Hyppää sisältöön

KRIHAblogi

 

KRIHAblogi tarjoaa näkymän operaatioiden arkeen rauhanturvaajien näkökulmasta Afrikasta Lähi-Itään.

Kuulumisia julkaistaan jokaisesta operaatiosta vuorollaan ja kriisinhallinnan arki sekä tunnelmat tulevat tutuiksi lukijoille operaatioiden toimialueilta. Uusimmat tunnelmat välitetään eteenpäin myös Puolustusvoimien sosiaalisen median kanavilla.

 

Blogit

Minun operaationi - neuvonantajana Afganistanissa

Julkaisupäivä 27.7.2018 9.59 Blogit Maavoimat

Suomalainen osasto Afganistanissa (SOA) muodostuu neuvonantajista, suojausosastosta, esikuntaupseereista sekä kansallisesta huolto- ja tukiosasta. Resolute Support -operaatiossa palveleva Elsa kertoo kokemuksistaan monipuolisissa tehtävissä.

Työskentelen operaatiossa gender-neuvonantajana. Operaation joukot tukevat Afganistanin poliisin sekä armeijan joukkoja taistelussa lukuisia terroristiryhmittymiä ja kapinallisia vastaan. Ei mikään helppo tehtävä ottaen huomioon vaikkapa Afganistanin haastavan maantieteellisen sijainnin, poliittiset kiistat, kaikkialla vallitsevan korruption, instituutioiden heikkouden ja afgaanijoukkojen varuste- ja koulutustason. Näistä jälkimmäiset toki kehittyvät hiljalleen monikansallisten joukkojen ja kansainvälisen yhteisön työn tuloksena.

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 mukaisesti naisten osallistamista rauhanrakentamiseen ja lukumäärää turvallisuusjoukoissa tulee lisätä. Työni täällä keskittyykin vahvasti naispoliisien ja -sotilaiden koulutusmahdollisuuksien parantamiseen sekä rekrytointiperusteiden ja -prosessien luomiseen. Keskitymme naisille tarpeellisten fasiliteettiprojektien selvittämiseen ja seurantaan sekä sotilas- ja poliisijohdon vakuuttamiseen siitä, että naisten työpanosta tarvitaan Afganistanin turvallisuusjoukoissa. Työtähän tässä riittää, minkä varmasti jokainen Afganistania ja paikallista kulttuuria tunteva voi arvatakin.

Usein päiväni kuluvat toimistossa ja tapaamisissa. Sähköposteja on tullut vuoden aikana kirjoitettua jo pari tuhatta ja raportteja tusinoittain. Tiedonhankinta ja kommunikointi on välttämätöntä eri tukikohdissa sijaitsevien neuvonantoryhmien kanssa. Niiden seurauksena tilannekuva säilyy reaaliaikaisena ja pystyn välittämään ajantasaista tietoa suoraan aina operaation johdolle saakka.

Kaikki suojavarusteet ja henkilökohtaiset varusteet kuten makuupussi, kenttäpyyhe, suihkusandaalit ja taskulamppu mukanani kierrän tukikohdasta toiseen mitä mielenkiitoisemmissa väliaikaismajoituksissa majoittuen. Täällä oleviin vierasmajoituksiin verrattuna Suomen varuskuntien kasarmimajoitusolosuhteet ansaitsevat kyllä täydet viisi tähteä. Siirtymiset hoituvat pääasiassa helikoptereilla. Olenkin viettänyt parhaimmillaan jopa kahdeksan tuntia ulkona odottaen helikopteria, onnekseni Afganistanin pääosin aurinkoisesta säästä nauttien.

Palkitsevinta työssäni on operaatioon osallistuvien naisten tapaamiset ja vierailut eri afgaanitukikohdissa. Vaikka lähtökohtani länsimaisesta, tasa-arvoisesta hyvinvointivaltiosta tulevana eivät ole millään lailla verrattavissa afgaaninaisten jopa maailman huonoimpaan asemaan yhteiskunnassaan, uniformu kuitenkin yhdistää. Yksiköissä vieraillessani naiset ottavat minut lämpimästi vastaan ja vitsailemme pyykinpesusta, siivouksesta ja maastopukujen istuvuudesta. Kuuntelen heidän haasteitaan turvattomista työmatkoista varusteiden ja asianmukaisten wc-tilojen puutteeseen. Tehtävänäni on välittää raporteissani tietoa eteenpäin yrittäen ratkaista ongelmia esimerkiksi NATO:n Resolute Support -operaation gender-toimiston ja yksiköiden johdon avulla. Hankalampiin aiheisiin kuten seksuaaliseen häirintään on kuitenkin vaikeaa päästä käsiksi hyvistä henkilösuhteista huolimatta.

Usein kansainvälisen yhteisön tavoitteet ja pyrkimykset tuntuvat epärealistisilta, kun niitä vertaa jokapäiväisiin haasteisiin ruohonjuuritasolla. Afgaaniministeriöissä laaditaan strategisia suunnitelmia ja tavoitteita naisten aseman parantamiseksi, mutta suunnitelmien implementointi jää helposti puolitiehen taktisella tasolla. Edelleen sotaa käyvässä maassa naisten aseman parantaminen ei ole se ykkösprioriteetti. Vaikkakin nykyinen Afganistanin presidentti Ashraf Ghani ja Afganistanin ensimmäinen nainen pitävätkin ihmisoikeuksia ja naisten asemaa esillä poliittisessa päätöksenteossa ja kansainvälisen yhteisön kanssa käytävissä keskusteluissa. Asioiden hidas eteneminen kuitenkin turhauttaa, sillä yksinkertaistenkin asioiden ratkaisemisessa voi kestää kuukausia.

Toivottavasti jälkipolvet tulevat huomioimaan näiden pioneerityötä alallaan tekevien afgaaninaispoliisien ja -sotilaiden uhraukset maansa hyväksi edes sitten, kun jonkinlainen rauha Afganistanissa saavutetaan. Tällä hetkellä vallitseva heikko turvallisuustilanne ja erittäin patriarkaalinen kulttuuri eivät varsinaisesti tee palveluksesta naisille kovin houkuttelevaa. Silti naisten määrä turvallisuusjoukoissa on viiden viime vuoden aikana noussut merkittävästi ja naisten prosentuaalisissa osuuksissa ollaankin jo lähes samalla tasolla muiden islaminuskoisten maiden kanssa kuten esimerkiksi Turkin ja Pakistanin.

Kun pimeän laskeuduttua kipuan jälleen isoon yhdysvaltalaisten kuljetushelikopteriin, tunnen olevani etuoikeutettu saadessani kerätä omakohtaista kokemusta ja ammattitaitoa ympäristössä, josta harvalla suomalaisella on kokemusta. Nousen helikopteriin, jossa meitä suojaa sivuovilla haalareihin ja umpikypäriin pukeutuneet konekivääriampujat. Matkaa säestää helikopterin roottoreiden läpsytys ja Kabulin kaupungin valot. Aikainen aamuyön herätys ja noin 70 toteutuneen helikopterilennon kokemus saavat minut seesteiseen tilaan, jolloin voisin vaikka ottaa pienet aamu-unet lennon aikana.

´