Tukikohtaa ympäröi Libanonin pimeys, mutta helikopterikenttää valaisevat kirkkaat valot. Lääkintähelikopterin roottorien saksatus peittää lähes kokonaan keskustelun äänen. Virolaislääkärimme selostaa tarkasti potilaan tilannetta helikopterimiehistöön kuuluvalle ranskalaiskollegalle. Potilasmuistiinpanojen tutkailun jälkeen ranskalaislääkäri nyökkää. Vaihdamme potilaassa kiinni olevan suomalaisen seuranta- ja hoitolaitteiston ranskalaiseen vastineeseen. Siirrämme potilaan ambulanssin paareilta helikopterin paareille. Potilas kannetaan helikopteriin kuuden hoitajan voimin. Helikopterin lapojen aiheuttama ilmavirta on voimakkaampi kuin osaamme odottaa. Juoksemme kumarassa takaisin ambulanssille ja katsomme, kuinka valkoinen UN-helikopteri kohoaa taivaalle ja katoaa pimeyteen.

Yllä kuvattu tilanne ei ollut harjoitus. Lääkintäryhmän ylläpitämän Level 1 -sairaalan päätehtävä on pitää yllä ympärivuorokautista valmiutta pahimman varalle. Meidän tulee olla valmiina auttamaan, jos rauhanturvaajamme joutuvat auto-onnettomuuteen, tulipaloon tai pahimmillaan aseelliseen yhteenottoon. Onneksi 99 prosenttia lääkinnällisistä murheista ovat kuitenkin paljon pienempiä: vatsatauteja, nuhaa sekä tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Ammatti- ja tiimityöskentelytaitomme joutuivat kuitenkin yllättäen testiin heti rotaatiomme ensimmäisillä viikoilla muutaman vakavamman sairastapauksen myötä.

Sairaala tunnetaan yleisemmin nimellä MAP (Medical Aid Post). Suomalaisessa lääkintäryhmässä työskentelee suomalaislääkäri ja kuusi sairaanhoitajaa, irlantilaisessa puolestaan päällikkölääkäri ja viisi lääkintämiestä. Tämän lisäksi kanssamme ahertaa virolaislääkäri.

Lääkinnän päivittäisrutiinien rungon muodostavat sairasvastaanoton pitäminen ja lääkintäkoulutuksen järjestäminen niin toisillemme kuin muulle Suomen kontingentin henkilöstölle. Pataljoonaamme on kohdannut useampikin vatsatautiepidemia, jota podettiin niin jääkärijoukkueissa, huolto-osissa kuin esikunnassakin. Jallan edessä kaikki ovat tasa-arvoisia. Myös pataljoonan ja UNIFILin harjoitukset pitävät meitä kiireisinä. Osa ryhmämme jäsenistä osallistuu aktiivisesti myös partioihin ja CPT-tehtäviin (Close Protection Team). Ryhmämme naishoitajat ovat lisäksi ansioituneet opettamalla paikallisnaisille ensiaputaitoja.

Yhteistyö irlantilaisten kanssa on ollut opettavainen kokemus, molemmin puolin. Englannin käyttäminen työkielenä on sujunut ilman suurempia kommelluksia, joskin esimerkiksi Corkin paksu murre vaati aluksi useamman "Excuse me, say again?" -hetken. On muuten yllättävän piristävää, kun kuulee aamu-unisena kahvihuoneesta pirteällä irkkukorostuksella hihkaistun: "Loistavaa huomenta!" Vapaa-aikamme olemme täyttäneet ankaralla treenaamisella, häikäilemättömällä kortinpeluulla, huonolla sisäpiirihuumorilla sekä elävillä kuvilla. Tätä tekstiä kirjoittaessa monen aamukampa alkaa olla jo melko harvapiikkinen, kun taas kolmella meistä sopimus jatkuu vielä ensi kevääseen.

Lääkinnällisin syysterveisin,

Eemeli M., combat nurse