Suomen ja Ruotsin välinen yhteistyö on tiivistä MINUSMA-operaatiossa. Ruotsalaisten kansallisessa tukiosassa työskentelee yksi suomalainen kuljetusaliupseeri ja Timbuktussa Suomi tukee operaation lääkintähuoltoa lääkäreillä, jotka toimivat osana ruotsalaista yksikköä. Myös Bamakossa tehdään yhteistyötä, sillä esikuntaupseerien asumisjärjestelyt on osin yhdistetty ruotsalaisten kanssa.

Suomalaiset ampuma- ja räjähdevammojen hoitoon erikoistuneet lääkärit ovat toimineet Timbuktussa osana ruotsalaista joukkoa helmikuusta 2017 lähtien. Yhtäaikaisesti operaatioalueella toimii 1-3 suomalaislääkäriä kerrallaan.

- Tukikohdassa työskentelee kaksi kirurgia ja vuorottelemme traumajohtajuutta viikoittain. Traumajohtajalla on lääketieteellinen vastuu loukkaantuneiden potilaiden hoidosta, Timbuktun Camp Nobel -tukikohdassa kirurgina 10 viikon jaksolla oleva Anna kertoo arkitoiminnastaan.

Annan lääketieteellinen tausta on yleiskirurgiassa ja ortopediassa. Lisäksi hän on suorittanut muutaman kuukauden työskentelyjakson traumasairaalassa Etelä-Afrikassa. Rauhanturvaoperaatioissa kirurgina työskentely kehittää Annan mukaan ammattitaitoa kuitenkin aivan eri tavalla; se opettaa paljon erityisesti traumajohtajuudesta ja sen vaatimuksista.

- Olosuhteet Suomessa ja muissa länsimaissa ovat hyvin erilaiset verrattuna kriisinhallintaoperaation epävakaisiin oloihin, joissa voidaan joutua hyökkäyksen alaiseksi. Valmistautuminen monipotilastilanteisiin hyvällä ennakkoon tehdyllä ja harjoitellulla suunnitelmalla on erityisen tärkeää.

Lääkintähuoltoa tositilanteissa

Huhtikuun puolessa välissä Timbuktun tukikohtaan kohdistui monimuotohyökkäys. Anna toimi tilanteessa Camp Nobel -tukikohdan sairaalan traumajohtajana.

- Aluksi valmistauduimme ottamaan vastaan useammankin loukkaantuneen ja antamaan ensihoidon pommisuojassa, Anna kuvailee tilannetta.

- Olemme etukäteen valmistautuneet tällaisiin tilanteisiin varustamalla pommisuojan välttämättömillä lääketieteellisillä välineillä. Myöhemmin, kun saimme luvan siirtyä pois pommisuojasta, organisoin tiimit uudelleen vastaanottamaan loukkaantuneita sairaalaan. Potilaan hoito teho-osastolla ennen siirtoa korkeamman hoitoluokan sairaalaan turvalliselle alueelle vaatii tiimityöskentelyä – samalla pitäen tietyt tiimit riittävästi levänneinä ottamaan vastaan mahdollisesti uusia potilaita.

Anna kertoo iskun aikana hoitaneensa yhtä vakavasti loukkaantunutta.

Henkilökohtaisen opin lisäksi myös laajempaa hyötyä

Anna painottaa, että traumajohtajana toimiminen tositilanteessa edellyttää ja opettaa erityisesti delegoimista, tiimien organisoimista ja valmistautumista erilaisiin skenaarioihin alati muuttuvissa olosuhteissa.

- Tiimi pitää tuntea hyvin ja siinä pitää olla erilaista osaamista. Kaikkien tiimin jäsenten tulee hallita traumapotilaan ensihoidon ja tutkimisen perusteet. Nämä asiat voidaan opettaa etukäteen erilaisilla traumakursseilla.

- Kokemukseni kehittävät paitsi omaa osaamistani traumajohtajana toimimisesta monipotilastilanteessa kriisiolosuhteissa, myös tietoisuutta siitä, mitä eri aspekteja kyseinen toimi vaatii: asioita, joita ei ole tullut ajatelleeksi aiemmin ja joita ei voi lukea kirjoista, summaa Anna.

Hänen mukaansa tositilanteet opettavat paljon myös vaatimuksista henkilöstön ja kaluston suhteen – mitkä ovat minimivaatimukset henkilöstön osaamisessa sekä minimivaatimukset sairaalan, teho-osaston, leikkaussalin ja lääkintähenkilöstön pommisuojan välineissä.

Osallistuminen operaatioon tuo siis yksittäisten lääkärien osaamisen lisäksi Suomen puolustusvoimille arvokasta tietoa sotilaalliseen lääkintäsuorituskykyyn liittyen.