Karjalan prikaatin historia ja perinteet

Karjalan prikaati polveutuu suoraan jatkosodan ja Lapin taistelujen Jalkaväkirykmentti 8:sta, "Tuntemattoman sotilaan rykmentistä".

Prikaati vaalii ja kunnioittaa sille 1957 määrättyjä entisen viipurilaisen Karjalan Kaartin Rykmentin perinteitä. Sen joukko-osastolippu on prikaatin joukko-osastolippuna ja kunniamarssina rykmentin kunniamarssi Oravaisten marssi. Prikaatin vuosipäivää vietetään 6. toukokuuta.

Historia lyhyesti

Akateemikko Väinö Linnan romaanista Tuntematon sotilas kuuluisaksi tullut Jalkaväkirykmentti 8 (JR 8) muodostettiin kesäkuussa 1941 Liperin Ylämyllyllä ja sen ympäristössä talvisodan jälkeen perustetusta 8. Prikaatista. Jatkosodassa rykmentti taisteli Laatokan pohjois- ja itäpuolella hyökäten läpi Itä-Karjalan Äänislinnaan, taistellen asemasotavaiheen 1942–44 Syvärin yläjuoksulla ja viivyttäen kesällä 1944 U-asemaan Loimolassa, jossa se saavutti kunniakkaan torjuntavoiton. JR 8 osallistui myös Lapin sotaan Tornionjokilaakson suunnassa saksalaisten joukkojen karkottamiseksi maastamme. Kesäkuun alussa 1945 JR 8 kotiutettiin Kouvolan varuskuntaan.

Joulukuussa 1952 rykmentin nimi muutettiin 5. Prikaatiksi ja edelleen 1.1.1957 Karjalan Prikaatiksi. Tuolloin prikaatille määrättiin vaalittavaksi entisen Viipurissa sijainneen Karjalan Kaartin Rykmentin perinteet. Niiden merkiksi prikaati sai rykmentin lipun ja kunniamarssin, Oravaisten marssin. Prikaatin vuosipäiväksi määrättiin 6. toukokuuta, päivä, jolloin vuonna 1618 Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf antoi käskyn Suomen sotaväen uudesta kokoonpanojärjestelystä, jossa mm. perustettiin Karjalan Rykmentti.

Vapaussodan päättymisparaati pidettiin Helsingin Senaatintorilla 16.5.1918. Paraatin vastaanottaja, ylipäällikkö, kenraali C. G. E. Mannerheim oli saanut samana päivänä senaatilta periaatteellisen luvan toimenpiteille, jotka hän julkaisi päiväkäskyssään 19.5.: Hän oli päättänyt perustaa vapaussodan kolmesta Karjalan Rykmentistä Karjalan Kaartin Rykmentin.

Rykmentti toimi Helsingissä elokuun lopulle 1918, jolloin se siirrettiin itärajan vartiointitehtäviin ja edelleen syyskuussa Viipuriin. Siellä rykmentti koulutti 21 vuoden aikana reserviin noin 30 000 miestä. Illalla 8. lokakuuta 1939 rykmentti YH:een liittyen suojajoukkopataljoonaksi (I/2.Prikaati) muodostettuna marssi viimeisen kerran Papulan kasarminportista ulos Karjalan kannakselle puolustusvalmisteluihin. Talvisodassa pataljoona taisteli keskisellä Kannaksella ja lakkautettiin elokuussa 1940.

Kouvolan varuskunnan ahtaiden majoitusolojen ja supistuvien harjoitusmaastojen takia ryhdyttiin monien vaiheiden jälkeen rakentamaan Karjalan Prikaatille uusi varuskunta-alue Valkealan kunnan Vekaranjärvelle. Rakentaminen aloitettiin syksyllä 1963 ja ensimmäiset prikaatin joukot muuttivat uusiin tiloihin 1968–1973.

Vuosina 1979–1980 siirrettiin Karjalan Tykistörykmentti Lappeenrannasta Vekaranjärvelle. Vuoden 1990 alussa annettiin prikaatin Jääkäripataljoonalle Haminassa lakkautetun Kymen Jääkäripataljoonan nimi, joukko-osastolippu, kunniamarssi ja perinteet. Samalla sekä Kymen Jääkäripataljoona että Karjalan Tykistörykmentti liitettiin prikaatiin joukkoyksikköinä.

