Radio Kipinä Podcast - Upseerikoulutus 100 vuotta
MINNA RUOLANTO:
Tämä on Radio Kipinä. Puhetta puolustuksesta ja puolustusvoimista. Minä olen Minna Ruolanto ja tänään puhutaan upseerikoulutuksesta. Vieraana meillä on Kadettikoulun johtaja eversti Juha Helle, Tervetuloa!
JUHA HELLE:
Kiitos!
MINNA RUOLANTO:
Millaista kadetin koulutus tänä päivänä on?
JUHA HELLE:
Kadetin koulutus on teoriaa, käytäntöä, maastoharjoituksia, luentoja tutkimustyöntekemistä. Voisi sanoa, että se on yliopistotasoista koulutusta, jossa otetaan huomioon se, että me koulutetaan upseereita Puolustusvoimien sodan ja rauhan ajan tarpeisiin.
MINNA RUOLANTO:
Minkälaista teoriaa kadetin opintokokonaisuuksiin kuuluu?
JUHA HELLE:
No voisi lähteä ajattelemaan niin, että mitä oppiaineita kadetti opiskelee. Siellä on sotataidon alla strategiaa, historiaa ja taktiikkaa. Eli täytyy teoria osata siltäkin puolelta. myöskin sotatekniikan osalta lähestytään totta kai myös teorian kautta ennen käytäntöä.
MINNA RUOLANTO:
Kun siviilipuolen opiskelijoilla on perus- ja aineopinnot aina jostakin teemasta, niin voiko kadetti valita jo heti alkuvaiheessa oman kiinnostuksenkohteen mukaisia opintoja?
JUHA HELLE:
No meillä tehtiin tutkintouudistus kolme vuotta sitten ja sen jälkeen ei ole voinut valita. Eli opiskelija pääsykokeissa valitsee sen koulutusohjelman. Toisin sanoen hän siis valitsee, tuleeko opiskelemaan maavoimien, merivoimien, ilmavoimien tai lentoupseerin koulutusohjelmassa. Ja tämä koulutusohjelma tavallaan sitten lukitsee hänen tulevaisuutensa kolmen vuoden opintoihin, eli siellä ei sitten ole enää valinnanvaraa tai vaihtoehtoja.
MINNA RUOLANTO:
Onko varusmiespalvelus sitten suuntaa antava sille, että mille opintolinjalle lähtee vai voiko tehdä niin sanotusti loikan mereltä maalle?
JUHA HELLE:
Loikan voi tehdä mereltä maalle tai maalta merelle. Ainoa missä ei voi loikkaa tehdä on tämä lentoupseerien koulutusohjelma. Siinä taustalla pitää olla ilmavoimien ohjaajakoulutus jo varusmiespalveluksen aikana.
MINNA RUOLANTO:
Eli siinä se uravalinta tehdään tavallaan jo vähän aikaisemmin?
JUHA HELLE:
Kyllä. Ja siinähän on ollut erilliset pääsykokeet jo varusmiespalvelukseen liittyen.
MINNA RUOLANTO:
Aivan. Minkälaiset teemat tänä päivänä kadetteja kiinnostaa?
JUHA HELLE:
No eivät ne teemat varmastikaan ole muuttuneet tässä vuosien varrella. Uskoisin, että ensinnäkin kadetti on keskiverto suomalainen mies tai nainen, jolla varusmiespalvelus on sujunut kohtuullisen hyvin. Toisin sanoen hän on saanut johtajakoulutusta jo sen 11,5 kuukauden aikana. Varmasti kadetteja keskimäärin kiinnostavat sotahistoria, tekniikka, kansainvälisyys ja he varmasti myöskin ovat liikunnallisia eli heitä kiinnostaa ammatti, jossa ei olla pelkästään siistissä sisähommissa, vaan myöskin hyvin käytännönläheisissä maasto-, alus- tai ilma-alusympäristössä.
MINNA RUOLANTO:
Eversti Helle, sanoitte että kadettikoulutusta on hiljattain uudistettu eli kertoisitko keskeisimmät uudistuksen kohteet?
JUHA HELLE:
No se oli nimenomaan se opetuksen sisältö, että siinä paremmin otetaan huomioon maa-, meri- ja ilmavoimien tarpeet. Eli kysyttiin puolustushaaroista, että mitkä ovat teidän vaatimuksenne eli mitä odotatte, että valmistuvalla luutnantilla on mukana pakissa. Ja tämä määritti sen sisällön. Toinen tekijä oli se, että haluttiin selkeyttää sitä koulutusohjelmaa, sillä siihen oli kenties vuosien varrella tullut jopa liikaa tavaraa ja se oli hieman sekava. Siinä kun muistetaan, että kadettikoulussa opiskeleva aloittaa täällä Helsingissä, mutta sen jälkeen jatkaa sitten Maasotakoulussa, Ilmasotakoulussa tai Merisotakoulussa opintojaan, niin tätä vaihtoa Helsingistä puolustushaarakouluihin pyrittiin selkeyttämään. Siinä oli sekä sisältöä että ihan käytännöntoimenpiteitä.
