaikka kertasinkoa mukana tai jotain tämän tyyppistä välineistä?

JARI KIELENNIVA:
Kyllä. Tämä oli hyvä nosto, eli käytännössä ei pelkästään kalusto, vaan koko tehtävä, kokoonpano, voidaan räätälöidä sen tehtävän mukaan. Elikkä sitten, kun me ollaan saatu ne tiedustelutiedot, mikä on kohde ja kuinka kaukana se kohde on. Sitten pitää alkaa miettiä sitä, että minkälaisella kokoonpanolla kannattaa tehtävään lähteä. Kokoonpano voi olla yksittäisestä miehestä useampiin kymmeniin miehiin. Tämä on tämä erikoisjoukkojen taktisen käytön periaate, että muodostetaan se kokoonpanoa tehtävän mukaan. Eli tällainen työkalupakkiperiaate ei rajoitu pelkästään siihen, että mitkä aseet valitaan mukaan, vaan siellä saattaa olla tosiaankin räjähteitä, sinkoja ja jopa panssarintorjuntaohjuksia käytössä, riippuen siitä kohteesta ja tehtävästä. Mutta nimenomaan aseet ja koko joukkokokoonpano mietitään sen tehtävätaktiikan mukaan. 

TOMMI KANGASMAA:
Siitä tulee myös aika valtava määrä erilaista välineistöä. Onko tämä teille ongelma, että kama alkaa painaa jo kymmeniä kiloja?

JARI KIELENNIVA:
Se on ongelma sillä tavalla, että jos ajatellaan vaikka henkilökohtaista kuormaa. Että nyt, kun niitä johtamisjärjestelmävälineitä tulee lisää, eli tulee sitä tilannekuvasovellusta mukaan taistelijalle ihan yksittäisen taistelijan päätetasolla, niin kieltämättä niin se tuo aina sitä akkua mukaan. Akut painaa eli käytännössä, kun se paino on noussut, se mitä miehen päällä on kannettavana, niin siihen on tullut lisää painoa näiden vuosien aikana. En valitettavasti näe sille mitään suurta muutosta, että vaikka teknologia kehittyy, pienenee ja massa vähenee, niin sitten tulee taas jotain tekniikkaa lisää, mikä tuo sitä lisää painoa. Eli taistelijoilla on varusteita mukana, mutta sen lisäksi että pystytään sille partiolle lähettämään vaikkapa ilmoitse lisää materiaalia materiaalikolleissa, niin sitä pitää kehittää, että me saadaan ohjattavilla liitovarjoilla sitä varustetta mukaan sinne partioon sitten. Tässä on siis mahdollisuuksia myös sitten täydentämisen kannalta niille partioille tänä päivänä, että kaikki ei mene mukana eikä kaikkea kanneta kerralla, vaan voidaan myös sitten tehtävän aikana täydentää.

TOMMI KANGASMAA:
Paljonko sinun varusteesi painavat, kun lähdet repun kanssa ja täydessä taisteluvarustuksessa operaatioon?

JARI KIELENNIVA:
Kyllä se pahimmillaan on ollut aika paljon, että jos ajattelee, niin henkilökohtainen varustus päällä voi painaa helposti 10-15 kiloa niiden liivien kanssa. Sitten jos pakataan vielä laskuvarjo päälle, mikä painaa luokkaa 26 kiloa. Sitten otetaan mukaan siihen vielä rinkka, missä voi olla painoa 35 kiloa ja lisäksi sitten ase ja kypärä siihen. Siitä tulee aikamoinen olo, että pääsee siitä koneesta siihen koneen ovelle ja sitten helpottaa, kun hyppää koneesta ulos ja pääsee siihen ilmatilaan, niin sen jälkeen varusteet ei enää paina niin paljon. Sitten olo helpottuu hypyn jälkeen, kun jätetään se laskuvarjo kätköön ja sitten jatketaan matkaa niillä päällä olevilla varusteilla ja rinkassa olevilla varusteilla. Sitten se on helposti se 40 kilon paino mukana.

TOMMI KANGASMAA:
Tänä päivänä voisi kuvitella, että teillä on myös mukana droneja, onko tämä nyt nykypäivää?

