Suomalaisvalmisteiset reilun kahdenkymmenen tonnin painoiset panssaroidut miehistönkuljetusajoneuvot (PASI XA-203) kaarsivat portista sisään. Joukkueen vahvuinen suomalainen Force Commander’s Reserve (FCR) -osasto oli saapunut viikoksi tutustumaan UNIFIL:n vastuualueen itä-osiin ja intialaisten UNP 4-2 -tukikohtaan.

Vastassa oli erikoinen näky suomalaiseen katumuotiin tottuneelle rauhanturvaajalle. Yhdellä vastaanottajistamme oli päässään turbaani, toisella lippalakki ja kolmannella hellehattu. Kaikki kolme päähinettä noudattavat YK:lle tuttua sinistä värikoodia, ja kussakin kimalsi operaatiollemme tuttu lakkimerkki.

Tukikohtaa oli koristeltu intialaisten kotimaata muistuttavaksi. Tämä ilmeni reittien varsilla komeilleista monumenteista, istutuksista ja uskontoon liittyvistä rakennelmista. Eksoottisimpia elämyksiä tukikohdassa tarjosi isokokoinen rukoushuone, jossa oli eri uskontokunnille omistettuja "rukousnurkkia". Koristeltu huone on jaettu osiin, joten kenelle tahansa hengellistä voimaa kaipaavalle tarjoutuu mahdollisuus rukoushetkeen uskontoon katsomatta.

Alkuseremonioiden jälkeen suomalaiselle FCR-osastolle tarjottiin pientä syötävää ja kulttuuritietoutta Intiasta. Kalvosulkeisissa käydään läpi Intian sotahistoriaa, sotilaskulttuuria ja vastuualuetta Libanonissa. Todennäköisesti meidän suomalaisten tietämys yli tästä miljardin ihmisen asuttamasta valtiosta kasvoi.

Velvollisuuksien jälkeen luvassa oli rennompaa ohjelmaa: kilpailuhenkistä urheilua lento- ja koripallon muodossa. Heti aloituspallon jälkeen selvisi, että intialaiset pyrkivät tekemään mahdollisimman hyvin kaiken, mihin he ryhtyvät. Nämäkään suoritteet eivät tehneet poikkeusta. Tuntui, kuin isännät olisivat käyttäneet kaiken vapaa-aikansa kyseisten lajien harjoitteluun.

Tapahtumantäyteinen viikko sisälsi molemminpuolista kalustoesittelyä, ensiapukoulutusta ja yhteisen ampumaratapäivän. Suomalaisena rauhanturvaajana ei tarvinnut hävetä kalustomme tai varusteidemme tasoa. Suomalaisten palvelusmotivaatiota ylläpitää tieto siitä, että meille on jaettu matkaan kansainvälisestikin vertailtuna korkealaatuiset työkalut.

Komennuksen mielenkiintoisimpia hetkiä olivat vierailut intialaisten etutukikohtiin. Näissä odotti lämpimän vastaanoton lisäksi perehdytys kyseisen asemapaikan historiaan ja toimintaan. Suomalaisen FCR-osaston vierailu intialaisten vastuualueella päättyi yhteiseen iltaseremoniaan, jossa isännät tarjosivat pienen annoksen kotimaansa kulttuuria tanssi- ja musiikkiesitysten muodossa.

FCR:n vastuualue kattaa koko UNIFIL:n operaatioalueen, joten kyseiset vierailut tarjoavat arvokasta maastontuntemusta alueesta. Vierailujen avulla rakennetaan sotilaallista pohjaa yhteistyölle eri maiden välillä. Tällaiset komennukset muiden kansallisuuksien tukikohtiin tarjoavat suomalaisille rauhanturvaajille silmiä avaavia kokemuksia eri maiden kulttuureista. Lisäksi nämä vierailut antavat valmiudet operatiiviseen toimintaan toisen valtion sotilaiden kanssa ja lähentävät yhteistyötä.

Intialaisista välittyi todella positiivinen kuva. Vaikka olosuhteet ovat välillä haastavia ja huoltomatkat pitkiä, olivat isännät tehneet kaikkensa vierailijoidensa mukavuuden eteen. Päivittäiset teehetket jättävät hymyä herättäviä muistijälkiä. Majoitustiloista puuttuivat enää Marianne-karkit petiemme päältä. Turkulaisiin makutottumuksiin verraten ei intialainen sotilasruoka ollut niin mausteista kuin voisi olettaa.

Kirjoittaja palvelee rauhanturvaajana UNIFIL-operaation ranskalaisen reservipataljoonan (Force Commander Reserve, FCR) suomalaisessa jääkärikomppaniassa Libanonissa.