Palvelin kuusi kuukautta aikavälillä 2023-2024 Suomalaisen Kriisinhallintajoukon Libanonissa (SKJL) CIMIC-aliupseerina UNIFIL-operaatiossa. CIMIC-termi tulee sanoista Civilian-Military Coordination ja tarkoittaa vuorovaikutusta paikallisväestön kanssa. Toimin yhdessä CIMIC-upseerin kanssa ikään kuin siltana sotilaiden ja siviilien välillä. CIMIC-AU:n tehtävän lisäksi toimin SKJL:n Gender-vastaavana, mihin sisältyi suomalaisten sotilaiden kouluttaminen nais- ja tasa-arvoasioihin liittyen.

Olen koulutukseltani sähkötekniikan diplomi-insinööri ja työskentelen siviilissä erityisasiantuntijana. Naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaminen avasi ovet kriisinhallintatehtävien lisäksi työskentelyyn koulutustaustaani vastaaviin tehtäviin valtion eri laitoksissa.

Polku kriisinhallintatehtäviin
Ensimmäisen kerran ajatus asepalveluksen suorittamisesta heräsi, kun aloitin yliopisto-opinnot. Lähes kaikki opiskelutoverini olivat juuri suorittaneet asepalveluksen, ja ensimmäinen opiskeluvuosi vierähti inttitarinoita kuunnellessa. Niistä puhuttiin kaikkialla - välitunneilla, ruokapöydässä ja illanviettojaisissa. Tuolloin päätin, että heti kun olen saanut opinnot purkkiin ja paperit käteen, suoritan itsekin asepalveluksen.

Viikko yliopistosta valmistumisen jälkeen aloitin naisten vapaaehtoisen asepalveluksen. Kun alokaskaudella kysyttiin miksi hakeuduin naisena palvelukseen, vastasin haluavani rauhanturvaajaksi. Tuleva vuosi oli yksi parhaista tähän mennessä, enkä vaihtaisi kokemusta mihinkään. Kotiutumisen jälkeen hain toimintavalmiuteen kriisinhallintatehtäviin. 

Haaveilin nimenomaan paikallisten naisten ja lasten kanssa työskentelemisestä, joten kun sain kutsun CIMIC-AU:n tehtävään, en voinut kieltäytyä. Purskahdin itkuun onnesta ja kyyneleet tulvivat edelleen silmiin muistellessani tuota hetkeä. Juuri tuon hetken eteen olin tehnyt niin paljon töitä. Muistan silloisen lämpimän puhelun henkilöstösihteerin kanssa, joka kertoi meinaavansa itsekin purskahtaa itkuun kuullessani kuinka liikuttunut olin.

Uskon, että vaikea taustani on syy siihen, miksi koen kriisinhallintatehtävät niin tärkeäksi. Tulimme perheeni kanssa Suomeen aikoinaan turvapaikanhakijoina, kun synnyinmaassani puhkesi sisällissota. Kasvoin kahden kulttuurin välillä, ja olen kamppaillut omat kamppailuni löytääkseni oman identiteettini. Olen kiitollinen, että olen Suomessa naisena saanut mahdollisuuden kouluttautua ja toteuttaa ei niin perinteisiä urahaaveitani. Se ei ole tänäkään päivänä itsestäänselvyys naisille kaikkialla maailmassa. Taustani ansiosta minulla on suuri palo auttaa niitä, jotka ovat avun tarpeessa. 

Toimintaympäristön muutos
Juuri ennen saapumistani operaatioalueelle syksyllä 2023, puhkesi sota Gazassa, jonka myötä tilanne  myös Etelä-Libanonissa muuttui entistä haastavammaksi. Toimintaympäristön muututtua koin kuitenkin tehtäväni entistä merkityksellisemmäksi. CIMIC-kehitysprojektien painopiste muuttui, keskittyen nyt Sinisen Linjan läheisyydessä toimivien terveys- ja paloasemien tukemiseen sekä kriittisen infrastruktuurin ja energiansaannin turvaamiseen.

Valtaosa palvelusaikani kehitysprojekteista keskittyi aurinkoenergian ja vedensaannin kehittämiseen. Tämän lisäksi järjestin säännöllisesti Outreach-tapahtumia paikallisväestölle. Outreach-toiminnassa korostuu humanitaarinen ulottuvuus, eikä se ole taloudellisesti sidottua. Toiminnan tarkoituksena on, että sotilaat luovat läsnäolollaan turvallisuuden tunteen paikallisväestölle. Sen avulla osoitamme, että kuuntelemme ja välitämme sekä rakennamme luottamusta paikallisväestön ja sotilaiden välille. 

