Suomalaisia on osallistunut kriisinhallintaoperaatioihin monella eri vuosikymmenellä maailman melkein jokaisella kolkalla. Tehtävät ovat aikojen kuluessa olleet rauhanturvajoukkoina kovin erilaisia ja vaihtelevia, mutta sitäkin suurempi on ja on ollut niiden tehtävien kirjo joissa yksittäiset rauhanturvaajat ovat palvelleet. Tässä hieman tarinaa ja havaintoja yhdestä tehtävästä, operaatiosta ja aikakaudesta.

Sinne...

Omassa tapauksessani hakeutuminen kriha-tehtävään sai alkunsa jo muutama vuosi ennen operaatioon lähtöä. Puolustusvoimien palkatun henkilökunnan rekrytoinnissa pyrkimys on pitkäjänteisempään suunnitteluun, jossa tosin ei ihan aina onnistuta: ensimmäisen "kädennoston" ja lähtöpäivän välissä ehti olla jo tarjolla parikin niin sanottua nopeaa lähtöä, jotka omalla kohdallani jäivät kuitenkin toteutumatta. Nyt kun asiaa tarkastelee jälkikäteen, niin tämä oli henkilökohtaisen oppimisen kannalta todennäköisesti parempi vaihtoehto.

Varsinainen operaatioon valmistautuminen kulki sitä samaa rataa, jonka jo monet ovat kokeneet: hermoilu juoksutestin ja lääkärintarkastuksen läpimenosta, rotaatiokoulutus Säkylässä ja henkilökohtainen valmistautuminen siviilielämän saattamisessa lähtökuntoon. Jos et vielä ole käynyt kriha-tehtävässä, niin tässä pari havaintoa lähtöön liittyen... Juoksutestiin kannattaa valmistautua riittävällä huolellisuudella. On kovin kiusallista tulla koulutus- ja valintatilaisuuteen todetakseen, että koulutusosio ei pääse edes alkamaan, kun valintaosio pysähtyy jo juoksutestiin. Samalla, noin järjestävän ampumaseuran näkökulmasta, aiheutat sillä juoksutestissä karsiutumisella kiusallisen nopean aikataulun rekrytointitarpeen. Eli tossut jalkaan ja pururadan kautta Säkylään.

Toinen huomiota vaativa asia on se henkilökohtainen valmistautuminen. Koulutus- ja valintatilaisuuden alkamisen jälkeen rauhanturvaajakokelaan "juna" puksuttaa tasaisesti eteenpäin rotaatiokoulutuksena kunnes lentopäivä operaatioon koittaa. Pitkät päivät eivät liiemmälti jätä aikaa siviiliasioiden pohtimiselle, mutta ne omat läheiset elävät operaatioon lähtöä omalla tahollaan ja tavallaan. Niinpä läheisten kanssa on, oman kokemukseni perusteella, suositeltavaa käydä lähtö ja operaation aika perusteellisesti läpi. Jokaisen lähtijän elämäntilanne ja kotimaahan jäävät läheiset ovat erilaisia mutta kaikki läheiset tarvitsevat osuutensa sinusta ennen lennon lähtöä.

... tänne...

Omassa tapauksessani operaatiosta paluun pohtiminen alkoi huomattavasti ennen varsinaisen lähdön pohtimista. Ensimmäinen perehdytystilaisuus itsellä oli pari kuukautta ennen varsinaisen rotaatiokoulutuksen alkua. Siellä kävi ilmi, että poliittinen päätös oli tehty Suomen toiminnan päättämisestä joukossa, johon olin lähdössä. Omalta osaltani tämä oli suoraan tunnistettavissa purkutoimenpiteiksi joukon materiaalin ja tilojen osalta. Niinpä normaalin toiminnan lisäksi tarjolla oli enemmän mielenkiintoisia vaiheita ja tapahtumia. Historia tuli näyttämään, että näin tosiaan oli.

Ensimmäiset pari kuukautta operaatiossa kuluivat tennareiden juuri koskettamatta kanervikkoa eli vauhti oli huimaa ja päivät pitkiä. Uutta opeteltavaa ensimmäisessä kriha-operaatiossa oli paljon. Normaalien päivärutiinien lisäksi yritimme samalla sisäistää edellisen rotaation ansiokkaasti laatimaa suunnitelmaa toiminnan päättämisestä pataljoonassamme. Ensimmäisenä konkreettisena toimenpiteenä lähetimme kesäkuussa rahtikoneellisen tavaraa Suomeen. Tämä oli varsin haastava temppu opeteltavaksi monelle eri toimijalle: tulimme toukokuun alussa alueelle ja rahtilennot vaativat varsin pitkän valmisteluajan. Käytännössä aloitimme lennon valmistelut heti alueelle saapumisen jälkeen.

Kesähelteiden lämmittäessä ilmaa eteläisessä Libanonissa jatkoimme toiminnan päättämiseen tähtäävien toimenpiteiden tarkempaa suunnittelua ja valmistelua. Yhyteistyökumppaneita ja asiasta kiinnostuneita tahoja oli paljon: Puolustusvoimien omat toimijat Suomessa, oman pataljoonan johtovaltio Irlanti, UNIFIL- operaation esikunta ja Ranska, noin muutamia mainitakseni. Hiljalleen työstämisen myötä saimme alkusyksyyn suunnitelmat materiaalin ja ajoneuvojen siirroista kasaan. Vanha sotilasviisaus sanoo, ettei mikään suunnitelma selviydy muuttumattomana viholliskosketuksesta. Täällä vihollista ei ole, mikä on hyvä, sillä meidän suunnitelmamme eivät tunnu selviytyvän muuttumattomina montaakaan päivää ilman sitä vihollisen vaikutustakaan.

... ja takaisin.

Nyt lokakuun alussa tätä kirjoitettaessa suunnitelmat ovat muuttumassa käytännöksi. Ajoneuvot liikkuvat ja kontit siirtyvät paikasta toiseen. Paljon työtä on edessä mutta pitkä matka on tultu tähänkin pisteeseen. Erityisen hienoa on ollut nähdä suomalainen reserviläisten osaamiseen perustuva järjestelmämme tositoimissa: jokainen rauhanturvaaja on sotilas, mutta sen lisäksi suomalaisilla reserviläisillä on merkittävästi monien eri alojen osaamista. Ilman sitä osaamista toimintamme olisi kovin paljon nykyistä vaikeampaa. Oma havaintoni on, että monet ammattiarmeijat kadehtivat suomalaisten joukkojen tilannetta, jossa fiksut, osaavat ihmiset hoitavat hommia. Tällä kokemuksella suosittelen lämpimästi hakeutumista kriisinhallintatehtäviin. Lomamatkaa ei missään operaatiossa ole tarjolla, mutta mielekäs elämänkokemus varmasti.

Ilma viilenee syksyn myötä hiljalleen myös Libanonissa, nyt lämpötila pyörii enää noin 25 asteen tienoilla. Viilenevässä ilmassa on hyvä jatkaa työtä. Tavoite tuolle työlle on selvä: loppuvuodesta suomalaisten toiminta tässä pataljoonassa päättyy ja ihmiset sekä materiaali on saatava ehjänä Suomeen. Omakin tavoite sieltä siviilielämän puolelta on selvä, jouluksi kotiin.

Huoltopäällikkö