Kansainvälinen kriisinhallinta

Kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistuminen on Puolustusvoimien lakisääteinen tehtävä.

Osallistumista määrittää laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta (kriisinhallintalaki), jonka mukaan Suomi voi osallistua kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta ylläpitävään tai palauttavaan sekä humanitaariseen ja siviiliväestön suojaamiseen tähtäävään sotilaalliseen kriisinhallintaan. Lain mukaan suomalaisia voi palvella kriisinhallintatehtävissä kerralla enintään 2 000.

Rauhanturvaajaksi voi hakea kuka tahansa varusmiespalveluksen suorittanut mies tai nainen ympäri vuoden. Vain joihinkin erityistehtäviin (esim. lääkärit ja tulkit) voi hakeutua ilman varusmiespalveluksen suorittamista. Hakemukset jätetään Porin prikaatiin tai Merivoimien esikuntaan. Lisätietoa ja hakuohjeet löydät Rauhanturvaajaksi-sivulta.

KRIHAblogi

Sotilastarkkailijan normiviikko - Arjen järjestys

Komentajakapteeni Kari Laakko työskentelee sotilastarkkailijana YK:n UNMOGIP -operaatiossa Kashmirin ja Jammun maakunnissa Intian ja Pakistanin raja-alueella. Laakko piti kirjaa yhden viikon ajan päivittäisistä työtehtävistä ja sotilastarkkailijan arjesta, ympäristöstä ja olosuhteista. Tuloksena syntyi henkilökohtainen kuvaus työskentelystä monikulttuurisessa ympäristössä. Kari Laakon tekstit julkaistaan KRIHAblogissa useammassa osassa otsikolla "Sotilastarkkailijan normiviikko".

UNMOGIP -operaatiossa palvelee kaikkiaan 43 aseetonta sotilastarkkailijaa yhdeksästä eri maasta. Kuusi heistä on suomalaisia. Islamabadissa operaatioon osallistuu lisäksi 25 monikansallista ja 44 kansallista siviilityöntekijää.

Suomi on osallistunut operaatioon jo vuodesta 1961 lähtien. Sotilastarkkailijat palvelevat kapteenin, majurin ja everstiluutnantin arvoissa. Noin puolet henkilöstöstä on puolustusvoimien palkattua henkilökuntaa ja puolet reservin upseereita. Mandaatin mukaisesti sotilastarkkailijoiden tehtävänä on valvoa tapahtumia ja raportoida niistä vuosien 1971–1972 tulitaukolinjan läheisyydessä. Lisäksi sotilastarkkailijoiden tehtäviin kuuluvat tulitaukorikkomusten tutkintaan osallistuminen sekä rajanylitystoiminnan avustaminen.

Pakistanin hallinnoimassa Kashmirissa on seitsemän kenttäasemaa. Neljä niistä toimii koulutusasemina, joka tarkoittaa sitä, että kaikki uudet tulokkaat viettävät kaksi ensimmäistä kuukautta jollakin koulutusasemalla. Näillä asemilla tehdään monipuolisesti kaikkia erilaisia tehtäviä. Yhden kenttäaseman tehtävänä on avustaa sotilastarkkailijoita Pakistanin ja Intian välisen rajan ylittämisessä.

Intian hallinnoimassa Kashmirissa on puolestaan kolme kenttäasemaa. Kaksi niistä välittää sotilastarkkailijoiden partiomatkoiltaan lähettämiä viestejä. Yksi avustaa Intian puolella rajan ylittämisessä. Esikunta toimii toukokuusta lokakuuhun Srinagarissa Intiassa ja marraskuusta huhtikuuhun Islamabadissa Pakistanissa. Esikunnassa työskentelee 13 upseeria. Loput 30 sotilastarkkailijaa palvelevat kenttäasemilla.

Esikuntarakennus Islamabadissa.

Olen ollut helmikuun alusta lähtien yhdellä koulutuskenttäasemista. Kenttäasemalla voi majoittua samanaikaisesti enintään viisi sotilastarkkailijaa. Kaikissa huoneissa on oma wc ja suihku. Lisäksi kenttäasemalla on pieni keittiö, yhdistetty olohuone-ruokailutila sekä toimisto. Lähellä on erillinen varasto sekä generaattorirakennus. Sähkönsaanti on varmistettu kahdella generaattorilla, jotka käynnistyvät automaattisesti sähkökatkon alkaessa. Partioajoneuvoina on kaksi Toyota Land Cruiser Pradoa, joilla on ainakin toistaiseksi päästy kaikkiin tehtävien edellyttämiin paikkoihin.

Kenttäasemarakennus on remontoitu noin vuosi sitten

Yksi sotilastarkkailijoista toimii kenttäaseman päällikkönä. Hän vastaa käytännössä kaikesta kenttäasemalla, mutta päivittäisiin tehtäviin lähdettäessä ryhmän johtajana toimii jokainen vuorollaan. Kaikki sotilastarkkailijat ovat siis käytännössä tasavertaisia ikään, sotilasarvoon tai kansallisuuteen katsomatta. Välillä kapteeni johtaa everstiluutnanttia ja päinvastoin. Pakistanin armeija on asettanut kolme kuljettajaa kenttäasemalle, koska sotilastarkkailijat eivät saa ajaa autoa itse. Kuljettajista käytetään asemaa kuvaavia nimityksiä senior, junior ja baby. Lisäksi kenttäasemalla on Pakistanin armeijan kokki, joka valmistaa ateriat. Yksi sotilastarkkailija, yleensä viimeksi tullut, toimii ns. "messing officerina", eli hän huolehtii kenttäaseman huollollisista asioista kuten esimerkiksi ruokalistojen laadinnasta, pesuaineiden ja hygieniatarvikkeiden riittävyydestä sekä ruokaostosten tekemisestä yhdessä kokin ja senior-kuljettajan kanssa. Tämä kenttäasema sijaitsee Pakistanin armeijan esikunnan alueella, joten omia vartiomiehiä ei tarvita. Esikunnan alueella on kuntosali, tenniskenttä, sulkapallokenttä, koripallokenttä, lenkkeilyyn soveltuva noin 800 metrin pituinen tie sekä tila pöytätenniksen pelaamista varten. Oikeastaan vain sauna puuttuu.

Sotilastarkkailjoiden käytössa on kaksi partioautoa

Sotilastarkkailijoiden tehtävät jaetaan operatiivisiin ja tukeviin tehtäviin. Operatiivisia tehtäviä ovat tulitaukorikkomusten tutkinta, aluepartiointi, tarkkailu sekä vierailut Pakistanin armeijan yksiköihin. Tukevia tehtäviä ovat puolestaan rajanylitystoiminnan valvonta, kansalaisadressien vastaanotto, hallinnolliset tehtävät, koulutuspäivät sekä matkat kenttäasemien ja esikuntien välillä. Yhteen operatiiviseen tehtävään osallistuu yhdestä kolmeen sotilastarkkailijaa. Osaan tehtävistä pitää olla YK:n määräysten mukaisesti kaksi eri kansallisuuden sotilastarkkailijaa. Päivittäisen tehtävän päättymisen jälkeen palataan kenttäasemalle. Ensin huolletaan varusteet ja luetaan päivän aikana saapunut posti. Päivällisen jälkeen kirjoitetaan yleensä raportit ja valmistaudutaan seuraavan päivän tehtäviin. Tämän jälkeen on omien askareiden aika.

instagram