Herään kännykkäni herätyskellon pirinään. Koitan etsiä puhelimen käsiini hyttysverkkoni sisältä, jotta se ei ehtisi herättämään vapaavuorossa olevia tovereitani. Sammutettuani herätyksen alan keräilemään varusteitani ja pukeutumaan. Kello on 01:20 ja vartiovuoroni alkaa 02:00. Luvassa on siis aamuyön vuoro, jonka aikana pääsee nauttimaan täydellisestä pimeydestä sekä aamuauringon noustessa sen lämmittävästä valosta.
Meillä on tapana pitää kiinni ”herrasmiesvartista”, eli saapua vartiopaikalle 15 minuuttia ennen oman vuoron alkua, jotta vartion vaihto voidaan tehdä kaikessa rauhassa ja jo usean tunnin vartiossa olleet taistelijat pääsevät hyvissä ajoin huilaamaan.
Marssiessani taisteluparini kanssa kohti vartiopaikkaa, pysähdymme hetkeksi ihailemaan taivaalla utuisena näkyvää Linnunrataa. Kiitos erittäin vähäisen valosaasteen, se on nähtävissä jopa paljain silmin. Tällaiset näyt ovat yksi rauhanturvaamisen sivutuloja – kokemuksia, joita ei rahalla saa.
Upea yötaivas valaisee usein yövuorolaisen tähystyskenttää.
Syitä kriisinhallintatehtäviin hakemiselle on monia. Jotkut haluavat kerätä säästöjä opiskelua tai ensiasunnon ostamista varten. Täällä se nuorelta ihmiseltä onnistuu helpommin kuin Suomessa. Tarjoaahan Puolustusvoimat ilmaisen ylläpidon palveluksen ajan, joten rahaa ei kulu juuri mihinkään, vaan pääosa menee suoraan säästöihin. Yksin rahan kiilto silmissä operaatioon ei kuitenkaan kannata hakeutua. Työtehtävät ovat moninaiset ja niiden fyysinen sekä henkinen kuormittavuus on usein mittava. Pelkkä raha motivaattorina reissuun lähtevä saattaa hyvinkin pian tulla toisiin ajatuksiin saapuessaan toimialueelle.
Osa operaatioon lähtevistä reserviläisistä taas pohtii sotilasuraa. Moni kaverini aikaisemmista operaatioista onkin komennuksensa jälkeen hakeutunut sotilasuralle, osa löytänyt työpaikkansa aliupseeristosta tai hakeutunut Maanpuolustuskorkeakouluun. Uskon, että lähtökohdat hakeutua Puolustusvoimille töihin ovat hyvät, mikäli takataskussa on kansainvälistä kokemusta jo ennen ammattisotilaaksi ryhtymistä.
Toista kertaa Afganistanissa
Itselleni tämä Afganistanin komennus on kolmas kriisinhallintaoperaatio, jossa olen toiminut. Tehtävät ovat operaatioiden välillä vaihdelleet, mutta motivaattorit reissuille lähtemiseen ovat olleet hyvin pitkälti samat joka kerta. Rauhanturvaaminen tarjoaa mahdollisuuden päästä tutustumaan kulttuureihin, jotka siviilinä jäisivät kokematta. Operaatioalueista saa usein länsimaisen median raportoimana hyvinkin yksipuolisen kuvan – Afganistan, maa jossa on sodittu vuosikymmeniä. Alueella jo kuitenkin useita kuukausia viettäneenä voin todeta, että maa on paljon muutakin, kuin vain sota kapinallisia vastaan.
Rauhanturvaajat keskustelemassa paikallisten kanssa puun tarjoaman viilentävän varjon alla.
Ajoneuvopartioiden aikana pääsemme usein seuraamaan vierestä paikallisten ihmisten elämää. Lapset leikkivät, nuoret pelaavat jalkapalloa ja aikuiset käyvät kauppaa torilla. Ihmiset hymyilevät, vilkuttavat ja näyttävät peukkua partiollemme. Vaikka lähialueella saatettaisiinkin käydä taisteluja kapinallisia vastaan, on ihmisillä täällä omat rutiininsa ja he elävät omaa arkeaan. Paikallisviranomaiset mahdollistavat turvallisen arjen viettämisen paikallisille ja me tuemme heidän työtään.
Eräs muisto kriisinhallintapalveluksestani on viime vuosikymmeneltä Afganistanista, jolloin operaation luonne oli vielä erilainen. Operaatio oli silloin nimeltään ISAF (International Security Assistance Force) ja sen tehtävä oli kirjavampi, kuin nykyisen Resolute Support -operaation.
