K2 J11 Sotilastiedustelu

HELENA IMMONEN:
Tämä on Radio Kipinä - puhetta puolustuksesta ja puolustusvoimista. Min olen Helena Immonen ja tänään puhutaan Suomen sotilastiedustelusta. Vieraana meillä on puolustusvoimien tiedustelupäällikkö kenraalimajuri Harri Ohra-Aho. Tervetuloa!
HARRI OHRA-AHO:
Kiitos!
HELENA IMMONEN:
Sotilastiedustelu on tietysti ollut paljon keskustelussa uusien lakien myötä, mutta ei mennä ihan vielä niihin, vaan mennään aluksi sinun uraasi. Eli olet toiminut sotilastiedustelun parissa runsaat 15 vuotta nyt sotilasurasi aikana. Miten alun perin päädyit tiedustelupuolelle? 
HARRI OHRA-AHO:
Tiedustelutoimiala on aina kiinnostanut ihan nuoresta upseerista lähtien. Silloin jo alussa seurasin turvallisuusympäristön kehitystä ja myöskin matkan varrella olen opiskellut erilaisia kieliä, jotka ovat sitten mahdollistaneet tätä hommaa eteenpäin. Päivääkään ei ole tarvinnut katua. 
HELENA IMMONEN:
Mitä työhösi kuuluu tiedustelun parissa esimerkiksi nykyisessä tehtävässäsi?
HARRI OHRA-AHO:
Tietysti kun toimii tiedustelupäällikkönä, niin johtotehtävät. Tärkeintä on se, että tukee mahdollisimman paljon alaisiaan heidän toiminnassaan sillä tavalla, että mahdollistaa heidän toimintansa maksimaalisesti ja sitten tuolla asiakaspinnassa toimin analyysin ja viestin viejänä tuonne ylöspäin.
HELENA IMMONEN:
Sotilastiedustelu on suurelle yleisölle sisällöltään hieman pimennossa ja se on tietysti tarkoituskin, mutta mitä sotilastiedustelu itsessään tarkoittaa ja mikä sen tehtävä on?
HARRI OHRA-AHO:
Lyhyesti sanottuna sotilastiedustelun tehtävänä on seurata turvallisuusympäristön kehitystä laajasti ymmärtäen. Siihen liittyy globaali seuranta ja lähialueiden seuranta eri tasoilla. Eri tasoja ovat taktinen, operatiivinen ja strateginen taso. Lisäksi pitää nimenomaa nämä asiakkaat, joilla tarkoitan valtion ylintä johtoa, keskeiset ministeriön johdot, myöskin ministerit ja virkamiehet sekä puolustusvoimien ylin johto tietenkin. Sitten eri tasoilla, puolustushaarojen komentajat ja kaikki muut operatiiviset johtajat. Eli heillä täytyy olla selkeä tilannekuva siitä, mitä valtion lähialueilla tapahtuu ja tarvittaessa Suomen strateginen tehtävä on antaa ennakkovaroitus, joka on kytköksissä koko meidän valmiuteemme. Milloin pitää valmiutta kohottaa ja milloin sitä pitää laskea. 
HELENA IMMONEN:
No tähän kokonaisuuteen tietysti liittyy monia yksityiskohtia ja viime vuosina on puhuttu myös paljon sodankäynnin muuttumisesta. Varsinkin teknologinen kehitys, miten se vaikuttaa, puhutaan kyberistä ja lennokeista. Mutta minkälaisia muutokset ovat olleet sotilastiedustelun alalla, sanotaanko, että viimeisen 20 vuoden aikana?
HARRI OHRA-AHO:
Teknologisessa kehityksessä voidaan katsoa kahdesta suunnasta tätä toimintaa. Omalta osaltaan se turvallisuusympäristössä vahvistaa tiettyjä uhkakuvia ja uhkamalleja, millä tavalla Suomea vastaan voidaan toimia teknologisen kehityksen kautta. Toisaalta se myöskin mahdollistaa. Kun ajatellaan datan äärimmäisen suurta kasvua, puhutaan big datasta, millä tavalla big dataa pystytään hallitsemaan. Toisaalta myöskin tekoälyn kypsyyden kehittymistä esimerkiksi koneoppimisen kautta voimme paremmin ja nopeammin saada kerätystä tiedosta prosessoitua sellaista aineista, jonka sitten analyytikon on parempi toteuttaa, näin esimerkkinä. 
HELENA IMMONEN:
Miten esimerkiksi toimintaympäristön muutokset, jos puhutaan Suomen lähiympäristöstä, ovatko nämä muutokset vaikuttaneet jotenkin sotilastiedusteluun?

HARRI OHRA-AHO:
Totta kai tässä jos katsotaan, niin yleensäkin on tapahtunut tällainen geopolitiikan paluu, joka tarkoittaa sitä, että suuret valtiot ovat nostaneet päätään ja tällainen moninapainen maailmanjärjestys on syntymässä tällaisen yhteisesti sovitun maailmanjärjestyksen tilalle. Ja siihen geopolitiikkaan on tullut tällaisia lisämausteita, jotka liittyvät nimenomaantällaiseen teknologiseen kehittymiseen. Sekä informaation hyväksikäyttöä, että kybervaikuttamista. Ja näiden kombinaatio on se, jota pyritään entistä paremmin analysoimaan myöskin tiedustelutoimialalla. 

HELENA IMMONEN:
Vaikka teknologia on kehittynyt ja se tuo, niin kun sanoit, uusia uhkia, mutta myös mahdollisuuksia, niin miten perinteiset tiedustelumenetelmät. Ovatko ne kadonneet minnekään?
HARRI OHRA-AHO:
Eivät ne ole kadonneet minnekään. Näin leikkisästihän voidaan sanoa, että tiedusteluhan on toiseksi vanhin ammatti maailmassa ja kaikki ne mitä ollaan aikaisemmin tehty, on hiukan ehkä muuttanut muotoaan, mutta sama peruselementti siellä säilyy. 
HELENA IMMONEN:
No millaisia eri tapoja on sotilastiedustelulla kerätä tietoja? Jos puhutaan nyt esimerkiksi lakien myötä tietoliikennetiedustelusta, on henkilötiedustelua, on signaalitiedustelua. Pystytkö kertomaan hieman, että mistä näistä on kyse?
