Radio Kipinän podcast K2 J13 - Pioneerit

TOMMI KANGASMAA:
Tämä on Radio Kipinä - puhetta puolustuksesta ja puolustusvoimista. Minä olen Tommi Kangasmaa ja tänään puhutaan pioneeriaselajista. Vieraana meillä on tänään pioneeriaselajin tarkastaja, eversti Matti Lampinen Maavoimien esikunnasta. Tervetuloa!

MATTI LAMPINEN: Kiitoksia! Mukava olla täällä. 

TOMMI KANGASMAA:
Pioneeri aselajin tarkastaja on tietysti aselajin ykkönen. Minkälainen ura on tähän pioneerien ykköseksi johtanut?

MATTI LAMPINEN: 
No ensinnäkin normaali pioneeri ja muidenkin aselajien tehtävät, eli joukkueen kouluttaja, komppaniassa ollaan taisteltu ja sitten kurssit käyty ja esikunnassa on palveltu pääosin pioneeri tehtävissä, mutta myöskin ulkomailla ollaan oltu kolmessa YK-operaatiossa ja yhdessä EU-operaatiossa ja sotilasedustajana New Yorkissa ja tämä on yks polku tänne. On toki monia polkuja, mutta sanoisin noin kiteytettynä, että se edellyttää kohtuullisen pitkää uraa aselajissa ja nykypäivänä välttämättä on oltava kansainvälistä kokoemusta. 

TOMMI KANGASMAA:
No pioneeriaselaji. Mitä se on, mitä pioneerit tekevät?

MATTI LAMPINEN: 
Pioneeri aselaji on siinä mielessä hieman erityyppinen aselaji verrattuna muihin aselajeihin. Jos tarkastellaan meidän Puolustusvoimien neljää tehtävää eli Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen, kansainvälisen tuen antaminen ja vastaanottaminen sekä osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan, niin meillä löytyy suorituskykyjä kaikkiin näihin tehtäviin. Eli kun puhutaan sotilaallisesta puolustamisesta, niin sinne painottuu nämä meidän pioneeri aselajien keskeisimmäksi toiminnat: suluttaminen, liikkeen edistäminen, suojan edistäminen ja suojelu. Ja sitten kun puhutaan muiden viranomaisten tukemista, niin siellä meillä on sitten kykyjä kuten raivaaminen. Täällä painopisteenä meillä on sodanaikaisten räjähteiden raivaaminen ja sitten ne tietyt suojelukyvyt kansainvälisen tuen antamiseen löytyy meiltä myöskin. Sitten myös osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan: siellä meillä myöskin on joukkoja ollut eli pioneereilla on laaja tehtäväkenttä ja suorituskyky kaikkiin neljään eri tehtävään ja meidän ajallinen ulottuvuus on hieman erityyppinen kuin monilla muilla aselajeilla eli meidän tietyt toiminnot edellyttävät merkittävää valmistelua normaalioloissa, kuten suojan edistäminen, jos puhutaan esimerkiksi linnoittamisesta.

TOMMI KANGASMAA:
No tähänhän liittyy se, mitä maavoimat on jo pitkään kertonut, että ollaan siirtymässä, ja osittain ollaan jo siirrytty, koulutusorganisaatiosta valmiusorganisaatioksi. Eli tämä valmiusasia korostuu teillä jo normaalioloissa voimakkaasti.  Voitko vähän avata sitä valmistelutyötä tähän valmiuteen liittyen? 

MATTI LAMPINEN: 
No joo, jos otetaan nyt nämä meidän valmistelut, aloitetaan vaikka suluttamiseen liittyvistä valmisteluista, niin sehän edellyttää merkittäviä konetöitä ja kun mennään tienpintaa rikkomaan ja asfalttitielle mennään tekemään töitä, niin se edellyttää valmisteluja kiertoteitten osalta ja tässä me tarvitaan sitten muiden viranomaisten tukea, Poliisin ja Traficomin ja Väyläviraston tukea. Ja sitten tietenkin korkeata valmiutta meidän joukoilta, että pystytään tällaiset kohtuullisen suuret työt tekemään lyhyessä ajassa tällä meidän asevelvollisuusjärjestelmässä. Sitten kun mennään suojaedistämiseen ja linnoittamiseen niin se edellyttää vielä merkittävämpää valmistelua, koska meidän järjestelmä on siitä nerokkaasti suunniteltu, että me hyödynnetään siviilipuolen osaamista ja nyt meillä on tiettyjä suuria rakennusfirmoja, jotka sitten poikkeusoloissa eivät rakenna enää kerrostaloja, vaan rupeaa rakentamaan meille linnoitteita ja näin ollen tämä kaikki valmistelutyö, että me pystytään vuorokausiluokassa aloittamaan jokin linnoittamiskohde, siten että esimerkiksi pääkaupunkiseudulta miehet ja koneet suuntaan X tekemään linnoitteita, niin tämä vaatii merkittävää valmistelua. Nämä nyt niin kuin ensimmäisenä esimerkkinä. Liikkeenedistämisen osalta tiettyjen ylityspaikkojen valmistelua ja näihin materiaalin varaamista.

TOMMI KANGASMAA:
Varmaankin on käytössä monenlaisia tapoja sitä valmistelutyötä suunnitella. Maaperä on teille ehkä tärkeä, jonkinlaiset maastotiedot, mutta myös varmaan yhteistyö muiden joukkojen kanssa. Voitko avata vähän tätä? Miten tämä yhteinen suunnittelu ja valmistautuminen sitten tapahtuu?

