Sota Ukrainassa on osoittanut karulla tavalla yksilön turvallisuuden ja yhteiskunnan pitkäkestoisen kriisikestävyyden merkityksen. Venäjä on sotatoimien osana häikäilemättömästi kohdistanut asevoiman käyttöä laajasti koko yhteiskuntaa ja erityisesti siviilikohteita vastaan. Ukraina puolustajana on innovatiivisesti hyödyntänyt koko yhteiskunnan voimavaroja ja kansainvälisen yhteisön tarjoamaa apua hyökkäysten torjunnassa ja niiden jälkivaikutusten minimoinnissa. Sodan ulkoinen kuva muistuttaa jotain vanhaa, mutta on tarkemmin katsottuna moniulotteisempi ja kokonaisvaltaisempi kuin aiemmin.
Suomessa 2021 julkaistun valtioneuvoston puolustusselonteon ja 2022 julkaistun Ajankohtaisselonteko turvallisuusympäristön muutoksesta mukaan nykyaikainen sotilaallinen uhka ja sota ilmenevät monimuotoisesti ja -ulotteisesti. Julkaisut määrittelevät osuvasti laaja-alaisen vaikuttamisen käsitteen ja sen torjuntaan liittyviä toimenpiteitä. Laaja-alainen vaikuttaminen pitää sisällään usein käytetyn termin ”hybridivaikuttaminen”, mutta laaja-alaisen vaikuttamisen uhkakuvaan sisältyy merkittävässä roolissa sotilaallisen voiman käyttö.
Puolustusvoimissa laaja-alaisen vaikuttamisen uhkamallia käytetään kuvaamaan tilannetta, jossa valtiollinen toimija pyrkii tavoitteisiinsa muodostamalla itselleen edulliset olosuhteet ja edistämään omia päämääriänsä yhdistelemällä erilaisia epäsuoria ja suoria keinoja. Valittujen keinojen arvioidaan soveltuvat parhaiten kuhunkin tilanteeseen. Laaja-alaiselle vaikuttamiselle on tyypillistä pitkäkestoinen ja peitelty toiminta, joilla pyritään tavoitteisiin välillisin vaikutuksin. Tämä kyky rakennetaan pitkän aikavälin kuluessa hyödyntäen yhteiskunnan haavoittuvuuksia jo normaalioloista alkaen. Selkeää eroa valtioiden välisen kilpailun ja konfliktin välille ei välttämättä muodostu. Kyse on sarjasta tapahtumia, joita vaikea tunnistaa ja liittää toisiinsa. Näin tapahtumien liittäminen valtiolliseen toimijaan ja poikkeusolojen toteaminen on vaikeaa.
Laaja-alaisessa vaikuttamisessa valtiollinen toimija voi pyrkiä aiheuttamaan kohdevaltiossa ja sen kansalaisissa epätietoisuutta ja epävarmuutta tai toisessa ääripäässä vaikuttamaan kohdevaltion itsemääräämisoikeuteen tai jopa itsenäisyyteen. Keinoina voivat olla esimerkiksi tiedon hankkiminen ja vaikuttaminen informaatio- ja/tai kyberympäristössä. Laaja-alaisen vaikuttamisen keinovalikoimaan voi myös sisältyä sotilaallista painostamista ja uhkaus sotilaallisen voiman käytöstä. Sotilaallinen painostus kuluttaa puolustusjärjestelmän ja samalla koko yhteiskunnan voimavaroja. Pitkäaikaisella painostamisella on heijastusvaikutuksia kohdevaltion sisäiseen turvallisuuteen, kansainväliseen asemaan, henkiseen kriisinsietokykyyn, maanpuolustustahtoon ja valtion johtamiseen. Sotilaallista voimaa voidaan käyttää suunnitelmallisesti tai tilanne voi eskaloitua siihen suunnittelematta. Tie mahdolliseen sotilaalliseen konfliktiin voi tapahtua joko nopeasti tai pitkäkestoisen vaikuttamisoperaation päätteeksi.
On tärkeää huomata, että usein vaikuttaminen räätälöidään huomioiden kohdevaltion ominaisuudet ja sen arvioidut heikkoudet. Näin ollen muihin maihin kohdistetusta vaikuttamisesta ei voida välttämättä tehdä suoria johtopäätöksiä arvioitaessa uhkaa Suomea vastaan. Ukrainan sota ja siihen liittyvät tapahtumat ovat osoittaneet, että tarve laaja-alaisen vaikuttamisen ilmiön käsittelylle ja ymmärtämiselle on ilmeinen.