Kesällä 1994 siirrettiin Kymen Pioneeripataljoona Korialta Vekaranjärvelle. Kesällä 1998 perustettiin prikaatin yhteyteen Itä-Suomen Viestipataljoona Keuruulla lakkautetun Keski-Suomen Viestipataljoonan pääosista. Vuoden 2003 alussa muodostettiin prikaatiin Salpausselän Ilmatorjuntapatteristo lakkautettaessa Haminassa Ilmatorjuntarykmentti. Helmikuussa 2003 aloitti Vekaranjärvellä toimintansa Karjalan Huoltopataljoona Prikaatin kuudentena joukkoyksikkönä.

Karjalan prikaati edustaa maavoimien mekanisoitua valmiusyhtymää Suomen Puolustusvoimissa.

Prikaatin lippu

Prikaatin lippuna on professori Carolus Lindbergin suunnittelema ja valtionhoitaja C. G. E. Mannerheimin 14.6.1919 vahvistama valkokenttäinen, Karjalan Kaartin Rykmentin (KKR) vaakunalippu.

Lipussa on kruunattu Suomen vaakuna, jota ympäröi laakeriseppele. Jo kesällä 1919 oli valtionhoitaja kenraali Mannerheim määrännyt, että erityisestä kunnostautumisesta vapaussodassa oli KKR:n lipputangon kärkeen kiinnitettävä IV luokan Vapaudenristin lisäksi nauhat, joihin oli kultakirjaimin painettava niiden taistelupaikkojen nimet, joissa se oli kunnostautunut: Venäjänsaari, Vuoksenrintama, Rautu.

Tasavallan presidentti hyväksyi 28.10.1920 valmistuneen lipun, jonka lahjoitti kenraalin rouva Karin Theslöf. Lippu naulattiin 15.5.1921 Katajanokan upseerikasinossa ja vihittiin seuraavana päivänä Armeijan lippujuhlassa Senaatintorilla.

Prikaatin tunnus

Prikaatin tunnus on alun perin suunniteltu ja vahvistettu 4.5.1920 Karjalan Kaartin Rykmentille (KKR).

Tunnukseen on liitetty lehväseppele, joka on otettu vanhasta KKR:n tunnuksesta. Tässä merkissä on erikoistunnuksena Karjalan vaakunan kaksi vastakkain iskuun kohotettua miekkaa, lännen suora säilä ja idän käyrä sapeli.

Karjalan prikaatissa tunnus otettiin käyttöön 1967. Tunnusta ovat käyttäneet kaikki prikaatissa palvelevat vuodesta 2001 lähtien.

Joukkoyksikköjen perinteet

Kymen jääkäripataljoona

Kymen jääkäripataljoonan lippuna on kunniakas ratsuväkimallinen jääkärilippu. Lipun kaksi nuolta kuvaavat tulta ja liikettä. Reunat lipussa on koristeltu Karjalan maakunnallisilla väreillä. Lipussa on myös pataljoonan vanha järjestysnumero 3. Pataljoonan lippuun on myönnetty 4.luokan vapaudenristi nauhoineen.

Pataljoonan historia alkaa vuonna 1920 perustetusta Polkupyöräpataljoona 3:sta (PPP 3), jonka pääkalusto oli nimensä mukaisesti polkupyörät. Polkupyöräkoulutus oli vaativassa maineessa ja polkupyöräjoukot olivat tuon ajan nopeantoiminnan joukkoja. PPP 3:ssa palveli muun muassa maineikas Marokon kauhu - Aarne Juutilainen.

PPP 3- nimi muuttui 1936 Preussin kuninkaallisen jääkäripataljoonan kunniaksi Jääkäripataljoona 3:ksi. Sodissa JP 3 kantoi suuren vastuun osallistumalla ratkaisutaisteluihin ja olemalla mukana niin Talvi-, Jatko- kuin Lapinsodassa. Pataljoonaa johti koko sodan ajan arvostettu komentaja Mannerheim-ristinritari everstiluutnantti (kenraalimajuri) Jorma Hynninen. Mannerheimristinritari Hynninen valvoo edelleenkin harjoituksissa esikuntamme toimintaa.