MINNA RUOLANTO:
Minkä tyyppisiä yleistaitoja kadetilta vaaditaan tänä päivänä?
JUHA HELLE:
Varmasti tärkein, jos se nyt on yleistaito, niin on johtamistaito. Eli täytyy lähteä siitä, että upseeri kokee johtamisen luontevaksi ja sitä kautta tietysti varusmiespalvelus on toiminut mahtavan hyvänä seulana ja testerinä jo nuorelle miehelle tai naiselle katsoa, mihin ne rahkeet sillä saralla riittävät.
MINNA RUOLANTO:
Voitko vähän tarkentaa tuota johtamista, että mitä se Puolustusvoimissa tarkoittaa? Jos sosiaalista mediaa tänä päivänä vähän surffailee, niin johtamisesta on ismejä laidasta laitaan ja monenlaisia käsityksiä. Muun muassa puhutaan siitä, että tarvitaanko organisaatioissa johtajia enää ollenkaan. Miten tämä johtamisen käsite Puolustusvoimissa ja Kadettikoulussa nähdään?
JUHA HELLE:
Yhteiskunta muuttuu, ihmiset muuttuvat ja johtamistavatkin muuttuvat jossain määrin. Minä uskoisin, että Puolustusvoimat kuitenkin edustaa perinteisempää johtamistyyliä verrattuna tällaiseen vapaaseen liikkuvuuteen työkentällä, jossa väitetään, ettei johtajia enää tarvitakaan. Täytyy muistaa, että se meidän tärkein tehtävä on kuitenkin sodanajan tehtävät ja tällaisessa tilanteessa johtajuus korostuu. Sinnehän meidän pitää meidän koulutuksessa tähdätä. Mutta kyllä ne samat periaatteet, yksilön kunnioittaminen ja omalla esimerkillä johtaminen, pätevät niin sodan kuin rauhankin aikana.
MINNA RUOLANTO:
Oma esimerkki lienee todella merkityksellinen teema johtamisessa tällaisessa organisaatiossa. Millä tavalla sitä opetetaan tai mitataan Kadettikoulussa?
JUHA HELLE:
No johtamistaitoahan mitataan jo ensimmäiseltä vuosikurssilta alkaen, niin luentojen kuin käytännön harjoitustenkin kautta. Ja kyllä siellä korostuu kaikissa vaiheissa oma esimerkki, kun me tiedetään, että se on edelleenkin paras johtamiskeino, varsinkin organisaation alimmilla tasoilla, joissa ollaan ihmisten kanssa koko ajan tekemisissä ja kasvotusten. Sitten jos mennään strategiseen johtamiseen, niin siellä kenties sitten muut elementit nousevat sitten aikaisempaa enemmän
MINNA RUOLANTO:
Eli kadetin tutkintoa voidaan verrata kandin tutkintoon siviilipuolen yliopistossa? Sotatieteiden kandidaateiksi he valmistuvat?
JUHA HELLE:
Juuri näin, kyllä.
MINNA RUOLANTO:
No jos ajatellaan 10 vuoden päähän. Miten näette, eversti Helle, kadetin tulevaisuuden? Miltä näyttää kadettikoulutus 10 vuoden kuluttua?
JUHA HELLE:
No vaikka tutkintouudistus tehtiin kolme vuotta sitten, niin kyllä me sisällöllisesti kokoajan kehitetään sitä opetusta. Eli siellä sisältöpuolella pyritään aina ottamaan viimeisimpään tutkimustuloksiin ja tietämykseen perustuvat asiat opetukseen, mutta en usko, että 10 vuoden päästä kadettien saama koulutus Maanpuolustuskorkeakoulussa poikkeaisi mitenkään siitä mitä se on tällä hetkellä.
MINNA RUOLANTO:
Mihin perustuen?
JUHA HELLE:
No oikeastaan historiaan perustuen. Minä tapasin viime viikolla kadettikurssi 26. edustajan, joka on siis aloittanut kadettikoulun 40-luvulla ja hänen kanssaan, tai myöhempien kadettikurssilaisten kanssa, kun keskustelee, niin huomaa, ettei me nyt niin erilaisia ole. Tunnistetaan, että kadettikoulussa samanlaiset lainalaisuudet ja sisällöt ovat olleet läpi vuosikymmenten. Siinä mielessä en usko, että todellakaan 10 vuoden suhteellisen lyhyellä perspektiivillä tapahtuisi mitään kovinkaan suuria muutoksia.
MINNA RUOLANTO:
Tosiaan itsenäisen Suomen kadettikoulutus täyttää tänä vuonna 100 vuotta ja kadettikoulussa, ja ylipäätään Puolustusvoimissa, on erilaisia perinteitä. Minkälainen on perinteiden merkitys tämän päivän kadettikoulutuksessa?
