Heräsin jo 05:36. Tämä on niitä päiviä, kun pitää itse tehdä kaikki. Tänään on partiokaverina uusi sotilastarkkailija, jolle ajoneuvopartio kanssani on hänen uransa toinen. Toinen ikinä. Tämä tarkkailijareissu on nuorelle tarkkailijalle ensimmäinen ikinä oman maansa ulkopuolella. Minulla onkin sitten vähän toinen juttu.  Ja kun olen vielä tukikohdan vanhin, niin hoidettavia asioita riittää. 

No, jäipä enemmän aikaa partiokäskyn valmisteluun. Ensiksi kuitenkin kuppi teetä ja aikaa omille ajatuksille. Paikallista kahvia en oikein viitsi juoda, kun ei saa siitä syntymään kelvollista juomaa. Muut nukkuvat vielä. Tukikohdan koirakin nukkuu vielä. Aurinko paistaa. Varjossa on jo 25°C. Teekuppi on tyhjä. 

Aamun rutiineihin kuuluu varusteiden tarkastus, partioajoneuvon pakkaus, reittisuunnitelman tekeminen, partiokäskyn antaminen ja tarpeelliset yhteydenotot tilannekeskuksiin. Tänään tietenkin teen kaikki asiat, kun uusi tulija koulutetaan ensiksi ja sitten partio partiolta annetaan lisää tehtäviä. 

Aamupala 07:30. Iloinen puheensorina täyttää keittiömme, jossa koko viiden hengen tiimi nauttii aamupalasta, jonka yksi meistä on tehnyt. Teetä, kahvia, munia, paahtoleipää, nuudeleita, muroja – kaikkea sen mukaan, mitä on kotona tottunut syömään. Ruokatarvikkeet ostetaan partiopäivän aikana eri kaupoista ja eri kylissä sen mukaan, miten tiimissä on sovittu. Ja meidän tiimissä on sovittu, että ruokatarvikkeista ei tingitä.

Liikkeelle lähdimme alueemme itäiselle lohkolle 09:17. Koko päivän harjoittelimme tunnistamaan Blue Linen rajapyykkejä eli sinisiä tynnyreitä. Tarkoituksena on ensiksi oppia rajavyöhyke Libanonin ja Israelin välillä. Sitten opiskellaan koko maasto niin hyvin, että ilman karttaa pystyy suorittamaan annetun ajoneuvopartiotehtävän. Tulevina viikkoina opiskellaan ja harjoitellaan turvallisuuteen liittyviä asioita. Uuden sotilastarkkailijan koulutusvaihe kestää noin 6-8 viikkoa. 

Olin ottanut autoon mukaan Suomesta tuomani huonelämpömittarin. Se näytti 35 °C varjossa puolen päivän aikaa. Tässä lämmössä ihan uusien asioiden opettelu on rankkaa. Ilokseni huomasin, että partiokaverini on nopeampi oppimaan asioita, kuin minä aikanaan. Ilmeisesti johtuu siitä, että hänellä on tänään hyvä opettaja.

Partiosuunnitelman mukaan nautimme lounaan pienessä kylässä. Korona-aikana emme syö ravintolassa, vaan otamme lounaan mukaan. Ostimme kaksi pizzan kaltaista tuotetta ja vesipullot. Yhteishinta kahdelta noin 2€. Siirryimme takaisin lähemmäksi rajaa jatkamaan tarkkailua ja samalla syömään. Päivän aikana perustimme 5 tarkkailupistettä ja teimme yhden kyläpartioin. Takaisin partiotukikohdassa olimme myöhään iltapäivällä.

Annoin ohjeet uudelle sotilastarkkailijalle mitä pitää opiskella seuraavaa partioita varten. Itse tein tarvittavat partioinnin jälkeiset toimet. Ennen ruokailua auto tuli tankatuksi ja sisältä siistityksi. Varusteet huollettu ja palautettu paikoilleen, raportti tehty. 

Iltaruokailu yhdessä on kaikille pakollinen työtehtävä. Eikä siitä kukaan kieltäydy. Ruoka on hyvää ja kukin vuorollaan tekee sitä mitä osaa. Vaimoni koti-Suomessa eniten jännittää sitä, että osaanko tehdä mitään syömäkelpoista ruokaa, kun en ole muutamaan kymmeneen vuoteen keittiössä oikein häärinyt. Makaronilaatikko sekä jauhelihakastike ovat muun maalaisten mielestä ihmeellisen maukkaita aterioita.

Iltauutisten aikaan sain ensimmäisen kerran omaa aikaa. Samalla huomasin, että tuli muuten hoidetta kolmet juhlatkin. Takana on vappu, sabatti ja ortodoksisen kalenterin mukaan pääsiäinen.