JARI KIELENNIVA:
Kyllä ehdottomasti. Kaikki tämä tekniikka mikä parantaa sitä partion tiedustelukykyä ja vältetään se, että pitää mennä itse liian lähelle kohteeseen ja paljastaa se oma toiminta, sillä että, joku kohteen vartiomies huomaa meidän tiedustelijat niin, jos sitä voidaan välttää sillä, että käytetään mukana kuljetettavia droneja, millä sitten tiedustellaan kohdetta, niin totta kai. Silloin se parantaa sen joukon turvallisuutta ja parantaa sen tehokkuutta ja tiedustelutietojen luotettavuutta. Näistä on jo tällä hetkellä hyviä kokemuksia meilläkin.

TOMMI KANGASMAA:
Tuo lisää painoa ja osaamisvaatimuksia.

JARI KIELENNIVA:
Kyllä se on juuri näin ja sen takia digitalisaatio on hyvä ja siihen suuntautuneita henkilöitä tänä päivänä sitten mitä tosiaan halutaan meille joukkoihin.

TOMMI KANGASMAA:
Mainitsit räjähteet. Minkälaista räjähdekoulutusta erikoisjoukot saavat ja harjoittelevat? Millä räjähdysaineilla toimitaan?

JARI KIELENNIVA:
No kyllä me ollaan tässä jouduttu tuolta ulkomaanoperaatiosta, se on oikeastaan pakottanut meidät siihen, että vaikka Afganistanissa niin siellä on sitten vastustajat käyttäneet tämmöisiä improvisoituja räjähteitä, erilaisia laukaisumenetelmiä. Jotta niitä vastaan pystyy toimimaan, niin silloin pitää opiskella ja tutkia sitä koko alaa, ei pelkästään niitä sotilasräjähteitä ja sotilaallisia menetelmiä laukaista se räjähde, vaan myös tämä improvisoitu räjähdepuoli, niin se on väistämättä tullut meillekin repertuaariin ulkomaan tehtävien kautta. Että niistä pitää olla se paras tieto, jota pitää jatkuvasti päivittää ja se on lähinnä niin kuin oman suojautumisen kannalta kriittistä tietoa myös meille.

TOMMI KANGASMAA:
Millä räjähdysaineilla erikoisjoukot yleensä toimivat?

JARI KIELENNIVA:
Sotilasräjähdys aineilla toimitaan. Ne ovat ihan näitä valtavia räjähdeaineita tai jopa R-tuliräjähdys lankaa, missä on sotilasräjähdysaineita mitkä ovat nopeita ja tehokkaampia aineita. Eli parhaalla mahdollisella räjähdysaineella tietysti, että vaikutus maksimoidaan silloin kun sitä halutaan.

TOMMI KANGASMAA:
No kun te toimitte kerran hyvin kaukana eristetysti vaikeissa olosuhteissa ja joudutte luottamaan toisiinne. Mitä lääkintävarustusta sinun varustuksesta löytyy?

JARI KIELENNIVA:
No hyppääjällä on ollut ollut mukana, mitä itsekin olen käyttänyt noissa hypyissä, niin siellä on ollut sellaista kipua lievittävää lääkitystä, vahvojakin lääkkeitä, että jos siinä käy sitten jotain itselle, niin pystyy sitten ottamaan kipulääkkeitä. Elikkä henkilökohtaisesti löytyy kipulääkkeitä, mutta käytännössä partiolääkintämiehet ovat meillä ammattitason sairaanhoitajan pätevyyden hankkineita henkilöitä, joilla on sitten nämä lääkeoikeudet ja heillä on paljonkin mukana. Mutta myös sitten lääkäreitä ollaan otettu mukaan tähän meidän toimintaan ja heitä viedään hyvin pitkälle sinne taistelualueelle ja meillä on aivan aivan loistavia lääkäreiltä reservissä, jotka ovat olleet mukana aina kun mahdollista meidän operaatiossa ja pystyvät perustamaan tämmöisen kirurgisen tason leikkauspisteen jopa hyvinkin eteen sinne taistelualueelle.