Joukoissa palveli myös useita muita Mannerheim-ristinritareita kuten aina vuoteen 1967 asti sotilasmestarina toiminut Einar Shadewitz.

Pataljoonan perinnepäivää vietetään 12.3 Jaakko de la Gardien Moskovan valloituksen päivänä yli 350 vuoden takaa.

Perinnemarssina on Jean Sibeliuksen säveltämä Jääkärimarssi.

Jääkärit ovat aina olleet kansainvälisessä sotilaskielessä valiojoukkoja. Sana jääkäri tulee saksan kielestä "jäger" eli metsästäjä.

Karjalan tykistörykmentti

Karjalan tykistörykmentin perinnejoukko-osasto on Kenttätykistörykmentti 2, joka perustettiin Lappeenrannassa vuonna 1918. Vuotta myöhemmin Rykmentti siirtyi Viipuriin. Talvi- ja jatkosodissa rykmentti osallistui moniin koviin taisteluihin Karjalan kannaksella mukaan lukien Tali-Ihantalan torjuntataistelu vuonna 1944. Näissä taisteluissa suomalaisen kenttätykistön tarkkuus, kurinalaisuus ja johdettavuus osoittautuivat ylivertaisiksi aikalaisiinsa järjestelmiin verrattaessa.

Sodan jälkeen rykmentti koottiin takaisin Lappeenrantaan Kenttätykistörykmentti kolmena. Nykyisen nimensä, Karjalan tykistörykmentti, rykmentti sai vuonna 1957. Rykmentti siirtyi Vekaranjärvelle vuonna 1980. Vuonna 1990 rykmentti liitettiin osaksi Karjalan prikaatia. Rykmentin perinnepäivää vietetään 3. marraskuuta - samaisena päivänä vuonna 1918 annettiin käsky Kenttätykistörykmentti kahden perustamisesta. Rykmentin perinnemarssi on Vanha Marssi Pohjanmaalta.

Salpausselän ilmantorjuntapatteristo

Salpausselän ilmantorjuntapatteristo vaalii 1.4.1928 perustetun Liikkuvan Ilmatorjuntapatterin perinteitä. Koko ilmatorjunta-aselaji oli saanut alkunsa Suomessa vasta kaksi ja puoli vuotta aiemmin Suomenlinnaan perustetun Rt:n ilmapuolustuskomennuskunnan myötä. Salpausselän ilmatorjuntapatteristo on vanhin maamme It-joukko-osastoista.

Ensimmäiseksi päälliköksi Viipuriin perustetuun Liikkuvaan Ilmatorjuntapatteriin määrättiin Suomenlinnassakin ilmatorjuntakoulutuksen alkuunsaattanut kapteeni Åke Törnroos. Liikkuva Ilmatorjuntapatteri sijoitettiin KTR 2:n alaisuuteen ja vuonna 1930 loputkin Viipurissa toimineet ilmatorjuntajoukot liitettiin Kenttätykistörykmentti 2:een. Näin muodostui ErItPsto, jossa Liikkuva It-patteri oli yhtenä yksikkönä.

Samaan aikaan saatiin ilmatorjuntajoukoille myös oma ampuma-alue Kuolemajärven pitäjästä Muurilasta Suomenlahden rannalta. Muurilan ampumaleiri vastasi tämänhetkistä Lohtajan ampumaleiriä myös maastollisesti. 1.5.1934 ErItPsto laajeni It-rykmentti 2:ksi ja toimi sotien aikana pääosin kannaksen ilmapuolustuksen tehtävissä.

Sotien jälkeen niin ITR 2 kuin koko Suomikin joutui luopumaan Viipurista ja vuonna 1944 se kotiutui Lahteen. Lahdessa joukko ehti toimia rykmenttinä kymmenen vuotta ennen kuin se hajautettiin vuonna 1954 erillisiksi osastoiksi Naarajärvelle, Vesivehmaalle, Riihimäelle ja Lahteen. Lahteen jääneen 3.ErItPston nimi muuttui Salpausselän ilmatorjuntapatteristoksi vuonna 1957 ilmatorjuntajoukkojen saadessa maakunnalliset nimet.