JUHA HELLE:
EVP Sampo Ahto totesi hienosti viime viikolla yhdessä puheessaan, että koulu ilman perinteitä on kuin puu ilman juuria. Eli se ei pysy pystyssä, eli ne juuret ja perinteet antavat sen perustan meidän toiminnalle. Ja näinhän se on. Osa meidän perinteistä lähtee aina sieltä Haapaniemen kadettikoulun ajoilta, siis Haapaniemeen kadettikoulu perustettiin vuonna 1779 Rantasalmen pitäjään ja muun muassa kadetti toverikunnan rooli, tällainen kadettien sisäinen neuvosto on lähtöisin niiltä ajoilta. Toki tämän päivän perinteissä näkyy ulos päin esimerkiksi kadetin pukumalli 22, joka linnanjuhlissa on kadetilla päällä ja joka edustaa tällaista ulos päin näkyvää. Mutta kyllä meillä perinteet ovat sitten hyvin keskeisessä roolissa, kuten kunnioitus vanhempia upseerisukupolvia ja veteraanisukupolvia kohtaan. Ja tällaisilla elementeillä, arvostamalla menneisyyttä, meidän on sitten helpompi katsoa tulevaisuuteen.
MINNA RUOLANTO:
Nousisiko sieltä menneistä perinteistä joku erityinen esimerkki, joka tänä päivänä on ehkä yllättäenkin osoittautunut paikkaansa pitäväksi tai ajankohtaiseksi?
JUHA HELLE:
No itsenäisyyden juhlavuoden tiimoilta, kun Tuntematon sotilas ja sen uusi versio sai ensi-iltansa, niin katsoin sieltä niitä eri johtamistyylejä, niitä on paljon analysoitu niin sotakoulussa, kun muuallakin, niin huomasin, että itse asiassa samaa tematiikkaa ja keskustelua käydään tänä päivänä. Erilaisissa tilanteissa on eri johtamistyylejä, mutta ei se nyt sinänsä perinteisiin liity tämä asia. En oikein osaa tähän vastata.
MINNA RUOLANTO:
Sanoitte aikaisemmin, että ihminen ei ole ehkä niin erilainen kuin oli ennen. Millä tavalla digitalisaatio ja tämän tyyppiset teemat, mitkä tuntuvat, että on läpäiseviä yhteiskunnassa muuten. Miten ne näkyvät sitten tuolla kadettikoulutuksessa?
JUHA HELLE:
No kadetit on huomattavasti valmiimpia minun mielestäni vastaanottamaan ja käsittelemään tietoa, kun esimerkiksi oman ikäluokkani oli, kun 80-luvun lopussa aloitimme kadettikoulun. Eli heidän valmiutensa ovat minun mielestäni paremmat. Se mistä ehkä voisi kantaa huolta on se, että arvomaailmallisesti he ovat muuttuneet, mutta kyllä minä olen ilokseni huomannut että tämän päivän kadetti myös tässä arvovertailussa pärjää erinomaisella tavalla.
MINNA RUOLANTO:
Minkälainen ihminen pärjää kadettikoulussa?
JUHA HELLE:
No hyvin keskiverto suomalainen. Näin voisin sanoa. Tarkoitan sillä sitä, että päästäkseen kadettikouluun, on kohtuullisen hyvin pitänyt pärjätä siellä varusmieskoulutuksen aikana. Keskimäärin he ovat lukion käyneitä, noin 70% lukion käyneet ja muilla on jokin muu keskiasteen tutkinto. He ovat fyysisesti kohtuullisessa kunnossa, mutta ei tarvitse olla mikään huippu-urheilija. Ja sitten se mikä pääsykokeessa korostuu, ovat nämä psykologiset testit. Niissähän nyt sitten mitataan tällaista paineensietoa ja luonteen tasapainoa. Sitä kautta sitten sanoisin, että keskiverto suomalaisia me kadettiupseerit ollaan.
MINNA RUOLANTO:
Millä tavalla testataan paineensietokykyä?
JUHA HELLE:
Se tulee käytännön harjoituksissa ja jossain määrin myöskin kokeisiin valmistautuessa. Annetaan vähän aikaa, paljon materiaalia, mutta ennen kaikkea käytännönharjoituksessa annetaan tilanteita, joissa joutuu tekemään paineen alla päätöksiä ja johtamaan.
MINNA RUOLANTO:
Minkälaisia käytännössä harjoitukset ovat kadettikouluaikana? Moni tässä kohtaa varmasti miettii varusmiespalveluksen aikaisia leirejä tai kenttäkoulutuksia, kun ollaan metsässä ja siirretään telttaa aina sopivan hetken tullen. Tehdäänkö tällaista kadettikoulussa?
JUHA HELLE:
Tietysti lähtökohtana on se, että sotilaan perustaidot on jo kertaalleen opetettu, eli ei meidän täydy niitä uudestaan opettaa, että kyllä meidän täytyy sitten hypätä seuraavalle tasolle niissä meidän harjoituksissa. Toisin sanoen panostaa siihen, miten joukkoja johdetaan. Sitten täytyy muistaa, että kadetteja on myös ilmavoimien Ilmasotakoulussa ja merivoimien Merisotakoulussa eli heillä on sitten hyvin paljon omaan puolustushaaraansa liittyvää koulutusta. Otetaan nyt, vaikka merivoimien laivasto opintosuuntansa, jossa on hyvin paljon esimerkiksi merenkulkua, aluksella ajaminen tuolla saaristossa pimeällä ja sateessa. Jo se sinällään varmasti paineistaa ensikertalaista aivan riittävästi.