TOMMI KANGASMAA:
Voisin kuvitella ainakin, että kouluttaudutte myös osin ulkomaisten erikoisjoukkojen kanssa. Voitko vähän kertoa, että olemmeko takamatkalla ja miten te näette nämä Navy Sealit ja SAS:t ja muut erikoisjoukot suhteessa teihin?

JARI KIELENNIVA:
Henkilöstön laadun ja osaamisen osalta, mitä on itse päässyt näkemään nyt näissä ulkomaan tehtävissä, niin ei todellakaan olla takamatkalla henkilöstön laadun suhteen. Se on ollut positiivista ja ilahduttavaa huomata. Meillä pikkusen painottuu erilaisiin tehtäviin tämä meidän osaaminen, eli käytännössä Suomessa ja suomalaisissa puolustusvoimien erikoisjoukoissa meillä on aina ollut se kansallinen puolustus päätehtävänä ja tästä on hyvä esimerkki esimerkiksi talvisodankäynti Lapissa. Se on ollut meillä se, mitä ollaan jatkuvasti ylläpidetty, mutta sitten taas monessa muussa maassa, missä on tehty valtavaa panostusta erikoisjoukkoihin, mutta niitä on sitten käytetty näissä lämpimissä maissa erilaisissa kriisinhallintaoperaatioissa tai jopa sodankäynnissä. He ovat niin kuin kartuttanut kokemusta siellä, mutta nyt sitten tämän päivän toimintaympäristössä nyt kun tämä pohjoinen ulottuvuus alkaa kiinnostaa myös monia muita maita, niin meiltä tullaan hakemaan sitä oppia siitä talvisodankäynnistä Lapin olosuhteista ja meillä on taas annettavaa nyt sitten muille maille siinä toimintaympäristössä.  Ja jos meidän täytyy lähteä taas sitten lämpimään aavikolle, kuivaan aavikolle, niin sitten me voidaan taas tukeutua heihin ja hakea heiltä sitä tietämystä. Eli tällaista tiedonvaihtoa ja koulutusvaihtoa tehdään puolin ja toisin. Se on ihan kuin normaalia tänä päivänä ja viisastakin. 

TOMMI KANGASMAA:
Oletko itse ollut jossain tämmöisessä erikoisjoukkokoulutuksessa ulkomailla? Etelä-Amerikassa, Pohjois-Amerikassa tai jossain muussa vastaavassa?

JARI KIELENNIVA:
En ihan niin kaukana, mutta näissä pohjoismaissa olen ollut, niin kuin Norjassa ja Ruotsissa heidän koulutuksessa mukana ja nähnyt sitä toimintaa hyvin läheltä.  Se on ollut tiivistä yhteistyötä jo vuosikaudet heidän kanssaan ja se on ollut mukavaa yhteistoimintaa ja hyödyllistä, uskon että puolin ja toisin.

TOMMI KANGASMAA:
Sen verran vielä menen noihin ulkomaisiin erikoisjoukkoihin, että viime vuosina on alkanut näkymään se, että kun erikoisjoukot ovat parhaiten koulutettuja taistelijoita, niin heitä on ruvettu käyttämään lähes kaikessa ja alkaa tulla tämmöinen väsymisen elementti. Näkyykö tämä maailmalla, että erikoisjoukkoja käytetään jo liikaa tavanomaisissa operaatioissa?

JARI KIELENNIVA:
kyllä se varmasti näkyy, että niin kuin perusperiaatteena joku voi sanoa, että erikoisjoukkoja ei voi massa tuottaa ja sitten kun sitä tarjontaa on ollut paljon, niin nimenomaan sitä rotatointeja niihin operatiivisiin tehtäviin ja alueisiin on ollut sitten monessa maassa paljon ja se on kyllä näkynyt ja näistä olen myös keskustellut silloin kun on ollut tekemisissä näiden muiden maiden sotilaiden kanssa. Kyllä se on tullut ilmi siellä, että paine on ollut aika kova tiettyinä vuosina, tietyllä valtiolla.