Salpausselän Ilmatorjuntapatteristo siirtyi Kouvolaan vuonna 1968 ollen siellä yli 20 vuotta, kunnes se siirrettiin Haminaan syksyllä 1989. 1.1.1990 joukko sai uuden nimen Kymen Ilmatorjuntarykmentti, jonka joukkoyksikkönä oli Salpausselän Ilmatorjuntapatteristo. Kymen Ilmatorjuntarykmentti ehti toimia 7 vuotta itsenäisenä joukko-osastona ennen kuin se liitettiin joukkoyksiköksi RUK:un 1.1.1997. Kymen Ilmatorjuntarykmentti lakkautettiin 31.12.2002 ja 1.1.2003 perustettiin Salpausselän ilmatorjuntapatteristo, joka siirrettiin kyseisen vuoden alussa Vekaranjärvelle Karjalan prikaatin joukkoyksiköksi. Lukuisista siirroista johtuen voidaan todeta Salpausselän ilmatorjuntapatteristo vaalineen "Liikkuvan Ilmatorjuntapatterin" perinteitä varsin hyvin.

Kymen pioneeripataljoona

Kymen pioneeripataljoonan juuret ovat tiukasti Kymenlaaksossa. Joulukuussa 1920 silloinen Pioneeripataljoona 1 siirrettiin Viipurista Korian kasarmeille. Vielä ennen joulua Korialle saapui Suomenlinnassa vuonna 1919 perustettu ponttoonikomennuskunta, joka sulautettiin pataljoonaan.

Vuonna 1922 pataljoonan nimestä otettiin 1:n pois, ja vuonna 1927 muuttui nimi yksinkertaisempaan Pioneeripataljoona-muotoon ja vastaavasti pionieereista tuli pioneereja.

Talvisodan aikana Korialla ja sen ympäristössä aina Myllykoskea, Kuusankoskea ja Uuttakylää myöten toimi majuri I A Kaurasen johdossa vahva Pioneerikoulutuskeskus. Talvisodan jälkeen 1940-1941 Korialla toimi Pioneeripataljoona 2 komentajanaan V A Salmio. Korialla toimineesta Pioneeripataljoonasta perustettiin Jatkosotaan Pioneeripataljoona 14, jonka sotatie kulki kesän 1941 hyökkäysvaiheen ja kesän 1944 torjuntataisteluissa Karjalan kannakselta vielä Lapin sotaan. Pioneeripataljoona 14 kotiutettiin Korialle 19.11.1944.

4.12.1944 perustettiin Korialle Pioneerirykmentti komentajanaan eversti V H Vainio. Pioneerirykmentti lakkautettiin 15.7.1967, kun Korian varuskuntaan perustettiin Kymen Pioneeripataljoona komentajanaan majuri A A Vilhunen. Samalla Korialla perustettiin Keski-Suomen Pioneeripataljoona, jonka sijoituspaikaksi määrättiin Keuruu. Lakkautetun Pioneerirykmentin osista perustettu Keski-Suomen Pioneeripataljoonan etukomennuskunta siirtyi 15.7.1967 Korialta Keuruulle.

Seuraava merkittävä virstanpylväs Kymen Pioneeripataljoonan historiassa oli 1.7.1994 tapahtunut pataljoonan liittäminen Karjalan Prikaatin joukkoyksiköksi Vekaranjärvellä. Pataljoonan komentajana oli everstiluutnantti J Kääriäinen ja pataljoonaan kuului tuolloin joukkoyksikön esikunta, tekninen komppania, kaksi pioneerikomppaniaa sekä aliupseerikoulu.

Itä-Suomen viestipataljoona

Karjalan huoltopataljoona

Karjalan huoltopataljoona vaalii 3. Erillisen Autokomppanian ja sen edeltäjäjoukkojen perinteitä. Autokomppanian perinteet sopivat hyvin Karjalan Huoltopataljoonan vaalittavaksi, koska kuljetukset ovat keskeinen osa joukkojen huoltamista ja kuljetukset ovat kaikkia huollon toimialoja yhdistävä tekijä. 3. Erillisen Autokomppanian tunnuksissa esiintyvät Kymen maakunnan vaakuna identifioi tunnuksen Kymenlaaksoon ja Karjalan Huoltopataljoonaan. Puolustusvoimain komentaja amiraali Juhani Kaskeala hyväksyi pataljoonan perinteet 14.9.2006.