Eräänä päivänä tehtävämme oli suorittaa jalkapartio maaseudulla erääseen kylään. Kylän laitamaa lähestyessämme rakennusten takaa ilmestyi vanha, partasuinen mies, joka tukeutui kävelyssään puiseen keppiin. Tämä vanha herra lähestyi partiotamme, tuli kättelemään meitä ja jutteli kanssamme tulkin välityksellä. Hän kuului kyseisen kylän vanhimpiin. Hän kiitti meitä siitä, että olimme alkaneet partioida alueella. Ennen kuin olimme alkaneet toimia kyseisellä alueella, olivat kapinalliset mellastaneet alueella miten lystäsivät, uhkailleet paikallisia ja keränneet luvattomasti veroja. Turvallisuusjoukkojen aloitettua partioinnin alueella, olivat kapinalliset lähteneet ja kylästä oli tullut jälleen rauhallinen. Mietin tuon jalkapartion jälkeen, että tämän takia näitä hommia tehdään.
Ystäviä, ammattitaitoa ja kokemuksia
Paikallisten auttamisen lisäksi suuri syy operaatioon hakeutumiselle ovat olleet muut rauhanturvaajat. Olen operaatioiden aikana päässyt tutustumaan huikeisiin tyyppeihin, joita muuten en olisi varmasti tavannut. Ystävyyssuhteet, joita solmitaan operaatioissa ovat tietyllä tapaa uniikkeja. Hyvin harvan kaverin kanssa kotimaassa olen asunut tiiviisti samassa yhteisössä useiden kuukausien ajan. Tiiviisti asumisen töitä tehdään ja vietetään kaikki vapaa-aika porukassa. Se luo ystäviä, joille voi soittaa useammankin vuoden jälkeen ja tavatessa tuntuu siltä, kuin edellisestä kerrasta ei olisi vierähtänyt kovinkaan pitkää aikaa.
Operaatiot ovat myös todella kasvattavia kokemuksia. Kun täällä näkee ihmisten vastoinkäymisiä, tuntuvat omat ongelmat kotimaassa niihin verrattuna pieniltä. Asioihin suhtautuminen muuttuu, kun rauhanturvaoperaatioiden tuoma kokemus luo kontrastia asioihin. Pienet vastoinkäymiset eivät tunnu pahalta, kun tietää, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Pienistä asioista riitely ei vaikuta merkitykselliseltä, kun tietää, ettei ongelma tai ristiriita loppujen lopuksi ole kovin vakava.
Palveleminen kriisinhallintaoperaatiossa luo vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta palvelustoverien kesken.
Kriisinhallintaoperaation tehtävät ja kokemukset ovat hyödyllisiä myös siviilissä. Monet reserviläiset pääsevät toimimaan esimiestehtävissä, jotka antavat hyviä valmiuksia toimia vastuullisissa tehtävissä työelämässä. Koulutusoperaatioissa toimivat henkilöt saavat erinomaisia valmiuksia toimia koulutustehtävissä myös Suomen kamaralla. Englanninkielen taidotkin kohenevat, kun kieltä käyttää jokapäiväisessä toiminnassa monikansallisessa ympäristössä.
Jokaiselle rauhanturvaajalle annetaan jo ennen operaatioon lähtemistä paljon lääkintä- ja ensiapukoulutusta, jota jatketaan myös operaatioalueella soveltavissa lääkintäharjoituksissa. Kyseiset taidot antavat hyviä valmiuksia antaa henkeä pelastavaa ensiapua vastaantulevissa tilanteissa kotimaassakin. Monet saavat sysäyksen hakea pelastus- tai hoitoalalle juurikin operaatioalueella, myös allekirjoittanut hakeutui pelastusopistoon ensimmäisen rauhanturvaoperaation jälkeen. Monikansalliset lääkintäharjoitukset ja -tehtävät, jollaisia ei välttämättä Suomessa tule jokapäiväisissä työtehtävissä kovin usein vastaan, ovat hyvää harjoitusta ammattilaisillekin.
Työ palkitsee
Ei rauhanturvapalvelus kuitenkaan pelkkää ruusuilla tanssimista ole. Paikoitellen työtehtävät ovat erittäin raskaita. Partioiminen lämpötiloissa, jotka lähentelevät huonosti lämmitettyä saunaa, painavissa varusteissa ja peittävissä vaatteissa vie veronsa hyväkuntoisimmaltakin taistelijalta. Nesteytyksen tärkeys korostuu ja sitä pitää jatkaa aina nukkumaan menoon saakka, jotta päivän aikana menetetyt nesteet saataisiin korvattua. Eivätkä pitkät vartiovuorot öisin helpota olemista. Kun pitkän yövuoron jälkeen pääsee vihdoin huoltamaan ja lepäämään, ei nukkumisesta välttämättä tule mitään auringon kuumuuden vuoksi.
Raskaiden töiden ja vaativien olosuhteiden muodostamat haasteet eivät kuitenkaan paljoa vaakakupissa paina, kun verrataan niitä positiivisiin asioihin ja kokemuksiin. Päällimmäisenä operaatioista jäävät mieleen vain positiiviset asiat ja hauskat tilanteet palvelustoverien seurassa. Yhteenvetona voisikin todeta, että vaativissa olosuhteissa koetut hetket ovat niitä, jotka saavat yhä uudestaan rustaamaan Porin prikaatin rekrytointiosaston osoitteen paksuun kirjekuoreen, joka sisältää toimintavalmiushakemuksen liitteineen.
Kersantti Arttu