Päivä habibina
Heräilin 06:15 ja ensimmäisenä päivän tehtävänä partioasemamme koiran ulkoiluttaminen. Yksi meistä viidestä jää päivystäväksi upseeriksi, eli habibiksi, kun kaksi kahden sotilastarkkailijan ajoneuvopartiota lähtee suorittamaan annettuja tehtäviä Etelä-Libanoniin. Pohjoisessa aluetta rajaa Litani -joki ja eteläpuolella Libanonin ja Israelin välinen Blue Line. Habibi vastaa päivän kaikista aterioista, joista ensimmäinen on aamupala. Se oli helppo tehdä. Kun on niin kuuma, niin puuroa eivät muun maalaiset tarkkailijatoverit halua syödä. Joten mennään kahvilla ja teellä, paahtoleivät osaa jokainen itse paahtaa ja voidella. Habibin tehtäväksi jää vain kananmunien paistaminen. Tänään niitä meni yhdeksän. 

Partiot lähtivät aamulla 30° C helteeseen. Lenkkeilen koiramme kanssa toistamiseen. Jatkoin siivoamisella. Imuroin tilannehuoneen ja keittiön. Sitten moppasin kaikki huoneet ja tietenkin wc-kontin. Näillä helteillä hygieniatilat pitää todella huolellisesti siivota. Hallinnollisena työnä tein täydennyksiä sisäiseen tiedotteeseen, joka julkaistaan edellisenä iltana ennen miehistöjen vaihtoa. Varmuuden vuoksi suunnittelin jo nyt ensi viikolla alueellemme suuntautuvan kyläpartion reittiä, kun koskaan ei tiedä kuinka pitkiä päivät ovat ensi viikolla. Lounaaksi lämmitin pari päivää vanhaa makaronilaatikkoa. Koko ajan kannan mukana radiopuhelinta ja seuraan partioiden englanninkielistä radioliikennettä.

Partiot saapuivat iltapäivällä kolmen ja neljän välissä. Habibina tarjoan kaikille juomaksi mitä haluavat. Nykyisin kylmä mehu tai vesi voittaa kahvin. Ensimmäisen partion saavuttua lenkitin taas koiran. Illalliseksi ajattelin valmistaa jauhelihakastiketta ja perunamuusia. Homma keskeytyi, kun esikunnastamme tuli tuttuja käymään. Olemme täällä kaikki vähän kuin yhtä perhettä, niin mielellään menee tervehtimään ja vaihtamaan kuulumisia, kun tuttuja tulee käymään. Etelä-Libanonissa olevista noin 70 upseeritoverista päivittäin tapaan noin kymmentä, viikoittain toiset kymmenen ja joukossa on muutamia, joita en ole tavannut kertaakaan. Korona-aikana yritämme pysytellä omissa kuplissamme ja vältämme tarpeettomia kontakteja. Vierailut tukikohtien välillä on käsketty minimiin. Asiat hoidetaan puhelimitse tai videoneuvotteluyhteydellä.

Minä jatkoin ruuanlaittoa 18:00-19:00. Ruoka oli valmis tasan 19:00. Jos kerta ruoka-aika alkaa 19:00, niin se myös silloin alkaa. Soitan kelloa. Kukaan ei tule keittiötä kohden. Odotellessa laitan myös ruokakupin koiramme eteen ja annan käskevästi luvan: ”eat now”! Koiramme aloittaa kiltisti syömisen ja tiimikaverimme harppovat kohden keittiötä. No, tulipa yhdellä käskyllä hoidettua kaksi asiaa.

Hyvin kävi ruoka kaupaksi. Jälkiruuaksi oli täytekakkua, joka oli ostettu valmiina kyliltä ”ihan huvin vuoksi”. Valmiin täytekakun kuljettaminen näillä helteillä vaatii osaamista. Ja sitähän meillä on! Illalla suunnittelin kahta seuraavaa viikkoa yhdessä tiimin johtajan kanssa. Pari tuntia siinä vierähti. Jutellessamme kävi ilmi, että edustan tiimiämme huomenna tiimijohtajien kokouksessa. Selvä se. Nopea vilkaisu huomisen esityslistaan sekä tarvittavien kohtien tarkastaminen meidän tiimin näkökulmasta. Ja sitten lenkitin koiran rauhallisesti tukikohdan päällystettyjä teitä pitkin. Koiraa ei nyt saa päästää ruohikkoon, sillä muuten saa taas nyppiä sata punkkia pois. Päivä habibina päättyi, kun kävin kukkumaan 2300.
kapteeni Tapio Syväoja