Suomi aloitti osallistumisen Afganistanin operaatioon vuonna 2002 maan jälleenrakennukseen keskittyvällä CIMIC-toiminnalla. Sen jälkeen Suomi on eri tavoin ja erilaisilla osallistumismuodoilla tukenut Afganistanin turvallisuuden ja yhteiskunnan kehittämistä.
Tällä hetkellä suomalaisten joukossa Afganistanissa palvelee useita sotilaita, joilla on aikaisempaa palvelushistoriaa Afganistanista. Kun keskusteluja käydään näiden kokeneiden Afganistanin kävijöiden kanssa, ehkä huomionarvoisin muuttunut tekijä verrattuna aikaisempiin vuosiin on Pohjois-Afganistanin heikentynyt turvallisuustilanne.
Erityisesti vuoden 2019 kesän ja syksyn aikana maan turvallisuusviranomaisia vastaan taistelevien kapinallisryhmittymien toiminta Pohjois-Afganistanissa kiihtyi huomattavasti. Pohjois-Afganistan on kuukausia ollut kaikkein levottomin alue koko Afganistanin tilannekin huomioiden. Lokakuun ensimmäisellä viikolla Pohjoisella vastuualueella raportoitiin yhteensä noin 150 kapinallisten toteuttamaa iskua tai taistelukosketusta Afganistanin turvallisuusviranomaisten kanssa. Luku on korkein raportoitu viikoittainen iskujen määrä vuonna 2014 käynnistyneen RS-operaation aikana Pohjois-Afganistanissa. Alueen turvallisuustilanne on heikentynyt siitä huolimatta, että Afganistanin asevoimien suorituskyky, toimintamallit ja operaatioiden tehokkuus ovat kehittyneet ISAF- ja RS-operaation tukitoimien ansiosta.
Näyttää siltä, että erityisesti Taleban-järjestö on saanut vahvistettua jalansijaansa myös Pohjois-Afganistanissa siitä huolimatta, että se ei edelleenkään juurikaan nauti paikallisväestön tukea. Afganistanin turvallisuusviranomaiset ovat käyneet kiivasta taistelua kapinallisten etenemisen pysäyttämiseksi. Yleinen mielipide Afganistanissa on jo kuukausia vaatinut kapinallisryhmiä lopettamaan taistelut ja aloittamaan rauhanneuvottelut Afganistanin keskushallinnon kanssa.
Heikentyneestä turvallisuustilanteesta huolimatta Afganistanin kehityksessä on näkynyt kuitenkin myös positiivisia kehityskulkuja vuosien aikana. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna yhteiskunnan järjestäytyneisyys ja ihmisten yleinen hyvinvointi on ottanut pieniä, mutta vakaita askeleita parempaan suuntaan. Naisten asema ja mahdollisuus opiskeluun, kouluttautumiseen sekä työssäkäyntiin ovat ainakin asutuskeskuksissa jo yleisesti hyväksytty ja tunnustettu kehityskulku. Yleinen sananvapaus ja ihmisten mahdollisuus osallistua omien asioidensa hoitamiseen ovat myös kehittyneet vuosien saatossa.
Syyskuussa järjestetyt Afganistanin presidentinvaalit toimeenpantiin käytännössä afgaanien omin toimenpitein. Tulosten valmistuminen oli hidasta, ja tuloksen kertomista lykättiin useaan kertaan, mutta 18.2.2020 julkaistujen virallisten tulosten mukaan istuva presidentti Ashraf Ghani on voittanut pidetyt vaalit. Rauhanneuvotteluun tähtäävän prosessin näkyvät toimenpiteet ovat puolestaan käynnistyneet helmikuun puolivälissä. Helmikuun 22. päivä Afganistanin hallitus, Taliban sekä Yhdysvallat sopivat, että Afganistanissa pidetään viikon kestävä väkivallan vähentämisen vaihe. Jos suunnitelma onnistuu, osapuolet solmivat helmikuun lopussa sopimuksen, jonka myötä varsinaiset rauhanneuvottelut voisivat alkaa. Kaikkiaan kehityksen suunta on myönteinen. Nähtäväksi jää, miten merkittäväksi virstanpylvääksi kuluneen viikon tapahtumat muodostuvat.
Jälkiviisaana alueella aikaisemmin palvelleiden keskuudessa voitaneen todeta, että kaikki länsimaisen yhteisön tukitoimet eivät ole tuottaneet haluttua tulosta. Kehitystä on, mutta se on hidasta. Kokonaisuudessaan kuitenkin Suomen panos on ollut tärkeä alueelle, eikä se ole mennyt hukkaan. Afganistanin kehitys on nyt ensisijaisesti afgaanien omissa käsissä, mutta se vaatii edelleenkin merkittävästi länsimaiden tukea. Muuten vaarana on maan liukuminen takaisin ääri-islamilaisen Taleban-liikkeen hallintaan ja maan muuttuminen islamilaisen terrorismin tukialueeksi.
eversti Ali Mättölä, SOA:n kansallinen vanhin