HARRI OHRA-AHO:
Kyllä. Jos ajatellaan näitä keräystapoja, niin perinteisestihän tämä ympäristöä jaetaan siten, että meillä on todellakin tämä signaalitiedustelu, joka jakaantuu vielä erikseen kuuntelu- ja elektroniseen tiedusteluun. Ja tämä on perinteinen, Suomessahan perustettiin radiosignaalitiedustelu vuonna 1927 eli meillä on erittäin suuret perinteet ja erittäin hyvä osaaminen myöskin siinä. Itseasiassa tämä tietoverkkotiedustelu on jatkumo tälle signaalitiedustelulle. Tämän lisäksi on kuvatiedustelu, eli imagery itelligence IMINT, jolla sitten eri sensoreilla, satelliiteista, lentävistä järjestelmistä ja jopa ihan maanpäällä järjestelmistä otetaan kuvia ja sitä kutsutaan kuvaustiedusteluksi kokonaisuudessaan. Sitten laajempi merkitys tälle IMINT:lle on tällainen niin sanottu GEOINT, joka on paikka- ja olosuhdetiedot, jotka lisätään sitten tähän kuvaustiedusteluun. Sitten mihinkään tietystikään ei ole kadonnut avointen lähteiden, julkisten lähteiden osuus, eli niin sanottu open source intelligence. Ja itseasiassa se muodostaa leijonan osan tiedon hankinnasta. Haasteeksi on sitten tullut avointen lähteiden tiedustelussa se, että miten paikkaansa pitäviä ne ovat. Ja sen takia tarvitaan näitä salaisia tiedonhankintakeinoja, joihin liittyy sitten SIGINT ja osittain tämä kuvaustiedustelukin, ja niin edelleen, jotka passiivisesti keräävät sitten tätä tietoa. Eli tässä on se ryhmä, joka perinteisesti muodostaa tällaisen keräyspinnan. Ja nämä uudet tiedustelulait todellakin tuovat mahdollisuuden tietoverkkotiedusteluun, joka sitten jakaantuu kahtia eli tietojärjestelmätiedusteluun ja tietoliikennetiedusteluun. Tämä viimeksi mainittu on herättänyt keskustelua muun muassa yksityisyyden suojaan liittyen, mutta siitä kenties puhumme hieman myöhemmin. Ja sitten on vielä yksi, joka on jo muinaisista ajoista ollut erittäin tärkeää eli henkilötiedustelu. Meillähän on tällainen diplomaattinen henkilötiedusteluverkosto maailmalla, jotka ovat puolustusasiamiehet eli he toimivat omissa asemamaissaan ja keskustelevat henkilöiden kanssa avoimesti ympärimaailmaa. Mutta tämä toinen puoli on tämä salainen henkilötiedustelu, jonka tämä uusi lainsäädäntö nyt mahdollistaa.
HELENA IMMONEN:
Nyt kun puhutaan näin hyvin erityyppisistä tiedonkeruu menetelmistä, niin voisin kuvitella, että aika kriittiseen osaan tulee se, että miten nämä tiedot osataan yhdistää monesta erilaisesta tavasta kerätä tietoa, koostaa siitä yhteisnäkemys.
HARRI OHRA-AHO:
Juuri näin. Koska dataa tulee eri lähteistä, niin siinä on se mahdollisuus teknologisessa kehityksessä, että me voimme sitä myöskin hyödyntää paremmin. Etenkin mitä signaaliympäristöstä ja myöskin kuvausympäristöstä kerätään, niin sitä dataa on todella paljon ja entistä tärkeämmäksi tulee se seulonta ja prosessointi, ennen kun se sitten päätyy sinne analyytikon pöydälle. Meillä on analyytikkoja ja sitten myöskin analyytikkoryhmiä, jotta vältytään tällaisista ennakkoluuloista ja muista, jotka sitten entistä paremmin tuottavat tämän meidän lopullisen analyysin teon, mikä sitten viedään tuonne meidän lopulliselle asiakaskunnalle.
HELENA IMMONEN:
Sotilastiedustelu on, niin kuin tuossa alussa jo vähän viittasinkin, niin perinteisesti pidetty aika salaisena, tai jopa salamyhkäisenä asiana, eikä sitä juurikaan avata ulkopuolisille. Mistä tämä johtuu?
HARRI OHRA-AHO:
Siihen on oikeastaan aika luonnolliset syyt. Siinä on kaksi asiaa, jotka nousevat päällimmäiseksi. Yksi on, aivan kuten toimittajillakin, niin lähdesuoja. Eli kun meillä kriisinhallintaoperaatioissa toimitaan ja jos lähde paljastuu, niin siinä voi vakavimmissa tapauksissa olla jopa henki kyseessä. Eli tämä lähdesuoja on meille vielä merkittävämpi kuin esimerkiksi vaikka toimittajille. Ja toinen asia on se, että etenkin pienillä mailla pitää suojata se, mikä on suorituskyky. Eli kun me keräämme näin moninaisesti tietoa, kuten itsekin sanoit, niin meillä voi olla aivan uniikkia tietoa jostakin asiasta, mitä millään muulla tavalla ei ole voinut saada, kuin esimerkiksi signaalitiedustelun tai kuvaustiedustelun kautta ja niin edelleen. Ja kun nämä yhdistetään vielä, niin siitä syntyy salassa pidettävää materiaalia. Ja nyt jos me kaikista toisimme julkisesti esille, että tiedämme tämän, tämän ja tämän, niin se on helposti myöskin potentiaalisen vastustajan selville otettavissa ja se on mahdollista kiertää tämän jälkeen. Eli nämä kaksi asiaa: lähdesuoja ja oman suorituskyvyn salaaminen ja peittäminen. Se mikä se todellinen suorituskyky on. Ja etenkin pienelle maalle tämä on erittäin tärkeää. Suurille maille ei ehkä niin tärkeä tämä oma suorituskyky, mutta meille se on tärkeä. 
HELENA IMMONEN:
Yhteiskunnan muuttuminen avoimempaan suuntaan ehkä asettaa myöskin sotilastiedustelulle paineita avoimuuden suteen. Aiotaanko puolustusvoimissa tähän jotenkin vastata ja onko esimerkiksi harkittu Ruotsin mallia, jossa tehtäisiin jonkinlainen vuosiraportti tai vastaavaa?
HARRI OHRA-AHO:
Meillä ei ole mitään sitä vastaan, että meidän tuotteita käytettäisiin myös julkisesti hyväksi. Ja tätä Ruotsin mallia ehkä laajentaisin sen muutamaan muuhun maahan, jossa se on pidemmällä käytössä. Norjassa niin kutsuttu Fokus, eli löytyy myös netistä julkinen versio, joka tuli ulos tässä muutama viikko sitten. Viro on julkaissut myöskin jo kaksi vuotta peräkkäin tällaista julkista uhka-arviotaan, samaten Liettua. Liettualta tuli myös ulos viime viikolla noin 60-70 sivua. Ja nämä ovat täyttä asiaa. Kysymys taas palaa niihin salassa pidettäviin asioihin. Nämäkään tiedustelupalvelut eivät kerro sellaisia asioita, joihin liittyy nämä minun mainitsemani ongelmakohdat. Ja se tarkoittaa sitä, että kun ne pyyhitään pois ja tehdään tällaista kokonaisanalyysia, niin se vaatii niin kutsutun sanitoinnin. Sanitointi tarkoittaa sitä, että vaikka kysymyksessä olisi alun perin salainen tuote/raportti, niin se vaatii suhteellisen paljon työtä ja ryhmätyötä, että siitä saadaan julkinen raportti aikaiseksi. Minkä takia, tämä mainitun Ruotsin signaalitiedustelu organisaation pitää tuoda avoimesti tämä on se, että heillä on oma budjetti, joka määritetään valtion budjetin kautta ja he ovat myöskin sen budjetin takaa velvollinen kertomaan mitä veronmaksajien rahoilla on tehty. Sotilastiedustelubudjetti on osa Suomen puolustusbudjettia, se mitä me teemme yleensä Puolustusvoimissa, niin osa siitä on tiedustelubudjetti. Se päätetään aina erikseen vuosittain tai kehityssuunnitelmassa hieman pidemmällä aikajänteellä, puolustusvoimien sisäisesti. Eli näin ollen meidän sen takia ei ole mitään painetta lisätä tätä meidän avoimuutta. Mutta niin kun sanoit, niin meillä on pohdinnassa tämä avoimuuden lisääminen muun muassa tuohon avoimempaan raportoinnin suuntaan. Ja meillä on myöskin tämän uuden lainsäädännön myötä myöskin käynnissä tällainen rekrytointivaihe siihen suuntaan, henkilöiden suhteen, että millä tavalla me voisimme sitten tietyn aikajakson jälkeen tuoda esille. Mutta kuten sanoin, niin sotilastiedustelulla ei itsessään ole mitään sitä vastaan, että mentäisiin tähän avoimempaan suuntaan.