Perinnejoukon synty

Jatkosodan päätyttyä syksyllä 1944 oli Karjalan kannaksella toiminut 42. Autokomppania koottiin Taavettiin. 42. Autokomppania oli viimeksi ollut alistettuna 17. Divisioonalle, joka puolusti Juustilan Viipurin tienhaaran aluetta Viipurin länsipuolella.

Joulukuun alussa komppania sai käskyn siirtyä Kouvolaan, missä oli venäläisten ennen vuotta 1916 rakentamat kasarmit. Siirtyminen tapahtui 2 - 3.12.1944 komppanian päällikön kapteeni Frans Setälän ja autoaliupseerin ylikersantti Simo Loirin johdolla. Komppanian vahvuus oli 4.12.1944 seuraava: 2 upseeria, 3 aliupseeria ja noin 30 miestä. Ajoneuvokalustoa komppanialla oli seuraavasti: 23 kuorma-autoa (puukaasulle muutettuja MAN-dieseleitä vuosimallia 1942), 4 henkilöautoa (2 kpl Chevrolet vm 1937, Buick vm 1939 ja Lincoln 1939). Autosuojia ei ollut, vaan kaikki kalusto jouduttiin pitämään ulkosalla.

42. Autokomppanian nimi muutettiin 3.Autokomppaniaksi 4.12.1944. Tästä juontaa juurensa perinnepäivä, jota vietetään 4.12.

Autokomppanian keskeisiä tapahtumia 1945

Vuonna 1945 komppania sai tehtäväkseen 3. Divisioonan ajoneuvo- ja kuljetustarpeiden tarpeen tyydyttäminen, varuskunnan joukko-osastojen moottoriajoneuvojen huoltamisen sekä divisioonan autonkuljettajien kouluttamisen.

1.1.1946 yksikössä palveli 15 kantahenkilökuntaan kuuluvaa ja 29 varusmiestä. Ajoneuvoja oli 129. Myös henkilökunta osallistui ajopalvelukseen.

3. Autokomppanian nimi muutettiin 1.4.1952 alkaen 3. Erilliseksi Autokomppaniaksi. Nimen muutos johtui Puolustuslaitoksen uudelleenjärjestelyistä.

Vuodesta 1953 lähtien varusmiehet astuivat suoraan palvelukseen 3. ErAutoK:an. Aiemmin he olivat saaneet peruskoulutuksensa muualla. 1958 maataloustraktoreiden myötä kokeilutoiminta kiihtyi ja täten PE:n ja 3. Divisioonan Esikunnan johdolla järjestettiin runsaasti ajoneuvojen kokeilutoimintaa Pahkajärvellä, jossa mm telatraktoreiden suorituskyky vietiin äärimmilleen. Kadettien kuljettakurssit alkoivat vuonna 1965.

3.Erillinen Autokomppania sai oman lipun 4.6.1958.

3. Erillinen Autokomppania lakkautettiin Suomen viimeisenä erillisyksikkönä ja siirrettiin yhdeksi Kymen Pioneeripataljoonan perusyksiköksi 30.12.1989. Kolme vuotta kestäneen vaiheen jälkeen 3. Erillinen Autokomppania siirtyi Kouvolasta Mikkeliin ja se liitettiin Savon Prikaatiin 1.12.1991.

3. Divisioonan Esikunnan asiakirjan n:o 381/I/I/29.3.1952 mukaan 3. Autokomppanian nimi muutettiin 1.4.1952 alkaen 3. Erilliseksi Autokomppaniaksi. Nimen muutos johtui Puolustuslaitoksen uudelleenjärjestelyistä.

Savon Prikaatin lakkauttamisen yhteydessä 31.12.2006 3. Erillisen Autokomppanian kunniakkaat perinteet siirtyivät Karjalan huoltopataljoonan vaalittavaksi.