MATTI LAMPINEN: 
Kaikkihan lähtee siitä, että meillä on tietynlainen uhka. Ollaan mietitty, että mihin varaudutaan ja siitä sitten tehdään operatiivinen suunnitelma. Siitä lähtee sitten jalostumaan meidän tarpeet ja tuet muille aselajeille. Käytännössähän tämä yksinkertaisuudestaan menee siten, että ollaan mietitty, että tietyllä alueella taistellaan ja siellä meidän joukot tarvitsevat esimerkiksi linnoitteita ja näin ollen me sitten tuotetaan ne linnoitteet sinne. Prosessinahan tämä menee siten, että meillä on tietty organisaatio, johon otetaan meidän erinomaisesta järjestelmästä, eli reservistä, ammattitaitoisia, jo päätyönään siviilissä maaperän tutkimusta ja vastaavaa tekeviä henkilöitä, ja ne sijoitetaan tähän meidän organisaatioon, jotka sitten kutsutaan kertausharjoituksiin, vapaaehtoisiin harjoituksiin tekemään meille suunnitelmia näistä linnoitteista. Eli näin ollen meillä on siviilissä se ammattitaito, sitten vaan kutsutaan miehet harjoitukseen, laitetaan vihreät maastopuvut päälle ja kerrotaan, että nyt ei tarvitakaan kerrostaloa, vaan nimenomaan tarvitaan pataljoonan puolustusasema. Sitten miehet hyödyntävät viimeisintä teknologiaa ja se on todella korkeatasoista se tulos ja nämä tulokset sitten taas annetaan niille maanrakennuksen ja rakennuksen ammattilaisille ja he puhuu yhtä kieltä jo tässä vaiheessa, koska se on sitä siviilikieltä, mutta lopputuloksena on vain sotilaskohde. 

TOMMI KANGASMAA:
Voinko siis ajatella niin, että kun reserviläisen komppaniapäällikkö ja joukkueenjohtaja tulee sinne kertausharjoitukseen, menee sinne paikalle, missä hänen kuuluu taistella ja osoittaa, että haluan tähän tukea linnoittamiselle, niin hänellä on pioneeri apuna siinä, joka sanoo ”selvä” tai ” ei ehkä tuohon” tai ”joo juurikin näin”. Onko tällainen tuki heillä olemassa?

MATTI LAMPINEN: 
Juu, juurikin näin. Ja sitten jos ei siellä ole, niin nämä linnoittamisen suunnittelun ammattilaiset periaatteessa pystyy jo katsomaan, että se linnoite tulee semmoiseen kohtaan, että se ei esimerkiksi täyty vedellä ja sitä ei esimerkiksi kalliolle tarvitse heti alkaa tehdä ja heillä on myöskin asiantuntemusta siihen, että miten sitä taistelua mahdollisesti tässä käydään. Eli se on pääosin jo varmaan hyvin mietitty ja sitten kun se rakentaja tulee sinne, niin toivottavasti silloin siellä on se komppanian päällikkö tai pioneeri jo kertomassa sitten viimeiset silaukset. Voisi sanoa, että se on kuitenkin ainakin 80-prosenttisesti varmaan ihan oikealla kohdalla. 

TOMMI KANGASMAA:
Talvitaistelu on toki meille jokapäiväistä kauraa, sitä me ollaan harjoiteltu, mitenkä pioneereille näkyy tämä talven ja routaisen maan vaikutus? Onko meillä jotain erityisosaamista tähän liittyen?

MATTI LAMPINEN: 
Sehän on merkittävää meille. Nyt jos pohjoisessa tarkastellaan tilannetta, niin ensinnäkin se, että liike kanavoituu, jos ei päästä lumisille alueille liikkumaan kalustolla, niin se kanavoituu niihin teihin, jolloin se tavallaan helpottaa meidän työtä, koska me pystytään hyvin sulkemaan ne tiet. Mutta sitten toisaalta taas, jos tarvitsee rakentaa siltoja, mennä ylitse, niin jos siellä on jäätynyt joki, niin siinä on omat haasteensa sitten. Se ei ole ihan sama, mitä välinettä käyttäisi sitten, kun se joki virtaa vapaana. Ja sitten tietenkin routa, mikä vaikeuttaa etenemistä. Eli lähinnä pitää suunnitella paremmin, oikeat välineet kyseisiin olosuhteisiin ja ottaa huomioon tämä aikaviive, mikä tapahtuu, kun on pakkasta. 

TOMMI KANGASMAA:
No tästä päästään sujuvasti tähän aselajitaktiikan suuntaan ja taistelu järjestykseen. Minkälaisissa kokoonpanoissa pioneerit taistelevat?

MATTI LAMPINEN:  
Voidaan sanoa, että periaatteessa meillä on kahdentyyppisiä kokoonpanoja. Meillä on orgaanisia pioneereja, tai orgaanisesti pioneereja, siinä joukossa ketä tuetaan. Jos otetaan esimerkiksi prikaati, niin siellä on pioneeripataljoona ja se on orgaanisesti sen prikaatin alla ja toimii prikaatin komentajan käskyjen mukaisesti ja hänen asiantuntijana on pioneeripäällikkö. Sitten meillä on myöskin erillisiä pioneerin suorituskykyjä, kuten esimerkiksi pioneeripataljoona on tästä hyvä esimerkki. Pioneeripataljoona tekee omalla alueellaan juuri suluttamistehtäviä, sen aluevastuussa olevan joukon taistelusuunnitelman mukaisesti, mutta tämä pioneeripataljoona ei ole orgaanisesti kiinni siinä joukossa samanlaisesti kuin esimerkiksi prikaatissa. Eli tässä on kahden tyyppistä joukkoa. Meillähän jaetaan toiminnallisesti tämä: on taistelutuki, mikä on niitä orgaanisia pioneerijoukkoja ja sitten aluetuki, joka on näitä erillisiä pioneeri- ja suojelujoukkoja.  

TOMMI KANGASMAA:
Voidaanko ajatella tästä pataljoonakokoonpanosta, pilkotaan komppanioita, joukkueita tai jopa ryhmiä joukkojen mukaan toimimaan. Onko siellä taistelevien joukkojen mukana pitkänkin aikaa se tietty ryhmä pioneereja?