HELENA IMMONENE:
Eli jos tulkitsen oikein, niin voidaan mennä avoimeen suuntaan, mutta siihen tarvitaan lisäresursseja?
HARRI OHRA-AHO:
Lisäresursseja tietysti, ja nyt puhutaan nimenomaan henkilöstöstä ja henkilöstön osaamisesta ja niin edelleen. Eli sehän on tärkein resurssi mitä meillä on, henkilöstöresurssi. 
HELENA IMMONEN:
Millä tavalla sotilastiedustelu hyödyttää, tai hyödyttääkö tai mitä annettavaa sotilastiedustelulla on siviiliyhteiskunnalle tai muille hallinnon aloille normaalioloissa?
HARRI OHRA-AHO:
Hyödyttää luonnollisesti. Se näkyy kaikkein parhaiten välillisesti, koska me raportoimme meidän pääasiakkaille, niin kuin mainitsin, niin valtion johto, presidentti ja pääministeri, ulkoministeriä ja puolustusministeriö ja korkeimpia virkamiehiä siellä. Sillä tavalla siis, että meidän tietoa ja raportointia käytetään hyväksi eli se tulee välillisesti siinä huomioitua. Totta kai teemme myös erittäin paljon hallintojen yli menevää yhteistoimintaa keskeisten yhteistyökumppaneiden kanssa, joita on tietysti suojelupoliisi, keskusrikospoliisi, valtioneuvoston kanslia ja niin edelleen.
HELENA IMMONEN:
Nyt kun aiemmin me puhuttiinkin hieman muuttuneen sodankäynnin kuvasta ja viime vuosina onkin käytetty tallaisia termejä, kuten hybridisota, hybridiuhat. Toki voitaisiin myös väitellä siitä, että onko hybridi itsessään mitään uutta, mutta se o nyt ollut pinnalla tämä keskustelu. Miten tiedustelu kykenee vastaamaan ei-perinteiseen sotilaalliseen voimankäyttöön ja mahdollisiin uhkiin, jotka ovatkin jotakin muuta? 
HARRI OHRA-AHO:
Hybridivaikuttamiseen kuuluu sotilaallisen voiman käyttö - sitä ei saa koskaan unohtaa. Ja todellakin näitä käsitteitä tulee uusia ja tällaista hybridivaikuttamsesta käytetään myöskin nimitystä laaja-alainen vaikuttaminen, asymmetrinen vaikuttaminen ja niin edelleen. Eli näitä syntyy koko ajan ja sen takia onkin tärkeää, että ymmärretään, mistä puhutaan. Ja todellakin hybridiuhat me näemme tällaiseksi laaja-alaiseksi vaikuttamiseksi, jota todellakin on ollut kautta aikojen, niillä välineillä mitä on ollut käytössä. Nyt nämä uudet välineet ovat hieman kehittyneet ja meidän pitää muista sekin, että internet ei ole kuin vajaa 30 vuotta vanha. Eli me emme ole vieläkään sinut internetin kanssa ja siihen päälle tuli tämä informaation käyttö sosiaalisessa mediassa. Se ei ole kun 15 vuotta vanha. Olemme siis todella nuoren asian kanssa tekemisissä ja kaikki vielä opettelevat, että mistä siinä on kysymys. Ja valitettavasti nämä myös mahdollistavat tällaisen vaikuttamisen keinon kyberulottuuvuudessa kalastelun osalta, haavoittavuuksien etsimisen osalta ja niin edelleen, informaatiovaikuttamista suoraan. Ja nämä ovat nousseet nyt hybridivaikuttamisessa keskiöön, mutta siellä on taustalla myös taloudellinen, poliittinen, ja diplomaattinen vaikuttaminen. On myös sotilaallista vaikuttamista. Se voi olla sotilaallisen voiman näyttöä, sotilaallisella voimalla uhkaamista tai vastaavaa joka täydentää tätä kokonaispalettia. Ja tästä tulee sellainen haaste, että miten nämä kaikki palaset kootaan yhteen. Meidän keskeinen tehtävä on tietysti tämän sotilaallisen tilanteen seuraaminen ja niiden potentiaalisten vaikutusten yhdistäminen. Sitten tähän poliittiseen ja taloudelliseen, joita me myöskin seuraamme, me olemme strateginen tiedustelupalvelu, joten sotilastiedustelu ei ehkä sinällään kuvaa tätä oikein, vaan se on kokonaisvaltainen ulkomaantiedustelupalvelu, joka katsoo politiikkaa, taloudellista toimintaa, diplomatiaa ja näistä kokonaisuuksista sitten muodostuu tällainen strateginen analyysi.
HELENA IMMONEN:
Siirrytään sitten keskustelemaan hieman tiedustelulaeista, joita tuossa alussa vähän mainittiinkin, tarkemmin sotilastiedustelulaista, joka tietysti sitten puolustusvoimia tulee koskettamaan. Miten uudet tiedustelulait tulevat muuttamaan Puolustusvoimien tiedustelutoimintaa?
HARRI OHRA-AHO:
Tässä on keskiössä ollut juuri nämä tiedustelutoimivaltuudet, jotka ovat tiedustelun vahvistuvat mahdollisuudet ja henkilötiedustelun vahvistuvat mahdollisuudet. Mutta tärkeintä tässä itseasiassa on se, että saamme kokonaisvaltaisen lain tiedustelutoimintaan. Meidän aikaisempi toimintahan on perustunut lakiin Puolustusvoimista, mikä antaa mandaatin seurata tätä meidän turvallisuusympäristöä. Koska kaikki julkinen valta pitää perustua lainsäädäntöön, nämä uudet toimivaltuudet itä meille tulee, niin ilman tiedustelulakia niitä ei meille tulisi eikä olisi järkeäkään toteuttaa ilman vahvaa selkärankaa, minkä tämä laki mahdollistaa. Ja miten se muuttaa, niin meille tulee ehkä enemmän mahdollisuuksia toimia ennakoivasti eli proaktiivisesti, koska nykyiset tiedustelujärjestelmät taitavat olla lähinnä tällaisia reaktiivisia. Eli seuraamme mitä tapahtuu ja se on jo tapahtunut, mutta kun katsotaan näitä toimivaltuuksia, mitä ollaan saamassa käyttöön, niin siitä tulee proaktiivista eli ennakoimisen potentiaali kasvaa siihen tiedon keräykseen. 
