KRIHAblogi

 

Rauhanturvaajan arkea Libanonissa - toinen osa

Julkaisupäivä 26.6.2018 9.55 Blogit Maavoimat

Suomalainen jääkärikomppania on osallistunut UNIFIL-operaatioon osana ranskalaisten johtamaa komentajan reservipataljoonaa (Force Commander Reserve, FCR) vuodesta 2017 lähtien. Pataljoonan päätehtävänä on reagoida operaatioon kohdistuviin uhkiin vahventamalla muita joukkoja koko UNIFIL:n alueella. Vuonna 2019 Suomi siirtää toimintansa painopisteen kokonaan FCR-pataljoonaan.

Lue kolmiosaisesta Rauhanturvaajan arkea Libanonissa -blogisarjasta, millaiselta elämä pataljoonassa näyttää nuorten suomalaisten rauhanturvaajien silmin.

Ajastani Libanonissa on pian kulunut puolet. Alkuihmettely on ohitse ja rauhanturvaajan arki lähtenyt rullaamaan lämpimän ja vihreän kevään vaihtuessa paahtavaksi kesähelteeksi.

Meitä on monenlaista hiihtäjää FCR-pataljoonassa. Mitä onkaan tuloksena, kun otetaan yhdeksän 20–28-vuotiasta nuorta miestä rekkakuskista geologiin ja lätkäistään ryhmänjohtajaksi parikymppinen teologian ja Lähi-idän tutkimuksen opiskelija? Vastauksena on tietenkin suomalainen jääkäriryhmä. Kokonaisuudesta nähdään ainakin se, että yhteistyö pelaa saumattomasti niin partiossa, vartiovuoroissa kuin pallopeleissä.

Tullessamme alueelle maaliskuussa Suomen kymmenen asteen pakkasista oli lämpötilaeroa nelisenkymmentä astetta. Lämpötilat ovat kesän lähetessä nousseet, mutta lopulta kyseessä on vain tottumiskysymys. Nyt suoritamme puolentoista tunnin jalkapartioita ylämäkeen neljääkymmentä hipovissa hellelukemissa. Rauhanturvaajan työ on monipuolista. Aika kuluu muun muassa vartiotehtävissä, partioissa, koulutuksissa sekä liikunnan parissa.

Muista UNIFIL:n rauhanturvaajista poiketen me teemme partioita koko Etelä-Libanonin alueella Välimereltä Syyrian rajalle. Se avaa näkymät Libanonin vaihteleville maisemille turkooseilta rannoilta metsäisiin laaksoihin ja lumihuippuisille vuorille. Oman tehtävämme hyvänä puolena ovat myös pidemmät vierailut eri tukikohtiin, mikä on mahdollistanut tutustumisen eri maiden rauhanturvaajiin.

Lämpötilojen lisäksi hämmästelyä on saanut aikaan myös kulttuuri, niin paikallisten kuin muiden rauhanturvaajienkin. Tänä vuonna ramadan ja muslimien paasto alkoivat toukokuun puolivälissä, mikä on näkynyt erityisesti aamupäivisin kylien hiljenemisenä. Libanon on todellinen uskonnollisten ja etnisten ryhmien tilkkutäkki. Silti päivät rullaavat, ihmiset elävät elämäänsä ja asiat järjestyvät. Kuten paikalliset sanovat: Insha` Allah, jos Jumala suo.

Kielitaito on ollut valttia sekä ranskalaisten että paikallisten kanssa, joskin se on tuonut toisinaan tulkin roolin ryhmänjohtajan tehtävien oheen. Partiot suoritetaan pääasiassa Libanonin armeijan kanssa. Toisinaan on turvauduttava kommunikaatiossa lähinnä käsimerkkeihin, joskus yhteinen kieli on englanti tai ranska mikäli arabia ei taivu.

Kielitaidon puute ei kuitenkaan ole ylitsepääsemätön este eri kansallisuuksien sotilaiden yhteistyölle ja tutustumiselle. Toisaalta jo vähäisellä arabian taidolla pystyy käymään tarvittaessa hämmästyttävän pitkän keskustelun. Itselleni aktiivisena reserviläisenä rauhanturvaoperaatio avasi loistavan paikan Lähi-idän tutkimuksen opintoihin kuuluvan harjoittelun suorittamiseen. Opinnoista on ollut käytännön hyötyä ja kielitaito on karttunut huomattavasti. Olen laskenut käyttäväni palveluksessa parhaimmillani neljää eri kieltä päivässä.

Rauhanturvaajan työssä parasta antia ovat partiot. Tehtävät vaihtelevat ajoneuvopartioista toripäivinä kyliin suoritettaviin Market Walkeihin. Tarkoituksena on saada kontaktia paikallisiin ihmisiin ja selvitellä heidän mielialojaan. Suomalaisilla rauhanturvaajilla on hyvä ja pidetty maine. Ovatpa partiot päätyneet pelaamaan jalkapalloakin paikallisten lasten kanssa.

Tärkeimpänä tehtävänämme on paikallisten viranomaisten tukeminen ja turvallisuuden tunteen luominen. Tämä tapahtuu ennen kaikkea näkymällä partioissa ja rakentamalla luottamusta paikallisiin ihmisiin. Luultavasti jokainen suomalainen osaa tervehtiä arabiaksi ja omalle ryhmälleni olen opettanut myös toisen lauseen: "Ääsif, lää ätäkällämu-l-arabiia", Anteeksi, en puhu arabiaa.

Tämä on minulle ensimmäinen rauhanturvaoperaatio. Tehtävä tuntuu mielekkäältä, vaikka toisinaan erityisesti vartiovuorossa tyhjyyteen tuijotellessa voi tuumia toista. Jos on mahdollista, lähden kyllä operaatioon toistekin. Tämä on todellakin "työkokemusta, jota et kotimaasta saa."

Ylikersantti Jussi S

Selaa blogin artikkeleita