MATTI LAMPINEN: 
Se taistelutuen orgaaninen pioneerijoukko voidaan pilkkoa. Esimerkiksi siellä mekanisoidulla pataljoonalla voi olla yksi taistelupioneerikomppania siitä pataljoonasta ja se tukee sen pataljoonan hyökkäystä. Mutta sitten kun mennään tänne aluetuen pioneeripataljoonaan ja sieltä otetaan esimerkiksi pioneerikomppania, niin se tukee tietyllä alueella ja tekee niitä suluttamista tai vastaavia pioneeritehtäviä sen pioneeripataljoonan johdon alaisuudessa eli ei samalla tavalla integroidu siihen pääjoukkoon, mutta tukee sitä kokonaisuutta.
TOMMI KANGASMAA: 
Eli käytännössä, sen verran avaan sitä orgaanista, jos ymmärsin oikein, että meillä tosiaan on joukkueen omia pioneereja ja sitten on näitä aluepioneereja, jotka tulevat ja tekevät jonkin tehtävän ja lähtevät toiseen tehtävään, mutta nämä orgaaniset ovat siellä muiden joukossa.

MATTI LAMPINEN: 
Kyllä juurikin näin.

TOMMI KANGASMAA:
No miten tämä tuki näkyy eri aselajien suhteen? Onko erilaista tukea tykistöstä, viestiaselajia tai jalkaväkeä tai niin edelleen? Onko tässä pioneeritoiminnassa jotakin eroja? 

MATTI LAMPINEN: 
No kyllä on, että jos otetaan tällainen taistelutuen pioneerijoukko, se keskittyy pääosin iskevään osaan, iskevän jalkaväen taistelun tukemiseen. Eli se on se päätehtävä. Sitten kun otetaan aluetuen pioneerit, niin suluttamistehtävät ovat ne keskeisimmät. Sitten annetaan alueellisesti sitä raivaamistukea ja muille aselajeille. Sitten myöskin nämä orgaaniset taistelutulen pioneerit osiltaan vastaan sitten muiden, esimerkiksi tykistön, liikkeen edistämistä, että tykistö pääsee vaihtamaan tuliasemia, jos sinne tulee jotain sirotemiinoja, niin pioneerit tulee alueelle ja raivaa ne. Eli se pitää sitten katsoa vähän tapauskohtaisesti, että onko se sen aluetuen pioneerijoukko, joka tulee sinne ehkä selusta-alueelle raivaamaan tykistön tuliasemia, kun se taistelutykistön pioneeria on siellä kärjessä tukemassa sitä iskevän osan liikkeenedistämistä ja taistelemalla myöskin siellä jalkaväen tapaa. Eli meillä on koulutuksen lähtökohtana se, että kaikki pioneerit ovat lähtökohtaisesti ensin hyviä jalkaväen taistelijoita ja sitten heille koulutetaan nämä erityissuorituskyvyt. 

TONMMI KANGASMAA:
Nyt kun on jo moneen kertaan tullut termejä esille kuten suluttaminen, raivaaminen, liikkeenestämisen muodostaminen. Avataan pikkusen näitä pioneerien perustoimintoja. Lähdetään tuosta suluttamisesta. Mitä suluttaminen meidän Puolustusvoimissa ja pioneeri aselajissa tarkoittaa?

MATTI LAMPINEN: 
Suluttamisella tarkoitetaan sitä, että ensinnäkin pyritään pysäyttämään, ohjaamaan tai hidastamaan hyökkääjää ja aiheuttamaan sille tappiota ja suojataan omaa toimintaa. Tämä käytännössä toteutuu siten, että meidän perus taisteluvälineenä on meidän kaikkien hyvin tuntema telamiina, joka on yksi keskeisin väline, jota meillä on paljon. Sen ympärille ja tähän kokonaisuuteen sitten ruvetaan rakentamaan. Eli sulauttamisella pysäytetään hyökkääjän liikettä ja rakennetaan sulutteita ja näihin käytetään sitten miinoja, esteitä ja panoksia, erinäköisiä toimintoja: siltoja hävitetään, kaivantoja rakennetaan. Tällä saadaan se vihollisen liike pysähtymään.

TOMMIN KANGASMAA:
No kuinka tehokas tällainen sulute on? Voitko antaa jonkin esimerkin? Minkälaisista komponenteista koostuu ja minkälainen laajuus ja sitten voitaisiin pikkuisen käsitellä myös tehoa. Esimerkki sulute?

MATTI LAMPINEN: 
Jos otetaan iso sulute, niin se voi olla mittakaavaltaan se sulutettava alue kilometri kertaa kilometri. Ja sitten sinne sulutettavalle alueella laskennallisesti katsotaan, että minkälaista este-arvoa tavoitellaan ja minkälaista vaikutusta tavoitellaan sillä sulutteella, ja siitä määräytyy sitten ne käyttävät miinamäärät. Ja meillähän erityyppisiä miinoja: meillä ovat nämä telamiinat, sitten on pohjamiinat ja moniherätepanssarimiinat ja sitä tukevat kylki- ja viuhkapanokset. Näistä sitten muodostuu se sulute ja siellä käytetään satoja telamiinoja tai vastaavia.

TOMMI KANGASMAA:
Aika kauan kestää rakentaa tuommoinen sulute?

MATTI LAMPINEN: 
No meillä on suorituskyvyn lähtökohtana, että joukkue rakentaa yhden sulutteen vuorokaudessa ja näitä sitten rakennetaan 2-3 päivää olosuhteista riippuen ja sitten lepuutetaan joukkoja ja sitten taas rakennetaan sama setti. Eli tämän tyyppisellä tahdilla niitä tulee noin laskennallisena keskiarvona.  

TOMMI KANGASMAA:
Eli tämä on siis matemaattinen malli tosiaan mitä te noudatatte tämän sulutteen rakentamisessa?

MATTI LAMPINEN: 
Kyllä eli meillä löytyy matemaattinen malli ja eri tyypin sulutteita riippuen mitä vaikutusta halutaan. 