HELENA IMMONEN:
Näin maallikon korvaan kuulostaa ainakin siltä, että tiedustelun kannalta se ennalta saatava tieto on se tärkeä asia.
HARRI OHRA-AHO:
Se on se tärkeä asia kyllä.  Kun viittasin tuossa alussa, että mitä se sotilastiedustelu on, niin meidän pitäisi mahdollisimman ennakoivasti kertoa meidän valtiojohdolle ja sotilasjohdolle, että mitä tulee tapahtumaan, jotta me kykenisimme valmiutta tehostamaan tai jopa kohottamaan. 
HELENA IMMONEN:
No tämä tiedustelulakipaketti  on tietysti valtava kokonaisuus eikä tavalliselle kansalaiselle välttämättä kovin yksityiskohtaisesti aukeakaan, mutta jos mietitään tavallisen kansalaisen näkökulmasta, että mitä hänen pitäisi tietää. Milloin esimerkiksi minun viestini saattaisivat joutua tiedustelun nappaamaksi tai jopa lukemaksi? 

HARRI OHRA-AHO:
Siitä sotilaslakitiedustelupaketista ei tarvitse lukea muuta kuin neljäs pykälä. Siinä on merkittynä kaikki ne kohteet, joihin sotilastiedustelu kohdistaa mielenkiintonsa. Jos sieltä kohteesta löytää sellaisen piston sydämessään, että tästä joutuisin sotilastiedustelun seuraamaksi, niin se todennäköisyys on erittäin pieni. Etenkin kun pääsääntöisesti meidän kohteet ovat oman maan ulkopuolella tai vähintäänkin jonkin vieraan vallan organisaation jäseniä ja näin ollen tämä vähentää tätä sähköpostiviestien lukemista ja niin edelleen. Ja sitä paitsi minä ajattelen, että näissä meidän nykyisissä tehtävissä, miksi meidän tulisi alkaa seuloa yksittäisten suomalaisten sähköposteja, niin ei tule runsaan 15 vuoden aikana yhteen asiaa tai kohdetta mieleen. Eli tämä on se lähtökohta, eli se on häviävän pieni mahdollisuus, että yksittäisten suomalaisten sähköposteja alettaisiin lukea. Sitä paitsi se ei ihan toimi tuolla tavalla, mutta en mene yksityiskohtiin.
HELENA IMMONEN:
Voit toki avata, jos esimerkkini oli väärä. 

HARRI OHRA-AHO:
Ei, ei. Esimerkki sinällään saattoi olla kiinnostava, mutta tämä tietoliikennetiedustelu, josta tässä nyt lähinnä puhutaan, niin se on täydentävä, Eli meitä kiinnostaa aina jokin tiedustelukysymys, eli meille on asetettu aina esimerkiksi valtion johdon tai puolustusvoimien johdon tai puolustushaaran komentajien toimesta. Meitä kiinnostaa oikeastaan siihen kysymykseen vastaaminen ja se pitää olla raamitettuna siihen tiedustelulakiin ja niihin kohteisiin, joita toin esille siitä neljännestä pykälästä. Ja se tulee yhä suppeammaksi ja pienemmäksi tämä keinovalikoima. Tietoliikennetiedustelu on raamitettu lainsäädännössä ensinnäkin niin, että sen pitää olla aina välttämätöntä ja aina tällaista viimeisintä. Eli tätä ei millään muulla tiedustelukeinolla saada selville. Puhuin signaalitiedustelusta, passiivisesta signaalitiedustelusta ja myöskin kuvaustiedustelusta ja niin edelleen. Ja meille vain jää se aukko, se voi olla jokin sotilasosasto tai siihen liittyvät liikkeet ja niin edelleen. Siinä mielessä tämä sotilastiedustelu on oikea sana, että meillä ensimmäisenä kohteena on aina vieraan vallan asevoimat tai jollain tavalla valtion turvallisuuteen kytköksissä olevat osat. Ne voivat olla myös niin kutsuttuja proxeja eli periaatteessa ovat valtion ohjauksessa, mutta pyrkivät vaikuttamaan negatiivisella tavalla Suomeen tavalla tai toisella.
HELENA IMMONEN:
Tuli selväksi, että olisi hyvin epätodennäköistä, että minun viestini sinne joutuisivat, mutta jos vähän kuitenkin kaivelen, niin onko teoriassa mahdollista, että jos asun vaikka ulkomailla ja tietämättäni olen viestinvaihdossa henkilön kanssa, joka on kiinnostuksen kohteena. Voiko tällaisessa tulla tilanne, että myös minun viestini, ainakin metatietotasolla katsotaan?
HARRI OHRA-AHO:
Se millä tavalla tietoliikennetiedustelua kohdennetaan, niin se sulkee jo aika pitkästi niitä mahdollisuuksia, että tulisi haaviin tällaisia mahdollisuuksia. Ja se tapahtuu kaikki teknisesti, eli aivan siinä viimeisessä vaiheessa se tulee ihmisen avaamaksi ja kun ihminen sen avaa ja huomaa, että tämä ei ole kohde, niin ensinnäkin siitä jää lokijärjestelmään tieto. Eli sitä ei voi salata, että se kyseinen operaattori on nähnyt sen, eikä siitä jäisi mitään lokia, vaan siitä jää aina loki. Ja sitten se kyseinen valvontajärjestelmä katsoo sitä, mitä sille on sen jälkeen tehty. Periaatteessa hävitetään, tarvittaessa jos se ei liity millään tavalla siihen itse tietokysymykseen tai vastaavaan ja sitten tietysti, jos sitä on avattu turhaan, niin se ilmoitetaan sille kyseiselle henkilölle, kun kyse on Suomen kansalaisesta.
HELENA IMMONEN:
No uusien lakien myötä, niin miten suojeluspoliisin ja puolustusvoimien välinen tehtäväjako tulee olemaan? Tässähän tulee sotilastiedustelulaki ja siviilitiedustelulaki. 
HARRI OHRA-AHO:
Kyllä. Tässä on lähinnä kysymys suojelupoliisin profiilin kohottamisesta poliisiorganisaatiossa, myöskin tiedusteluorganisaatioksi. Nythän meillä on periaatteessa vain yksi tiedusteluorganisaatio, joka on sotilastiedustelu. Ja tämä alkuperäinen työnjako, joka meillä tälläkin hetkellä on, eli vastaamme ulkomaantiedustelusta ja strategisen tason turvallisuuspoliittisesta tiedustelusta mukaan lukien. Sitten tietysti sotilaiden toiminta. Tällä hetkellä suojelupoliisilla on keskeisenä tehtävänä vastaterrorismi ja se säilyy heillä keskeisenä tehtävänä ja siihen luodaan nämä rakenteet myöskin tämän tiedustelullisen toiminnan mahdollistamiseksi myöskin ulkomailla ja sen tiedon hyödyntäminen kotimaiseen käyttöön. Erittäin tärkeä tehtävä. Vastaavalla tavalla suojeluspoliisi nytkin seuraa turvallisuusympäristön kehittymistä ja vastatiedustelun osalta myöskin keskeisesti sitä, miten vieras valta toimii etenkin täällä Suomen alueella. Ja se tulee laajentumaan myöskin ulkomaille. Ja nämä rajapinnat ovat äärimmäisen tärkeitä luoda tässä alkuvaiheessa, mikä on meidän tehtävä ja mikä on suojeluspoliisin tehtävä. Siinä mielessä kysymys oli erittäin hyvä. Tässä kokonaistoiminnan kautta viedään valtionjohdolle päätettäväksi, ja he asettavat, nämä niin kutsutut kansalliset tiedustelun prioriteetit aina vuodeksi kerrallaan. Niitä voidaan tietysti nopeamminkin säätää tietysti. Eli valtion johto määrittää ne strategisen tason prioriteetit ja me sitten katsomme sotilastiedustelussa ja suojelupoliisissa, että mikä alue kuuluu kenellekin. Tässä on se ydin. 