TOMMI KANGASMAA: 
Mennään tähän kokonaisturvallisuuteen ja yhteistyöhön muiden viranomaisten kanssa. Se tuli minulle aikanaan yllätyksenä, kuinka merkittävä rooli on suomalaisella erikoisjoukolla ihan jokapäiväisessä turvallisuustoiminnassa, siis siinä mielessä, että ollaan osa tätä. Voitko avata, että miten tämä yhteistyö poliisin ja rajavartiolaitoksen kanssa, mitä se sitten on tässä normaalissa arjessa?

JARI KIELENNIVA:
Tämä kokonaisturvallisuus käytännössä tarkoittaa sitä, että meidän yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvataan nimenomaan viranomaisten yhteistyöllä, mutta siihen voidaan liittää myös elinkeinoelämän yhteistyö ja järjestöjen ja kansalaisten hyvä yhteistyö. Ja tässä suhteessa niin, jos meillä on vaikka kansallisesti joku isompi huippukokous, niin kuin Suomessa meillä on ollut, niin se johtovastuu on selkeä, Poliisi johtaa tämmöistä kokoukseen liittyvää varautumista ja suojautumista, mutta sitten tukevassa roolissa rajavartiolaitoksen valmiusjoukkueet, puolustusvoimien erikoisjoukot, on hyvin tiiviissä yhteistoiminnassa nyt sitten tämän Poliisin kanssa. Käytännössä me harjoitella niitä tilanteita varten jo etukäteen viranomaisyhteistyöharjoituksilla, joilla luodaan se pohja, että meillä on yhteisiä toimintamalleja, yhteiset johtamisen välineet ja tunnetaan toinen toistemme suorituskyvyn, joka mahdollistaa sitten sen, että kun poliisi johtaa, niin hän tietää, että mihin kannattaa käyttää meidän erikoistoiminta-osastoja tai sitten erikoisjääkäripataljoonan joukkoa. Eli meillä on hyvinkin tiivis tämmöinen yhteistoimintasuhde ja mikä hienointa, niin tällä myös vältetään sitä, että on liikaa päällekkäisiä voimavaroja, koska tarvittaessa ne voimavarat voidaan koota yhteen ja käyttää tarkoituksenmukaisella tavalla ja kaikkien välineet ja osaaminen huomioiden.

TOMMI KANGASMAA:
Voitko vähän konkreettisesti kertoa, että mihin poliisi johtaessaan tällaista isoa tapahtumaa niin voisi teitä käyttää?

JARI KIELENNIVA:
Poliisilla on johto ja vastuu ja kyllä varautuvat siihen, niin kuin vaikka rakennusten sisällä tapahtuvaan toimintaan, mutta sitten, jos on niin kuin Helsingin edustalla tarvetta merellisesti suojata jotain kohdetta tai vaikka tutkia pinnan alla joku kohde, niin meidän erikoistoiminta-osaston suorituskykyjä voidaan käyttää siihen. Sitten Utista erikoisjääkäreitä voidaan käyttää sitten, vaikka reservinä poliisille, että jos tapahtuu vielä se plus ykkönen ja tulee vielä joku ennakoimaton tilanne, niin tätä suunnitelman mukaan sitten poliisi voi käyttää meidän joukkueen sitten vaikka erillisissä suunnassa. Tässä on tämmöinen karkea kuvaus siitä, miten se voisi mennä ja helikoptereita voidaan kohdentaa Utista ja rajavartiolaitoksesta sekä poliisin, meidän että rajavartijoiden käyttöön ihan koko sen tehtävän ajaksi.

TOMMI KANGASMAA:
On tämä poikkeuksellista Suomessa vai onko tämä yleistä Ruotsissa Norjassa ja niin edelleen tämä sama toimintamalli?

JARI KIELENNIVA:
Sanoisin näin, että meillä on viranomaisyhteistyö niin hyvällä tasolla Suomessa, että käytännössä ehkä enemmän moni muu maa hakee meiltä Suomesta oppia, että miten me tehdään tätä yhteistyötä?

TOMMI KANGASMAA:
Treenaatte yhdessä paljon?