TOMMI KANGASMAA:
No eroaako tämä jalkaväen suluttamisesta, siis jos ajatellaan että joku kiväärijoukkue laittaa varamiinoitteensa tuohon, että miten se eroaa tästä? Onko samat metodit käytössä vai onko ihan eri asia? 

MATTI LAMPINEN: 
Ne ovat pikkusen eri asioita, että nyt kaikki joukothan tekevät varamiinoitteita ja pioneerit tekee sulutteita. Varamiinoitehan oli se enintään 50 telamiinoja ja siihen käytetään telamiinoja, kun taas pioneereilla on enemmän valikoimaa miinatyypissä ja välineissä.

TOMMI KANGASMAA:
Telamiina on noin kymmenen kiloa räjähdysainetta. Pysäyttääkö telamiina panssarivaunun?  

MATTI LAMPINEN: 
Se pysäyttää, jos se tela osuu siihen telamiinan kohdalle, että tela katkeaa, mutta pitää muistaa, että se vaunu pystyy vielä toimimaan ja tulittamaan ja ampumaan, mutta liike pysähtyy. Ja mehän käytetään myöskin hävityspanoksia myöskin telamiinan tukena, että sitten saadaan vähän reilummat vauriot aikaiseksi. 

TOMMI KANGASMAA:
Mikä on hävityspanos?

MATTI LAMPINEN: 
Hävityspanos on 20 kiloa, joka laitetaan telamiinan alle, eli siinä on noin 30 kiloa räjähdysaineitta.  

TOMMI KANGASMAA:
Siitä lähtee jo paljon isompi paukku. Tuota onko tämä hävityspanoksen idea myös se, että jos vastustaja raivaa omalla raivauspanssarivaunulla tai vastaavaa?

MATTI LAMPINEN: 
Kyllä eli silloin me pyritään ottamaan pois pelistä niitä jyriä ja hidastamaan myöskin sitä hyökkääjän raivaamistoimintaa.

TOMMI KANGASMAA:
No mitenkäs meidän oma raivaaminen? Minkälaista se on? Millä kalustolla ja millä idealla me raivaamme vastustajan sulutteita?

MATTI LAMPINEN: 
No meillä on siis mekaanista raivaamiskykyä, jyriä ja sitten auroja, jotka ovat kiinnitetty taistelupanssarivaunuun. Ja sitten ihan manuaalista raivaamista, perinteistä miinaharavalla ja sitten räjäytysaineella räjäyttää. 

TOIMMI KANGASMAA:
No sitten tämän suluttamisen raivaamisen lisäksi puhutaan liikkeenedistämisestä. Mitä se tarkoittaa pioneerille?

MATTI LAMPINEN: 
Liikkeen edistäminen tarkoittaa ensisijaisesti sitä että, meidän oma hyökkäävä joukko pysähtyy joko vihollisen miinoitteeseen tai hajonneeseen siltaan, niin pioneerit tulevat paikalle ja raivaavat miinoitteen. Vaihtoehtoisesti etsitään kiertotie tai rakennetaan silta siihen hajonneen sillan paikalle ja näin ollen liike jatkuu. Sitten ehkä siellä selusta-alueella se tarkoittaa sitä, että kun vihollinen käyttää kaukovaikutteisia aseita, niin sitten sirotemiinoja raivataan sillä. Eli tämä se käytännössä on. Ja sitten tietenkin joissain tapauksissa voidaan ajatella, että rakennetaan jotain uraa, että pystytään yllättävistä suunnista toimimaan tai pystytään huomattavasti lyhentämään jotakin huoltotietä, mutta että se on nykypäivänä aika harvinaista.

TOMMI KANGASMAA:
Ei kuulosta helpolta, jos mietin, että silta pitäisi rakentaa, niin vaatii ammattitaitoa. Miten tällainen reserviläispioneerijoukko kykenee tähän?

MATTI LAMPINEN: 
Meillähän siis on tähän kärjen liikkeen edistämiseen käytössä panssaroitua siltakalustoa eli tulen alla kyetään rakentamaan kapeiden jokiuomien yli panssaroituja siltoja, eli se onnistuu varsin nopeasti, noin minuuttiluokassa. Mutta sitten tietenkin, kun mennään siihen, että pitää joku selustassa oleva silta palkkisiltakalustolla tai jollain muulla ponttonikalustolla korvata, niin siinä mennään sitten jo vuorokausiluokkaa.

TOMMI KANGASMAA:
Mutta se osataan tehdä? 

MATTI LAMPINEN: 
Osataan. 

TOMMI KANGASMAA:
Eli meidän reserviläispioneerit osaavat sen tehdä. 

MATTI LAMPINEN: 
Kyllä ja meillä on ponttonikalustoa ja palkkisiltakalustoa, ja se on kohtuullisen yksinkertaista rakentaa, kun alkuun pääsee.

TOMMI KANGASMAA:
No sitten mainitsit suoja-asemat ja niiden rakentamisen. Mitä tämä pioneereille tarkoittaa?

MATTI LAMPINEN: 
Käytännössä pioneerin vastuulla on siis suojan edistäminen, josta normaalisti parhaiten kaikki muistaa sen, että rakennetaan linnoitteita eli se taistelijaparin potero on varmaan se, mikä kaikilla tulee ensimmäisenä mieleen. Ja sitten tulee tietenkin korsuratkaisut. Ja näihin me ollaan kehitetty erityyppisiä rakenteita: on puurakenteita, kevytrakenteita ja betonirakenteita. Ja tämä on sitten meidän vastuulla. Ja kuten sanoin tuossa alussa, niin rakentamistyön tekee meille sitten siviiliyritykset. Eli siellä konekalustoa, meillä ei ole semmoisia konekalusto määriä mitä tarvitaan ja he ovat ammattilaisia siinä.  Ja tämä perustuu sitten ennalta laadittuihin suunnitelmiin ja sopimuksiin, että kyetään homma toteuttamaan. 