Outreach-toiminta keskittyy pääasiassa sivistystoimeen sekä sosiaali- ja terveysalalle. Tästä yhtenä esimerkkinä viikottaiset koulukäynnit operaatioalueen eri kouluissa, joissa yhdessä jääkärikomppanian rauhanturvaajien kanssa autoimme opettajia ja oppilaita englannin, liikunnan, matematiikan ja musiikin oppitunneilla. Paikallisväestön palvelemisen lisäksi Outreach-toiminta on merkittävässä asemassa myönteisen suhtautumisen ja sen myötä omasuojan kasvattamisessa omalle joukolle.

Epävakaa tilanne Etelä-Libanonissa näkyi myös siten, että Outreach-tapahtumiin osallistui entistä enemmän pakolaisia, niin maansisäisiä kuin syyrialaisia ja palestiinalaisia pakolaisia. Koulujen lisäksi järjestin Outreach-tapahtumia paikallisille terveyden- ja pelastusalan toimijoille sekä naisjärjestöille yhdessä SKJL:n lääkintähenkilöstön ja muiden erityisasiantuntijoiden tuella.

Naistyö
Palvelukseni aikana koin kaikista merkityksellisimmäksi naisasioiden edistämistyön. Suomen Ulkoministeriö, joka myöskin ohjaa CIMIC-toimintaa, on asettanut tavoitteen, jonka mukaan naisten ja tyttöjen oikeuksien ja aseman vahvistaminen on ensisijaisen tärkeää.

Nautin suunnattomasti siitä, kun sain työskennellä paikallisten naisten kanssa, heidän toiveitaan ja tarpeitaan kuunnellen. Näin itseni heissä. Järjestin säännöllisin väliajoin verkostoitumis- ja koulutustilaisuuksia, joiden aiheina olivat esimerkiksi naisten aseman edistäminen paikallisessa yhteiskunnassa, kunnanpolitiikkaan vaikuttaminen, gynekologiset vaivat, rinta- ja kohdunkaulasyövän tunnistaminen sekä valokuvaamisen ja sisällön tuottamisen opettaminen. Paikallisten naisjärjestöjen kanssa työskentelyn lisäksi pyrin kehittämään Libanonin asevoimissa (LAF) palvelevien naisten ja suomalaisten naissotilaiden välistä yhteistyötä.

Yksi palvelukseni kohokohdista oli, kun sain eräänä päivänä soiton UNIFIL:n esikunnasta ja minulle kerrottiin, että minut on nimitetty YK:n Military Gender Advocate of the Year –osoituksen saajaksi. Jokaisesta YK:n operaatiosta nimitetään yksi henkilö osoituksen saajaksi, ja UNIFIL-operaation osalta se olin minä. Nimitys tuli täysin yllätyksenä. Samalla tuntui hienolta saada tunnustusta tekemästään työstä. Naisasioiden edistämistyö vallitsevassa ympäristössä ei nimittäin ollut aina helppoa, ja koin useita vastoinkäymisiä. Olen kiitollinen suomalaisille esimiehilleni siitä, että he kannustivat minua kaikesta huolimatta pyrkimyksissäni. Yksi suosikkitilaisuuksistani oli kansainvälisen naisten päivän kunniaksi järjestämäni tapahtuma, johon myös SKJL:n komentaja halusi osallistua osoittaakseen tukensa paikallisia naisia kohtaan. Siellä hän yhdessä CIMIC-upseerin kanssa jakoi ruusuja paikallisille naisille. Kiitos myös vanhemmilleni ja ystävilleni Suomessa jatkuvasta huolenpidosta ja kannustamisesta.

Kokonaisuudessaan tehtäväni CIMIC-AU:na mahdollisti sen, että pääsin näkemään työni jäljen konkreettisesti, auttamaan ihmisiä ja koskettamaan heitä. En olisi voinut toivoa tehtävältä enempää, ja tulen kantamaan operaation aikaisia muistoja sydämessäni loppuelämäni. Kokemus oli ikään kuin ympyrän sulkeutuminen – synnyin kriisin keskellä, päädyin Suomeen, sain parhaimman mahdollisen koulutuksen ja elämän, palasin kriisialueelle, ja sain mahdollisuuden maksaa itseni takaisin. Oli kunnia palvella operaatiossa suomalaisena rauhanturvaajana ja edustaa Suomea.

Lähennyin paikallisväestön kanssa ja tulen kaipaamaan ihmisiä, joiden kanssa työskentelin palvelukseni aikana. Tulen kaipaamaan myös Libanonin henkeäsalpaavia maisemia ja kaunista luontoa. Toivon, että tilanne Libanonissa muuttuisi pian paremmaksi. Ja toivon, että pääsen jatkamaan vastaavanlaista työtä naisasioiden ja pakolaisten parissa vielä tulevaisuudessakin.

Sotilasvirkamies (3. luokka) Vaissi