MINNA RUOLANTO:
Aivan totta. Ehkä mielikuvat tietysti ovat varsin armeija-keskeisiä eli puhutaan maavoimien toiminnoista ja puolustusvoimilla on kuitenkin paljon muutakin toimintaa. Ehkä sitten merivoimat ja ilmavoimat toimivat niin huomaamattomasti muun yhteiskunnan seassa, että se ei ole niin paljoa pinnassa.
JUHA HELLE:
Monesti kun kadettikoulutuksesta puhutaan, niin painottuu tämä maavoimien näkökulma, mutta tosiaan meillä on koulutusohjelmat niin merivoimiin kuin ilmavoimiinkin. Meillä sitten se koulutuksen sisältö vastaa heidän tarpeitaan ja noin määrällisesti 60% kadeteista edustaa maavoimia, mutta sitten se jäljelle jäävä 40% on merivoimia ja ilmavoimia. Sitten täytyy muistaa myöskin, että rajavartiolaitoksen palvelukseen valmistuu myös kadettikoulusta luutnantit ja sotatieteiden kandidaatit. Ja he saavat meiltä sen peruskoulutuksen ja sitten Raja- ja merivartiokoululla Imatralla sen koulutuksen, mikä sitten palvelee nimenomaan rajavartiolaitoksen tarpeita.
MINNA RUOLANTO:
Miten hakijamäärät vuosittain? Onko joku näistä linjoista suositumpi kuin toinen?
JUHA HELLE:
Meillä on ensinnäkin viime vuosina hakijamäärät olleet siinä 600 pinnassa, josta sitten se 160 tulee valituksi. Ei siellä ole sillä tavalla tunnistettavissa, että joku tietty koulutusohjelma nousisi muita suositummaksi. Aika tasan ne menevät. Täytyy muistaa, että ensimmäisen vuoden opintojen perusteella kadetti valitsee sen niin sanotun aselajinsa, eli opintosuunnan. Otetaan esimerkiksi, vaikka maavoimien koulutusohjelmassa oleva kadetti. Hän ensimmäisen vuoden opintojen perusteella, riippuen siitä, miten hän on pärjännyt, jos hän on, vaikka kurssinsa kärjessä ensimmäisen vuoden jälkeen, niin hän pääsee ensimmäisenä valitsemaan sen aselajinsa. Esimerkiksi hän valitse pioneeriaselajin ja jatkaa sitten opintoja Lappeenrannassa Maasotakoulussa ja siitä sitten edelleen opintoja Pioneerikoulussa, joka on myös Lappeenrannassa. Eli tällä tavalla koulutustulokset hyödyttävät ja helpottavat, antavat kadetille paremmat mahdollisuudet siinä valintavaiheessa, kun hän valitsee sen aselajinsa.
MINNA RUOLANTO:
Eli ensimmäinen vuosi käydään aina yhdessä Santahaminassa ja sen jälkeen sitten. Mitä muita paikkoja on, joihin voi jatkaa?
JUHA HELLE:
Eli ensimmäinen vuosi täällä Helsingissä, niin tässä on suuri ero kansainvälisesti ajatellen. Otetaan nyt, vaikka Englantiin, jossa on Sandhurstin kadettikoulu. Se on maavoimien kadettikoulu ja heillä on erikseen ilma- ja merivoimien kadettikoulut. Samoin on Yhdysvalloissa ja monessa muussa maassa, että puolustushaaroilla on omat kadettikoulut. Suomessa kaikki aloittavat Helsingissä kadettikoulussa, mutta sitten toki jo siellä pääsykokeessa ovat tehneet sen valintansa sen koulutusohjelaman suhteen. Eli sitten osa siirtyy Merisotakouluun Suomenlinnaan, osa Ilmasotakouluun Tikkakoskelle ja sitten maavoimien kadetit 1,5 vuoden opiskelun jälkeen siirtyvät Maasotakouluun Lappeenrantaan.
MINNA RUOLANTO:
Liittyykö kadettikouluun jotakin sellaisia myyttejä tai uskomuksia, mitkä joutaisivat jo pikkuhiljaa historian kirjoihin.
JUHA HELLE:
Tätä pitäisi tietysti kysyä tuolta kansalaisilta kaduilta, että mitä he tietävät ja mitä mielikuvia kadetit ja kadettikoulu tuo heille. Ehkä se tyypillisin stereotypia on kadetti juhlapuvussaan itsenäisyydenpäivän linnanjuhlissa ja siitä nyt saa perin väärän käsityksen siitä kadettikoulusta ja kadetin arjesta. Kyllähän se on kaikkea muuta kuin juhlaa se arki, mutta toki sitten opinnoissa ehkä tulee myöskin hyvät käyttäytymiskoodit sillä tavoin, että kadetti selviytyy myöskin tuon tasoisesta tilanteesta.