TOMMI KANGASMAA:
Nämä kevytrakenteet ovat sitten ehkä sellaisia, joita nämä pioneerit nopeasti itse voivat pystyttää tai joukot? Minkälaisia nämä ovat?

MATTI LAMPINEN: 
Nämä ovat periaatteessa hyvin yksinkertaisia eli on laudasta tehtyjä tällaisia suorakulmioita, joita sitten asetellaan tietyllä tavalla päällekkäin ja näistä se muodostuu sitten. Eli hyvin yksinkertaisia ja kevytrakenteisia, joita joukot pystyvät itsekin tekemään, jos on pienikin konetuki, joka kaivaa kuopan ja laittaa maat päälle, niin se on nopeasti tehty. Suoja-arvo ei ole tietenkään samanlainen, jos verrataan johonkin betonirakenteiseen linnoitteeseen, eikä myöskään se, että kuinka kauan se siellä maastossa sitten kestää. Mutta on varsin toimiva ja nykypäivänä hyvä väline, koska sitä pystytään tuottamaan merkittäviä määriä nopeasti ja sitten käsityövoimilla pystytään asentamaan maastoon. Ja nykypäivän kokemukset osoittavat sen, että jos jää paikalleen, niin vain suojassa on mahdollisuus selviytyä, eli hyvin nopeasti on epäsuoraa tulta, kun on ryhmitys paikannettu jolloin välineellä, esimerkiksi dronella, ja sen jälkeen on hyvin nopeasti mahdollisuus siihen, että epäsuoraa tulta käytetään alueelle ja jos joukko ei ole suojautunut, niin tappiot ovat merkittävät. 

TOMMI KANGASMAA:
Eli suoja-arvoista puhuit. Tähän liittyen, miten me tutkimme näitä suoja-arvoja, mistä tiedätte, että tuo korsu on riittävä?

MATTI LAMPINEN: 
No meillä logistiikkalaitoksen esikuntaan tekee hyvää työtä ja siellä meidän pioneerit tekevät hyvää työtä näiden suoja-asemien kehittämiseen liittyen. Myöskin meidän omat tutkijat ovat meidän tukena maavoimista, tekee hyvää tutkimustyötä ja sitten me kokeillaan. Mennään ampumakenttä alueelle, laitetaan suojaa-asema pystyyn ja sitten vaikutetaan siihen erinäköisillä aseilla ja sitten katsotaan, että kestääkö vai eikö kestä. Eli hyvin käytännönläheistä toimintaa.

TOMMI KANGASMAA:
No niin. No mennään sinne koulutuksen puolelle, koska nyt tässä on ollut paljon aiheita, jotka vaativat hyvin erityistä osaamista. Mennään siihen, että koska meillä on reserviläisarmeija ja pioneereja koulutetaan eri joukko-osastoissa. Missä pioneereja koulutetaan?

MATTI LAMPINEN: 
Meillä pioneereja koulutetaan Kainuun prikaatissa, Karjalan prikaatissa, Porin prikaatissa ja Panssariprikaatissa. Maavoimissa näissä paikoissa. Merivoimissa koulutetaan Uudenmaan prikaatissa. Me tullaan aloittamaan pioneerikoulutus myöskin tuolla Jääkäriprikaatissa tänä kesänä ja todennäköisesti aloitamme myöskin pioneerikoulutuksen Kaartin jääkärirykmentissä ensi kesänä. Sitten tietenkin pioneerikoulu Lappeenrannassa kouluttaa meidän henkilöstöä.

TOMMI KANGASMAA:
Ovatko kaikki pioneerikoulut samanlaisia vai onko näissä koulutuksissa eroja?

MATTI LAMPINEN: 
Niin kuin sanotaan, niin pioneerit ovat tyypiltään toiminnan miehiä, eli tekoja puheiden ohella on se meidän motto ja tuota ehkä pioneeri aselajiin hakeutuvat sellaiset henkilöt ja varusmiehet, jotka haluavat tekemistä ja monipuolista palvelusta ja pääsee räjäyttämään. Se meidän aselajin leimaa antava juttu on se, että me ollaan tekijämiehiä ja yleensä, kun joku tehtävä annetaan, niin hoidetaan se homma enempää miettimättä, että kuinka järkevää se oli.

TOMMI KANGASMAA:
No kun te olette tekijämiehiä ja -naisia, niin jos olen 17- tai 18-vuotias mies tai nainen ja mietin aselajivalintaa ja pioneeriaselaji kiinnostaa. Mitä minulla on lupa odottaa, kun pääsen pioneerikoulutukseen? Saanko konekoulutusta? Puhuit räjäyttämiskoulutuksesta, niin voitko vähän avata tätä?

MATTI LAMPINEN: 
Kaikkihan saa peruskoulutuskaudella taistelijan peruskoulutuksen, mutta meille se tarkoittaa myös sitä, että me jatketaan sitä taistelijan peruskoulutusta siten, että kaikkien ensisijaisesti pitää olla hyviä perustaistelijoita, jotta säilyy hengissä taistelukentillä ja sen jälkeen me aletaan sitten kouluttaa, riippuen palveluspaikasta, suluttamista, miinojen asentamista, räjäyttämistä ja sitten erityyppisiä raivaamiseen liittyviä asioita, suojan edistämiseen liittyviä asioita. Niin kuin sanoin, niin tämä on hyvin laaja-alainen toimintakenttä, mutta meidän toiminta lähtee rakentumaan siitä, että jos joukko menee suluttamaan, niin sen pitää ensisijaisesti osata suojata omaa toimintaansa. Eli osaa toimia yksittäisenä taistelijana tilanteessa kuin tilanteessa ja sen lisäksi hän tekee meidän aselajin vaatimia juttuja. 

TOMMI KANGASMAA:
No jos tämä on sellainen hands on: ruudin ja mullan makuinen tietyllä tavalla. Onko siellä moottorisahat kädessä ja opetetaan käyttämään työkoneita?

