Kirjoittaja on palvellut Kosovossa neljällä eri vuosikymmenellä. Tämä kirjoitus on ajankohtais- ja historiakatsaus KFOR-operaatiosta vuodesta 1999 nykyhetkeen. Palataan kuitenkin ennen nykyhetkeä hieman ajassa taaksepäin.

Ensimmäinen kosketus Kosovoon

Elokuussa 1999 se alkoi. Minun palveluspaikka oli SKJK:n kansallisessa tukielementissä (NSE, National Support Element) silloisen Makedonian Skopjessa (FYROM). Tehtävänämme oli valmistella SKJK:n pääjoukon saapuminen toimialueelle Kosovon puolelle. Lähdimme niin sanotusti tyhjästä inspiroimaan toiminnalle perusteita.

Varmastikin silloin niin sanotun pääjoukon mukana saapuneet muistavat miten erilainen operaation aloitus oli. Saimme NSE:lle tehtävän muutaman päivän varoitusajalla järjestää majoituksen sekä ruokailut noin 600 henkilölle. Hotellimajoitus tai muu vastaava ei tietenkään tuolloin ollut edes mahdollista.
Saimme kuitenkin järjestettyä ”majoitustilat” paikallisen ostoskeskuksen/ vastaavan parkkihalliin. Ruokailut järjestettiin siten, että ateriat tilattiin paikallisesta McDonald`s:ta. Oman tarinansa saisi siitäkin. Hedelmiä, juomia ynnä muuta haimme paikallisesta marketista. Majoittujilla oli käytössään retkisängyt ja sotilashan pystyy mukautumaan tarjolla oleviin oloihin.

Toiminta vakiintui pikkuhiljaa

Pääjoukon päästyä toimialueelle toimintamme keskittyi joukon tukemiseen huollollisesti. Tämä toteutettiin aluksi paikallishankinnoin. Ensimmäisen 6 kuukauden ajan majoituksenamme oli vuokrattu talo lähellä Skopjen keskustaa. Myöhemmin pääsimme norjalaisten kanssa samaan leiriin (Camp Banski Rid), mikä sijaitsi Skopjen lentokentän vieressä. Pääleiri Camp Ville sijaitsi Kosovossa Lipljanin kunnassa (nykyisin kaupunki).
Matkustaminen NSE:n ja Camp Ville:n välillä oli välillä melkoista ”seikkailua”. Täytyy myöntää, että koko tuon 15 kuukauden palvelukseni aikana käynnit Camp Villessä jäivät valitettavasti suhteellisen vähiin. Käyntejä taisi olla kerran kuukaudessa.

Näin päättyi ensimmäinen komennus KFOR:ssa osaltani lokakuussa 2000.

Toinen kerta toden sanoo

Keväällä 2019 minulle tarjoutui mahdollisuus jälleen lähteä KFOR-operaatioon. Suomalainen Kriisinhallintajoukko Kosovossa (SKJK) oli tällä välin muuttanut nimensä muotoon Suomalainen Osasto Kosovossa (SOK). Minun tehtäväni on NSE:n toimistoaliupseeri.

Alkajaisiksi sen verran taustahistoriaa, että ensimmäinen KFOR komennus tapahtui reserviläisenä. Niin kummallisesti se matka siitä nykyhetkeen on riepotellut, että tämäkin komennus tapahtuu reserviläisenä, nyt tosin evp-sotilaana. Kyllä väliin mahtui muun muassa aliupseerikoulutus 27 vuotta ”normaalia” myöhemmin sekä siihen liittyen tai sen ansiosta 10 vuotta aktiivipalvelusta aliupseerina Porin prikaatissa. Mutta sekin on taas oma lukunsa. Vuosikymmenkin vaihtui 2020-luvuksi ja niin tuli se neljäs eri vuosikymmen KFOR-operaatiossa.

Oman rotaationi alkaessa marraskuussa 2019, SOK:n organisaatiorakennetta hieman muutettiin. Tuolloin muun muassa pitkään alueella toiminut Liaison Monitoring Team (LMT) lakkautettiin. Suomalaisia on tällä hetkellä Kosovossa eri tehtävissä esikunnassa, esikunnan alaisuudessa sekä kansallisessa tukielementissä yhteensä noin 20 henkilöä. 

Kosovo on muutoksessa

Miten Kosovo sitten on muuttunut? Paikka jossa Camp Ville sijaitsi, kasvaa nyt niin sanotusti rikkaruohoa. Tosin osa jo silloisista elämää nähneistä kasarmirakennuksista on vielä jotenkin pystyssä. Paikan paljastaa se tuttu sininen tehdasrakennus, jonka vieressä Camp Ville oli.

SOK:n NSE:n nykyinen tukikohta, Taipaletalo

Nykyisen Pohjois-Makedonian (ei enää FYROM) rajalta Skopjeen kulkee hieno nelikaistainen moottoritie. Aivan alkupäässä on noin 5700 metriä pitkä silta, joka myötäilee joenpohjaa lähelle Kacania. Matka-aika Pristinasta Skopjeen hurahtaa nykyään noin reilussa tunnissa. Edellisellä kerralla matkustaminen kesti olosuhteista riippuen kolmesta neljään tuntia, talvisin jopa enemmän.