MINNA RUOLANTO:
Sellainen mikä itselleni tulee mieleen, verrattuna siviiliyliopistoon, niin harva siviiliyliopistoon astuva tietää niin tarkkaa, milloin esimerkiksi opinnäytetyö on valmis, verrattuna siihen mitä kadetti tietää. Sitä tutkimuksellista otetta aika tavalla kadettikoulussa myös tuetaan ja ohjataan siihen suuntaan?
JUHA HELLE:
Joo me poiketaan jonkin verran valtavirrasta. Meitä voisi tietyllä tavalla verrata lääketieteen opintoihin, jossa hypätään junan kyytiin ja juna etenee ja siinä on pysyttävä. Jos et pysy, niin vaunusta ulos ja seuraavana vuonna kokeillaan uudelleen, että pysytkö kyydissä. Rytmi ja opiskelun tahti määräytyvät koulun puolelta, eikä sellaista henkilökohtaista opintosuunnitelmaa, ”HOPSaamista”, voi juurikaan tehdä. Se on kolme vuotta ja kandiksi ja jos ei junassa pysy, niin haetaan jatkoaikaa ja haetaan seuraavalla vuosikurssilla uudelleen ja näin ollen sitten vasta 4. vuosikurssilla valmistuu.
MINNA RUOLANTO:
Onko tämä yleistä, eversti Helle, ettei pysytä vauhdissa mukana?
JUHA HELLE:
No kun 160 ja vähän rapiat kadettia aloittaa per vuosi ja niistä valmistuu sellainen 145. Eli noin 10% jostain syystä ei valmistu ajallaan tai ollenkaan. Että kohtuullisen pieni on sitten kuitenkin se joukko, joka ei joko omasta tai koulun tahdosta selviydy opinnoista.
MINNA RUOLANTO:
Minkä tyyppisiä haasteita tulee eteen?
JUHA HELLE:
No fyysisen kunnon mittarit on yksi, eli koulun aikana pitää juoksu- ja uimatestit läpäistä. Ei vaadita huippu-urheilijatasoa, mutta sellainen peruskuntotaso. Ne ovat siis yksi tekijä. Toinen on sitten tutkielman valmistuminen. Suurimmat haasteet ovat kuitenkin valtion virkamiestutkinto ruotsin osalta. Siinä on haasteita, moni tekee sen eteen paljon töitä ja yleensä sitten saa läpi sen tutkinnon lopulta. Otetaan nyt esimerkkinä keskimmäinen vuosikurssi, jolla oli syksyllä ensimmäinen koe. 160:stä taisi reipas 20 reputtaa. Ei se nyt prosenttina niin suuri ole, mutta kuitenkin sen eteen joutuu tekemään töitä, varsinkin jos ei ole sitä ruotsin kieltä ylioppilaskirjoituksissa kirjoittanut, mikä ei siis tänä päivänä ole enää pakollista.
MINNA RUOLANTO:
Eli se on ehkä asia joka voi tulla yllätyksenä, että samat säännöt koskee valtion virkamiehiä myös puolustusvoimien palveluksessa myös tämän toisen kotimaisen osalta.
JUHA HELLE:
Joo se voi tulla yllätyksenä, mutta toki se sanotaan ihan ensimmäisenä päivänä, kun otetaan uudet kadetit vastaan, niin muistutan heitä, että teillä on vuoden päästä kielitutkinto edessä ja että nyt kannattaa alkaa tupakaverin kanssa puhumaan ruotsia iltaisin.
MINNA RUOLANTO:
Suomessa on jo jonkin verran naisia, jotka ovat suorittaneet kadettikoulun ja myös everstiluutnanttejakin tästä maasta jo löytyy. Millä tavoin upseerin tutkinto sopii naiselle?
JUHA HELLE:
Olen todennut, että Manapuolustuskorkeakoulu on ryhdikkäin yliopisto ja toivottavasti myös tasa-arvoisin yliopisto, mutta en halua tässä verrata mihinkään muuhun. Itselleni kaikki ovat kadetteja, ei ole miehiä ja naisia. Mutta jos tähän pureudutaan hieman syvemmälle tähän kysymykseen, niin meillä on naiskadetteja ollut koulutuksessa sieltä 90-luvun puolivälistä saakka ja lienee valmistunut 50 naiskadettia tässä vuosien varrella. Nykyjärjestelmässä heillä on luonnollisesti täysin samat pääsykoevaatimukset kuin miespuolisillakin hakijoilla ja tämä perustuu siihen, että sodan- ja rauhanajankaan tehtävissä meillä ei ole naisten tai miesten tehtäviä, on vain upseerien tehtäviä ja sitä kautta kaikki ovat samalla viivalla. kyllä me korostamme tasa-arvoisuutta ihan vilpittömästi koulussa ja haluamme varmistua siitä, että asenteellisesti kenelläkään ei ole mitään epäselvyyttä, että Puolustusvoimat ovat yhtälailla naisten kuin miestenkin paikka.