MATTI LAMPINEN: 
Siellä on moottorisahat käsissä, porakoneet, vasarat, lapiot ja hakut. Välillä siellä on kädessä raskas kaivuri, välillä puolestaan raskas siltapanssarivaunu. Välillä siellä on panssarivaunu, joka on jyrillä tai auralla varustettu. Eli monenlaista siihen käteen osuu, kun tulee pioneeri aselajiin.

TOMMI KANGASMAA:
Eli teitä ei haittaa, että siellä on valmiiksi osaamista näissä hommissa. Opettelevatko pioneerit kaatamana puita ja räjäyttämään niitä?

MATTI LAMPINEN:
Kyllä. Eli vielä opetellaan räjäyttämään puita ja kaatamaan niitä. Kuten toit esille, niin pyritään hyödyntämään myöskin siten, että kun siviilissä on se poika, joka tulee sieltä isän maasiirtofirmasta palvelukseen, niin me mielellään otetaan mies sitten palvelukseen konekuskiksi ja hän siellä sitten ajaa uudenkarheaa kaivuria ja tekee hommia. Meillä on hyvät kokemukset tästä, että siellä on todella innokkaita ja ammattitaitoisia varusmiehiä. Normaalisti kun se vänkärinä ollut nuori saa usein sen huonoimman koneen sieltä firmasta niin meille kun se tulee, niin se saa todella toimivan ja hyvän koneen. Niitä miehiä pitää enemmän rauhoitella, että ne lopettavat ne hommat ajoissa.

TOMMI KANGASMAA:
No, kun puhutaan räjäyttämisestä, mikä on tietysti mielenkiintoinen aihe pioneeritoimintaan liittyen, mennään vaikka siltoihin. Onko kaikissa asuomalaisissa silloissa tällainen panoskammio, mihin pioneeri voi hävityspanoksensa pistää ja laittaa tuulemaan?

MATTI LAMPINEN: 
Kyllä. Tämä on meillä ollut tämän järjestelmän hienous, että me olemme pystyneet hyvin tekemään yhteistoimintaa siviiliviranomaisten kanssa ja kun tämä meidän järjestelmä perustuu tähän asevelvollisuusarmeijaan, niin tässä on tällainen yhteen hiileen puhaltamisen henki ja kaikki ymmärtävät miksi tällaisia tarvitaan. Kun tuolla ajelee, niin voi katsella siltoja. Siellä näkyy tiettyjä koukkuja ja näitä sitten hyödynnetään ja nämä ovat sitä varten.

TOMMI KANGASMAA:
Mitä tapahtuu, kun se hävityspanos räjähtää tällaiselle sillalle? Miten se oikeasti tuhoutuu? Hajoaako palasiksi vai putoaako maahan?

MATTI LAMPINEN: 
Se käytännössä pyritään vähintäänkin saamaan sellaisen vaikutuksen, että sillan kansi katkeaa siitä, eikä siihen pysty hirveän helposti laittamaan panssaroitua siltaa päälle. Eli me olemme miettineet, että minkä tyyppistä kalustoa sen korjaamiseen tarvitaan ja sen perusteella ollaan sitten mietitty tämä räjäyttäminen. Lähtökohtana on kuitenkin se, että mitä enemmän siitä lähtee niin sen parempi. 

TOMMI KANGASMAA:
Sen perusteella mitä olet sanonut, on myöskin selvää, että pioneerit ovat miinojen asiantuntijoita. Opettelevatko pioneerit myös tällaisia tilapäismiinoja tai -räjähteitä, teiden reunoilla olevia kaiteita räjäyttämään?

MATTI LAMPINEN: 
Hyvin vähän. Se tulee varmaankin joissain miinoihin liittyvillä oppitunneilla esille, että voidaan käyttää tietyissä tapauksissa tämän tyyppisiä välieitä. Mutta me pyrimme siihen, että on toimivat ja hyvät välineet siihen hommaan ja tehtävään. Sitten kun mennään näihin tilapäisvälineisiin ja viiksilankavirityksiin, niin sitten on jotakin mennyt pahasti pieleen. Mutta kykyä on innovointiin ja tämän tyyppiseen toimintaan, mutta se ei ole meidän päämenetelmä, vaan tilapäisväline.

TOMMI KANGASMAA:
Hyvä. No entä rakentaminen, minkälaista rakentamiskoulutusta pioneeri saa palveluksessa?

MATTI LAMPINEN: 
Se on pääosin tähän linnoittamiseen liittyvää koulutusta. Sitten saattaa olla tiettyjä projekteja, jossa tuetaan esimerkiksi palkkisiltakaluston rakentamista tai kunnostetaan jotakin siltaa, niin meiltä saatetaan pyytää tukea siihen. Sitten miehet menevät ja rakentaa sen sillan ja saa hyvää koulutusta toivottavasti. 

TOMMI KANGASMAA:
Entä raivaaminen? Minkälaista koulutusta raivaamisesta peruspioneerikoulutuksessa saa?

MATTI LAMPINEN: 
Se on varmaankin aika pitkälle siihen sirotemiinoitteiden raivaamiseen liittyvää. Lisäksi tietenkin putkiraivaajalla mennään miinoitteen läpi eli se on varmaan hyvin tunnettu muissakin aselajeissa ja jalkaväessä etenkin, kun jalkaväelle tehdään aukkoa. Sitten on tietysti tietty määrä henkilöstöä, jotka saa koulutuksen näille meidän mekaanisille raivaajille.

TOMMI KANGASMAA:
Pääseekö pioneeri räjäyttämään tällaisen oikein kovan putkiraivaajan palveluksensa aikana?

MATTI LAMPINEN: 
Minä olen antanut meidän pataljoonan komentajille velvoitteen, että jokaisen pioneerin, joka palvelee pioneeriaselajissa, pitää päästä räjäyttämään kova miina taikka panos tai putkiraivaaja. Jos mies ei ole tätä päässyt tekemään, niin sitten kaikki ei ole mennyt ihan antamieni vaatimusten mukaisesti. 

