Aloitin suomalaisen kriisinhallintaosaston kansallisena vanhimpana Afganistanissa kesäkuussa 2020. Palvelukseni päättyessä pestini Resolute Support -operaatiossa on kestänyt 433 päivää sisältäen ennakkokaranteenin ja kotiutusjakson. Operaatio oli neljäs rauhanturva-tai kriisinhallintaoperaationi ja toinen kerta Afganistanissa.

Kaiken kaikkiaan rauhanturvaamista ja kriisinhallintaa on kohdalleni kertynyt yhteensä 41 kuukautta, eli kolme vuotta ja viisi kuukautta. Perspektiiviä tähän viimeisen tehtävään antoi myös kolmen vuoden komennukseni SHAPE:ssa (Supreme Headquarters Allied Powers Europe) Belgiassa 2013–2016, jolloin osallistuin muun muassa ISAF- ja Resolute Support- operaatioiden vaihtoon liittyvään suunnitteluun.

Aikaisemmasta kokemuksesta huolimatta kulunut vuosi opetti minulle paljon. Tämä reissu oli monellakin tapaa erilainen, kuin edellinen tehtäväni ISAF-operaatiossa vuosina 2011-2012 suomalaisen joukon komentajana Afganistanin kauniissa pohjoisosassa. Tuolloin toimimme yhdessä operoiden Afganistanin turvallisuusviranomaisten kanssa neljän maakunnan alueella. Minulla oli mahdollisuus nähdä ja kokea Afganistan sen asukkaiden keskuudessa vuorilla ja kylissä. Tällä kertaa suomalaisen joukon kansallisena vanhimpana ja Afganistanin armeijan neuvonantajana siihen ei ollut mahdollisuutta operaation luonteen vuoksi.

Resolute Support -operaation päätehtävänä oli afgaaniviranomaisten, pääosin asevoimien toimijoiden koulutus, neuvonta ja avustaminen (Train, Advice, Assist, TAA). Tätä tehtävää eri nimillä Afganistanissa oli tehty jo pitkään. Kokemukseni tavallisen afgaanin elämästä kuluneen vuoden aikana rajoittuivat pääasiassa matkoihin tukikohtien välillä, joko ajoneuvon tai helikopterin ikkunasta etäältä katsoen. Työni oli 209 Armeijakunnan esikuntapäällikön neuvonantajana toimiminen. Suomalaisia neuvonantajia oli lisäkseni myös henkilöstön, tiedustelun sekä huollon toimialoilta. 

Terveysturvallisuuden ehdoilla
Maaliskuussa 2020 alkaneet koronarajoitukset lopettivat kasvokkain tapahtuneen neuvonantotoiminnan täysin. Muutos oli suuri aikaisempaan verrattuna, jolloin oltiin jopa useiden päivien mittaisia jaksoja yhdessä neuvottavien afgaanien kanssa niin kentällä, joukkojen esikunnissa kuin tukikohdissakin. Rajoitusten myötä TAA-toiminta toteutui puhelimen, pikaviestisovelluksen ja etäyhteyksien kautta. Terveysturvallisuuden ehdoilla toimittaessa kanssakäyminen afgaanisotilaiden, eli neuvottavien, kanssa oli keskustelua tulkin välityksellä puheluina tai -viesteinä. Tämä luonnollisesti rajoitti toimintaa merkittävästi ja vaikeutti suhteiden luomista neuvottavan ja neuvonantajan välille. Toki työ oli kovin etäistä ja persoonatonta, mutta mielestäni siinä onnistuttiin niin hyvin, kun se oli olosuhteet huomioiden mahdollista.

Onnekseni sain kuitenkin kokea myös läheisen, kasvokkain tapahtuvan kanssakäymisen neuvottavieni kanssa, kun rajoituksia lievennettiin ja pääsin tapaamaan näitä ammattilaisia heidän esikuntiinsa. Heinäkuun puolessa välissä 2020 aloimme asteittain palauttaa kasvokkain tapahtuvaa neuvontaa niin, että kerran viikossa kävimme Camp Shaheenissa, 209. Armeijakunnan esikunnassa, tapasimme neuvottavat ulkona etäisyydet huomioiden kasvomaskeilla varustettuna. Tapaamiset kestivät yleensä tunnista kahteen. Eli aivan normaaliin käytäntöön emme päässeet, mutta läheisempään toimintaan kuitenkin.