JARI KIELENNIVA:
Kyllä harjoitellaan paljon ja on ollut myös sitten yhteistoimintaa näissä kansainvälisissä operaatioissa, eli poliiseja ja rajamiehiä on ollut meidän organisaatiossa mukana ja nimenomaan sitä kautta me tullaan tutuksi ja oikeasti niin kuin tiedetään ja tunnetaan ja ennen kaikkea luotetaan toinen toisiimme. 

TOMMI KANGASMAA:
Onko teillä myös kilpailuja keskenänne?

JARI KIELENNIVA:
Meidän välistä kilpailua ei ole, että sillä voisi ollakin tilausta, että tämä olisi tällainen pienimuotoinen kilpailu, koska se aina nostaa henkeä ja antaa haastetta lisää ja tiedän että, sotilaat on käynyt sotilaiden kisoissa ja poliisit poliisien kisoissa, mutta tämmöinen niin kuin kansallinen kilpailu, niin semmoista voitaisiin kehitellä ja hyvä idea.

TOMMI KANGASMAA:
Kun kerran tätäkin kuuntelevat vaikkapa 17-18 vuotiaat miehet ja naiset ja miettivät että oho tämäpä on aika hurja tapa elää ja työskennellä ja tähän minä haluan. Mitä minun pitäisi tehdä?

JARI KIELENNIVA:
suosittelisin ihan keskustelemaan, varmasti löytyy joku tuttu, joka on vaikka näissä joukoissa palvellut tai saattaa palvella vieläkin, niin kyllä se konkreettisesti kaikista paras meidän rekrytointi lähde on se, että meidän omista miehistä, on se sitten varusmies, joka varusmieskoulutuksessa, käy vaikka vanhassa lukiossa puhumassa siellä, että mikä tämä juttu on, mitä täällä tehdään, niin kyllä sitä kautta saa sitä luotettavinta tietoa, että jos vaan suinkin on tuttavapiirissä, joku jolta voi sitten käydä kysymässä ja keskustelemassa. Se olisi minun mielestäni se ykköslähtökohta ja kakkosena sitten niin meillä on hyviä informaatiota löydettävissä, vaikka Puolustusvoimien nettisivuilta mistä löytyy hakuohjeet eri erikoisjoukkoihin ja sieltä löytyy infoa ja jos se kipinä syttyy, niin aina kannattaa lähteä hakemaan ja lähteä liikkeelle ja jättää sen hakupaperin ja lähteä valintakokeisiin. Sitä kautta sitä tietoa saa aina lisää ja homma etenee ja suosittelen lämpimästi, että rohkeasti vaan liikkeelle.

TOMMI KANGASMAA:
Eli on siis, jos oikein ymmärsin, kaksi polkua. Toinen on Utin jääkärirykmentissä, oliko tämä varusmieskoulutus laskujääkärikoulutus nimeltään.

 JARI KIELENNIVA:
Eli laskuvarjojääkärikoulutus annetaan tosiaankin meillä Utissa ja sitten taistelusukeltaja koulutusta annetaan Upinniemessä erikoistoimintaosastossa.

TOMMI KANGASMAA:
No pitää olla realisti. Tuollaisiin juttuihin, mitä kuvasit, pitää olla kyllä aika kovassa kunnossa. Mikä on se realistinen kuntovaatimus joko sinne sukeltajakouluun tai teille?

JARI KIELENNIVA:
No ihan realistinen kuntovaatimus on se, että hyvä peruskunto riittää, eli käytännössä kyllä sitten sen koulutuksen aikana se kunto kehittyy. Se on aivan varma, että ei mitään ylivoimaisia urheilijoita voidakaan hakea, eikä ole hakemassakaan, vaan hyvällä peruskunnolla, että jos vaikka hakevalla varusmiehelle se 3000 metriä cooperissa menee helposti, niin se on hyvä lähtökohta. Jos osaa hiihtää, osaa perustaidot hiihdosta ja uinnista, niin se on se taso mikä me mitataan siellä yhden päivän aikana, että on semmoista pohjakuntoa tehdä niitä testejä yhdessä päivässä ja varmistetaan se perustaso, josta sitten voidaan koulutuksen aikana jatkaa. Se kunto kyllä nousee sitten koulutuksen aikana.