TOMMI KANGASMAA:
Se on hyvä tavoite. Miten vapaaehtoinen kenttä liittyy tähän pioneerikoulutukseen? Olen ymmärtänyt, että myös siellä on jotakin uutta tiedossa?

MATTI LAMPINEN: 
Meillä on siis vahva kiltatoiminta, joka on vapaaehtoisen toiminnan peruste. Siellä tehdään merkittävää työtä, mutta haaste siellä alkaa tällä hetkellä olla se, että meillä killan henkilöstö rupeaa ikääntymään. Tämän olen itse huomannut, kun olen siellä kiertänyt ja nyt on käynnistänyt kehittämistyön, jossa mietitään sillä tavalla, että myöskin killoille tulisi tällainen tietty vastuualue siitä koulutuksesta ja jokainen kilta saa oman tuki joukkoyksikkönsä ja saa sieltä tietoa. Tämä joukkoyksikkö, tämä kilta ja sitten meidän vapaaehtoisen maanpuolustuksen kenttä organisoivat tämän koulutuksen siten, että sillä saavutetaan tiettyjä operatiivisia tavoitteita. Eli pyritään tällaisen operatiivisen suorituskyvyn kehittämisen ympärille rakentamaan myös tällainen vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus meidän näkökulmasta. Tätä kautta pyritään saamaan nuoria sitten enemmän mukaan tähän toimintaan, kun kilta näyttäytyy tietyssä ja vähän toisen tyyppisessä valossa. Pyritään myöskin panostamaan siihen, että meidän varusmiehille kerrotaan, mitä tämä meidän vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus on, mitä se tarjoaa ja näin ollen jo saamaan jo varusmiespalveluksen aikana kipinä, että he myöhemmin tulevat koulutukseen. Koulutuksen sisältö pitää olla sellaista, että se on mielenkiintoista ja että se on hyvin järjestetty ja koska tässä kilpaillaan tavallaan myös siitä vapaa-ajasta, että meneekö henkilöt pelaamaan golfia vai menevätkö he johonkin sotilaalliseen koulutukseen ja jos se sotilaallinen koulutus tarkoittaa sitä, että sinne mennään ja ensin odotellaan 2-3 tuntia sitä, että saadaan varusteen, niin se ei toimi näin. Sen pitää olla hyvin suunniteltu ja mietitty, minkä lisäksi sen pitää olla mielekästä ja tuoda uusia välineitä ja kertoa mitä siinä tapahtuu. Koulutuksen jälkeen pitää kokea, että tämä oli hyvä koulutus, näki vanhoja tuttuja ja että osallistuja saa merkittävää tietotaitoa, joka auttaa sodanajan tehtävässä. 

TOMMI KANGASMAA:
Voiko kranaatinheitinmies sanoa, että haluan oppia pioneeritaitoja ja mennä tällaiseen vapaaehtoisena?

MATTI LAMPINEN: 
Kyllä. 

TOMMI KANGASMAA:
Eli se on avoin myös heille.

MATTI LAMPINEN: 
Kyllä. Periaatteessa meillä painopiste on pioneeriaselajin ja pioneerikoulutuksen saaneissa miehissä, mutta me emme ole sulkeneet ovia niiltä, jotka haluavat tulla oppimaan. Mutta painopiste on selkeästi pioneerikoulutuksen saaneissa miehissä. 

TOMMI KANGHASMAA:
Te teette myös yhteistyötä muiden viranomaisten, erityisesti Poliisin kanssa. Näissä ilmeisesti henkilökunta on pääroolissa. Voitko vähän avata, että minkälaista osaamista te tuotte tähän suomalaisten normaaliolojen turvallisuuteen?

MATTI LAMPINEN: 
Ehkä merkittävimpänä tässä näyttäytyy sodanaikaisten räjähteiden raivaaminen. Eli poliisi kun löytää jonkin epäillyn välineen, joka mahdollisesti on räjähde, niin meiltä menee asiantuntija katsomaan, mikä se on. Jos se on sodanaikainen räjähde, niin sen raivaaminen on Puolustusvoimille kuuluvaa tehtävää ja meiltä miehet sitten hoitavat sen. Sitten jos mennään vaativampiin tukitehtäviin, jos ollaan tukemassa esimerkiksi Poliisia, niin tiettyjen kokousten järjestämisten yhteydessä, niin silloin puhutaan, että meillä on kykyä vaativampienkin raivaustehtävien suorittamiseen. Mahdollisesti myös suojelun puolella löytyy kykyä vaativiin suojelutehtäviin. Eli tämä on siinä mielessä ihan järkevää, että meillä on välineitä siihen ja miksi niitä ei sitten käytettäisi normaalioloissa yhteiskunnan toimintojen tukemiseen. Tässä on myöskin sellainen veteen piirretty viiva, että se meidän tarve näiden välineiden käytölle pitää lähteä sieltä poikkeusolojen tarpeesta.  

TOMMI KANGASMAA:
No montako tällaista raivaustehtävää pioneerit tekevät?

MATTI LAMPINEN: 
Meillä on noin, riippuen vähän vuodesta, 500-600 raivaustehtävää.

TOMMI KANGASMAA:
Se on aika paljon. Löytyykö teiltä sitten joka tehtävään henkilöstöä vai joudutteko te sanomaan myös, että ei ole.

MATTI LAMPINEN: 
Pääosin pyritään tekemään kaikki nämä tehtävät, mutta aina jos pyyntö tulee esimerkiksi viikonloppuna ja se on eri kiireinen, niin silloin se saatetaan siirtää niin, että se toteutetaan vasta virka-aikana. 

TOMMI KANGASMAA:
Mitä tällaiselle räjähteelle tapahtuu, kun se löytyy vaikkapa tuollaisen omakotitalon pihalta ja sitten pioneerit tulevat paikalle. Voitko lyhyesti kuvata, että miten se sieltä häviää ja mitä sille tehdään? 

