KFOR (Kosovo Force) operaation yhteysupseeriryhmässä (Liaison and Monitoring Team, LMT) toimii tälläkin hetkellä kymmenen suomalaista rauhanturvaajaa. Tätä kirjoittaessa aikaa Kosovossa on vietetty uudella 01/19 rotaatiolla noin kymmenen viikkoa.
HOTO -vaihe (hand-over-take-over) on täten jo taakse jäänyttä aikaa, ja tuleviin tehtäviin suhtaudutaan LMT- talolla odottavin tunnelmin, mutta luottavaisin mielin. Edelliset rotaatiot ovat tehneet erinomaista työtä yhteysupseeriryhmänä luoden pohjat uusille tulijoille. Tästä on helppo jatkaa.
Käytännössä yhteysupseerin työ on yhteydenpitoa kunnallistasolla poliittisten päättäjien, tehtaanjohtajien, koulun rehtoreiden, kylä- ja poliisipäälliköiden, uskonnollisten johtajien sekä esimerkiksi kansalaisjärjestöjen (NGO) edustajien kanssa. Työpäivä alkaa joka päivä aamupalalla, vaikka innokkaimmat ovat luonnollisesti ehtineet jo juosta sitä ennen noin viiden kilometrin aamulenkin. Seuraavaksi on vuorossa käskynjako, jota hyvin nopealla aikataululla seuraa päivän ensimmäinen tapaaminen tai vaihtoehtoisesti partiointi ennalta määrätyssä paikassa. Partioon kuuluu yleensä kaksi yhteysupseeria sekä paikallinen tulkki, jotta keskustelu paikallisten kanssa olisi sujuvampaa. Matkaan lähdetään joko autolla tai jalan, riippuen tehtävän sijainnista. Tapaamisia sekä partioita kahden kunnan, Glogovacin ja Obilicin, alueella on aina aamupäivisin ja iltapäivisin.
Jokaisen partion ja tapaamisen jälkeen kirjoitetaan raportti, joka lähetetään esikuntaan. Raportit koostetaan omien ja tulkin muistiinpanojen avulla. Suomalainen LMT- ryhmä on saanut hyvää palautetta sekä työstään, että sen dokumentoinnista. Ryhmän suurena vahvuutena on sopiva suhde siviilipuolen erikoisosaamista ja sotilaspuolen asiantuntijuutta. Nykyisessä ryhmässä toimii esimerkiksi aktiiviupseereita, lakitieteilijä, rajavartija, opettaja, yhteiskuntatieteilijä, maantieteilijä, ekonomi sekä ambulanssissa toimiva ensihoitaja. Erikoisosaamisesta on tässä työssä ehdottomasti hyötyä.
Ryhmän sisällä taisteluparit on pyritty muodostamaan siviilikoulutuksen mukaan toisiaan täydentäviksi pareiksi, jotta tapaamisista saataisiin mahdollisimman paljon irti. Yhteysupseeriryhmä voi lähettää partion esimerkiksi paikallisen jalkapallostadionin läheisyyteen, koska stadionilla pelataan Kosovon superliigan loppuottelu. Samalla partio voi toteuttaa varsinaista tehtäväänsä erityisesti turvallisen toimintaympäristön ja liikkumisenvapauden edellytysten toteutumisen tarkkailemiseksi sekä mahdollisten turvallisuusuhkien arvioimiseksi.
Päivän lounas syödään LMT- talolla, mikäli mahdollista, kun taas tien päällä lounastus tapahtuu paikallisissa sopimusravintoloissa. Iltapäivän ja usein toisen partiovuoron tai tapaamisen päätteeksi, raportin laatimisen ja lähettämisen jälkeen, on vuorossa päivällinen. Mikäli päiväohjelma sen sallii, niin tästä arki jatkuu erinäisissä askareissa LMT- talolla esimerkiksi tulevia tapaamisia pohjustaen, tai vaihtoehtoisesti vaikkapa kuntoillen. Päivän päätteeksi lämmitetään sauna, johon kokoonnutaan usein koko yhteysupseeriryhmän voimin. Toisinaan vieraillaan myös KFOR:n esikunnassa, eli Camp Film Cityssä Kosovon pääkaupungin kupeessa, jossa aktiviteetteja ja erilaista tekemistä on tarjolla enemmän.
Itse lähdin rauhanturvatehtäviin opettajan työstä Suomessa. Suoritin aikanaan varusmiespalveluksen Vekarajärven varuskunnassa kotiutuen reservin vänrikkinä. Varusmiespalveluksen suorittamisen jälkeen lähdin opiskelemaan valmistuen biologian ja maantieteen aineenopettajaksi. Ehdin toimia reilut viisi vuotta eri yläkouluissa opettajana, kunnes keväällä 2018 tuli sopiva hetki pistää hakupaperit sisään. Elokuussa 2018 sain tehtävätarjouksen Kosovoon yhteysupseeriksi lähtemisestä. Aikaa asioiden järjestelemiseen komennusta varten oli riittävästi.
Tehtävään koulutusta on yhteensä kolme viikkoa, joista kaksi viikkoa Santahaminassa PSOCC- kurssin (Peace Support Operations Cooperation Course) muodossa ja yksi Säkylässä rauhanturvatehtäviin yleisesti valmistavana koulutuksena. Varsinaista yhteysupseerikoulutusta ei oikeastaan ole edes olemassa, vaan käytännössä yhteysupseeriksi kasvetaan työn tekemisen kautta. Itse tekemällä oppiikin parhaiten.
Yhteysupseerin työssä olemme osa erittäin monietnistä yhteiskuntaa ja tapaamme paikallisella tasolla yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä. Tämän vuoksi ryhmämme monipuolisuus sekä ryhmän jäsenten vahva, eri alojen asiantuntijuus, on ehdoton edellytys työn onnistumiselle.
Noin kymmenen viikon kokemuksella uskallan jo sanoa, että opettajan koulutuksesta on todella ollut hyötyä työssä. Vierailut koululla ja tapaamiset rehtoreiden sekä muun henkilökunnan kanssa avautuvat usein toden teolla vasta, kun kerron olevani siviiliammatiltani opettaja. Koulun edustajat haluavat usein kuulla millaista opettajan työ on Suomessa, ja miten opettajan työ kotimaassa vertautuu kosovolaiseen kouluun. Vastaavasti oma tehtäväni on kysellä esimerkiksi, miten koulu on järjestänyt rahoituksensa, mikä on oppilasmäärä, kuinka monta opettajaa ja minkälaisella sukupuolijakaumalla sekä kaikkea muuta koulunkäyntiin ja koulun turvallisuuteen liittyvää.
Maan monien etnisten yhteisöjen rinnakkaiselo ei ole vieläkään täysin mutkatonta. Suurin osa kouluista meidän alueellamme on etnisyydeltään albaanikouluja, mutta myös pelkästään serbikouluja löytyy. Parikymmentä vuotta sitten päättynyt sota on jättänyt jälkensä kosovolaiseen yhteiskuntarakenteeseen, mutta sodan fyysisiä jälkiä ei muuten juurikaan enää näy. Siellä täällä kohoavat muistomerkit muistuttavat kuitenkin Euroopan nuorimman valtion sotaisasta lähimenneisyydestä.
Parhain terveisin,
Aleksi
