Rauhanturvaamisella on ollut merkittävä rooli elämässäni. Se on tarjonnut muun muassa hengähdystaukoja arkeen ja avannut uusia näkökulmia työhöni kotimaassa. Kriisinhallinnan kokemukset ovat ohjanneet elämääni siviilissä tavalla, josta voin olla ylpeä.
Olen hankkinut kaksi ammattia turvallisuusalalta ja nyt saan tehdä kotimaassa töitä Suomen sisäisen turvallisuuden parantamiseksi. Maailman kriisipesäkkeet tarjoavat erinomaisen näyttämön tarkastella turvallisuutta näkökulmasta, jota emme kohtaa Suomessa. Täältä on hyvä ammentaa oppia myös omaan työhöni kotimaassa, jotta Suomi pysyisi maailman turvallisimpana maana.
Vietän kolmansia syntymäpäiväni Irakin paahtavan auringon alla. Herään vasta iltapäivällä kello kolme, sillä olen ollut yön töissä amerikkalaisten kollegoideni kanssa ja päässyt vasta aamulla yhdeksän jälkeen nukkumaan. Herättyäni loppupäivä menee yövuorosta palautuessa ja ikään kuin pienessä horroksessa. Yritän saada itseni tokenemaan tankkaamalla kahvia ja juoksemalla pikku lenkin juoksumatolla. Lenkin jälkeen, auringon ja lämpötilan laskeuduttua, on mukava mennä saunaan, vaikka lämpömittari näyttää edelleen +35 astetta. Sauna saa mieleni rentoutumaan ja karistaa viimeisetkin yövuoronpölyn rippeet pois silmistäni. Syntymäpäivän löylytuokiosta tulee kuitenkin yllättäen ikimuistoinen.
Kesken hiostavan vilvoittelutauon alan kuulla etäältä pohjoisesta vaimeita kumahduksia. Epäilen niiden aluksi olevan ilotulitteita, joita täällä ammutaan taivaalle tämän tästä. Myös muita palvelustovereitani alkaa kerääntyä ulos ilmastoiduista konteista ihmettelemään kumahdusten alkuperää. Muutamien pitkien sekuntien jälkeen kovaäänisistä kajahtaa pitkä kuulutus:
Suomalaiset sotilaat alkavat toistaa varusmiespalveluksessa selkärankaan juurtunutta komentoa ”SUOJAAN!”, jotta kaikki varmasti ovat tietoisia ja alkaisivat toimia. Juoksen nopeasti majoitukseeni, nappaan sieltä mukaani suojaliivini sekä aseeni, jotka ovat aina sijoitettuna oven oikealle puolelle, jotta löydän ne myös pimeässä. Sieltä suuntaan suoraan lähimpään bunkkeriin.
Tunnelma bunkkerissa on ikimuistoinen. Pieneen betoniseen suojaan on ahtautunut noin kymmenen muuta palvelustoveriani, joista vain osa mahtuu istumaan puiselle penkille. Kaikilla on yllään mitä erikoisempi varustus, sillä vaatteiden vaihtoon ei ollut aikaa.
Jalassani ovat suihkusandaalit, lantiolla pyyhe ja yläosaa peittää maskuliininen suoajaliivi lipastaskuineen. Olen itsekin huvittunut ylläni olevasta varustuksesta ja tilanteesta. Otamme harjoituksen kuitenkin vakavasti, sillä kaikki muistavat alkuvuoden 2020 tapahtumat. Harjoittelu on yksi osa varautumista ja turvallisuuden tunnetta -toimintatapojen hiomista tositilanteen varalle.
Tämä on yksi kuvaus kokemuksesta, jonka olen saanut jakaa palvelustoverieni kanssa. Vaikka työllämme täällä on aivan erityinen tarkoitus ja tehtävä, toimintamme keskiössä on aina turvallisuus. Suomalaiset ovat riskienhallinnan ja turvallisuuden pioneereja. Arki täällä on täynnä kohtaamisia eri kansalaisuuksia edustavien turvallisuusalan ammattilaisten kanssa, jossa jaamme näkemyksiä esimerkiksi turvallisuuskulttuurista ja ennakoivasta ajattelusta. Täällä minä olen saanut aivan uudenlaista oppia mm. varautumisesta ja ensihoidosta, jota saan jakaa kotona Suomessa kollegoilleni, vaikka saunan lauteilla.
Martti
