KRIHAblogi

 

Kokemus, joka ei kaduta

Julkaisupäivä 12.10.2018 12.15 Blogit

Tuskin olisin vielä muutama vuosi takaperin uskonut lähteväni yli 3000 kilometrin päähän kodistani muutoin kuin turistina lomamatkalle Ja silloinkin korkeintaan pariksi viikoksi. Toisaalta, jos yhtälöön lasketaan työpaikka, sen uusi ulkomainen omistaja, yt-neuvottelut ja toimintojen siirtäminen eri kaupunkiin, on lopputuloksena nuori mies, jolla onkin yllättäen tulevaisuus auki. Kohdalle sattui sopiva hetki tietokoneen äärellä ja kohdennettu sosiaalisen median mainonta Puolustusvoimilta. Sen aiheena oli rauhanturvaaminen ja kriisinhallinta. Yhtälö muuttuikin jo ihan erilaiseksi.

En muista, että olisin omana varusmiesaikanani kiinnittänyt huomiota kansainvälisten tehtävien mainostukseen, joten lähes viisi vuotta reservissä ollessani omalla tapaa yllätyin toimintavalmiuteen hakeutumisen helppoudesta. Kun kaikki paperityöt olivat valmiina, panttasin silti kirjekuoren lähettämistä lähes kaksi viikkoa, kunnes olin täysin varma mihin olisin ryhtymässä. Pian sainkin vastaanottoilmoituksen ja siitä muutama viikko eteenpäin sain tiedon, että hakemukseni on hyväksytty ja toimintavalmiuteni alkaisi seuraavan kuukauden alusta.

Vaan eipä ehtinyt edes kuukausi vaihtua, kun sähköpostiini tuli viesti, jossa kerrottiin, että minut on valittu koulutus- ja valintatilaisuuteen. Tavoitteena oli viettää vuosi sinibarettina jo toimintavalmiushakemusta täyttäessä, ja lopulta niin kävikin.

Sanonnan mukaan on lähdettävä, jotta voi tulla takaisin. Mutta mitä jäi Suomeen? Operaatioon lähteminen ei ole kenellekään pelkästään henkilökohtainen kokemus, vaan myös niiden monen muun, jotka jäävät kotimaahan odottamaan. Siinä missä toinen siirtää kirjansa sukulaiselleen ja muuttaa tavaransa varastoon, toinen jättää perheensä tai puolisonsa huolehtimaan taloudesta. Omalla kohdalla vuosi poissa ei ollut mikään ylitsepääsemätön haaste, kun läheiseni olivat tukemassa ja ymmärtämässä alusta asti. Joillain täällä palvelussuhde taas venyy tehtäviensä takia lähes kaksivuotiseksi. Tiedän myös henkilöitä, jotka ovat viettäneet melkein puolet elämästään eri operaatioissa.

Olkoon syy olla pitkä aika poissa minkälainen tahansa, se muuttaa ihmistä. Ennen reissua määrittelin itselleni tavoitteita ja syitä lähteä, mutta jälkikäteen olen huomannut kuinka henkilökohtaiset arvoni ovat muuttuneet. Vaikka olen päässyt tutustumaan mahtaviin, erilaisiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin, kulttuureihin ja toimintatapoihin, onko nykyaikana väärin sanoa olevansa isänmaallinen? Kaivata kotia, perhettä, ystäviä ja vapautta?

Kun itselläni oli käytettävissä muutama viikko palvelusvapaiden muodossa, vietin ne kaikki Suomessa. Vaikka yhteydenpito läheisiin toimii perinteisen postin, puheluiden ja sosiaalisen median avulla, väliin jäivät silti lukuisat tapahtumat ja merkkipäivät, mukaan lukien lähisukulaiseni syntymä ja ristiäiset. Saattoivatpa omat häätkin lykkääntyä, mutta onnekseni täydessä yhteisymmärryksessä tulevan vaimoni kanssa.

Silti tämä on lyhyen elämäni yksi mielenkiintoisimmista jaksoista. Kokemus jota en tule katumaan.

Kersantti Jussi T, Libanon, UNIFIL -operaatio

Selaa blogin artikkeleita