Pristina on muuttunut paljon

Muutosta on 20 vuodessa tapahtunut myös Pristinassakin ja kuten jo alussa mainitsin en monestikaan silloin aikanaan vieraillut Kosovon puolella saatikka Pristinassa sijaitsevassa KFOR:n esikunnassa. Tästä johtuen en nyt pysty vertailemaan menneisyyttä ja nykyhetkeä.

Pristina on hyvinvoiva ja sanoisinko vaurastunut kaupunki. Ennen Covid-19 pandemiaa turisteja kaupungissa oli paljon. Suuria ostoskeskuksia nousee vähän joka puolelle kaupunkia ja isoja kerrostaloalueita näkee myös varsin paljon.

Kaupungin tunnusomaisiin piirteisiin kuuluva KEC (vanha voimalaitos) puksuttaa tuttua ruskohiilisavua ympäristöönsä yhä edelleen. Viime kevättalven ilmanlaatuindeksi (Air Pollution) lukemat Pristinassa olivat huipussaan reilusti yli 270. Vertailun vuoksi Suomessa ilmanlaadun varoitetaan olevan huono jo lukeman ollessa yli 20.

Maisemaa Pristinasta heinäkuulta 2020

Camp Bond Steel on yhä terästä

Camp Bond Steel on edelleen samalla paikalla, johon se 20 vuotta sitten rakennettiin. Tuolloin paikka ”kuhisi” sotilaita, jotka majoittuivat telttoihin. Telttakäytävät olivat telaketjumaisia kumimattoja.
Nykyään vartiointi on ulkoistettu yhtiölle nimeltä Torres. Majoituminen tapahtuu suurissa vaneriparakeissa. Kun väkimäärä on nykyisin huomattavasti vähentynyt ja alue on pysynyt samankokoisena, näyttää leiri ajoittain ”villinlännen aavekaupungilta”.

Kansallisuuksia Camp Bond Steel:ssä on useasta eri maasta. Sieltä löytyy muun muassa Burger King, Subway ja muutama kahvila sekä muutamia pieniä liikkeitä. ”Jenkkipexi” tietysti on suuri, mutta ei niin edullinen kuin olettaisi. Senkin palvelut on ulkoistettu tai ainakin myyjät ovat paikallisesti palkattuja.

Covid-19 sekoitti pakkaa

Covid-19 pandemian ensimmäinen aalto sekoitti myös meidän toimintaamme melkoisesti. KFOR otti eriasteisia suojautumistoimenpiteitä käyttöön, joista osa on edelleen voimassa. Myös kansainvälisen henkilölentoliikenteen keskeytyminen vaikutti palvelusvapaiden toteutukseen melkoisesti. 
Olemme selvinneet Covid-19 pandemiasta ainakin tähän asti olosuhteisiin nähden hyvin. Nyt näyttää vahvasti siltä, että toinen aalto on saapumassa myös Kosovoon. Odottelemme parhaillaan miten korkeita laineita se tuo tullessaan.

Poliittisesti Kosovossa kuohuu edelleen

Millainen on nykytilanne Kosovossa? Maa on vuonna 2008 itsenäistynyt ja rajanaapuritkin vaihtaneet vuosien saatossa nimiä. Sisäpoliittisesti maassa on edelleen epävakaata. Keväällä vallassa oli lyhytaikaiseksi jäänyt Albin Kurtin hallitus, joka sitten lyhyen toiminnassa olon jälkeen opposition toimesta kaadettiin. Niin sanottu ”Toimitusministeriö” toimi pitkälle kevääseen, kunnes saatiin uusi Avdullah Hotin hallitus alkukesästä. Tämäkin aiheutti suurta kuohuntaa Kosovon sisäpolitiikassa. Viimeinen niitti tällä erää oli Kosovon presidentti Hashim Thaciin Haagista kohdistuneet rikosepäilyt.

Kaikki tämä edellä kerrottu kuohunta on vaikuttanut siihen, että kovin pysyvää on haastava saada aikaan. Tavallinen kansa odottelee ihmeissään, että mitä seuraavaksi on luvassa. 
Alkujaan KFOR-operaation laskettiin olevan ohi 20 vuodessa. Nyt se aika on jo kulunut umpeen ja matkaa on vielä paljon jäljellä.

Kosovossa on tai siis ainakin oli liki 8000 eri avustusjärjestöjen henkilöä töissä ennen maailmanlaajuisen Covid-19 pandemian puhkeamista. Sekin kuvaa omalta osaltaan tilanteen monimutkaisuutta. Avunantajia on paljon ja jokainen haluaa tehdä täällä sen oman työnsä alueen turvallisen kehityksen varmistamiseksi.
Palvelus jatkuu kohdaltani vielä marraskuulle 2020, mikäli Covid-19 ei enää pahemmin sekoita tulevaa. 
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan aika näyttää.

Turvallista ja lämmintä kesää koti-Suomeen.

SOK/NSE TSTO-AU
Sotilasmestari    Jaakko Vainionpää