Tutkimuksen painopisteet (Kuva: Puolustusvoimat)

Tutkimuksen painopisteet

Puolustusvoimat on määritellyt tutkimus- ja kehitystoiminnan strategiset painopisteet vuosille 2016-2024:

  1. toimintaympäristön ja puolustusjärjestelmän analyysi
  2. taistelutilan informaation hallinta ja johtaminen
  3. ihminen toimijana
  4. vaikuttaminen ja suoja.

Toimintaympäristön ja puolustusjärjestelmän analyysi auttaa tunnistamaan ja arvioimaan turvallisuusuhkia ja rakentamaan uskottavaa puolustusjärjestelmää.

Taistelutilan informaation hallinta ja päätöksenteko tulee yhä tärkeämmäksi tiedon määrän kasvaessa. Tutkimus kohdistuu mm. tiedustelu- ja valvontajärjestelmiin sekä johtamisjärjestelmiin. Järjestelmiä kehitetään yhä integroituneemmiksi ottaen huomioon häiriönsietokyky, käytettävyys sekä tietoverkkosodankäynnin vaatimukset.

Ihminen toimijana on tutkimuskokonaisuus, johon liittyy niin toimintakyvyn tutkimus kuin vuorovaikutuksen tutkimus osana järjestelmiä ja joukkoja.

Vaikuttamisen ja suojan tutkimus kohdistuu sodankäynnin kovaan ytimeen: asejärjestelmien vaikuttavuuteen, haavoittuvuuksiin ja vaikutukselta suojautumiseen. Perinteisten aseiden lisäksi vaikuttamista voivat olla esim. tietoverkkohyökkäykset, kybersodankäynti tai informaatio-operaatiot.

Kuusi teemaa - tutkimusagenda

Puolustusvoimien tutkimusagenda kuvaa tutkimus- ja kehittämistoiminnan painopisteitä pitkän aikavälin kehitys huomioiden. Agenda nostaa esiin kuusi sodankäynnin kehitykselle keskeistä teema-aluetta:

  1. toimintaympäristön ja kriisin kuvan muutos
  2. ihminen osana järjestelmiä ja joukkoja
  3. informaatio-operaatiot
  4. verkostoituminen
  5. toimintakyky sähkömagneettisessa spektrissä
  6. autonomisia piirteitä omaavat järjestelmät.

Toimintaympäristön ja kriisin kuva on jatkuvassa muutoksessa niin strategisella, taktisella kuin taistelutekniselläkin tasolla. Kiihtyvä teknologinen kehitys sekä globaalin turvallisuusympäristön muutos haastavat käsitystämme sodasta ja sodankäynnistä. Turvallisuusuhat laajentuvat ja moninaistuvat; konfliktit muuttuvat monimutkaisemmiksi; epäsymmetrisiä taktiikoita käyttävät ja ei-valtiolliset toimijat hämärtävät sodan kuvaa. Siten myös asevoimien tarkoitusta sekä toimintamallien ja käyttöperiaatteiden kehittämistä on tarkasteltava jatkuvasti uudessa valossa. Puolustuskyvyn kehittämisessä kriittiseen asemaan nousevat ennakointi, trendien tunnistaminen ja innovaatiot.

IPuolustusvoimien tutkimuksen painopisteet (Kuva Puolustusvoimat)hminen osana järjestelmiä ja joukkoja kattaa ihmisen oppimisen ja toimintakyvyn koko laajuudessaan sekä ihmisen ja koneen välisen rajapinnan. Toimintakyvyn tutkimuksella pyritään korjaamaan ja palauttamaan, ylläpitämään tai tehostamaan taistelijan fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja eettistä toimintakykyä. Haasteena on säilyttää kyky toimia vastuullisesti muuttuvissa, monimutkaisissa ja kuormittavissa ympäristöissä.

Ihmisen ja koneen rajapinnassa korostuvat ergonomia, sulautettu tietotekniikka, puettava elektroniikka, laajennettu todellisuus, ihmisen tilan seuranta sekä koneen ja ihmisen vuorovaikutussuhde.

Informaatio-operaatiot ovat valtion yhteiskunnalliseen ja sotilaalliseen päätöksentekoon ja toimintakykyyn sekä kansalaisiin vaikuttamista ja tältä suojautumista. Keinovalikoimaan kuuluvat mm. tietoverkkotiedustelu, valvonta ja vaikuttaminen, elektroninen tiedustelu, elektroninen häirintä ja elektroniikan lamauttaminen, psykologinen vaikuttaminen sekä fyysinen vaikuttaminen erityisesti vastustajan tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmiin.

Verkostoituminen vähentää fyysisen läsnäolon tarvetta: palvelu voidaan tuottaa muualla kuin missä sitä käytetään. Tämä mahdollistaa toimintojen hajauttamisen ja käytön tietoverkkojen välityksellä. Verkostoitumisen myötä puolustusjärjestelmien rakentaminen ja käyttö muuttuu.

Sensori-, ase- ja johtamisjärjestelmien verkostoituminen mahdollistaa kattavan tilannekuvan muodostamisen ja monipuolistaa voimankäytön mahdollisuuksia. Verkostoitumisessa kehityksen veturina toimii siviilisektori; puolustussektorin tulee ennen kaikkea kehittää kykyään ymmärtää ja soveltaa uusia teknologioita.

Toimintakyky sähkömagneettisessa spektrissä edellyttää mm. joukkojen häiveteknisen suojan parantamista uusien tutka-, laser- sekä hyperspektrisensorien kehittyessä. Sodankäynnin keinovalikoima laajenee perinteisestä maa-, meri- ja ilmaympäristöstä avaruuteen ja tietoverkkoihin. Tämä tuo haasteita ja myös mahdollisuuksia sähkömagneettisen spektrin hallintaan.

Autonomisia piirteitä omaavat järjestelmät muuttuvat jatkuvasti älykkäämmiksi ja sodankäynnin kannalta tärkeämmiksi. Ihminen pyritään korvaamaan koneella esimerkiksi riskialttiissa tehtävissä, kuten tiedustelussa ja vastustajan vaikutuspiirissä operoimisessa. Kun ihminen ei enää istu koneen sisällä vaan käyttää sitä ulkopuolelta, voidaan koneesta tehdä pienempi, kevyempi, halvempi ja toimintakykyisempi.

Kokonaan tai osin autonomiset järjestelmät pystyvät tulevaisuudessa kommunikoimaan myös keskenään ja tekemään yhteisiä päätöksiä parvena. Uusiin taistelusovelluksiin kuuluvat mm. vaanivat aseet, parveilevat ja maaliinsa joukkona hakeutuvat robotit, pienet kaikkialla läsnä olevat sensorit ja tulivaikutuksen alla toimivat järjestelmät.

Puolustusvoimat toteuttaa tutkimusagendaa tutkimusohjelman ja erillistutkimuksen kautta sekä kansallisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä.
 

Lue koko tutkimusagenda (PDF, 1,4 MB)