Radiopuhelimesta kajahtaa käsky ”Lähipuolustusasemiin!”. Hyppään nopeasti pystyyn körmyssäni, puen varusteeni ja kiidän käytävällä palvelustovereideni joukossa uloskäyntejä kohti. Päästessäni ulos parannan lääkintärepun asentoa selässäni ja suuntaan omaan asemaani. On alkuilta, aurinko ei ole vielä laskenut, mutta hämärä on alkanut pikkuhiljaa laskeutua Mazar-E-Sharifin kaupungin läheisyydessä sijaitsevan tukikohdan ylle. Kavutessani asemaani otan tähystyssuunnan kohti tyhjää pohjoisafganistanilaista tasankoa.

Kyseessä on leirin puolustusharjoitus, joita pidämme suhteellisen usein. Samalla pääsemme harjoittelemaan yhteistoimintaa muiden tukikohdassa majoittuvien kansallisuuksien kanssa. Yhteistoiminnan tärkeyttä Resolute Support -operaatiossa ei voida väheksyä.

Yhteistoiminnan tärkeyttä Resolute Support -operaatiossa ei voida väheksyä.

Toimin ryhmäni ensihoitajana suomalaisessa suojausjoukkueessa, joka on osa monikansallista komppaniaa. Tärkeimpiä tehtäviämme ovat muiden muassa neuvonantajien lähisuojana toimiminen, omien joukkojen suojaaminen ja toiminta-alueella partioiminen. 

Lähiradiossa käsketään reserviryhmää vahvistamaan oman ryhmäni asemia. Hyvin nopeasti naapuriryhmän kaveri saapuu vahventamaan asemaani. Kerron hänelle tilanteen, ja jaamme aseman tulialueen kahtia. Muutaman minuutin kuluttua - osana harjoitusta - radiossa ilmoitetaan haavoittuneista eri puolilla leiriämme. 

Pian tämän jälkeen joukkueenjohtajamme käskee radiolla lääkintähenkilöstöä vahvistamaan leirissämme toimivaa role-sairaalaa. Kenttäsairaaloita operaatioalueella kutsutaan roleiksi. Huikkaan ryhmänjohtajalleni ja taisteluparilleni tilanteen, otan lääkintärepun selkääni ja liikahdan ”parasta mahdollista reittiä” kohti kenttäsairaalaa. 

Kenttäsairaalalle päästyäni vaihdan taisteluhansikkaat nitriilikäsineisiin ja liityn saksalaisten kollegoideni seuraan traumahuoneeseen. Potilaat saapuvat piakkoin ovesta sisään, jossa saksalaiset hoitajat ottavat raportin potilaista vastaan. Tässä harjoituksessa potilaita on kaksi, molemmilla olkapäässä ampumahaava. Potilaille on annettu hyvä hätäensiapu asemissa, mikä helpottaa toimia sairaalan päässä. 

Suojausjuokkueen jokaiselle taistelijalle on koulutettu kattavasti taisteluensiapua. Näin jokainen taistelija pystyy antamaan henkeäpelastavan ensiavun taistelijaparilleen ilman, että ryhmän ensihoitajaa tai sairaanhoitajaa tarvitsee kutsua paikalle välittömästi. Jokaisen taistelijan varusteissa kulkee henkilökohtaiset ensiapupakkaukset eli IFAK:t (Individiual First Aid Kit). Niistä löytyy kompaktissa paketissa tärkeimmät peruselintoimintoja tukevat ensiaputarvikkeet.

Tarkastamme potilaat lisävammojen varalta ja arvioimme heidän peruselintoimintojensa tilaa yhteistyössä saksalaisten kanssa ja teemme tarvittavat hoitotoimenpiteet. Hetken päästä joukkueenjohtajamme ilmoittaa harjoituksen päättyneen. Käymme lääkinnän porukalla läpi, miten olisimme toimineet potilaiden kanssa evakuointikopterin saapumiseen saakka ja arvioimme toimintaamme. 

Harjoituksen jälkeen jatkamme iltatoimia. Suurin osa porukasta urheilee salilla ja osa rentoutuu perinteisten NHL-pelien parissa. Illan aikana ryhmänjohtajani jakaa tehtävät seuraavalle päivälle. Ryhmäni huominen tehtävä on toimia lähisuojaryhmänä amerikkalaisille neuvonantajille, jotka tekevät työtään naapuritukikohdassa. Ilta hiljenee suhteellisen ajoissa körmykäytävällämme, sillä suurimmalla osalla on aikainen herätys töihin. 

Salam Alaikum, ci tur hasti?

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen sovimme ryhmämme kesken kuviot selviksi päivän lähisuojatehtävää varten. Jaamme suojattavat neuvonantajat taistelupareittain ja kertaamme peruskuviot lähisuojatoiminnasta. 

Neuvonantajat saapuvat kämppiin suuremmasta tukikohdasta kopterikuljetuksella. Kuulumisien vaihtamisen jälkeen käymme heidän kanssaan läpi päivän toiminnan, minkä jälkeen olemmekin valmiita tehtävään. 

Siirrymme neuvonantotukikohtaan panssarihenkilöautoilla. Tukikohdassa varmistamme neuvonantokohteen olevan turvallinen. Paikan päällä tehtävien ohessa kohtaa paljon paikallisia sotilaita. Yhteistä kieltä harvoin löytyy, joten olemme opetelleet muutamia darin kielen ilmaisuja, joiden avulla voimme kommunikoida heidän kanssaan paremmin. ”Salam alaikum” on tervehdys, jolla pärjää täälläpäin erinomaisesti. Tämän kun yhdistää leveään hymyyn saa yleensä paikallisilta ihmisiltä vähintäänkin yhtä leveän hymyn ja tervehdyksen takaisin. Edistyneemmät darin taitajat taistelijoistamme kysyvät myös kuulumisia ”Ci tor hasti?” (taipuu suomalaisen suussa ”tsutuuraste?”), mikä viimeistään rikkoo jään. 

Päivän neuvonantotehtävät loppuvat tällä kertaa lounasaikaan. Siirrymme takaisin tukikohtaamme, jossa kiitämme neuvonantajia päivästä ja siirrymme ruokailemaan. Päivystysryhmänä toiminut naapuriryhmä onkin loihtinut keittiössä erinomaisen maittavaa lounasta riisistä ja makkarasta. Lounaan kruunaavat perinteiset suomalaiset räiskäleet. Kyllä tällaisella aterialla suomalainen rauhanturvaaja jaksaa työssään! 

Illalla edellisten iltojen toimet toistuvat. Urheillaan, huolletaan ja vietetään aikaa porukassa. Ohessa valmistaudutaan seuraavan päivän koitoksiin. Mitäköhän tehtäviä tämän illan palaverissa jaetaan? Onkohan yöllä puolustusharjoitus? Näihin jännittäviin kysymyksiin on hyvä lopettaa tämän rauhanturvaajan blogipäivitys tällä kertaa.

Kersantti Arttu