TOMMI KANGASMAA:
Teille hakee sinne Uttiin ehkä enemmän hakijoita kuin sinne sukeltajakouluun, mutta jos nyt tämän, mitä ollaan keskusteltu, perusteella ymmärsin, niin samanlaisia erikoisjoukkotaistelijoita koulutetaan molemmissa paikoissa? Voinko samoilla lähtökohdilla hakeutua molempiin paikkoihin?

JARI KIELENNIVA:
No jos lähtökohtia ajattelee, niin meillä on uintitesti tosiaan myös tuonne Uttiin, mutta se ei ole niin massiivisessa roolissa, että tämmöinen tietynlainen uintitausta ja hyvä pohja sille, niin edesauttaa totta kai sinne sukeltajakouluun hakeutumista ja sinne suuntautumista. Mutta tämä fyysinen peruskunto, se taso on varmaan ihan sama vaatimus meillä molemmilla, mutta toisessa ehkä painottuu vähän enemmän tämä vesistökokemus ja sen osaaminen ja hallinta.

TOMMI KANGASMAA:
Onko niin, että hyvä peruskuntoinen ja motivoitunut kelpaa molempiin kouluihin?

JARI KIELENNIVA:
Nimenomaa, että jos intoa riittää, niin voi vaikka itse hakea molempiin valintakokeisiin ja sitten päättää että kumpaa sitten lähtee sen jälkeen.

TOMMI KANGASMAA:
No hyvä. Koulutus kestää vuoden, tämä varusmieskoulutus, tai se on se 11,5 kuukautta varmaankin molemmissa koulutuksissa?

JARI KIELENNIVA:
Kyllä.

TOMMI KANGASMAA: 
Sen jälkeen, mitä sitten tapahtuu, kun haetaan vielä erikoisjoukkosotilaaksi?

JARI KIELENNIVA:
Kyllä sitten on vielä ihan avoin haku tämän varusmieskoulutuksen jälkeen, eli meillä on vielä erikseen valintakokeet tähän Puolustusvoimien erikoisjoukkokoulutukseen. Ja tosiaankin niin sitä haluan kannustaa ja mainostaa, että vaikka ei olisi varusmiehenä käynyt Utissa sitä ensimmäistä vuotta, niin voi silti hakea tässä vaiheessa tähän Puolustusvoimien erikoisjoukkokoulutukseen ja me haluttaisiinkin sitä, että tulisi monipuolisilla taustoilla eri aselajeista varusmieskoulutuksen jälkeen hakijoina meidän valintakokeeseen ja sitten tähän vuoden kestävään sopimussotilaskoulutukseen. Ja sen jälkeen aletaan vasta puhua sitten erikoislääkäreistä, jotka palkataan sitten meidän ammattilaisyksiköihin, joko sinne Uttiin tai Upinniemeen ja sielläkin vielä sitten jatkuu se kouluttautuminen niissä operatiivisissa ryhmissä muutamien vuosien ajan. Tämä koulutusputki on kaiken kaikkiaan, kun sanotaan että lähdetään nollasta ja tullaan sinne valmiiseen erikoisjoukkosotilaaseen, niin sanoisin, että ajallisesti niin se on kaiken kaikkiaan 4-5 vuotta.

TOMMI KANGASMAA:
Tämä oli minulle aikamoinen yllätys, että muista aselaeista, että kovakuntoinen pioneeri tai viestimies voi samalla tavalla hakea, kuin myös Utin käynyt tai Sukin (sukelluskoulun) käynyt. 

JARI KIELENNIVA:
Se on juuri näin ja sitä me haluttaisiin vielä nykyistä enemmän, että monipuolisilla taustoilla eri aselajeista tulisi meille hakijoita sen varusmieskoulutuksen jälkeen, koska se on pelkästään hyväksi, että meilläkin on koulutuksessa eri asioita jo etukäteen omaavia henkilöitä ja he voitaisi sitten jakaa sitä omaa tietoa sitten muille sotilaille siinä sen koulutusvuoden aikana. 

TOMMI KANGASMAA:
Mainitsit itse tuon termin sopimussotilas. Onko niin, että tämä teillä palveleva erikoistaistelija erikoisjoukkotaistelijan termi on sopimussotilas. Avaatko vähän sitä?

