Tämä erikoinen vuosi on muuttanut monella tavalla sitä elämää, johon olemme tottuneet. Uuteen sopeutuminen vie voimia. Ei siis ihme, jos korona-pandemian aika on alkanut tuntua monilla väsymyksenä. Kysymme siksi toisiltamme ja itseltämme, milloin tämä päättyy ja normaali taas alkaa. Kenelläkään ei ole antaa vastausta. Ja ehkä paluu normaaliinkin merkitsee jotain muuta kuin vanhaan arkeen laskeutumista. 

Erityisesti olemme kaivanneet vanhasta arjesta työtovereita ja työyhteisöä. Se on avannut ymmärtämään ihmiskontaktien ja yhteisön merkitystä. Tarvitsemme toisiamme. Myös työ sujuu paremmin yhdessä. Näin on jälleen osoittautunut, että pienen maan tärkein voimavara ovat ihmiset - ennen kaikkea yhdessä ja samaan suuntaan toimien. Siksi me tarvitsemme luottamusta toisiimme. Kiilan iskeminen yhteiskuntaan sekä erojen korostuminen hajottavat voimia. Yhteisen maan rakentaminen vaikeutuu. 

Viime aikoina on todettu, että elämme sotien jälkeisen kauden vaikeinta aikaa ¬- niin suuresti pandemia ja taloushuolet rasittavat maata. Jotkut ovat verranneet tätä aikaa jopa viime sotiin. Se suuri ero sentään on, että ilmassa lentävät virukset, eivät ammukset. Meidän ei onneksi tarvitse nyt pelätä väkivaltaista kuolemaa, kotien hävitystä tai maan menetystä. Silti edessä on jälleenrakennus, joka vaatii kaikilta paljon. Siten varmistamme tulevaisuuden toivon lapsillemme. 

Maata kannattaa rakentaa, sillä se on mielissämme kaunis. Suomi on vuodesta toiseen maailman maiden onnellisuustilastojen kärjessä, jota itsekin kiitollisina ihmettelemme. Mikä on onnellisuuden salaisuus? Tasa-arvo, demokratia, turvallisuus, koulutus, terveydenhuolto? - Entä luonto? 
Edes moderni elämä ja sen hienoudet eivät ole irrottaneet meitä luonnosta. Korona-vuosi on antanut mahdollisuuden liikkua ulkona ja samalla avannut luonnon suurenmoisuuden. Mittaushistorian lämpimin vuosi osoittaa, kuinka vakavia uhkia kohdistuu luonnon elinvoimaan ja kuinka suuria muutoksia elämässämme on pian tapahduttava. 

Joulu kokoaa meidät pian lähimpiemme kanssa viettämään juhlaa, toivottavasti edes hetken huolista vapaina. Ehkä laulamme tutun laulun sanoin: ”Maa on niin kaunis.” Joulun syvin sanoma muistuttaa siitä, ettei meitä ole jätetty yksin. Siksi laulamme edelleen:  ”kirkas Luojan taivas.” Tämän kaartuvan taivaan alla meitä kantakoon toivo Luojan hyvyydestä ja rakkaudesta. 

Toivotan Sinulle ja läheisillesi rauhallista joulua ja siunattua alkavaa vuotta 2021!