Operaation johtoaluksena toimii espanjalainen huoltoalus Cantabria. Kuva: EUNAVFOR MED
"Helvetti on paikka, missä muun muassa britit hoitavat ruoan laiton ja italialaiset puolustuksen." Tämä oli yksi kommentti, jonka sain kuulla ennen kuin aloitin kolmen kuukauden komennukseni Välimerellä EU:n ihmissalakuljetuksen vastaisessa operaatiossa, Operaatio SOPHIA. Olen sittemmin päässyt itse ottamaan selvää kuinka hyvin tämä ja moni muu ennakkoluulo oikeasti pitävät paikkansa.
Palveluspaikka oli ensimmäisten kuukausien aikana italialaisella aluksella. Sen jälkeen esikunta ja palveluspaikka siirtyi espanjalaiselle alukselle. Palveleminen kahden eri maan aluksella reilun kolmen kuukauden sisällä on antanut paljon ainutlaatuisia sotilasetnograafisia kokemuksia. Kaikki kokemukset eivät ole olleet suomalaisen sotilas- ja upseerikoulutusputken käyneelle jäykälle lavetille mieleen, mutta kaikki kokemus on ollut arvokasta. Kansallisuuksien määrä esikunnassa on ollut 14 ja 16 välillä, joten värikkyyttä on riittänyt. Värikkyydestä huolimatta alusten isäntämaiden sotilassysteemit omine toimintatapoineen ja –kulttuureineen, toimivuuksineen ja toimimattomuuksineen on paistanut vahvasti läpi. Tässä lyhyt vertailu näistä eteläeurooppalaisista systeemeistä.
Otetaanpa vertailun kohteeksi logistiikkatoimialan eräs tärkeä alakategoria, ruokahuolto. Emme voi kuitenkaan käsitellä ruokahuoltoa pelkkänä logistiikka-alan alakategoriana, sillä kyseessä on kokonainen kulttuuri. Tällä kulttuurin saralla italialainen sotilassysteemi on vertansa vailla. Kotona Suomessa yleensä tyydytään toteamaan, että ruoka on hyvää ja sitä on joskus riittävästi. Italialaisella aluksella ruoka on pastaa ja se on niin hyvää, että se muodostaa ulkomittojaan huolellisesti tarkkailevan sotilaan eräitä merkittävimpiä uhkia tässä toimintaympäristössä. Pastan kera tarjoiltavat paikalliset viinit (kyllä, niin luonaalla että päivällisellä) tekevät, ihmisestä riippuen, uhkan vielä vastustamattommaksi. Sekä lounas että päivällinen ovat italialaisille merisotilaille tärkeitä hetkiä päivän palveluksessa. Upseerimessissä ruokailurutiinit muistuttavat miellyttävällä tavalla kadettikoulussa harrastettuja esimiesruokailuja, joissa tuli harjoiteltua pöytäetikettiä. Kokoonnutaan ensin kaikki, ennen kuin ruvetaan annostelemaan ruokaa omalle lautaselle, vanhin ensin ja sen jälkeen vapaasti virkaikäjärjestyksessä. Jos myöhästyy ruokailuhetkestä, on pyydettävä vanhimmalta upseerilta lupa liittyä seuraan.
Italialaisten muuten vahva osaaminen ruokahuollon toimialalla saa suomalaissotilaalta miinusmerkkisen arvosanan aamupalan osalta. Jos laitettaisiin suomalaista sotilasta hiihtämään rinkka selässä italialaisen aamupalan jälkeen, olisi muitakin haasteita edessä kuin oma huono kunto. Onneksi hiihto ei kuulu aamurutiineihin Italian laivastossa. Tavallisesti aamupala - prima colazione - koostuu vahvasti sokeroidusta teestä, donitsista tai vastaavasta leivoksesta, kekseistä, marmeladista, sokeroidusta mehusta sekä kahvista. Kahvi on kylläkin todella vahvaa ja hyvää. Asteikolla 1(heikko) - 5(erinomainen), italialainen ruokahuolto saa nelosen.
Espanjalainen ruokahuolto ja siihen liittyvä kulttuuri muistuttaa enemmän sitä, mihin on kotona palveluksessa tottunut. Syödään, jotta jaksetaan. Italialaiseen prima colazioneen verrattuna espanjalainen aamupala – desayunos – antaa jo kirjaimellisesti paljon paremmat eväät aamupäivän palveluksessa jaksamiselle. Vaikka Espanjan laivastossakaan ei hiihdetä aamuisin, kantaa tuore leipä, kinkku, juusto ja murskattu tomaatti hyvin syöjäänsä aina klo 10.30 saakka. Silloin täydennystä energiavarastoihin tuo bocadillos. Bocadillos on kinkulla, munakkaalla tai juustolla täytetty tuore patonki, aamuvälipala ja samalla kokoontumishetki, joka on iberialaisille sotilaille yhtä pyhä kuin kello aamuyhdeksän kahvitauko suomalaisille. Aamuvälipalahetki on mukava hetki, josta ei kannata jäädä paitsi jos haluaa kuulla viimeisimmät operatiiviset päivitykset kollegoilta.
Lounas ja päivällinen ovat ruokalinjastosuorituksia. Keittiöväki annostelee lautaselle sen mukaan kuinka nälkäiseltä asiakas näyttää. Ruoka ei ole pastaa, vaan perustan muodostaa niin kuin Suomenkin armeijassa peruna. Erona on se, että peruna on ranskalaisen perunan muodossa. Ranskalaisten lisukkeena on yleensä lihaa tai kalaa tai keittoa, jossa on joko lihaa tai kalaa. Ruoka on maukasta, mutta tarve olla huolissaan ulkomitoistaan on vähentynyt italialaiselta alukselta espanjalaiselle alukselle siirtymisen myötä. Espanjalaisen ruokahuollon vahvuus on viini. Espanjan merivoimissa juodaan Espanjan Armadan omaa viiniä Rioja-alueelta. Sillä on vahva "karaktääri", joka sopii hyvin lihapainotteisen ruoan kanssa, mutta vähemmän hyvin kalan kera. Espanjalainen ruokahuolto saa arvosanan 3,5.
Italian merivoimien suhtautumista ruokaan ja ruokailuun voidaan osuvasti kuvailla lainaamalla erään suomalaisen elintarviketuottajan mainosta: "Hyvä ruoka, parempi mieli." Espanjan Armadan vastaava lause voisi olla: "Syö, niin jaksat."
Tärkein etnogaafinen oppi operaation aikana ei kuitenkaan ole liittynyt ruokailutottumuksiin, vaan ihmisiin yleisesti. Sotilasjärjestelmät eri maissa ovat hyvin erilaiset ja ne toimivat hyvin eri lähtökohdista, mutta ihmiset ovat samanlaisia riippumatta hihassa olevasta kansallislipusta. Mitä tulee operaatiota edeltäviin ennakkoluuloihin, voin ottamatta kantaa niiden todenperäisyyteen todeta, että ne liittyvät nimenomaan enemmän eri sotilassysteemeihin kuin ihmisiin. Hymy ja rehti sotilashuumori kantaa kauas niin kotona varuskunnassa, kuin välimerellä sota-aluksella.
