Pääesikunnan historia ja perinteet

"Suomen senaatti antoi 16.1.1918 Mannerheimille tehtävän palauttaa järjestys maahan. Kenraali Mannerheim matkusti eräiden sotilaskomitean jäsenten kanssa Vaasaan, jossa alkoi muodostaa esikuntaa - Päämajaa."

Päämaja 1918

Suomi julistautui itsenäiseksi joulukuun 6. päivänä 1917 tilanteessa, jossa maalla ei ollut omia puolustusvoimia. Maan puolustamisesta huolehti Venäjän keisarillinen armeija. Sotilaallisen järjestyksen palauttaminen oli itsenäisen valtion kiireellinen tehtävä. Suomen senaatti muodosti sotilaskomitean, jonka tehtävänä oli luoda Suomelle oma armeija. Sotilaskomitean puheenjohtajalle, kenraaliluutnantti Carl Gustaf Emil Mannerheimille annettiin tehtävä palauttaa järjestys maahan.

Ylin toimielin sotatoimien suunnittelussa, valmistelussa ja johtamisessa oli Päämaja. Se oli armeijan muodostaja, järjestelijä, kouluttaja, aseistaja ja varustaja. Suojeluskunnat ja vapaaehtoiset joukot julistettiin hallituksen joukoiksi 25.1.1918.

Ensimmäisessä virallisessa päiväkäskyssään 2.2.1918. kenraali Mannerheim ilmoitti: "Senaatin päätöksen mukaan 28 p:ltä tammikuuta on minulle uskottu kunniakas tehtävä olla Suomen täkäläisten puolustusvoimien ylipäällikkönä". Päiväkäskyn julkaisemispäivää pidetään Pääesikunnan perustamispäivänä.

Samassa päiväkäskyssä ylipäällikkö ilmoitti Päämajan rakenteen ja toimialojen päälliköt: Yleisesikunta käsitteli omia ja vihollisen sotaliikkeitä, lennätin- ja puhelinyhteyksiä, maastosuhteita. Ase-esikunnan vastuulle kuuluivat aseet ja ammukset. Etappiesikunta huolehti elintarpeita, heiniä, hevosia ja ajoneuvoja, varuksia (paitsi aseita ja ammuksia), sairashoitoa, rautatiekuljetuksia sekä posti- ja poliisilaitosta koskevista asioista. Ylitarkastusosasto määräsi värväystä ja joukkojen koulutusta koskevat asiat. Edellä mainittujen lisäksi kokoonpanoon kuuluivat muun muassa postiosasto, topografinen toimisto ja tietotoimisto.

Sotaväen päällikön esikunnan, puolustusministeriön ja puolustusneuvoston tehtävänjako hakee muotoaan

Sota päättyi 16.5.1918. Senaatti myönsi ratsuväenkenraali Mannerheimille eron Ylipäällikön tehtävästä. Mannerheim hoiti valtionjohtajan tehtävää. Hän otti 30.12.1918 itselleen uudelleen myös maan sotajoukkojen ylipäällikkyyden. Suomen armeijan päällikön esikunta nimitettiin Mannerheimin määräyksellä Ylipäällikön esikunnaksi.

Suomen hallitusmuotoa muutettiin 17.7.1919 käskyllä siten, että Suomen sotavoimien ylipäällikkyys kuului nyt tasavallan presidentille. Presidentti saattoi luovuttaa ylipäällikkyyden sodan aikana toiselle henkilölle. Välittömästi presidentin alaisena sotilaallisen käskyvallan haltijana toimii presidentin nimittämä sotaväen päällikkö. Ylipäällikön esikunta -nimityksen tilalle tuli vuonna 1919 Sotaväen päällikön esikunta.

Sotaväen päällikkö ja yleisesikunnan päällikkö vastasivat siitä, että sotaministeriön antamia määräyksiä ja ohjeita noudatettiin tarkasti. Sotaministeriöllä ei ollut enää joukkoihin nähden varsinaista käskyvaltaa. Sotaministeriön nimi muutettiin vuonna 1922 puolustusministeriöksi. Vuonna 1924 perustettiin presidentin alaisuuteen Puolustusneuvosto. Sen tehtävänä oli antaa presidentille lausuntoja maanpuolustusta koskevissa asioissa. Puolustusneuvoston puheenjohtajana oli vuodesta 1931 vuoteen 1940 Mannerheim ja muina jäseninä sotaväen päällikkö, suojeluskuntain päällikkö, yleisesikunnan päällikkö, sekä kaksi kenraalin arvossa olevaa, presidentin määräämää sotilashenkilöä.

