Utin jääkärirykmentin historia ja perinteet

Rykmentti vaalii viime sodan aikaisten päämajan kaukopartioyksiköiden ja suomalaisen sotilashelikopteritoiminnan perinteitä.

Rykmentin vuosipäivää vietetään 10. toukokuuta, jolloin vuonna 1918 perustettiin ratsuväenkenraali Mannerheimin käskystä Utin maalentoasema. Joukko-osaston kunniamarssi on Jean Sibeliuksen "Elon taistohon käy" (1904). Joukko-osaston lipun on suunnitellut heraldikko Liisa Kontiainen Sotamuseosta.

Utin tiedossa oleva sotilashistoria ulottuu 1700-luvun loppupuolelle. Tällöin Utti muodostui tärkeätä idän maantieyhteyttä hallitsevana kapeikkona sotilaiden kiinnostuksen kohteeksi. Kustaan Sodan aikana ruotsalais-suomalaiset joukot kävivät 1789 venäläisiä vastaan nykyisen Tykkimäen huvipuiston itäpuolella Utin taistelun. Taistelussa kaatui noin 1 000 venäläistä ja satakunta ruotsalais-suomalaista sotilasta. Taistelun seurauksena venäläiset joutuivat vetäytymään Taavetin suuntaan.

Sodan seurauksena venäläiset varmensivat rajavyöhykettä ja Pietarin puolustusta marsalkka Suvorovin suunnittelemilla linnakkeilla. Uloimmaksi linnoiteketjuksi muodostui tällöin Ruotsinsalmi-Kyminlinna - Utti - Liikkala - Järvitaipale. Utin maalinnoitus valmistui 1792 ja siihen sijoitettiin varusväeksi jalkaväkipataljoona ja 30 tykkiä miehistöineen. Linnoituksessa ei taisteltu ja se menetti merkityksensä Suomen sodan jälkeen 1809.

Kenraali Mannerheim päätti jo vuonna 1918, että Suomen Puolustusvoimien lentokoneita on sijoitettava myös maatukikohtiin. Ensimmäiseksi maatukikohdaksi valittiin Utti, jossa alkoi 1920-luvun alussa voimakas rakentamisen ja kehittämisen kausi. Utti muodostuikin ilmavoimien keskeisimmäksi tukikohdaksi ennen toista maailmansotaa. Erityisen merkittävänä voidaan pitää Uttilaisten joukko-osastojen ja taitavien komentajien vaikusta lentäjähengen ja oikeaoppisen hävittäjätaktiikan kehittämiseen. Sotien aikana Utissa toimi useita hävittäjä- ja pommituslentoyksiköitä. Taisteluesimerkkeinä mainittakoon luutnantti Jorma Sarvannon ihmeteko Utin taivaalla talvisodassa; viidessä minuutissa hän ampui Fokker D 21 hävittäjällään alas 6 neuvostoliittolaista SB-2 pommikonetta. Talvisodan aikana Uttia pommitettiin 23 kertaa.

Sodan jälkeen tukikohdassa toimi Karjalan lennosto vuoteen 1958 ja vuodesta 1961 vuoteen 1996 Kuljetuslentolaivue.

Helikopteritoiminta

Suomalainen sotilashelikopteritoiminta alkoi virallisesti vuonna 1961, jolloin Ilmavoimat hankki käyttöönsä helikoptereita. Ne sijoitettiin aluksi Poriin. Pian tämän jälkeen päätettiin kuitenkin koneiden sijoittamisesta Uttiin, jonne ne siirrettiin 1962.

Vuosina 1962-1996 helikopterit palvelivat Ilmavoimien väreissä ja niiden päätehtävänä oli Ilmavoimien rauhan ja sodan uhan ajan nopeiden materiaalikuljetusten ja siirtojen varmentaminen. Samalla niitä käytettiin maavoimien joukkojen tukena lähinnä koulutuksen värittämiseen ja maalitoiminnassa. Helikopterilentue on vuosien varrella kantanut vastuunsa myös pelastuspalvelutehtävissä.

Ilmavoimiin aikaisemmin kuulunut Helikopterilentue siirrettiin 1.1.1997 maavoimien alaisuuteen. Uusimuotoisen helikopteritoiminnan vaatimusten mukaisesti Helikopterilentue muutettiin 1.1.2001 Helikopteripataljoonaksi.

Maavoimien erikoisjoukot

Maavoimien erikoisjoukkojen perinteet Suomessa johtuvat jatkosodan päiviltä. Suoraan sodan johdon alaisuudessa toimi tuolloin neljä kaukopartio-osastoa (komppania). Pohjois-Suomessa operoi osasto Paatsalo, Vienan Karjalassa osasto Marttina, Laatokan pohjoispuolella osasto Kuismanen ja Karjalan kannaksella osasto Vehniäinen.

Sodan aikana 1943 osastoista muodostettiin päämajalle alistettu Erillinen Pataljoona 4. Osastot suorittivat sodan aikana kaikkiaan 275 tiedustelu- ja tuhoamispartioretkeä venäläisten ja saksalaisten joukkojen selustaan. Pisimmät partiotehtävät olivat kestoltaan yli 50 vuorokauden mittaisia ulottuen Argangelin radalle asti. Kaukopartiomiehistä nimettiin Mannerheim-ristin ritareiksi kaikkiaan yhdeksän sotilasta.

Erillinen Pataljoona 4:n sotilaille järjestettiin jatkosodan aikana keväällä 1944 Utissa kaikkiaan kolme laskuvarjohyppykurssia. Nykyisen muotonsa laskuvarjojääkärikoulutus sai 1960-luvun alussa, jolloin perustettiin Laskuvarjojääkärikoulu.