Suomalainen jääkärikomppania on osallistunut UNIFIL-operaatioon osana ranskalaisten johtamaa komentajan reservipataljoonaa (Force Commander Reserve, FCR) vuodesta 2017 lähtien. Pataljoonan päätehtävänä on reagoida operaatioon kohdistuviin uhkiin vahventamalla muita joukkoja UNIFIL:n vastuualueella. Vuonna 2019 Suomi siirtää toimintansa painopisteen kokonaan FCR-pataljoonaan.
Lue kolmiosaisesta Rauhanturvaajan arkea Libanonissa -blogisarjasta, millaiselta elämä pataljoonassa näyttää nuorten suomalaisten rauhanturvaajien silmin.
Olen ensimmäistä kertaa kansainvälisessä kriisinhallintaoperaatiossa. Kun tieto operaatioon lähtemisestä ja tehtävästä varmistui, alkoi tiedonjanoni maasta ja toimialueesta herätä.
Force Commander Reserve (FCR), on UNIFIL:n komentajan tukiyksikkö muille alueella toimiville joukoille. Pääosa työstä on olla valmiudessa, partioida ja hoitaa oman tukikohdan vartiointia. Tuemme esimerkiksi läntisen ja itäisen alueen päätukikohtia niiden valmiudessa sekä teemme aika-ajoin muutamasta päivästä viikkoon kestäviä vierailuja, joissa tutustumme muiden kansallisuuksien tukikohtiin. Tällä hetkellä FCR toimii ranskalaisen komentajan alaisuudessa.
UNIFIL:n kansallisuuskirjo on laaja ja yhteistyö muiden kanssa on virkistävää ja mielenkiintoista. Joka tukikohdasta löytyy pääsääntöisesti aina punttisali ja mahdollisuus lenkkeillä. Isommissa paikoissa on myös lentopallo-, tennis- ja sulkapallokenttiä. Naqouran tukikohdassa on jopa uima-allas kesäaikaan. Itse koen vierailut ja toimimisen muiden kanssa antoisana - ne tuovat vaihtelua arkeen.
Pidän omaa tukikohtaamme yhtenä parhaista paikoista tähän mennessä käydyistä kohteista. Vaikka kotitukikohta on pieni ja melko tehokkaasti rakennuksilla täytetty mäen nyppylä, on täällä siistiä ja oloja kehitetään kokoajan. Yhteiselo ranskalaisten kanssa sujuu pääosin hyvin, vaikka kielimuuri on melkoinen. Ennen reissuun lähtöä on hyvä opetella muutama sana ranskaa, sillä sitä puhutaan myös paikallisväestön keskuudessa.
Reissuun lähtiessä kannattaa siis asennoitua kielikylpyyn ja rohkeasti keskustella työkavereiden kanssa. Vaikka oma englanti ei aina sujuvasti taittuisikaan, aina voi pyytää kaverilta apua - niin ne muutkin tekevät. Sama pätee paikallisten ja Libanonin asevoimien (Lebanese Armed Forces, LAF) kanssa jutustellessa. Yhteen lauseeseen saattaa mahtua englantia, ranskaa ja elekieltä.
Aikaa käytetään jonkin verran kehittävään harjoitteluun, jonka sisältö voi olla esimerkiksi ensiaputaitoja, rakennetun alueen taistelun ja joukkojenhallinnan osaamista. Osa joukoista kouluttaa myös paikallisia asevoimia. Koulutus tukee sekä kohdealueen mahdollisia tehtäviä että kotimaan puolustusta.
Suurin turvallisuusriski alueella on mielestäni paikallinen liikenne, johon ei kuulu itsesuojeluvaistoa tai termiä tilannenopeus. Täällä myös hygienia ja käsien pesu saa uuden merkityksen.
FCR:n neljän kuukauden rotaatioon ei kuulu palvelusvapaita ja aina ollaan jonkin asteisessa valmiudessa. Vapaatakin on, mutta monesti se pilkkoutuu pieniksi osiksi pitkin päivää. Treenaamaan kyllä kerkeää ja levollekin on varattu aikaa.
Ensikertalaiselle ranskalainen keittiö saattaa tuntua hieman oudolta. Aamupalaksi on patonkia ja Nutellaa. Lautaselta saattaa myös löytyä mustekalaa, simpukoita tai jotain, mitä ei edes tunnista. Ruokailuissa on kuitenkin monesti vara valita mieleiset täytteet ja aina voi käydä omakustanteisesti tukikohdan paikallisten pitämissä ravintoloissa. Onnistuimme kerran jopa tilaamaan eräältä ravintoloitsijalta makaronilaatikkoa muutaman päivän toimitusajalla.
Tukikohdassa työskentelevät paikalliset ovat avuliasta väkeä, joiden kanssa toisinaan pärjää suomellakin. Ranskalaiset järjestävät tapahtumia, esimerkiksi karaokea ja bändi-iltoja. Lisäksi järjestetään erilaisia urheilukilpailuja kuten köydenvetoa ja pussihyppelyä.
Kaiken kaikkiaan FCR on varmasti hyvä paikka aloittaa rauhanturvaajan ura, sillä täältä saa hyvän käsityksen itse työstä ja olosuhteista. Tätä kirjoitettaessa mittari näyttää varjossa 40 astetta. Sundeckillä nahka tirisee ja musiikki soi.
Huomenna puetaan päälle suojaliivit ja tankataan tolkuttomasti nestettä. Maisemat vaihtuvat ja toivottavasti ajoviima viilentää edes hieman siirtyessämme viikoksi vierailulle toiseen tukikohtaan.
Alikersantti Tero L.