MINNA RUOLANTO:
Joutuuko näihin puuttumaan arjessa?
JUHA HELLE:
No minun kokemus kadettikoulun johtajana on vain puolen vuoden ajalta, olen kyllä muistuttanut asiasta, mutta en ole joutunut puuttumaan. Naiskadettien kuulemana, ja itseasiassa myös mieskadettien, eli kun kadettiveljet ja -sisaret keskenään asiasta kantojana ilmaisevat, niin minun mielestäni he ovat kovin terveellä pohjalla. Ja tällä sukupolvella, kaksikymppisillä, ei ole mitään ongelmaa sisäistää tätä asiaa. Jos jollain on ongelma, niin se on huomattavasti vanhemmilla. Ja sellaisella ajattelulla ei ole sijaa Suomessa.
MINNA RUOLANTO:
Jos seuraavaksi käännetään kalenteria vähän taaksepäin kadettikurssille 76. Millainen oli tänään eversti ja silloinen kadetti Helle?
JUHA HELLE:
No varmasti tiesin keskimääräistä hieman enemmän, mitä upseerin ura saattaisi tuoda tullessaan, koska isäni oli myöskin käynyt kadettikoulun ja sitä kautta oli hieman nähnyt sitä sotilaan ammattia. Mitä sitten tulee sen ajan omiin piirteisiini. Olin ehkä keskimääräistä hiljaisempi kadetti, en ensimmäisenä äänessä. Olin keskimääräisesti hieman enemmän kansainvälisesti ajatteleva, koska olin paljon matkustanut jo siihen ikään mennessä: ollut vaihto-oppilaana, reilannut pari kesää Euroopassa. Tykkäsin liikkua eli olin suhteellisen hyvässä fyysisessä kunnossa. Muutoin, jälleen kerran, olin keskimääräinen suomalainen, eli ei siinä mitään sellaisia. Sanotaan, että ne psykotestit olivat jo pääsykoevaiheessa rankanneet ne äärilaidan isännät pois joukosta. Meillä ei naisia silloin vielä kurssilla ollut. Toki yksilöitä me kaikki olimme, mutta jossain määrin kuitenkin homogeeninen joukko ja uskoisin, että ajatusmaailmaltaan aika yhtenäinen joukko.
MINNA RUOLANTO:
Minkälainen polku varusmiespalveluksesta oli kadettikouluun silloin?
JUHA HELLE:
No minä kävin maavoimissa Porin prikaatissa Säkylässä varusmiespalveluksen ja suoraan jo varusmiespalveluksen aikana hain kadettikouluun ja tulin valituksi. Jatkoin sitten saman tien varusmiespalveluksen jälkeen kadettikouluun ja se oli aika luonteva polku. Ja tämähän on reitti, joka monella on tänä päivänä se vallitseva reitti, ettei välttämättä ole ajatellut ennen varusmiespalvelusta kadettikoulua ja upseerin uraa, vaan sitten se varusmiespalveluksen aikana huomaa, ettei nämä olisi ollenkaan hullumpia hommia ja jos pärjää siellä. Ja tietenkin esimiehillä ja kouluttajilla on tärkeä rooli siinä kannustaa tällaisia yksilöitä sitten hakeutumaan kouluun.
MINNA RUOLANTO:
Millä tavoin polku on siitä sitten mennyt? Mitä kautta olette päätyneet Santahaminaan?
JUHA HELLE:
No minä aikoinaan valitsin pioneerikoulun ja -aselajin. Olin pioneeritehtävissä Keuruulla hyvin monissa eri tehtävissä, sen lisäksi minä olen palvellut materiaalilaitoksella Tampereella, pääesikunnassa täällä Helsingissä ja Maanpuolustuskorkeakoululla myöskin opettajana. Sitten se mikä minulla on hieman, ei voi sanoa poikkeavaa, koska aika moni tämän päivän upseeristosta on palvellut ulkomaantehtävissä, mutta minä olen neljässä eri operaatiossa palvellut kriisinhallintatehtävissä ja lisäksi palvellut NATOn päämajassa Brysselissä, että minulla on aika paljon tätä kansainvälistä kokemusta.
MINNA RUOLANTO:
Siihen kansainväliseen kokemukseen peilaten ja vähän jo tuossa aikaisemmin viittasittekin, että Suomessa on hieman eri systeemi järjestää kadettikoulutus kuin muissa maissa. Miten muuten koette upseerina maailmalla? Minkälaista on olla suomalaisena upseerina maailmalla?
JUHA HELLE:
No sitä on aina sanottu, että tämä meidän koulutus on niin tasokasta, että suomalainen upseeri pärjää maailmalla. Minä olen samaa mieltä siitä, että sotilaan taitojen osalta, mutta eri mieltä siitä, että mietitään meidän olevan kielitaidollisesti hyvällä tasolla. Pääsääntöisesti kansainvälisissä ympäristöissä kielenä on englanti ja jos aidosti aikoo pärjätä maailmalla, niin se englannin kielin suullinen ja kirjallinen taito, ei siis ymmärrys- tai lukutaito, pitää olla riittävän korkealla tasolla. Mutta mielestäni se ei ainakaan oman sukupolveni kohdalla näin ole, mutta ilokseni kun nykykadetteja kuuntelee, niin kyllä heidän kielivalmiudet ovat selkeästi paremmat, kuin omalla ikäluokallani tai vanhemmalla ikäpolvella.
