Puolustusvoimien tutkimustoiminta alkoi 15.4.1919, kun Bertil Nybergh aloitti puolustushallinnon ensimmäisenä palkattuna tutkijana Sotaministeriön taisteluvälineosaston kemiallisessa laboratoriossa.
Puolustustutkimuksen syntyhistoria
Puolustusvoimien tutkimuksen juuret ulottuvat Suomen vapaussotaan. Ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1917 Suomessa oli yli 100 000 venäläissotilasta, jotka osin poistuivat ja osin ajettiin maasta. Joukoilta jäi huomattava määrä aseita, taisteluvälineitä ja muuta materiaalia eri puolille Suomea. Lisäksi vapaussodan päätyttyä vuonna 1918 valtiolle jäi paljon sotasaalista, joka edellytti lajittelua, luettelointia ja tutkimista.
Tätä työtä tekemään Viaporin linnoituksen komendantti kenraalimajuri Carl Gustaf Theslöf määräsi sotamies Bertil Nyberghin, joka palveli tuolloin varusmiehenä Helsingin Jääkäriprikaatissa kielenkääntäjänä ja kirjurina. Nybergh oli siviilikoulutukseltaan kemisti, joten hänen tutkimustyönsä keskittyi ruuteihin, räjähdysaineisiin, ampumatarvikkeisiin, öljyihin, rasvoihin ja suojeluvälineisiin, kuten kaasunaamareihin. Nyberghin varusmiespalveluksen alkaessa lähestyä loppuaan häntä pyydettiin jäämään puolustushallintoon toimenhaltijaksi.
Niinpä Bertil Nybergh aloitti 15.4.1919 puolustushallinnon ensimmäisenä palkattuna tutkijana Sotaministeriön taisteluvälineosaston kemiallisessa laboratoriossa. Tästä hetkestä sata vuotta sitten katsotaan Puolustusvoimien tutkimustoiminnan saaneen alkunsa.
Puolustustutkimuksen vuosikirja 2019 ‒ historiaa ja menestystarinoita tutkimuksesta
Vuoden 2019 Puolustustutkimuksen vuosikirja juhlistaa tänä vuonna 100 vuotta jatkunutta puolustustutkimuksen historiaa. Vuosikirjassa tarkastellaan puolustushallinnon eri organisaatioiden tutkimus- ja kehittämistoimintaa tiiviiden historiakatsausten ja historian eri vaiheissa syntyneiden menestystarinoiden kautta sekä katsoen nykyisten tutkimustehtävien kautta tulevaisuuteen.