MATTI LAMPINEN: 
No se tietenkin tunnistetaan. Meillä on järjestelmät, joilla ne saadaan tunnistettua. Kun se on tunnistettu, niin tiedetään, että kuinka vaarallinen se on ja jos se ei ole vaarallinen, niin se voidaan asianmukaisesti siirtää meidän ampumakenttäalueelle ja raivataan sitten siellä turvallisissa olosuhteissa. Jos on kyseessä sellainen, että sitä ei voida siirtää, niin poliisi eristää ja tyhjentää alueen ja suojaan sen. Sitten tehdään se vaarattomaksi siinä paikalla, mistä se löydettiin ja siihen on erinäköisiä menetelmiä.

TOMMI KANGASMAA:
Voitko vähän avata niitä menetelmiä?

MATTI LAMPINEN: 
Niitä menetelmiä on se, että sitä ei välttämättä tarvitse räjäyttää siinä paikalla, vaan se voidaan esimerkiksi rikkoa, tehdä vaarattomaksi niin, että se sytytin ei toimi siinä ja näin ollen se ei räjähdä.

TOMMI KANGASMAA:
Onko tällaisella osaamisella käyttöä tuolla kansainvälisellä kentällä? 

MATTI LAMPINEN: 
Kyllä. Eli meillä on kykyjä osallistua myös kansainvälisiin operaatioihin. Tietenkin nämä tarkastellaan meidän poliittisessa johdossa, mutta meiltä löytyy pioneeriaselajista kykyä kansainvälisiin operaatioihin. 
TOMMI KANGASMAA:
No mennään tuonne pioneeriaselajin tulevaisuuteen. Miltä pioneeriaselaji näyttää tuossa seuraavan 10-15-vuoden aikana ja onko teille tulossa uusia teknologioita käyttöön?

MATTI LAMPINEN: 
Niin kuin sanoin, niin se mekaaninen suluttaminen ja sen kehittäminen ovat meillä keskeisimpiä asioita. Myöskin liikkeenestämiseen liittyen on tiettyjä suorituskykyjä mitä me tarvitaan. Suluttamiseen liittyen me kehitetään myöskin välineitä. Voidaan sanoa, että me olemme suluttamisen suurvalta Euroopassa meidän välineistön ja henkilökunnan osalta, koska me olemme ylläpitäneet tätä suluttamisen taitoa. Meiltä tullaan hakemaan oppia, mutta me ei tulla jäämään tähän. Me halutaan myös pysyä tässä kärkipäässä. Eli siinä on suluttamisen osalta se tulevaisuus. Ja tietenkin teknologia mahdollistaa paljon, tutkitaan dronen käyttöä erinäköisissä pioneeritiedustelutehtävissä, suojelutiedustelutehtävissä, miinoitteen paikallistamisessa ja dokumentoimisessa. Tämä teknologian hyödyntäminen on meillä mietintömyssyssä, mutta tässä pitää muistaa, että meillä on asevelvollisuusarmeija ja on hyvä olla tiettyjä yksinkertaisia välineitä, kuten telamiinat, joilla kaikkien aselajien ryhmät voivat rakentaa varamiinoitteita. Kun meillä on hyvin yksinkertainen väline, joka kuitenkin aiheuttaa hyökkääjälle vaikutusta, on vähän elektroniikkaa ja toimii erinäköisissä sääolosuhteissa eli tässä pitää olla tietynnäköinen balanssi siinä, kuinka paljon on high-tech ja kuinka paljon on low-tech. 

TOMMI KANGASMAA:
Miten tuo mahdollinen vastustajan teknologia? Tuottaako se teille päänvaivaa? Onko maailmalla kehitteillä asioita, joilla miinat löydetään paremmin tai jotakin tämän tyyppistä, joka haastaa teidän aselajia?

MATTI LAMPINEN: 
Tämän tyyppisiä ratkaisuja on kehitteillä, mutta hintakin on aina tässä yksi kysymys ja kuinka paljon niitä on. Ja vaikka se miina löydetäänkin, joudutaan raivaamaan ja siihen menee aikaa, niin näin ollen se hyökkääjän liike on pysähtynyt. Elli tälläkin menetelmällä ollaan saatu tietty tavoite aikaiseksi eli hyökkääjän liike on pysähtynyt, vaikka ei ehkä tuoteta tappiota juuri siinä yksittäisessä paikassa, mutta kaikkialla ei myöskään ole näitä high-tech välineitä käytössä. Suluttamisen osalta voi sanoa sen, että määräkin on laatua.

TOMMI KANGASMAA:
Eli luotatte siihen, että mitään taikatemppua ei ole, millä teidän työnne nollataan?

MATTI LAMPINEN: 
Ei ole taikatemppuja tässä asiassa. Sillä on vain vaikutusta, kun näitä paljon puhuttaja telamiinoja asennetaan, niin sillä on konkreettista vaikutusta. 

TOMMI KANGASMAA:
Ja niitä joukot suojaavat. Mennään lopuksi siihen, että miltä näyttää pioneeritarkastajan kaksi seuraavaa työviikkoa?

MATTI LAMPINEN: 
Tästä huomenna aamulla olen lähdössä Viron suuntaan kolmipäiväiseen kokoukseen. Ensi viikolla on yhden yrityksen tapaaminen alkuviikosta ja loppuviikosta ruotsalaiset tulevat harjoitukseen Karjalan prikaatiin, olen siellä ruotsalaisen kollegan kanssa katsomassa, että miten meidän ja ruotsalaisten joukot taistelevat. Seuraavalla viikolla lähden sitten Eurooppaan yhteen kokoukseen ja olen siellä sitten maanantaista perjantaihin. Sen jälkeen on taas tutkimukseen liittyvää tutkimusryhmää ja sitten taitaakin olla kesälomat edessä.

TOMMI KANGASMAA:
Kiirettä siis pitää. Suuret kiitokset haastattelusta!

MATTI LAMPINEN: 
Kiitoksia.