MINNA RUOLANTO:
Paljonko kadettikoulun kursseilla käytetään englantia opintokielenä?
JUHA HELLE:
Liian vähän. Meillä tausta-aineistoa on englanninkielellä, mutta kanditutkintoon ei toistaiseksi ainakaan kuulu merkittävästi englanninkielistä opetusta. Sitä on jonkin verran, muttei kovinkaan paljoa. Tästä saattaa lähivuosina tapahtua muutosta siihen suuntaan, että englanninkielen käyttö opetuksessa lisääntyisi.
MINNA RUOLANTO:
Viittasitte eversti Helle siihen, että johtaminen on upseerin uralla aivan keskeisessä roolissa. Minkälaisia ajatuksia tai filosofioita teillä on itsellänne taustalla?
JUHA HELLE:
Olen aina ensinnäkin ajatellut, että johtamista on erittäin vaikeaa opettaa, sillä se on niin paljon riippuvainen ihmisen persoonasta. Ja aika pitkälti se johtamistaito on jo valmiiksi sisäänrakennettuna sen ihmisen persoonassa ja käyttäytymisessä ja sen oppiminen ja opettaminen ovat haastavaa. Tämän sanottuani tunnistan kuitenkin sen, että sitä voidaan opettaa ja jälleen esimerkkien kautta, ja ennen kaikkea palautteen kautta, eli se, että kun meille annetaan johtamistaidollisia harjoituksia, niin he saavat palautetta esimiehiltään, alaisiltaan ja vertaisiltaan, että mikä siinä oli hyvää ja mitä kannattaisi kehittää. Sellainen kriittinen oman johtamistyylinsä tarkastelu varmastikin on se, jolla pystyy kehittämään omaa johtamistaitoaan.
MINNA RUOLANTO:
Tuleeko mieleen oman uran varrelta sellaisia käännekohtia, missä on itse oivaltanut jotain omasta johtamisestaan? Että, tässä on ehkä sellainen hetki tai tilanne, mistä on saanut valtavasti voimaa?
JUHA HELLE:
No tietysti meillä kun tehtävät vaihtuu ja ihmiset vaihtuu sitä kautta ympärillä, niin näkee erilaisia johtamisen malleja ja se on virkistävä kokemus sinänsä. Mutta en pysty yksittäistä hetkeä, henkilöä tai tapahtumaa nostaa, mutta esimerkiksi se missä oma johtamistaitoni on kehittynyt, niin tunnistin sen, että on asioita, joista on päätettävä hyvin nopeasti ja sitten on asioita, joissa se päätöksenteko kannattaa siirtää yön yli tai jopa pidemmälle. Niin että on siis nopeita ja hitaita tilanteita ja sen oivaltaminen, ettei aina tarvitse tehdä nopeita päätöksiä ja joskus taas pitää tehdä. Tämä esimerkki siitä, että miten voi itse kehittyä johtamisominaisuuksien osalta.
MINNA RUOLANTO:
Tuleeko mieleen ihan nyt hiljattain jotakin sellaista palautetta, mikä olisi jäänyt mieleen positiivisena?
JUHA HELLE:
no minä otin uudet tehtävät vastaan reilu puoli vuotta sitten, niin ehkä minun lähimpien alaisten eli kurssijohtajien suunnasta saatu ja antama palaute on ollut myönteistä, mutta en pysty yksilöimään sitä tarkemmin. Sen sijaan heidän suuntaansa näyttäisi siltä, että minä olen heidän luottamuksensa ansainnut. Konkreettisena esimerkkinä sellainen minulle uusi tilanne ja vanha tilanne heille, niin he ovat etukäteen ikään kuin pohjustaneet minulle, että mitä tuossa tulee tapahtumaan ja mitä minulta odotetaan. Minä koen, että tuollainen osoittaa, että he ovat hyväksyneet minut johtajakseen ja haluavat varmistua siitä, että minä onnistun siinä tehtävässä. Ja tämä ihan yksittäisenä esimerkkinä on ollut myönteinen kokemus.
MINNA RUOLANTO:
Voiko siis ajatella, että kadettikoulussa oppii myös tukemaan johtamista? Ei ainoastaan itse johtamaan, vaan myös tukemaan sitä, että ikään kuin juna menee oikeaan suuntaan.
JUHA HELLE:
Varmasti näin ja minun mielestäni kaikillahan meillä on aina omat esimiehet, eli hyvä johtaja on myös hyvä alainen omalle esimiehelleen. Se kaiken kaikkiaan on siinä mielessä mielenkiintoinen asetelma, että pitää haastaa ja kehittää itseään koko palvelusuransa aikana.
