Suomalainen jääkärikomppania on osallistunut UNIFIL-operaatioon osana ranskalaisten johtamaa komentajan reservipataljoonaa (Force Commander Reserve, FCR) vuodesta 2017 lähtien. Pataljoonan päätehtävänä on reagoida operaatioon kohdistuviin uhkiin vahventamalla muita joukkoja koko UNIFIL:n alueella. Vuonna 2019 Suomi siirtää toimintansa painopisteen kokonaan FCR-pataljoonaan.

Lue kolmiosaisesta Rauhanturvaajan arkea Libanonissa -blogisarjasta, millaiselta elämä pataljoonassa näyttää nuorten suomalaisten rauhanturvaajien silmin.

Rauhanturvaajan päivä alkaa puhelimen herätyksellä, käsi kurottaa ja tarttuu äänen lähteeseen viereisellä pöydällä. Kello on puoli seitsemän aamulla, sijaintina toimii Etelä-Libanon ja　FCR- tukikohta.

Tänään en nouse heti sängystä vaan tarkistan ensin viime yön jääkiekko-ottelun tuloksen ja joudun harmikseni toteamaan, että suosikkijoukkueeni on hävinnyt playoff-matsinsa. Tämän jälkeen puen poikkeuksellisesti vapaan vaatetuksen päälleni ja ruokalan sijaan siirryn suomalaisille varatulle "Suomi-talolle" syömään aamupalaa. Ruokalan keittiön desinfioinnin takia ruokailu tapahtuu tänään omatoimisesti tai sissimuonapakkauksen turvin.

Palattuani asuintiloihin alan valmistautumaan päivän ensimmäiseen tehtävään, joka on tällä kertaa ajoneuvopartio vetäytymislinjan läheisyydessä. Päivittäisiin tehtäviin pataljoonassa yleisesti kuuluu esimerkiksi rauhanturvaajille tuttuja partiointi-, vartiointi-, tarkkailu- ja saattuetehtäviä.

Tänään toimin partiossa ajoneuvon vanhimpana, joten käynnistän tietokoneeni ja varmistan johtamisjärjestelmän yhteyksien toimivuuden. Samalla rupattelen ryhmäni jäsenen kanssa tulevasta tehtävästä. Muut valmistelut on tehty jo edellisenä iltana, joten puen partiointivarustuksen ja nappaan loput tavarat kantoon.

Majoitustilamme eli körmyn käytävällä törmään kuljettajaani ja siirrymme samaa matkaa ajoneuvoille. Ajoneuvotarkastukset on jo tehty. Pakkaamme mersun sekä teemme yhteyskokeilut viestilaitteilla. Ennen liikkeellelähtöä käymme yhdessä vielä läpi partion olennaiset tehtävät, jotka saimme edellisenä iltana partiokäskyn aikana. Matka kohti irlantilais-suomalaisen pataljoonan vastuualuetta voi alkaa.

Matkalla tehtävämme on tehdä normaalista katukuvasta poikkeavia havaintoja ja tarkkailla paikallisten suhtautumista YK:n joukkoja kohtaan. Kylät ja tiet ovat poikkeuksellisen hiljaisia vasta alkaneen ramadanin vaikutuksesta. Saavumme ajoissa perille ja jalkautumiset sekä omasuojan tarkistukset hoituvat selkärankaan hakatulla varmuudella ja ripeydellä.

Kohtaamispisteellä odotamme yhteistyökumppanimme eli Libanonin armeijan (Lebanese Armed Forces, LAF) saapumista. Hetken kuluttua näemmekin jo tutuksi muodostuneen humveen keulan tulevan meitä kohti. Samalla, kun molempien henkilöstöjen johtajat käyvät partiosuunnitelman läpi, käyn tervehtimässä miehistöä. Humvee murahtaa käyntiin ja singahtaa etelään menevälle tielle meidän seuratessa perässä.

Partioreittimme on tänään poikkeuksellisen pitkä, joten pysähdymme tarkkailemaan vain kerran sinisen linjan läheisyydessä ehtiäksemme ajoissa partion lopetuspisteelle. Partioalue on uusi meidän porukallemme, joten havaintoja ei voi verrata aikaisempiin. Tämä osittain hankaloittaa tehtävää, mutta onneksi viimeiset kaksi kuukautta ovat opettaneet huomiomaan maastosta oikeita asioita.

Hankalakulkuinen tiestö hidastaa liikettämme ja koettelee ajoneuvon renkaita, mutta mersullahan kiipeää melkein suoraa seinääkin. Matkalla ajamme kambodšalaisten joukkojen ohi, jotka jatkavat vetäytymislinjan läheisyyden lähes loputtomaksi muodostunutta raivaamista.

Lopetuspisteelle saavumme juuri oikeaan aikaan. LAF poistuu paikalta sen kummempia keskusteluja käymättä. Myös me lähdemme liikkeelle.

Alle puolen tunnin ajon jälkeen olemmekin omassa kohteessa. Tulimme sissimuonapäivästä johtuen irlantilais-suomalaiseen tukikohtaan ruokailua varten. Lounaan nauttimisen ohella teen pieniä ostoksia tukikohdan sisäisistä kaupoista. Sen pidemmäksi aikaa emme tällä kertaa jää, vaikka mieli tekisi tutustua vasta alueelle saapuneisiin uusiin suomalaisjoukkoihin. Siirtyminen kotitukikohtaan sujuu jouhevasti ajoneuvossa jutustellen paikallisen radion säestäessä taustalla. Käymme vielä tankkaamassa autot matkan varrella.

Puramme varusteet körmyihin ja siirrymme kokoushuoneeseen keräämään partion havainnot ylös raporttia varten. Tämän selvitettyämme joukkueenjohtaja kutsuu joukkueemme körmykäytävälle tiedotustilaisuutta varten. Aiheet koskevat lähinnä tulevaa ohjelmaa ja saamme positiivista palautetta toiminnastamme.

Tiedotustilaisuudessa johtajamme kertoo myös saaneensa tiedon komppaniassamme tapahtuneista muutoksista: palvelussuhteiden keskeytymisien ja kotiuttamisien takia yksi joukkueemme jäsen siirretään toiseen joukkueeseen. Olo tuntuu epäuskoiselta. Rotaatiokoulutus ja aika operaatiossa ovat hioneet joukkueestamme eräänlaisen perheen, olemmehan toistemme kanssa tekemisissä lähes vuorokauden ympäri. On siis mielenkiintoista nähdä millaisen vaikutuksen siirto kaikkiin tekee.

Loppupäivä menee iltarutiinien ja tämän kirjoituksen parissa. On äärimmäisen rauhoittavaa purkaa päivä tekstiksi.

Alikersantti Ville L.