Huhtikuu toi mukanaan helteet Libanoniin. Kuuma ilmasto asettaa omat vaatimuksensa rauhanturvaajien työlle. Vettä kuluu litratolkulla partioidessa ja omasta jaksamisesta on pidettävä huolta. Huhtikuu merkitsee myös uuden rotaation koulutuksen alkua Säkylässä. Rotaatio 215 on toimialueella enää noin kuukauden, kunnes uusi rotaatio saapuu jatkamaan tehtäviä.
Kuluneen viikonlopun lauantai-aamuna satuin samaan aamupalapöytään SKJL:n sotilaslääkärin Anu Karasolan kanssa päätukikohdan ruokalassa. Anun kanssa keskustelimme rotaation kynnyksellä syistä, jotka saivat lähtemään kriisinhallintaoperaatioon. Anu kertoi miettineensä lähtöä jo pitkään, alun perin jo vuodesta 2003 suorittaessaan vapaaehtoista asepalvelusta Keuruun Suojelukoululla. Myöhemmin opinnot veivät lääketieteen maailmaan, ja kun sauma tuli, päätti Anu lähteä hakemaan uusia kokemuksia ja vaihtelua akuuttilääkärin arkeen operaatiosta.
Viisi kuukautta toimialueella ovat opettaneet Anulle sen, että täällä ympäristö ja toiminnan luonne vaativat varsin itsenäistä otetta työntekoon. Saman voin allekirjoittaa 11 kuukauden kokemuksella ensin yksikössä ja sittemmin esikunnassa työskenneltyäni. Operaatiossa tarvitaan sietokykyä ja joustavuutta, jotta arki saadaan soljumaan monen kansallisuuden kesken toimiessa.
Anu kertoi esimerkkejä omasta työarjestaan täällä; siviilistä poiketen täällä on vähemmän tutkimusvälineitä käytössä, jolloin lääkäri saa ja joutuu käyttämään luovaa otetta tutkimuksien tekemiseksi. UNIFIL:in toimialueella eri lääkinnän toimipisteet ovat hajautuneita, röntgenkuvia käydään ottamassa operaatioesikunnan yhteydessä olevasta Level 1+ -sairaalasta Välimeren rannalta Naqourasta, hammaslääkäripalveluja tarjoaa puolestaan itäisen sektorin alueella toimiva kiinalaisten sairaala. Hammastapaturmien määrä onkin ollut Anun yllätykseksi kohtuullisen suuri.
Oman asiantuntijatehtävänsä taustalla Anu kokee olevansa sotilas, mutta ennen kaikkea ihminen. Yhdeksi mieleenpainuvaksi kokemukseksi operaatiossa Anu mainitsee CIMIC-projektiin, jossa paikallisille on annettu ensiapukoulutusta. Anun mukaan on ollut mielenkiintoista tutustua paikalliseen kulttuuriin, mikä antaa myös työkaluja omaan työhöni kotimaassa.
Aamupalapöytään liittyy vielä sairaanhoitaja Mikko. Mikko kiteyttää rauhanturvaajan arjen ytimekkäästi.
- Täällä on elettävä hetkessä.
Toimialueella päiviä varjostaa tietynlainen epävarmuus ja ennakoimattomuus – vaikka viime aikoina on ollut rauhallista, voi tilanne muuttua hetkessä.
Työkaluna epävarmuuden sietämiseen on rutiini: asiat tehdään päivästä toiseen samalla, koulutetulla ja hyväksi havaitulla tavalla. Rutiininomaisuus on sana, joka monen rauhanturvaajan suusta kuuluu heidän kuvatessaan arkipäiväänsä. Myös Anu komppaa Mikkoa. Arkeen saa kuitenkin vaihtelua astumalla omalta tontiltaan ulos – joskus sairaanhoitaja toimii vesiauton suojamiehenä ja niin edelleen. Ja on operaatiossa työskentely omalla tavallaan myös vaihtelua arkeen. Reilun kuukauden päästä Anu palaa leipätyönsä pariin Pohjois-Karjalan keskussairaalan poliklinikalle. Sitä ennen on kuitenkin vielä useat aamuvastaanotot pidettävä ja sähköpostit lähetettävä.
Luutnantti Emma Valli. Kirjoittaja toimii suomalais-irlantilaisen pataljoonan tiedotusupseerina.