Sotaväen päällikön, esikuntien ja puolustusministeriön uusi tehtävänjako

Puolustusvoimien ylin johto määrättiin 30.12.1937 asetuksella puolustusministeriöön. Puolustusministeriön tehtäväksi tuli sotilashallinnon johto ja valvonta. Sotaväen päällikkö jäi puolustusvoimien rauhan ajan komentajaksi, vastuullaan erityisesti koulutuksen johto. Lisäksi Sotaväen päällikkö toimi puolustusministeriössä puolustusvalmiustyön johtajana. Apunaan hänellä oli puolustusministeriön asianomaiset osastot ja toimistot sekä ministeriön muut viranomaiset. Lähimpänä apulaisena toimi kenraalimajurin virka-asemassa oleva esikuntapäällikkö.

Yleisesikunnassa käsiteltiin asiat, jotka koskivat maan puolustamisen operatiivisia suunnitelmia sekä huoltoa ja kulkulaitosta. Tällaisia olivat muun muassa sotilaskuljetukset ja sotarautatiemuodostelmat koulutusta, lento- ja ilmavalokuvauslupien myöntäminen. Osastoon kuului neljä toimistoa: maavoimatoimisto, merivoimatoimisto, ilmavoimatoimisto sekä huolto- ja kulkulaitostoimisto. Taloudelliset asiat ratkaisi kuitenkin puolustusministeriön sotatalousosasto. Ulkomaaosaston toimialaan määrättiin ulkomaiden puolustuslaitosten kehityksen seuranta sekä sotilasasiamiesten toimintaa, puolustusvoimain toiminnalle tarpeellista tilastoaineistoa ja maanpuolustuksen sisäisen turvallisuuden tehostamiseksi tarvittavia toimenpiteitä koskevat asiat.

Maailmanpoliittinen tilanne kiristyy

Maailmanpoliittinen tilanne kiristyi ja enteili sodan syttymistä syyskesällä 1939. Suomen korkein johto luotti jännityksen laukeamiseen ja tilanteen rauhoittumiseen, mutta ryhtyi kuitenkin valmisteluihin mahdollisen sodan varalle. Sotamarsalkka Mannerheim nimitettiin 17.10.1939 tasavallan puolustusvoimien komentajaksi. Seuraavana päivänä yleisesikunnasta ja puolustusministerissä olevista sotaväen päällikön alaisista osista perustettiin Päämaja. Hankintoja suorittavat osat jäivät puolustusministeriöön sotatalouspäällikön alaisiksi. Tasavallan presidentti luovutti puolustusvoimien komentajalle Suomen puolustusvoimien ylimmän päällikkyyden 30.11.1939, ja sitä seurasi määräys ylipäällikön valtuuksista.

Talvisodan alettua päämaja siirrettiin Mikkeliin. Vuoden 1939 loppu oli erittäin vaikeaa aikaa. koulutettujen miesten ja materiaalin riittämättömyyden vuoksi. Sodan viimeisinä päivinä päämaja joutui kokonaistilanteen hallitsemiseksi siirtämään jopa pataljoonia rintamansuunnalta toiselle. Vaikka päämajakaupunkia Mikkeliä pommitettiin ankarasti Yhteiskoulu, jonne päämajan valvontaosasto ja taloushuollon tarkastaja oli sijoitettu, selvisi vähin vaurioin.

Välirauha

Aseiden vaikenemista 13.3.1940 seurasi puolustusvoimien johdon uudelleenjärjestely. Maavoimien joukkojen johtoportaaksi määrätty Maavoimien esikunta sai tehtäväkseen laatia sotilaalliset maanpuolustussuunnitelmat. Päämaja puolestaan valmisteli tulevaa puolustusvoimien uudelleen organisointia.