HELENA IMMONEN:
Mitä yhteistyötä sitten suojelupoliisi ja puolustusvoimat tekevät?
HARRI OHRA-AHO:
Varmaan samalla tavalla kuin nytkin, niin jatketaan tietyissä asioissa muun muassa yhteisraportointia. Jos me ajatellaan sitä, mitä kriisialueilla tapahtuu, Syyriassa ja Irakissa tällä hetkellä etenkin, ja ajatellaan sitä, missä meillä on kriisinhallintajoukkoja etenkin: Libanonissa, Irakissa, Malissa ja Afganistanissa. Eli me olemme aika laajalle levittäytyneet ja eri operaatioissa. Ja senkin takia me seurataan turvallisuustilannetta siellä, niin strategisella tasolla kuin oman suojankin näkökulmasta. Samaan aikaan Suomesta on lähtenyt valitettavasti aika runsaskin määrä vierastaistelijoita ja nyt kun tätä Daeshia eli Isistä ollaan lyömässä tuolta, niin on äärimmäisen tärkeä seurata näitä taistelijoita ja taistelijoiden perheenjäseniä, mitkä tulevat sitten takaisin Eurooppaan ja kenties Suomeen. Tällaiseen toimintaan liittyen, missä kytkeytyy yhteen tämä ulkomaan tiedustelu ja kriisialueella tapahtuva toiminta, niin kytkeytyy yhteen myös se, miten siinä muodostuu terrorismiuhka Suomeen. Ja tässä meillä on vahvakin yhteistoiminnallinen side jo tällä hetkellä. Suomeen kohdistuvat uhkat ovat sekä suojelupoliisilla että sotilastiedustelulla aina päällimmäisenä. 
HELENA IMMONEN:
Tiedustelulaista käydyn keskustelun yhteydessä on puhuttu paljon myös tiedustelutoiminnan lakisääteisestä valvonnasta. Mitä tämä valvonta oikeastaan tarkoittaa?
HARRI OHRA-AHO:
Me katsomme, että valvonta on sama kuin laadunvarmistaminen, eikä suinkaan kyttäämistä, vaan se on oman laadun varmistamista. Ja tämä valvonta on rakennettava alusta lähtien huolellisesti. Siihen liittyy meidän omassa rakenteessa muun muassa lakimiesten rekrytoiminen, joka on parhaillaan käynnissä. Ja toivottavasti saamme päteviä lakimiehiä tähän itse operatiiviseen toimintaan liittyen valmistelemaan muun muassa käräjäoikeuden päätöksiä ja niin edelleen. Eli se oli sitä operatiivista toimintaa. Sitten valvonta rakentuu moniportaisesti siten, että pääesikunnassa on oikeudellinen osasto, joka vastaa siitä sisäisestä valvonnasta, mitä tiedustelu tekee. Ylimpänä on tietysti keskusviraston päällikkö, joka on pääesikunnan päällikkö eli pääesikunnan päällikkö toimii valvovana viranomaisena tässä pääesikunnan sisällä. Seuraava taso valvonnalle tulee puolustusministeriössä, jossa on laillisuusvalvonnan tarkastaminen, joka on se viimein puolustushallinnossa tapahtuva valvonta. No sitten kun mennään puolustushallinnon ulkopuolelle, ollaan perustamassa tiedusteluvalvontavaltuutetun virkaa, joka on itse asiassa haussa tällä hetkellä oikeusministeriön toimintaan liittyen. Ja tämä tiedusteluvalvontavaltuutetulle tulee erittäin laajat valtuudet, ehkä jopa laajemmat kuin missään muussa maassa, ainakaan minun tietojeni mukaan. Hänellä on oikeus kaikkeen tietoon, mitä tiedustelutoiminnassa tehdään ja hänellä on oikeus olla läsnä näissä käräjäoikeuden päätökseen liittyvissä asioissa ja niin edelleen. Me toivomme, että tiedusteluvaltuutetun toimistosta tulee riittävän vahva tekemään tätä toimintaansa, jotta tämä laadun valvonta olisi toteutettavissa.
HELENA IMMONEN:
Ja käsittääkseni hänellä on myös siinä mielessä kansalaisiin liittymäpintaa, että yksittäinen kansalainen voi häneltä kysyä, vaikka omasta viestiliikenteestään. 

HARRI OHRA-AHO:
Juuri näin, eli mikäli tällaisia huolenaiheita löytyy. Ja sitten parlamentaarista valvontaa ryhtyy hoitamaan tiedusteluvaliokunta eli erikseen perustettu valiokunta, jota tällä hetkellä ei Eduskunnassa ole, mutta seuraavilla valtiopäivillä sellainen muodostetaan.
HELENA IMMONEN:
Eli puolustusvoimien näkökulmasta on erittäin hyvä asia, että tällainen valvontajärjestely tulee?
HARRI OHRA-AHO:
Erittäin hyvä asia. 
HELENA IMMONEN:
Tästä tiedustelulaista on käyty viime aikoina aika paljon julkista keskustelua ja myös sosiaalisessa mediassa. ja tietysti ehkä yllättävä käänne oli se, että lait vedettiin Eduskunnan käsittelystä ja palautettiin takaisin valiokuntiin. Miltä tämä nyt vaikuttaa? Saammeko tiedustelulait tällä vaalikaudella?
