KRIHAblogi

 

Malissa ja maailmalla – suomalainen upseeri kaukana kotoa

Julkaisupäivä 30.11.2018 12.08 Blogit

The United Nations Multidimensional Integrated Stabilization Mission in Mali, MINUSMA- operaatio on yksi harvoista YK:n monialaisista operaatioista. Pääosa suomalaisista, kuten minäkin, palvelevat operaation päätukikohdassa, joka sijaitsee Malin pääkaupungissa Bamakossa. Operaatiossa on mukana myös CMC- Finlandin lähettämiä poliiseja.

Monialaisen operaation tärkein kulmakivi on yhteistyö. Toiminta täällä on lähes aina kansainvälistä yhteistoimintaa, kuten esimerkiksi ampumakoulutus UNPOL:n (United Nations Police) ja EUTM Mali -koulutusoperaation kanssa, jossa yhdessä toimimisen lisäksi voimme jakaa tietojamme ja kehittää toimintaa.

Pienen operaation vahvuutena on sen tarjoama mahdollisuus kehittää itseään kansainvälisessä toimintaympäristössä — aina ei pysty turvautumaan suomalaiseen kollegaan.
Arki operaatiossa voi vaikuttaa aluksi tasapaksulta. Tavallisena päivänä lähdemme aamulla majoituksesta kohti tukikohtaa, työt alkavat kahdeksalta ja jatkuvat puoli kuuteen iltapäivällä, jolloin palataan majoitukseen. Tavalliset työpäivät ovat kuitenkin yllättävän kiireisiä ja tehtäviä tulee vauhdilla ja tiukoilla aikatauluilla.

Palvelusvapailta palatessani minulla oli noin 300 lukematonta sähköpostia kolmessa eri postilaatikossa. Tämä muistutti siitä, että sijainen saattaisi olla tarpeellinen. Konttoriarkeen sisältyy myös paljon poikkeuksia, kuten työtehtäviini liittyvä matkustaminen. Tämänkin blogin kirjoittamisen aloitin työkiireen keskellä Timbuktussa.

Palvelusvapailta palatessani paluumatka tultiin normaalilla reittilennolla, koska alueelle ei ole suomalaisilla omaa huoltolentoa. Tiistaina ohjelmassa oli ne aikaisemmin mainitut 300 lukematonta sähköpostia ja muiden kasautuneiden heti paikalla hoidettavien kiireisten asioiden käsittely.

Keskiviikkona ilmeni, että minun tulisi lähteä mahdollisimman nopeasti Moptiin, noin 500 kilometrin päähän koilliseen. Sinne piti toimittaa järjestelmä ja kouluttaa sen käyttö. Keskiviikko meni matkajärjestelyissä. Lento Moptiin järjestyi jo perjantaiksi, mikä tarkoitti sitä, että viikonloppu kuluisi siellä.

Lentokentällä odotti YK:n järjestämä c-130-kuljetuskone, joka saatiin lastattua helposti ja nopeasti. Moptissa meitä odotti sovitusti lava-auto, mutta tavaroiden kuormaaminen auton kyytiin ei ollutkaan yhtä helppoa kuin lentokoneeseen ennen lähtöä. Lopulta pääsin itsekin istumaan auton lavalle ja matka tukikohtaan sujui mukavasti. Moptin tukikohtaan päästyämme, alkoi henkilöiden etsiminen ja siinä meillä oli apunamme bangladeshilainen korpraali. Tarvitsimme sopivan tilan mukanamme tuomalle järjestelmälle. Se vaati lisäjärjestelyjä, sillä alkuperäisesti käyttöön suunniteltu ei ollutkaan vielä valmistunut. Onni onnettomuudessa, sillä sopivaa paikkaa etsiessä pääsin keskustelemaan Moptin alueen toiminnasta vastaavan rouvan kanssa, mikä oli nuorelle kapteenille ikimuistoinen kokemus! Paikalla oli minun lisäkseni kaksi afrikkalaista majuria, Moptin alueen YK:n pääinsinööri ja kaksi Moptin alueen YK:n johtajaa. Keskustelu käytiin sekaisin ranskaksi ja englanniksi. Neuvottelun päättyi toivomaani lopputulokseen. Erityisen ilahduttavaa se oli siksi, etten puhu lainkaan ranskaa.

Viikonloppu meni mukavasti kouluttaessa. Moptin tukikohta on vielä täysin keskeneräinen, ja meillä oli joitakin ongelmia sähkön ja veden riittävyyden kanssa, mutta ei mitään tavallista poikkeavaa Malin olosuhteissa. Tukikohdassa ei ole vielä toiminnassa olevaa ruokalaa, joten tutustuimme viikonlopun aikana myös Moptin ravintolatarjontaan.


Lähdimme Moptista maanantaina. Paluumatka oli jännittävä. ja Ylitin itseni voittamalla pelkoni lentää venäläisellä lentokoneella Afrikassa. Kone oli yllättävän hyvä, tosin vähän ahdas sisältä ja erikoisen näköinen, kun moottorit ovat koneen päällä. Se ilmeisesti mahdollistaa laskeutumisen esimerkiksi hiekalle tai muulle hyvin pölyiselle alustalle.


Tiistaina oli edessä matka kohti Timbuktua. Siellä pääsin tutustumaan ruotsalaisten tukikohtaan ja sen tarjoamiin palveluihin. Tapasin myös ruotsalaisen joukon komentajan. Hänen kanssaan neuvotellessa toimiston vieressä olevalla terassilla tunsin, että jälleen kerran on suomalainen nuori upseeri kaukana kotoa.  Ja jälleen kerran oli todettava, että ruotsalainen vieraanvaraisuus ja skandinaavinen yhteistyö ovat loistavalla tasolla. Timbuktussakin on mahdollista tuntea olevansa kotona.


MINUSMA kansallinen vanhin
Kapteeni Lauri

Selaa blogin artikkeleita