Uudistettu organisaatio muistutti nykyisin voimassa olevaa organisaatiota. Sotilaallinen käskyvalta määrättiin puolustusvoimain komentajalle. Päämaja muutettiin samalla puolustushallinnon keskusvirastoksi. Maavoimien esikunnan tehtävät siirrettiin Puolustusvoimain pääesikunnalle. Puolustusvoimain komentajalle annettiin entistä suurempi ratkaisuvalta ja vastuu materiaalista, kalustohankinnoista, aseistuksesta ja varustuksesta. Sitä varten puolustusministeriöstä siirrettiin Puolustusvoimain pääesikuntaan sotatalouspäällikkö, sotatalousosasto ja muut hankkivat elimet.

Euroopan poliittinen tilanne oli yhä jännittynyt, ja siksi Suomessa saatettiin loppuun valmistelu Päämajan sodanajan kokoonpanosta. Kokoonpano hyväksyttiin 21.4.1941.

Jatkosota

Jatkosodan syttyessä kesäkuussa 1941 pääesikunnasta muodostettiin Ylipäällikön päämaja. Aselajien komentajien sekä huoltolajien päälliköiden ja tarkastajien ohella siihen kuului Yleisesikunta joka toimi ylipäällikön ja maavoimien operatiivisena johtoesikuntana, sekä Sotatalousesikunta, joka toimi nimensä mukaisissa tehtävissä koko puolustusvoimia varten. Esikunnista käytettiin myös nimityksiä Päämaja I ja II.

Jatkosodan aikana Päämaja oli sotavoimien johtoesikunta. Suurimmillaan joukkojen koko oli noin 650 000 henkilöä. Lisäksi Päämaja hoiti koko kansan toimeentulon ja kotiseudun valvonnan kannalta tärkeitä yleisiä tehtäviä. Koska maanpuolustus koski kaikkia kansalaisia, Päämajan ja siviilihallinnon oli tehtävä vahvaa yhteistyötä.

Päämajasta Pääesikunnaksi

Päämajan nimi muutettiin jälleen Puolustusvoimain pääesikunnaksi 4.12.1944. Vuonna1952 uuden puolustuslaitosasetuksen myötä Puolustusvoimien johtoesikunnan nimi tuli olemaan Pääesikunta. Pääesikunta muodostui osastoista ja erillisistä toimistoista.

Vuonna 1959 annetun asetuksen mukaan ylipäällikön valtaa käyttää Tasavallan presidentti neuvottelukuntanaan puolustusneuvosto. Puolustusneuvoston puheenjohtajana on pääministeri; puolustusvoimain komentaja ja pääesikunnan päällikkö ovat neuvoston jäseniä. Yleisesikuntapäällikkö toimii oman virkansa ohella puolustusneuvoston pääsihteerinä.

Pääesikunnan organisaatiossa toteutettiin 1.3.1968 jako neljään alaesikuntaan: yleisesikuntaan, koulutusesikuntaan, huoltoesikuntaan ja sotatalousesikuntaan. Lisäksi Pääesikuntaan tulivat kuulumaan hallinnollinen osasto ja kirkollisasiaintoimisto. Yleisesikunnan päällikkö määrättiin asetusteitse hoitamaan pääesikunnan päällikön tehtäviä.

Vuoden 1993 maa jaettiin kolmeen maanpuolustusalueeseen ja 12 sotilaslääniin. Samassa yhteydessä toteutettiin myös Pääesikunnan uudistus. Pääesikunnassa oli nyt neljä esikuntaa: henkilöstöesikunta, operaatioesikunta, huoltoesikunta ja maavoimaesikunta sekä Pääesikunnan päällikön alainen tiedotusosasto. Uudistuksella pyrittiin selkeyttämään toimivalta- ja tehtäväkysymyksiä sekä osaltaan siirtymään yleiseen länsimaiseen käytäntöön, jossa muun muassa henkilöstö- ja koulutusasiat hoidetaan samassa paikassa.

Maavoimat irrotetaan Pääesikunnasta

Vuoden 2008 alussa Pääesikunnasta irrotettiin Maavoimat omaksi puolustushaarakseen. Samalla Maavoimille siirrettiin asevelvollisuusasioiden hoito, kansainväliset kriisinhallintaoperaatiot ja huollon tuki kaikille puolustushaaroille.

Vuonna 2018 Pääesikunnan alaisuudessa toimii viisi laitosta: Logistiikkalaitos, Sotilaslääketieteen keskus, Johtamisjärjestelmäkeskus, Tutkimuslaitos sekä Tiedustelulaitos. Laitosten tarkempi historia on esitetty niiden omilla sivuilla.