HARRI OHRA-AHO:
Tätä samaa keskustelua ollaan käyty noin kuutisen vuotta, jonka aikana me olemme valmistelleet tätä lainsäädäntöä. Että se käsitys, että tässä nyt oltaisiin jotenkin kiireesti liikenteessä, niin se ei pidä millään tavalla paikkaansa. Ja näitä samoja asioita, joita nostettiin esille 2013, 2014, 2015, 2016, 2017 ja 2018, niin otetaan tosiaankin tässä ihan viime metreillä esille. Tämä on tärkeää sinällään, että jos katsoo perustuslakivaliokunnan lausuntojen määrää, niin se on aivan massiivinen. Jos menette katsomaan Suomen Eduskunnan sivuille, niin kuinka paljon perustuslakivaliokunta on kuullut erilaisia asiantuntijoita ja samoin on kuullut nämä substanssivaliokunnat, joita on etenkin puolustusvaliokunta ja hallintovaliokunta. He ovat kuulleet aivan massiivisesti erilaisia henkilöitä ja muodostaneet, ymmärtääkseni, erittäin vastuullisesti tähän liittyvät lausuntonsa sitten eteenpäin. Ja aivan viime metreillä, kun nostettiin näitä asioita esille, niin se on jotenkin jälkijättöistä, koska näihin kaikkiin kysymyksiin on periaatteessa vastattu näissä lausunnoissa ja jotenkin muuten eri foorumeilla. Näitä on käsitelty muun muassa parlamentaarisessa seurantaryhmässä, johon kaikki puolueet ovat saaneet osallistua. Myöskin kansalaisilta on kysytty ja kansalaisyhteiskunnan eri toimijoilta on kysytty näitä asioita ja otettu kaikki huomioon. Ollaan otettu myöskin huomioon kaikki Euroopan Unionin ihmisoikeustuomioistuimen käytännöt, ollaan katsottu, että minkälaisia ratkaisuita siellä ollaan tehty ja nimenomaan ollaan vältetty menemästä niihin samoihin tapauksiin, jotka joissakin tapauksissa on langetettavana tuolla ihmisoikeustuomioistuimessa. Minä en ainakaan henkilökohtaisesti näe, että mitä tässä vielä pitäisi tehdä. Aina on tietyissä lauseissa otettava huomioon, että sen pitää kestää aikaa ja sitä, että yksilönsuoja ja kansallinen turvallisuus ovat tasapainossa. Mikäli näin nähdään, että yksilön suojaa ei ole riittävästi otettu huomioon, ottaen huomioon tämän kansallisen turvallisuuden näkökulman, niin olemme totta kai valmiit viemään tätä eteenpäin ja ottamaan tietysti huomioon. Toinen asia on se, että kun meitä haastetaan kertomaan yksityiskohtaisesti, että millä metodeilla ja milloin, ihan tällaisiin yksityiskohtaisiin hakumetodeihin liittyviin, niin tässä tullaan siihen kohtaan, että on salassa pidettäviä asioita kaksi. Lähteet ja suorituskyky ja suorituskykyyn liittyy keskeisesti metodit, eli jos me kerromme yksityiskohtaisesti sen, millä tavalla me teemme tämän, niin sen pystyy kiertämään. Siinä ei silloin ole mitään merkitystä tällä toiminnalla, mikäli se on kaikille avoin, koska tätä lainsäädäntöä katsotaan myös ulkomailla tarkasti ja siellä rivi riviltä käydään läpi, millä tavalla me pystymme kiertämään ne toimet, mitä Suomen sotilastiedustelu toteuttaa ulkomaille.
HELENA IMMONEN:
Aivan ja ihan julkista keskusteluiden perusteella näyttää kuitenkin siltä, että edelleen tällä lakipaketilla on Eduskunnan vankka kannatus. Alusta asti siellä on näyttänyt siltä, että nämä menevät läpi. Vaikuttaa siltä, että nyt keskustellaan lausemuodoista, yksittäisistä sanoista, että miten ne laitetaan siihen lakiin. Ja todennäköisesti menevätkin tällä vaalikaudella läpi. Mutta miten se vaikuttaisi, jos tämä siirtyisi vasta seuraavalle vaalikaudelle?
HARRI OHRA-AHO:
On vaikea nähdä, että näin kävisi, koska kuten itsekin mainitsit, niin jokainen puolue on vastuullinen ja vastuuntuntoinen myöskin tässä tarkastelussa. Ja todellakin katsotaan näitä loppuviilauksia ja siihen liittyen, esimerkiksi minun mielestäni on tärkeä tällainen syrjintäkielto ja tämä pitäisi lisätä sinne. Olemme valmiit menemään tähän, mutta silloin jos tässä metodeista aletaan puhua ja vaaditaan niiden avaamista, niin silloin se menee huolestuttavaan suuntaan. Ja ymmärrän, että myöskin poliitikot ovat vastuullisia tässä mielessä ja ymmärtävät tämän problematiikan. Ja koska tätä ollaan avattu ja tietysti tietyissä valiokunnissa aika paljonkin auki, että missä saattaa kulkea se raja, että ei ole hyväksyttävää meidän metodeihin mennä. Ja näin ollen varmasti käydään suuressa salissa, kun tämä suureen saliin tulee, niin keskustelua, mutta minun ymmärrykseni on, että nämä lakipaketit menevät läpi.
HELENA IMMONEN:
No puhutaan hieman Puolustusvoimien kansainvälisestä yhteistyöstä. Kuinka tärkeää kansainvälinen yhteistyö on tiedustelutoiminnalle?

HARRI OHRA-AHO:
Erittäin tärkeää. Ja tässä tullaan yhteen sellaiseen keskeiseen tiedustelun perussääntöön, joka sopii tietysti kaikille ihmisille, joka on luottamus. Ja sen takia, kun puhutaan kansainvälisestä yhteistyöstä yleensä, niin se jää yleiselle tasolle, koska jos tietoa vaihdetaan, niin se toinen osapuoli, joka on antanut meille tietoa tai jos me annamme tietoa, niin se pysyy salassa siltä kyseiseltä organisaatiolta. Ja myöskin metodit säilyvät salassa kummaltakin puolelta. Ja se taas, että mistä me vaihdamme tietoa, niin se taas liittyy niihin meidän kohteisiin, jotka ovat pääsääntöisesti vieraan vallan asevoimia tai turvallisuusorganisaatioita ja niin edelleen. Ja kun meiltä löytyy yhteinen intressi jonkin tietyn valtion kanssa, joko tällaiseen kahdenväliseen eli bilateraaliseen yhteistoimintaan, niin se hyödyttää molempia maita ja parantaa kummankin maan turvallisuutta. Myös tällainen multilateraalinen, eli monikeskeinen toiminta on hyvinkin tärkeää, ja muun muassa mehän olemme Euroopan Unionin jäseniä, eli kuulumme niihin arvoyhteisöihin myöskin tiedustelun näkökulmasta. Eli meillähän on koko ajan miehitys tuolla Euroopan unionin sotilasesikunnassa tiedusteluosastolla ja niin edelleen. Ja hyvät yhteydet, koska kaikkien EU-maiden etuna on, että meillä on samanlainen tilannekuva Euroopan turvallisuusympäristön kehittymisestä. Tärkeä osa kansainvälistä yhteistoimintaa on myöskin kriisinhallintaoperaatioissa toimiminen. Eli silloin kun mennään yhteisesti, etenkin todella kovaan paikkaan, niin oman suojan varmistamiseksi operaatioon osallistuvat maat harjoittavat kansainvälistä yhteistoimintaa myöskin salaisen tiedonvaihdon näkökulmasta. Ja etenkin mikä liittyy siihen omasuojan vahvistamiseen.
HELENA IMMONEN:
Onko näillä uusilla tiedustelulaeilla jotakin vaikutusta kansainväliseen yhteistyöhön?
HARRI OHRA-AHO:
Kokonaisuudessaan ei ole juurikaan mitään vaikutusta. Se, että meille tulee lisää toimivaltuuksia, niin se tietysti myös lisää meidän mahdollisuuksia myöskin tällaiseen vahvistuvaan ja luottamukselliseen suhteeseen saman arvomaailman maiden kanssa. Ja myöskin tätä kautta sitten muun muassa kyberuhkiin liittyvissä asioissa uskon, että tämä meidän toimintamme vahvistuu edelleenkin. Viitaten siihen, että millä tavalla me hyödynnämme muita valtion toimijoita tai jopa yksittäisiä kansalaisia, niin tässä on hyvä esimerkki, että se sotilastiedustelu, joka on kansallinen puolustuksen etulinja, niin tässä se tulee myöskin keskeiseksi toimijaksi kyberturvallisuuden varmistamisessa. 
