Hyppää sisältöön

KRIHAblogi

 

KRIHAblogi tarjoaa näkymän operaatioiden arkeen rauhanturvaajien näkökulmasta Afrikasta Lähi-Itään.

Kuulumisia julkaistaan jokaisesta operaatiosta vuorollaan ja kriisinhallinnan arki sekä tunnelmat tulevat tutuiksi lukijoille operaatioiden toimialueilta. Uusimmat tunnelmat välitetään eteenpäin myös Puolustusvoimien sosiaalisen median kanavilla.

 

Blogit

Siviiliosaamisesta tukea kriisinhallintaan – kriisinhallinnasta tukea siviiliammattiin

Julkaisupäivä 19.8.2022 8.08 Blogit

Keväällä 2021 toimin yläkoulun opettajana eräässä pirkanmaalaisessa kunnassa. Yhtäkkiä kesken aamuisen maantiedon oppitunnin puhelimeni soi. En tunnistanut soittajaa numeron perusteella, mutta pystyin päättelemään puhelun tulevan Puolustusvoimilta.

Pahoittelin luokalle häiriötä ja siirryin käytävään vastaanottamaan puhelun. Hyvin nopeasti selvisi, että soittaja oli Porin prikaatin kriisinhallintasektorilta. Minulle suunniteltiin tehtävää Irakin OIR-operaatioon. Operaatioon lähtö tapahtuisi syksyllä 2021 eli noin puolen vuoden kuluttua. Tiesin jo siinä vaiheessa, että tulisin ottamaan tarjotun pestin vastaan. Pyysin kuitenkin muutaman päivän aikaa miettimiseen, ennen kuin tekisin virallisesti päätökseni tehtävän vastaanottamisesta.

Näin siis alkoi tällä kertaa orientoituminen kohti uutta ja tuntematonta. Vaikka minulla oli jo aiempaa kokemusta kriisinhallintaoperaatioista, niin puhelun jälkeen päässäni pyöri paljon erilaisia kysymyksiä: mihin olinkaan taas menossa, minkälainen turvallisuustilanne alueella mahtaa olla, miten kertoisin tästä perheelleni, ja kuinka asia otettaisiin työyhteisössä vastaan?

Palasin takaisin luokkaan ja pidin maantiedon tuntini loppuun. Kysymysten yhä poukkoillessa pääni sisällä tunsin kuitenkin ensisijaisesti kiitollisuutta siitä, että juuri minua oli suunniteltu kaikkien niiden muiden pätevien hakijoiden joukosta yhdeksi tärkeäksi osaksi kansainvälistä kriisinhallintaoperaatiota. Vain muutamaa viikkoa aiemmin olin kuullut ex-rauhanturvaajatovereideni lähtevän myös uuteen operaatioon. Muistan ajatelleeni tuolloin, että onpa upea homma! Nyt olin itsekin taas lähdössä reissuun.

Mutta voiko kriisinhallinnasta olla reserviläiselle ammatillista hyötyä aikanaan kotimaahan palaamisen jälkeen? Entä, voiko omasta koulutustaustasta olla hyötyä kriisinhallintatehtävissä? Molempiin kysymyksiin vastaus on kyllä. Suomalaiset ovat hyvin pitkälle kouluttautunutta kansaa, ja se on ehdottomasti hyvä asia kriisinhallinnan näkökulmasta. Opettajan koulutuksesta, kuten lähes mistä tahansa siviilipuolen koulutuksesta, on tehtävissä varmasti hyötyä. Molemmat tehtävät ovat vaativia ja muistuttavat yllättävän paljon toisiaan. Kummassakin tarvitaan ennen kaikkea kykyä sopeutua vallitsevaan toimintaympäristöön sekä kykyä sopeuttaa oma toiminta aina tilanteen vaatimaan tasoon. Luokkaympäristössä pätee usein samanlaiset lainalaisuudet kuin kriisinhallintajoukossakin: joukolta löytyy johtaja (opettaja), jonka valvovan silmän alla joukko (ryhmä tai luokka) toteuttaa eritasoisia tehtäviä. Tehtävät vaihtelevat etukäteen hyvin suunnitelluista ja harjoitelluista rutiininomaisista “töistä” hyvinkin nopeasti ja äkkiarvaamatta eteen tuleviin tehtäviin ja tilanteisiin, jotka vaativat niin johtajilta kuin alaisiltakin pikaista reagointia ja ennen kaikkea oikeita päätöksiä.

Suomalaisia arvostetaan erittäin laajasti muiden operaatioon osallistuvien maiden ja paikallisten asukkaiden keskuudessa. Riittävä jämäkkyys, yhteistoimintakyky ja -halu, aikamääreistä kiinni pitäminen ja sovittujen asoiden hoitaminen ajallaan luovat kuvaa ammattimaisesta joukosta, jossa jokaisen taistelijan on ilo palvella. Lisäksi joukossa vallitsee vielä aivan erityinen yhteenkuuluvuuden tunne. Sitä tunnetta on lähes mahdotonta kuvailla ulkopuolisille. Se on joukossa ominaispiirre ja se täytyy itse kokea ymmärtääkseen, mitä sillä tarkoitetaan. 

Minkä tehtävän siis tarkalleen ottaen vastaanotin? Työskentelen OIR-operaatiossa henkilöstöpuolella, jossa työskentely on jatkuvaa asioiden hoitamista ja järjestelyä. Päivät ovat kiireisiä, mutta myös erittäin antoisia. Oman ajankäytön tulee olla tehokasta, muutoin toimistosta ei pääse ikinä pois. Työt on kuitenkin tehtävä alusta loppuun huolellisesti ja tarkasti huolimatta päivän aikana mahdollisesti kasvavasta aikapaineesta. Omat työtehtävät voivat keskeytyä päivän aikana lukuisia kertoja esimerkiksi erilaisiin kyselyihin palvelusvapaista, lentolipuista, palvelussuhteen jatkoista, matkalaskuista, käskyistä, vierailuista, koulutuksista ja tapaamisista tai vaikka yleisestä asumisesta ja olemisesta tukikohdassa. Työtehtävät eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään toimistotyöhön edes henkilöstöpuolella. Edellä kuvatun lisäksi olen saanut mahdollisuuden osallistua kaikkeen muuhunkin SKJI:n toimintaan aina ammunnoista ja kaupungin keskustaan suuntautuvista hankintamatkoista lähtien. Olenpa päässyt mukaan myös suojausjoukkueen toimintaan eli lähisuojamieheksi peshmergojen sotilastukikohtiin suuntautuviin korkean tason neuvonantotehtäviin. Kaikesta ei tarvitse tietää kaikkea, mutta kaikesta pitää tietää ainakin jotain. 

Hyvän fyysisen kunnon merkitystä työssä edes esikunnan tasolla ei pidä väheksyä. Fyysinen kunto luo perustan henkiselle kestävyydelle pitkäkestoisen paineen alla toimimisessa. Suomalaisen perusluonne on rauhallinen, työskentelytapa ammattitaitoinen, ja lähestymistapa humaani. Näistä samoista ominaisuuksista on hyötyä myös opettajana. Niinpä uskallankin väittää, että kriisinhallintatehtävät kehittävät myös siviiliammatillista pääomaa. Tätä ammattitaidon kehittymistä voi helposti hyödyntää myöhemmissä työtehtävissä. Olen vakuuttunut siitä, että henkilöstö kotiutuu operaatioista taitavampina, vahvempina ja monta kokemusta rikkaampina yksilöinä.

Aleksi
 

´