MINNA RUOLANTO:
Minkälaisia urahaaveita vielä tässä vaiheessa on, kun nyt on ilmeisen mielenkiintoinen rooli, jossa olette vasta aloittaneet?
JUHA HELLE:
No mulla on aina ollut periaatteena se, että minä teen työni aina mahdollisimman hyvin ja pyrin myös nauttimaan työstäni, koska jos nauttii niin se myös näkyy ulospäin. En ole ihan valtavasti miettinyt sitä, että mitä huominen tuo tullessaan - se on tuonut ihan hyviä tehtäviä vuosien varrella. Olen valtavan tyytyväinen niihin tehtäviin, joissa olen saanut palvella ja sitten tämä nykyinen tehtävä Kadettikoulun johtajana on omalla tavallaan hienoin tehtävä, mitä Puolustusvoimissa voi ollakaan, kadettien kanssa toimiminen ja vastaaminen siitä, että meillä on tulevaisuudessakin hyviä upseereita. En voi odottaa uralta yhtään tämän enempää.
MINNA RUOLANTO:
Eversti Helle, tuleeko vielä mieleen jokin kysymys, jota en ole älynnyt kysyä, mutta joka pitäisi ehdottomasti suomalaisesta kadettikoulutuksesta tietää?
JUHA HELLE:
Ensinnäkin kysymykset ovat olleet kattavia ja ei ole oikeastaan muuta kuin kerrattavaa. Se, että tämän päivän kadetti on keskiverto suomalainen, joka toki maanpuolustustahdoltaan vastuunkantamisen osalta ja kenties johtamisen osalta on hieman keskivertoa vahvempi. Kadettikoulu on miesten ja naisten oppilaitos, sisäoppilaitos, mutta kuitenkin korkeakoulu- ja yliopisto-opetus on se menetelmä, jolla edetään. Sen sanoisin vielä tuosta opetuksesta, ei ole tullut siitä kadetin arjesta vielä paljoa puhuttua. Opetuksessa siis alkuvaiheessa korostuu teoria. Meillä on ehkä 2/3 ensimmäisenä vuotena teoria ja 1/3 käytäntöä. Sitten se kääntyy ja toisena vuonna se on juuri päinvastoin, että 2/3 on käytäntöä ja harjoituksia, jotka ovat ilma-, maa- ja merivoimissa hieman erityyppisiä. Ilmavoimissa lennetään, merivoimissa ajetaan aluksella ja maavoimissa sitten kenties taistellaan tai harjoitellaan niitä aselajin asioita. Mutta se opetus tällä tavalla kehittyy sen kolmen vuoden aikana ja muuttaa vähän sisältöä.
MINNA RUOLANTO:
Jos katsotaan tulevaan, niin minkälaisia tehtäviä seuraavan kahden viikon ajan on kalenterissa? Mikä odottaa?
JUHA HELLE:
Meillä on nyt itse asiassa tällä viikolla keskimmäinen vuosikurssi, maavoimien koulutusohjelma, on viimeistä viikkoa täällä Santahaminassa Helsingissä eli he lähtevät 1,5 vuoden opintojen jälkeen nyt sitten Maasotakouluun. Eli siinä on tällainen saattaen siirtäminen sitten Helsingistä Lappeenrantaan. Se on ehkä sellainen tärkein viikon opetukseen liittyvä. Kävin tällä viikolla kirjastossa varmistumassa siitä, että tällainen kadettikoulun lukutärpit yhdeksän kirjan sarja, jonka nyt lanseeraan tässä kevään puitteissa ja että siellä kirjahankinnat edistyvät. Se nyt oli pieni asia, mutta sitten totta kai me valmistaudutaan perjantaihin. Perjantaina meillä on tarkoitus juhlistaa tätä 100 vuotiasta kadettikoulun taivalta itsenäisessä Suomessa. Se juhlistaminen konkretisoituu tuolla Senaatintorilla järjestettävään paraatiin ja siihen paraatiin liittyen on sitten joitakin tiettyjä valmistautumisia ja tietenkin harjoitellaan kadettien kanssa torstai-iltana, kun he tulevat sieltä puolustushaarakouluistaan tänne Helsinkiin. Meillä on kaikki kurssit mukana tuossa perjantain paraatissa.
MINNA RUOLANTO:
Eli kuinka paljon paraatissa nähdään väkeä?
JUHA HELLE:
Tosiaankin meillä on paraati Senaatintorilla perjantaina kello 10. Paikalla ovat kadetit, vanhempia kadettiupseereita, Kaartin soittokunta ja toivottavasti mahdollisimman paljon kaupunkilaisia. Eli paraati alkaa perjantaina kello 10 ja 10:40 mennessä se on jo ohi. Joten siihen aikaikkunaan kun tähtää käyntinsä kaupungilla, niin on tervetullut seuraamaan.
MINNA RUOLANTO:
Eli perjantaina 1. helmikuuta. Lisätietoja kadettikoulusta ja opiskelusta, opintojen sisällöstä, hakuprosessista löytyy osoitteesta www.maanpuolustuskorkeakoulu.fi