HELENA IMMONEN:
Siirrytään sitten keskustelemaan hieman sotilastiedusteluun urana. Kuten aiemmin mainitsin, niin sotilastiedustelu itsessään on hieman salamyhkäistä ja esimerkiksi majuri Timo Liene kertoo kirjassaan Irtoviiksimies, kuinka hänet rekrytoitiin tiedustelun pariin, ehkä hieman epätavallisesti verrattuna mitä normaalisti upseerien urakierto Puolustusvoimissa menee. Millaisia henkilöitä ylipäätään halutaan sotilastiedustelun tehtäviin?
HARRI OHRA-AHO:
Jos ensimmäisenä Timosta muutama sana. Eli hänhän teki tuon kirjansa ihan elämänsä loppumetreillä, koska hänellä oli etenevä syöpä ja jos teillä on mahdollista tutustua tuohon kirjaan, niin sen Irtoviiksimiehen alapuolella lukeekin, että ”erään sotilastiedustelijan tarina”. Ja hän oli 17 vuotta sotilastiedustelussa ja siinä oli erilaisia käänteitä ja erittäin mielenkiintoisia ovat erityisesti hänen kokemuksensa kriisinhallintaoperaatioista, niin Balkanilla kuin myöskin Afganistanissa. Ja hän toimi myöskin Euroopan Unionin sotilasesikunnassa juurikin siellä tiedusteluosastolla, niin kun äsken mainitsin. Timo omalla tavallaan sitten kertoo siitä ja tämäkin kuvastaa sitä, että tällaiseen omaelämänkertaan voi liittyä aika mielenkiintoisiakin episodeja ja mikäli tämä teitä kiinnostaa, niin kannattaa tutustua tähän kirjaan. Ja tämän Timon rekrytointi olikin hieman tällainen epätavallisempi ja syntyi tilanteessa, jossa silloisen viestikoelaitoksemme toiminta oli salamyhkäisempää, kuin se on nyt ja se liittyy omalta osaltaan myöskin siihen kulttuuriin. Nyt, kun me rekrytoimme henkilöstöä muun muassa tähän lainsäädäntöön liittyen, niin se tapahtuu aika erilaisimmin metodein. Eli se joka on kiinnostunut sotilastiedustelusta ja haluaa tukea tällä tavalla Suomen puolustusta, niin kyllä niitä rekrytointikanavia on ihan avoimiakin, löytyy lehtien sivuilta ja niin edelleen. 
HELENA IMMONEN:
No millaisen uran sotilastiedustelu tarjoaa upseereille, tai siviileillekin toki?
HARRI OHRA-AHO:
Olen seurannut tätä omaa uraani tuolta kylmästä sodasta lähtien, eli olen kylmän sodan veteraani siinä mielessä, ja jos hiukan tarkastelisin tätä omaa polkuani. Se tietysti lähtee ihan sieltä joukko-osastotasoltakin ihan partiotiedusteluun ja sellaisiin liittyvissä asioissa, tiedustelukomppaniassa toimimisessa ja niin edelleen. Mutta sitten kun haluaa lähteä tänne strategisemmalle polulle, niin yksi vaihtoehtoinen mahdollisuus on, jos ajattelee tällaisia teknisiä valmiuksia, niin elektronisen sodankäynnin joukkojen kautta, vaikka sitten tuonne meidän Puolustusvoimien tiedustelulaitokseen ja niin edelleen. Eli tällainen ura alkuvaiheessa on täysin mahdollista, luonnollista ja jopa suotavaa. Eli katsotaan kaikki nämä portaat läpi, mitä siihen kuuluu ja valmiuksia tulee aina enemmän. Se tarkoittaa upseerin osalta myöskin sitä, että jos ei halua pelkästään asiantuntijatehtäviin ja haluaa kiivetä portaita ylöspäin, niin on hyvä palvella muuallakin. Etenkin katsoa, että miltä tämä näyttäytyy asiakkaan näkökulmasta. Oli sitten pataljoonan komentajana tai prikaatin komentajana tai vastaavana tai sitten operatiivisessa suunnittelussa, henkilöstöpuolella tai missä tahansa. On hyvä katsoa hieman ulkopuolelta, että miltä se tiedustelu näyttää. Sitten jos katsoo ammattialiupseerien puolelta, niin erittäin hyviä tehtäviä on tällä operatiivisella tehtäväpuolella, joka liittyy muun muassa siihen tiedon hankintaan ja alkujuurille. Siinä on tietysti tekniset avut hyvä ja myöskin analyyttinen päättelykyky ja niin edelleen. Siviileille, joita alkaa itseasiassa olemaan puolet tästä meidän organisaatiosta, niin tässäkin tämä sotilastiedustelu antaa väärää mielikuvaa. Me emme ole pelkästään panssarivaunuja, vaan katsomme tätä maailmaa hieman laajemmin. Ja silloin tullaan tähän siviilipuoleen ja meillä on äärimmäisen onnistuneita rekrytointeja, muun muassa eri kielitaidon omaavia, analyyttisiä henkilöitä, jotka sitten tukevat tätä omalla toiminnallaan tätä sotilastiedustelun kokonaisuutta. Erilaisia tehtäviä siviileille on hallinnossa ja sitten meillä täytyy olla lainsäädäntövalmiudet kunnossa, viittasin juuri tähän rekrytointiin ja niin edelleen. Ja meillä on kaksi eri tasoa tässä lakikysymyksessä, meillä on pääesikunnassa tiedusteluosasto ja sitten meillä on tuolla Puolustusvoimien tiedustelulaitos, joka on tiedusteluosaston ohjauksessa. Ja se tiedustelulaitoksesta löytyy erittäin laaja-alaisesti tehtäviä aina teknisestä osaamisesta sitten tähän analyysipuoleen. Eli kaikkia teknikoista humanisteihin ja niin eteenpäin.
HELENA IMMONEN:
No onko helppoa tai haastavaa rekrytoida, jos mietitään vaikka siviiliosaajia kybersaralla tai muissa erityistehtävissä, niin onko rekrytointi helppoa tai haastavaa?