Tapaamiset olivat erittäin hyvähenkisiä ja uskon ja toivon luoneeni hyvät, läheiset ja luottamukselliset suhteet yhteistyökumppaneihini. Lähdin siitä, että näitä ihmisiä on neuvottu jo lähes kaksikymmentä vuotta ehkä hieman eri nimikkeillä. Viestini heille oli alusta pitäen se, että he tuntevat olosuhteet, toimintaympäristön, vihollisen ja oman välineensä niin hyvin, etten minä kerro miten tulee toimia. Sen sijaan voin tuoda suunnitelmiin ja päätöksiin toisen näkökulman noudattaen afganistanilaista sanontaa ”kaksi päätä ajattelee paremmin kuin yksi”.

On muistettava, että Afganistanissa on käyty sotaa erilaisia kapinallisryhmittymiä tai maahantunkeutujia vastaan jo kaksi sukupolvea, lähes 40 vuotta. Samaa kokemattoman neuvonantajan on turha määritellä, kuinka asiat on hoidettava. Toisaalta esikuntatyöskentelyyn ja suunnitteluun liittyen havaitsin selvää kehittymistä edelliseen reissuuni verrattuna. Kun vuosina 2011–2012 yritimme suunnitella yhdessä afgaanien kanssa operaatioita länsimaisen suunnitteluprosessin mukaan, totesivat afgaanit; "miksi suunnitella asioita etukäteen ja tuhlata aikaa, kun Jumala on jo päättänyt, kuinka operaatiossa käy". Nyt esikunta laati ennen operaatioita operaatiosuunnitelman ja operaatiokäskyn. Ne eivät ehkä täyttäneet kaikkia länsimaisen suunnitteluprosessin kriteereitä, mutta ne olivat riittävän hyviä toiminnan perustaksi. Kehitystä on tapahtunut länsimaisesti tarkasteltuna hyvään suuntaan paljonkin.

Aloittaessani tehtäväni oli neuvonantojoukko jaettu kahteen osaan, 209. Armeijakunnan ja 217. Armeijakunnan neuvonantajiin ja joukon vahvuus oli noin 60 henkeä. Kesän 2020 aikana kohti vuoden vaihdetta varsinaisten neuvonantajien määrä väheni rotaatio kerrallaan ja lopulta vuoden loppupuolella neuvonantoryhmä yhdistettiin yhdeksi ryhmäksi. Lopulta ydinryhmän vahvuus oli noin 10 neuvonantajaa. Syynä supistamiselle olivat aluksi koronarajoitukset ja myöhemmin syksyllä valmistautuminen koko operaation päättämiseen. Lopulta neuvonantotoiminta päättyi virallisesti TAA-nimikkeellä 1.5.2021, mutta yhteydenpitoa jatkettiin neuvottaviin aivan loppuun asti. Oma yhteydenpitoni neuvottaviini päättyi käytännössä päivää ennen paluulentoa Suomeen. 

Suomalaisten suojausjoukkue keräsi kiitosta
Aloittaessani tehtävässäni suomalaisen osaston pääosan muodosti suojausjoukkue 40 sotilaan vahvuudella. Suojausjoukkueen tehtäviin kuuluivat aluepartiointi (Ground Defence Area patrolling) sekä erilaiset suojaustehtävät niin Camp Shaheenin turvatalolla ja neuvonantajien turvahenkilöinä toimiminen kuin muissakin kohteissa. Joukko oli erinomaisesti koulutettu ja varustettu näihin tehtäviin.

