Maanpuolustusvelvollisuus koskee kaikkia Suomen kansalaisia. Miehet ovat asevelvollisia ja lisäksi naisilla on mahdollisuus vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Laajempi maanpuolustusvelvollisuus liittyy yhteiskunnan elintoimintojen ylläpitämiseen kriisioloissa lain tarkemmin määrittämillä tavoilla.
Kolmikymppisten Y-sukupolvelle velvollisuus voi tuntua kaukaiselta käsitteeltä, kun on saanut elää oikeuksien keskellä.
Pitkään jatkunut hyvinvoinnin aika on hämärtänyt velvollisuuden ajatusta, johon kuuluu oman panoksen antaminen yhteiseksi hyväksi. Yksilön oikeudet ja vapaudet ovat pyhiä asioita liberaalissa demokratiassa.
Oikeudet ja velvollisuudet liittyvät kuitenkin saumattomasti toisiinsa. Oikeudet voivat nopeasti vaarantua, jos velvollisuudet jäävät sivuun ja hoitamatta. Tästä on merkkejä ajassamme.
Maanpuolustustahto on edelleen korkea, mutta se on laskenut viime vuosina. Samaan aikaa on käynnissä keskustelu asevelvollisuuden tulevaisuudesta. Asevelvollisuus on Suomen uskottavan puolustuksen keskeisimpiä perusteita, jonka tilalle on vaikea nähdä muuta vaihtoehtoa.
Ihmiset ovat pienen maan tärkein voimavara.
Ihmiset ovat pienen maan tärkein voimavara. Tulevaisuudessa jokaista tarvitaan entistä enemmän rakentamaan yhteiskuntaa; taklaamaan kestävyysvajetta ja ottamaan niskalenkkiä ympäristöuhkista. Huolten pilvien allakin on uskallettava perustaa perheitä ja synnyttää lapsia. Perheet tekevät korvaamatonta työtä nostamalla uutta sukupolvea ottamaan omalla vuorollaan vastuun maasta.
Ihmiskuntaa on kantanut alusta lähtien sanaton sukupolvisopimus, jossa jokainen sukupolvi hoitaa velvollisuutensa ja siirtää seuraavalle polvelle elinkelpoisen maan. Jos velvollisuudet jäävät täyttämättä, on jäljessä tulevilla aina raskaampi tehtävä maksaa edellisten velkoja ja korjata jälkiä.
Tähän liittyy myös kysymys siitä, kuinka maa olisi edelleen puolustamisen arvoinen. Paljon riippuu ihmisen omasta kokemuksesta: Mitä maalla on annettavaa minulle ja onko minulla jotain annettavaa maalle?
Ekologinen ja taloudellinen kriisi sumentavat monien tulevaisuuden näkymiä ja saavat kysymään, onko minulla tulevaisuutta työelämässä ja perhe-elämässä. Osa on valmis käärimään hihansa ja tarttumaan haasteisiin. He perustavat perheitä ja löytävät paikkansa työelämässä. Osa on menettämässä toivonsa ja jäämässä syrjään. Jotkut haluavat keskittyä itseensä ja jättää sukupolvisopimuksen vastuupuolen muiden hoidettavaksi.
Yhteinen tulevaisuus riippuu siitä, kuinka nämä ihmisryhmät ja suhtautumistavat painottuvat. Siksi jokaisesta on pidettävä kiinni ja annettava se kokemus, että maalla on hänelle annettavaa ja - ennen kaikkea - että hänellä on annettavaa maalle.
Vapaata maata kannatti ja kannattaa edelleen puolustaa.
80 vuotta sitten vietettiin sotajoulua. Jotkut lahjat tuntuivat silloin aivan erityisiltä: koti ja perhe, jokapäiväinen leipä sekä terveys. Itse elämä oli kallis lahja, jonka saattoi äkisti menettää. Myös vapaa maa osoittautui silloin suureksi lahjaksi. Sitä kannatti ja kannattaa edelleen puolustaa.
Toivotan teille kaikille Rauhallista joulua!
Pekka Särkiö, kenttäpiispa