HARRI OHRA-AHO:
Minun täytyy sanoa, että oli aika yllätyskin se, että meille etenkin tähän uuteen osaamiseen, mitä olemme tässä kehittämässä, eli tietoliikenneverkkoon ja kyberiin liittyen, niin meillä ei ole vaikeuksia tässä juuri ollut. Erittäin pätevää henkilöstöä on koko ajan pyrkimässä meille. Ja ilmeisestikin on niin, että juuri tämä uusi suorituskyky, sen valmistaminen ja operoiminen, kun se on valmis, niin tietyllä tavalla stimuloi henkilöitä, jotka ovat siihen suuntautuneet. Meillä ei ole mahdollisuuksia tietystikään aina kilpailla siviilimarkkinoiden kanssa, koska näistä ICT, informaatio, kommunikaatio ja teknologisista henkilöistä on siviilimarkkinoillakin pulaa tällä hetkellä ja siinä mielessä kysymys on ihan oikein suunnattu. Mutta toistaiseksi meillä ei ole ongelmia ja mehän olemme alkaneet rekrytoida näitä uusia suorituskykyjä silmällä pitäen, niin noin 3-4 vuotta sitten henkilöstöä. Ja aina vuosittain otetaan tietty määrä sisään. Ja kun meille tullaan tehtävänä, niin kun tullaan tähän turvallisuuspuolelle, niin siinä on aina tällainen pieni etsikkoaika, jonka jälkeen saa tämän turvallisuussopimuksen kanssa oikeudet käyttää näitä meidän eri järjestelmiä. Se kestää hetken aikaa, mutta siinäkin pyrimme koko ajan joustamaan.
HELENA IMMONEN:
Millaisia erilaisia rajoitteita tiedustelun parissa työskentely asettaa henkilölle? Vai onko siinä jotain rajoitteita?
HARRI OHRA-AHO:
No se on tietysti keskeinen rajoite, että aika paljon ollaan tekemisissä luottamuksellisen materiaalin kanssa. Eli meillä on turvaluokat Puolustusvoimissa ja valtionhallinnossa siten, että on julkiset asiakirjat, käyttö rajoitettu asiakirjat, jotka ovat ainoastaan sellaisen henkilön tietoon, joka virkatehtävässä niitä tarvitsevat. Sitten on luottamuksellinen tieto, joka on jo sellaista, että sitä ei kotiin enää viedä. Sitten on salaista tietoa, jonka jäljitettävyys pitää olla varma. Sitten on vielä erittäin salaista tietoa. Kun olet sotilastiedustelun ytimessä, niin pääsääntöisesti käsittelet näiden kolmen ylimmän turvaluokan asioita. Ja se mitä siellä luottamuksellisesti salaisissa ja erittäin salaisissa asiakirjoissa on, niin sitä tietoa ei saa levittää muualle. Ja näin ollen tässä tulee ainoastaan se ainoa rajoitus. Sellaista asiaa, joka on salaiseksi määritelty, niin sitä ei julkisteta, ei edes läheisille. Tässä tullaan taas tämän luottamuksen kanssa tekemisiin eli se tieto, mikä sinulle on uskottu, niin se pidetään omana tai sen yhteisön tai organisaation omana. Mutta muita rajoitteita minun on vaikea nähdä. Tietysti tarvitsee olla aina valpas siinä mielessä, että jos ja kun matkustaa ulkomaille, niin ulkomailla yleensä saattaa olla, että jos sinut tiedetään tiedusteluorganisaatiossa palvelevaksi, niin sen kyseisen maan vastatiedustelu saattaa olla kiinnostunut sinun liikkeistäsi. Jos nähdään, että Suomi aiheuttaa jotakin negatiivista kyseiselle maalle. Mutta henkilökohtaisesti, niin koko tällä pitkällä urallani en ole kohdannut mitään sellaista, joka viittaisi siihen, että minun omaa toimintaani olisi jollakin tavalla rajoitettu tai häiritty turistimatkoilla tai vastaavaa. Eli sitä ei pidä liioitella myöskään. 
HELENA IMMONEN:
Mites tiedustelukoulutuksen kehittäminen Puolustusvoimissa? Näetkö tarvetta kehittää kolutusta tai onko jotakin yhteistyö liittymispintoja? Nythän Jyväskylän yliopistossa on tiedustelukoulutusta ja käynnistyy monitieteellinen turvallisuuden ja strategisen analyysin maisteriohjelmakin. Onko nähtävissä ehkä yhteistyötä tai muuta kehitystä?
HARRI OHRA-AHO:
Ensinnäkin otan lämmöllä vastaan tällaiset koulutusohjelmat, jotka tähtäävät diplomatian tai turvallisuusasiantuntijuuden tielle tai jopa turvallisuus analyytikkojen tielle ja jossa erilaiset asiat kohtaavat ja tulee tällaista kokonaisvaltaista liittymispintaa, mihin ikinä sitten sijoittuvatkin. Ja etenkin tämä koulutusohjelma, johon viittasit, niin on erittäin tervetullut. Myös Maanpuolustuskorkeakoulussa viritellään tällaista mahdollista lähestymistapaa, joka on hyvä asia. Sitten meidän sisäinen tiedustelu. Me vastaamme oman henkilöstömme koulutuksesta ja nyt meillä on viimeisempänä ollut etenkin tähän lakiin liittyvää käytännön koulutusta eli ihan pykälä pykälältä läpikäyntiä ja tiettyjen casejen läpikäyntiä, että millä tavalla tehdään tämä prosessi alusta loppuun, mitä pitää ottaa huomioon myöskin valvonnan osalta, jotta laatu varmistuisi. Ja se mikä tulee näihin uusiin toimivaltuuksiin, niin siihen olemme keskittyneet tässä viime aikoina. Muuten meillä on tämä paketti hyvin kasassa ja meillähän on tällaiset pitkäaikaiset tiedustelun koulutusohjelmat, oli sitten kyseessä juuri taloon tulleet tiedustelijat tai henkilöstö. Oli meillä sitten myös analyytikkojen koulutusta. Me fokusoidumme tähän meidän omaan toimintaamme, mutta perusperiaate on ihan sama, mitä tuolla Jyväskylässä ja toivottavasti myös Maanpuolustuskorkeakoulussa.
HELENA IMMONEN:
Loppuun sitten vielä. Olet nyt pitkän urasi päätteeksi eläköitymässä tänä keväänä. Onko jotain mitä haluaisit sano tai lähettää terveisiä, esimerkiksi seuraajallesi Prikaatinkenraali Pekka Toverille? 

HARRI OHRA-AHO:
Joo valitettavasti meillä on eläkeikä kenraaleilla 60 vuotta ja ehkä moni tästä pitänee ja se tulee tässä mittariin 27.4 ja todella tässä tehtävässä olen saanut toimia runsaat 6 vuotta, josta olen äärimmäisen tyytyväinen. Lähtökohtaisesti silloin kun olin nuori luutantti, yliluutnantti, niin tämä oli eräs haavetehtäväni ja kaikkien mutkien kautta päädyin myös tähän. Ja kiitän esimies myöskin valinnasta, että minä olen saanut olla tässä. Tiedän myöskin sen, että prikaatinkenraali Pekka Toveri on erittäin syvällä ollut tiedustelussa ja toiminut tiedustelutoimialalla myös aikaisemmin ja tällä hetkellä hän on hankkimassa lisää kannuksia puolustusasiamiehenä tuolla Yhdysvalloissa, josta hän tulee tänne tehtävään. Minulla on Pekan kanssa tällainen tehtävänvaihto tapahtunut jo kerran aikaisemminkin, toimin sotilasasiamies tehtävissä Tukholmassa 90-luvulla ja itse asiassa silloin luovutin tehtävän Pekka Toverille. Joten tämä vaihto on hyvinkin luonnollista. 
HELENA IMMONEN:
Eli tuttua hommaa. Selvä, kiitos haastattelusta!
HARRI OHRA-AHO:
Kiitos.