JARI KIELENNIVA:
Avaan vielä sen, että nimenomaan sen varusmieskoulutuksen jälkeen palkataan sopimussotilaaksi, joka on siis se vuoden kestävä peruskoulutuskurssi ja sen jälkeen sitten osa heistä palkataan niin kuin aliupseerin tehtävään, joka alkaa ensin viiden vuoden määräaikaisella sopimuksella ja silloin kun päästään tähän aliupseeri vaiheeseen, niin silloin me puhutaan tämmöisestä jo ammattimaisesta erikoisjoukkosotilaasta, joka on siellä meidän erikoisjääkärikomppaniassa palveleva ammattialiupseeri.

TOMMI KANGASMAA:
Ja itse olet esimerkki siitä, että myöskin kadettikoulun käynyt voi edelleen palvella erikoisjoukoissa, että se ei ole hukkaan heitetty maailma, kun menee sinne kadettikouluun.

JARI KIELENNIVA:
Se on totta. Tänä päivänä niin meillä on nyt henkilöitä, jotka ovat ensin ollut vaikka meillä varusmieskoulutuksessa sitten käynyt sen sopimussotilas vuoden ja sen jälkeen sitten hakeutunut kadettikouluun, käynyt siellä sen kadettikoulun loppuun ja sitten palannut sitten meille takaisin Uttiin kadettikoulun jälkeen upseerin tehtävään. Silloin heillä on jo tätä erikoisjoukkopuolen kokemusta ja kadettikoulun kokemus ja silloin he pystyvät sitten tehokkaasti kouluttamaan näitä tietoja taitoja sitten eteenpäin.

TOMMI KANGASMAA:
Mennään tähän loppuvaiheeseen, lyhyesti erikoisjoukkojen tulevaisuuteen. Miten pataljoonan komentajana näet, miten tämä erikoisjoukkomaailma kehittyy?

JARI KIELENNIVA:
Kansainvälisyys on nyt jo tätä päivää ja meidän toimintaa, elikkä me ollaan käyty harjoituksissa ulkomailla, ulkomaalaiset tulee meidän kanssa harjoittelemaan tänne Suomeen ja Pohjoiseen. Ja tässä kansainvälisyydessä, niin siinä on tullut tällainen nimenomaan kansallisen puolustuksen elementti vahvasti mukaan, että se oli tässä aikaisemmin painottunut tämmöiseen kriisinhallinta operaatioihin ja siihen toimintaan, mutta nyt tulevaisuutta on myös tämä pohjoinen ulottuvuus, kansallinen puolustus ja kahdenvälinen tai monenvälinen yhteistoiminta. Niin se on sitä tulevaisuutta ja siinä on meillä annettavaa näille muille.

TOMMI KANGASMAA:
Mitäs teknologian osalta teknologian osalta?

JARI KIELENNIVA:
Erilaiset kyberiin liittyvät kokonaisuudet, miten niitä voidaan liittää tähän meidän vaikuttamiseen, niin se on mielenkiintoinen ala. Totta kai tämä kineettinen vaikuttaminen ihan perinteisillä aseilla, joko sitten niin kuin maasta maahan tai ilmasta maahan, se kyllä säilyy ja totta kai sekin kehittyy, mutta sitten nämä muutkin menetelmät vaikuttavat vastustajan kohteisiin. Siinä on sitä tulevaisuutta ja tähän metsään me tarvitaan niin kuin paljon osaamista ja kehitystyötä edelleenkin tulevaisuudessa.

TOMMI KANGASMAA: 
Palaan takaisin hieman tuohon thinking soldier -ajatteluun ja siihen koulutukseen, kun tulevaisuus tuo teille koko ajan lisää näitä ominaisuuksia. Näetkö että myös erikoisjoukkokoulutuksessa mennään enemmän siihen, että hankitaan yliopistotasoista koulutusta eri aloilta ja näin ollen muutetaan tavallaan sitä koko konseptia vai näetkö, että jossain tulee raja vastaan, että kaikkeen ei pysty?