Yhteistyö laaja-alaisen vaikuttamisen vastatoimena – havaitse, tunnista, torju, estä
Laaja-alaisen vaikuttamisen torjunnan perusteena on ennakoiva varautumistyö. Suomessa on pitkä perinne ja toimivia käytänteitä viranomaisten välisessä yhteistyössä ja varautumisesta kaikilla hallinnon tasoilla. Turvallisuusympäristön nopeat muutokset edellyttävät kuitenkin jatkuvaa tilanteen arviointia sekä viranomaisten keskinäisen vastuujaon tuntemista. Puolustusvoimien näkökulmasta keskiössä ovat uhat, jotka vaarantavat kykyä Puolustusvoimien päätehtävien toteuttamiseen. Valmiuden ylläpito ei merkitse vain sotilaallisen maanpuolustuksen avainsuorituskykyjen käytettävyyden varmistamista omin toimenpitein, vaan hallinnon rajat ylittävää yhteistyötä puolustusjärjestelmän ja yhteiskunnan kriittisten toimintojen tunnistamisessa ja suojaamisessa.
Laaja-alaisen vaikuttamisen uhalla on paitsi kansainvälinen, myös valtakunnallinen ja paikallinen luonne. Uhkien tunnistamiseksi ja niihin reagoimiseksi tarvitaan puolustusjärjestelmän verkottunutta toimintatapaa ja kansainvälistä yhteistyötä. Turvallisuusympäristöön oikein suhteutetun puolustusjärjestelmän ja sotilaallisen valmiuden ylläpito edellyttää esimerkiksi ajantasaisen tilannekuvan ja siitä johdetun tilanneymmärryksen ylläpitoa ja jakamista. Tähän liittyy esimerkiksi tilannekuvien vaihto ja yhdistely eri viranomaisten, kumppaneiden ja yritysten kanssa. Tilannekuvan muodostamisen lisäksi kriisinsietokykyä voidaan vahvistaa esimerkiksi informaatiovaikuttamisen, kyberturvallisuuden, sisäisen turvallisuuden, henkisen kriisinsietokyvyn, väestönsuojelun, talouden ja huoltovarmuuden sekä kriittisen infrastruktuurin suojaamisen osa-alueilla.
Puolustusvoimien näkökulmasta monien tärkeiden asioiden ohella korostuu erityisesti kokonaisvaltainen paikallispuolustus. Nopeasti muuttuvassa ja epävakaassa tilanteessa erilaisten tilanteiden hallinnassa ja ratkaisussa korostuu paikallisten toimijoiden rooli. Paikallistasolla on kykyä ja osaamista tunnistaa vallitsevat olosuhteet ja mahdollisuus muodostaa juuri niihin sopivia toimintamalleja.
Valtiollisen toimijan laaja-alaiset ja monipuoliset keinot voivat vaikuttaa merkittävästi meidän jokaiseen arkeen. Siksi laaja-alaisen vaikuttamisen tunnistamisessa jokaisen toiminta ja aktiivisuus on merkittävää. Vallitsevassa tilanteessa suomalaiset ovat aktivoituneet oman osaamisen kehittämisessä ja erilaisiin tilanteisiin varautumisessa. Peruselementteinä suojautumisessa laaja-alaista vaikuttamista vastaan ovat hyvä yleissivistys, median lukutaito ja tietojärjestelmien käyttötaito. Lisää tietoa ja taitoa on haettu erilaisilta kursseilta ja kotivaraan on kiinnitetty huomiota – kaikki nämä ovat kansalaisen oivallisia omia toimenpiteitä.
Viimeaikaisten konfliktien oppeja on huomioitu Puolustusvoimien harjoitusten suunnittelussa. Harjoitustilanteet on rakennettu eri osapuolten yhteistoimintaa ja päätöksentekoa monipuolisesti haastaviksi. Tärkeä osa harjoittelua on laaja-alaisen vaikuttamisen tunnistaminen ja siihen reagointi. Erinomaisina harjoituskokonaisuuksina ovat ympäri maata näkyvät Maavoimien paikallispuolustusharjoitukset, jotka käynnistyvät jälleen tämän vuoden osalta. Harjoituksiin osallistuu useita eri viranomaisia ja toimijoita. Harjoitusaiheina ovat esimerkiksi liikenneyhteyksien, energian saannin ja tietoverkkojen turvaaminen häiriötilanteissa. Harjoituksissa saatuja oppeja hyödynnetään harjoitukseen osallistuneiden toiminnan kehittämisessä.
Toimintaympäristön muutos haastaa laajasti koko yhteiskunnan kriisinsietokyvyn, kuten voimme Ukrainan tilanteesta huomata. Suomessa on vuosikymmenien ajan ylläpidetty ja kehitetty maailmallakin laajasti huomiota saanutta kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamallia. Se on suomalainen tapa turvata yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä. Kokonaisturvallisuuteen liittyviä elementtejä koulutetaan, harjoitellaan ja kehitetään jatkuvasti, kuten paikallispuolustusharjoituksissa. Kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamalli on hyvä työkalu laaja-alaista vaikuttamista vastaan, ja meillä kaikilla on tässä oma roolimme.
Varautuminen ja valmius on yhteistyötä, jolla varmistetaan yksilön turvallisuus ja yhteiskunnan selviytyminen pitkäkestoisesta kriisistä.