Suomalaista joukkuetta työllistettiin melko runsaasti ja se oli lähes jatkuvasti erilaisissa vaihtelevissa tehtävissä. Osin suomalaisten työllistämiseen vaikutti myös se, että joukko osoitti huomattavaa ammattitaitoa ja luotettavuutta koko tehtäväkirjon alueella. Oli havaittavissa, että mikäli suomalaisella joukolla ei ollut mitään muuta ohjelmassa, niin erityisen haastaviin tehtäviin käytettiin juuri meidän joukkuettamme. Joukko oli myös loistava esimerkki suomalaisen sotilaan ja sotilasjoukon ammattitaidosta erityisesti, kun vertailupohjana olivat ammattisotilaat muissa suojauspataljoonan osastoissa. Suomalainen joukkue suoriutui tehtävistään käytännössä joka kerran paremmin kuin ammattisotilaat. Suomalainen suojausjoukkue koostui pääosin reserviläisistä. Operaatio organisoi toimintaansa uudelleen vuoden 2020 lopussa ja sen seurauksena suomalaisten kokoonpanoon tuli muutoksia 1. joulukuuta alkaen, jolloin suomalaistenkin suojausjoukkue kotiutettiin.

Kansallinen tuki on edellytys kaikelle
Kansallinen tukielementti (NSE) on operatiivisten joukkojen ja -henkilöstön toiminnan kannalta keskeinen osa. NSE:n tehtävänä on huolehtia kansallisista hallinnollisista asioista, joukkojen ja henkilöiden suorituskyvyn ylläpidosta ja kehittämisestä varusteiden ja materiaalin osalta, sekä huolehtia joukon ja henkilöstön henkisen suorituskyvyn ylläpidosta muun muassa Welfare-toiminnalla.

NSE:n henkilöstö oli hyvin ymmärtänyt suojausjoukkueen operaatiossa olon aikana sen, että kaikki mahdollinen tuki on suunnattava tämän osan suorituskyvyn ylläpitoon. Toiminnan luonne muuttui merkittävästi suojausjoukkueen poistuttua alueelta. Minä neuvonantajana ja esikuntaupseerit jatkoimme entisiä kuvioita, mutta NSE:sta muodostui käytännössä jo tuossa vaiheessa purkuosasto operaation johdon antamien viitteiden ja käskyjen mukaisesti. NSE:n tehtävänä oli lähettää Suomeen kaikki käsketty ylimääräinen materiaali ja pitää NSE toimintakykyisenä. Lisäksi oli valmistauduttava joko purkamaan koko osallistuminen operaatioon tai vastaanottamaan mahdollisia lisäsuorituskykyjä poliittisten päätösten mukaisesti. Kaikki edellä mainitut tehtävät toteutettiin menestyksellisesti niin, että me viimeiset suomalaiset poistuimme operaatiosta 8.6.2021.

Haastavin, antoisin ja mielenkiintoisin kokemus
Edellisellä kerralla kriisinhallintapalvelukseni päättyessä Afganistanissa sain luovuttaa hienon joukon seuraajalleni. Tällä kertaa työni oli joukon ja materiaalin purkaminen ja pakkaaminen sekä sen turvallisesti ja hallitusti kotiin toimittaminen.

Kun summaa kulunutta vuotta suomalaisten osalta operaatiossa, joukon johtajana saa olla sekä ylpeä, että tyytyväinen. Usein toistettu kehu kansainvälisiltä kumppaneilta oli suomalaisten reserviläisten ja palkatun henkilökunnan osaaminen ja motivaatio töihin. Se näkyi jokapäiväisessä tekemisessä muun muassa suomalaisen joukon aktiivisena käyttämisenä erilaisiin yhteisiin tehtäviin. Erityisen merkittävää se on siksi, että aloitus operaatiossa uudella rotaatiolla oli haastava. Uuden henkilöstön saapuminen alueelle samaan aikaan, kun koronaa torjuttiin kaikessa ankaruudessaan, rajoitti merkittävästi sekä neuvonantajille tärkeiden suhteiden luomista afganistanilaisiin vastinkappaleisiinsa, että neuvonantajia tukevien osien integroitumista muuhun kansainväliseen joukkoon.

Olen erittäin kiitollinen siitä, että sotilasurani ehtoopuolella sain vielä kokea näin paljon ja opin myös uutta. Vaikka operaatioita ei pidä verrata toisiinsa tai vertailla menneeseen, niin pidän silti tätä vuotta Afganistanissa ehdottomasti haastavimpana, antoisimpana ja mielenkiitoisimpana kokemuksena, josta riittää muisteltavaa kiikkustuolissa siirtyessäni nyt reserviin vaimoni riesaksi.

eversti Joni Lindeman, Suomalaisen osaston kansallinen vanhin 10.6.2020-8.6.2021