JARI KIELENNIVA:
Toivottavasti raja ei tule vastaan, että meidän pitää vain pystyä siinä olemaan ketteriä, joustavia, monipuolisia ja nimenomaan tämä meidänkin kansallinen malli, että meillä on reservissä valtavasti semmoista osaamista, nimenomaan vaikka tuolla insinööripuolella, niin otetaan heitä sitten vaikka mukaan kertausharjoitusten kautta ja kehitetään ja mietitään yhdessä asiaa eteenpäin, niin se on meille pikemminkin mahdollisuus ja sitä meidän tulee hyödyntää ja j halutaankin hyödyntää myös sitten jatkossa. Tämä on tätä meidän kokonaisturvallisuuden toimintamalleja, että elinkeinoelämäkin ja kansalaiset niin liittyvät tähän meidän toimintojen suojaamiseen nyt ja tulevaisuudessa hyvin vahvasti.

TOMMI KANGASMAA:
Eli reservillä on iso merkitys.

JARI KIELENNIVA:
Sillä on kyllä me merkitystä ja siellä on sitä tietotaitoa ja sehän on win win- tilanne, että meidän kouluttama kaveri hakee vielä lisää tietoa ja oppia elinkeinoelämän puolelta ja ammentaa siitä sitten edes sen hitusen meille takaisin päin siinä vaiheessa, kun heidän kanssa ollaan näissä kertausharjoituksissa yhdessä, niin se on puolin ja toisin win win.

TOMMI KANGASMAA:
No tähän loppuun kysyisin, että mitäs seuraavat pari työviikkoa sisältää? Taitaa lomakin tulla jo vastaan?

JARI KIELENNIVA:
Kyllä tässä loma häämöttää, mutta tässä on mielenkiintoisia juttuja nyt tulossa vielä, kun on tämä varusmiesten ja nykyisen sopimussotilas kurssin valmistuminen tässä lähellä. Ja tuota menen käymään tuossa valtakunnan rajalla vielä tällä viikolla, meillä on siellä tämmöinen yhteistoimintatilaisuus, elikkä Kaakkois-Suomen rajavartioston komentaja on kutsunut meitä käymään siellä heidän puolella, koska meillä on erikoisrajajääkäreiden ja laskuvarjojääkärien kanssa yhteinen RUK eli reserviupseerikoulutus ja tästä on taas saatu kokemuksia tämän vuoden aikana, niin käydään sitä palautetta sitten läpi silloin, kun käydään tutustumassa tähän valtakunnan rajaan. Se on mielenkiintoinen päivä ja sitten tosiaan tämä varusmiesten ja sopimussotilaiden kotiutuminen on ollut perinteisesti semmoinen paikka missä me ollaan vielä kaukopartion veteraaneja kutsuttu puhumaan niistä viime sotien kokemuksista, ja valitettavasti se ikäpolvi on siinä vaiheessa että, erillinen pataljoona 4:n joukoista, joka meidän perinnejoukko, niin enää yksi veteraani hengissä ja hän asuu Oulussa, mutta nyt vointi ei salli valitettavasti sitä, että hän tulee käymään Utissa ensi viikolla, mutta meillä on muutamia tallenteita näistä keskusteluista ja esitelmästä, niin me näytetään sitten videolta näitä kaukopartioveteraanien kertomuksia meidän kotiutuville varusmiehille ja sitä kautta tuodaan vielä ne kaukopartioveteraanien terveiset kotiutuville varusmiehille esiin ja tämä on hieno asia, että pitkään me ollaan kuultu näitä arvokkaita esitelmiä. Saatu ihan oppia sieltä viime sotien ajoilta ja sitä perinnetyötä halutaan vaalia ja jatkaa myös ensi viikolla, ja sen jälkeen sitten kun nämä hienot tilaisuudet ovat ohi, niin sitten alkaa lyhyt kesäloma ja kesäloman jälkeen jatkuu taas sitten koulutus ja operointi uusissa tehtävissä.

TOMMI KANGASMAA:
Loma on varmasti ansaittu Jari. Kiitoksia kovin paljon, että pääsit tänne!

JARI KIELENNIVA:
Kiitos Tommi!